Tämä on jatkoa Markku Kuisman uuden kirjan johdosta. Tänään
on vuorossa eräiden ajatusten vertailu ja kehittely.
Jokapäiväiset uutiset yhä uusista potkuista yhä useammille
ihmiselle vetävät perässään selityksiä ”rakennemuutos” ja ”työvoimakustannukset”.
Molemmat ovat ymmärrettäviä, tosia ja vaikuttavia perusteita. Elinkeinojen
rakenne muuttuu nopeammin kuin kenties koskaan. Kaksikymmentä vuotta sitten
koettiin taloudessa trombeja ja noin viisi vuotta sitten kotimainen tsunami.
Viimeksi mainittu on laskettava Nokian alamäen alusta. Nyt voisi jo puhua lopun
alusta.
Puhuminen elinkeinoista on hiukan harhauttavaa. Mieleen
tulee ensimmäiseksi tavarantuotanto. Sen osuus rahavirroista alkaa kuitenkin
olla pieni. Palvelujen tarjonnan perusesimerkkejä ovat vähittäis- ja
tukkukauppa, kuljetus, opetus ja terveydenhoito. Kolmanneksi on sitten
finanssitoiminta, jossa rahalla valmistetaan rahaa. Se näyttää johtavan vähän
väliä myös siihen, että rahalla tuhotaan rahaa.
Nämä alat ovat muuttuneet, sekoittuneet toisiinsa ja
joutuneet yhä uudelleen myrskyjen kohteeksi. On ilo elää ajatellen, että kyllä
ne taas keksivät jotain uutta, toisin sanoen päivitetyn toimeentulokoneen,
jonka nimeksi voisi panna Sampo 2:0. Ajatus on ikivanha. Tehdään epäjalosta
metallista jaloa tai hyvin halvasta tavarasta kallista uhraamatta työtä tai
kustannuksia. Ehkä Aladdinin taikalamppu on tämän teollisen ajattelutavan
symboli.
Tämä ei ole vitsailua, koska noita taikalamppuja on
onnistuttu keksimän silloin tällöin. Se usein toistettu, Suomea koskeva
esimerkki on paperin valmistaminen puusta. Se on tuore keksintö.
Entisajan sosialistit valehtelivat, että maailma on
nollasummapeli. Se minkä yksi saa, olisi aina toiselta poissa. Jos ansaitsen
killingin, joku menettää sen. Rauhallisempi talousteoria ei ole tätä mieltä,
vaan käyttää sanaa kasvu. Kasvua on tuottavuuden lisääntyminen, esimerkiksi
yritysten tuottama ylijäämä. Siitä kertyy kaikille tai monille hiukan lisää
lihavuutta.
Tuo ajatus on osoitettu käytännössä oikeaksi. Useimmat nyt
Suomessa elävät ovat saaneet nauttia ennenkuulumattoman taloudellisen kasvun
hedelmistä. Huviksemme me 1940-luvun muistavat teemme mielessämme listaa ja
kerromme joskus, ehkä liian useinkin, muistelmia menneiltä ajoilta. Perheen
kaksi poikaa saivat yhteiseksi joululahjaksi appelsiinin. Muuta ei sitten
ollutkaan. Eikä perhe ollut köyhä, jos ei rikaskaan. Juttua on turha kertoa
kovin nuorille, koska he eivät käsitä sitä. Appelsiinit ovat heidän
maailmassaan olleet aina röykkiöinä, jotka eivät ole käytännössä maksaneet
juuri mitään.
Kuisma väittää, että väärä byrokratia hukuttaa
yritystoiminnan, julkisen hallinnon ja yliopistot EU:sta käsin ja sen toimesta.
Byrokratia sinänsä on hieno asia. Suomeen se tuli Ruotsin kautta Hollannista.
Suomessa mm. laillisuustaistelu yli sata vuotta sitten ja samoin
jälleenrakentaminen toisen maailmansodan jälkeen oli byrokratiaa
hienoimmillaan. Käsitteenä se ei poikkea paljon laillisuudesta. Asiat tehdään
kaikkien tuntemien kaavojen mukaan ja noudattaen yhteisesti päätettyjä sääntöjä
eli siis lakeja.
Mutta nykyhetki! Kuisma:
”En usko oman työpaikkani olevan ainoa, jossa on vietetty
hauskoja hetkiä, kun strategioita ja kehityshankkeita on jalkautettu
lattiatasolle. Kyllä siinä on ’puhentaa’ riittänyt ’voimaannuttamisesta’,
mitenkään unohtamatta ’missioomme’ kuuluvia ’arvoja’ ’sukupuolittuneesta
toiseudesta’, joka on otettava huomioon sovellettaessa ’uuden
palkkausjärjestelmän’ ’diskursiivisia visioita’.
Hymy on hyytynyt, kun on saanut toimia tieto-Suomen
eturivissä, erilaisten sähköisten järjestelmienpakotettuna koekäyttäjänä.”
Miten tuttua! Johtopäätös ei ole tuttu. Rakennemuutokset ja
työvoimakustannukset ovat tahallisen harhaanjohtavia nimityksiä ilmiöille,
jotka ovat tehneet pienyrittäjyydestä kärsimystä ja muuttaneet maanviljelijät
paperia kyntäviksi maatalousyrittäjiksi vain siksi, että jossain muualla
Euroopassa korruptio ehkä todella vaatii vaanivaa valvontaa.
Malli ei ole pelkästään EU:sta. Osa välittyy tänne
amerikkalaisuuden apinointina. Jostain syystä monet liikkeenjohtajat eivät käy
kirjastoissa tai säilytä kirjojaan. Jos he tekisivät sen, he näkisivät, että
Harvard Business School ja monet muut tuottavat joka vuosi kirjoja, jotka
kumoavat edellisen vuoden liikkeenjohdon opit mutta tyrkyttävät tilalla
käsitteitä ja käytäntöjä, joiden omaksumisessa menee suuri osa työajasta.
Tehdään suunnitelmia, ei työtä. Sitten ottaa ohraleipä, ja
kävelemään pannaan työntekijät, ei konsuletteja, seminaarien järjestäjiä ja
niissä esiintyviä ja ennen kaikkea ei johtajia, jotka ajoivat asiat tähän
tilaan.
Olen seurannut tätä toimintaa 50 vuotta. Olen nähnyt
ihmeparantajien ja kätten päällepanijoiden heimon seuraavan toistaan, aina yhtä
heikoin tuloksin. Myönnän kuuluvani niihin, jotka ovat nimittäneet
hallinnonuudistuksia ja mullistavia johtamisopeja höpsimiksi hyvin kauan. Olen
jopa suositellut Aku Ankan höpsismiä lainopillisissa kirjoituksissani
tähdentäessäni, että korkein oikeus voisi hyvin vetäytyä takahuoneeseen
heittämään kruunua ja klaavaa, koska tärkeämpää kuin viimeisen päälle oikea
ratkaisu on se, että tehdään ratkaisuja. Vain sen, siis toimivan byrokratian
turvin ihmisen ja heidän yrityksensä tohtivat toimia.
Erinomainen kirjoitus.
VastaaPoistaMatti Vanhanen peräänkuuluttaa väenvähennystä kuntiin, kun seuraavan 10 vuoden aikana kolmannes porukasta eläköityy. Nykyisestä n. 400 000 työntekijästä on helppo vähentää 60 - 100 000 jättämällä vain tarpeellinen byrokratia jäljelle ja karsimalla kaikki turha ja epäolennainen organisaation sisäinen jahnaaminen ja koukeroiset toimintaprosessit pois. Tehdään se, mikä esim. vientiteollisuudessa on ollut pakko tehdä.
Esim. terveydenhoidossa työntekijät seurustelevat enemmän kaiken maailman raportointi- ja tilastointijärjestelmien ja muun näyttöruudun takana olevan turhuuden kanssa kuin potilaiden (asiakkaiden) kanssa. Ja kukaan ei näitä raportteja ja tilastoja lue. Ei edes THL. Puhumattakaan, että niiden perusteella päätettäisiin ja muutettaisiin jotakin.
Virkamiesten omakuvanmuutosta kaivataan myös. Virkamiehen tehtävä on avustaa toimijoita pääsemään tavoittelemiinsa tuloksiin, auttaa kiertämään EU- ja muuta byrokratiaa ja tehdä ihmisten ja yritysten elämä helpoksi ja sujuvaksi. Virkamiesten tehtävä ei ole estää toimintaa älyttömällä pilkunviilaamisella.
Tarkastajien ja ohjeistamispäälliköiden määrän vähentäminen näkyy suoraan kansatalouden tuottavuuden nousuna.
Fokus työn ja tehtävän olennaiseen ytimeen, konsultit ja organisaation ulkopuoliset "kehittämishankkeet" ja kaikki muutkin ulkoa annetut ja subventoidut hankkeet helevettiin, koska ne vievät toiminnan fokuksen väärään paikkaan - hankkeen rahoittajan tukianomuskaavakkeisiin asiakaspalvelun ja tuottavuuden kehittämisen sijasta.
Kaikki kehittäminen organisaation sisään osaksi normaalia arkea. Tällöin tulokset jäävät pysyviksi eivätkä katoa samalla, kun konsultin takavalot häviävät mutkan taakse.
Tässä Suomella on iso mahdollisuus. Samalla kun saadaan julkiselle puolelle tehoja ja laatua lisää, voidaan tehdä ihmisten työ mielekkäämmäksi, rennommaksi ja tuloksellisemmaksi.
Mutta taitaa olla niin, että meillä vallitsevat Moskovan illat: "Metsässä ei liikahda lehtikään..."
"Tehdään suunnitelmia, ei työtä. Sitten ottaa ohraleipä, ja kävelemään pannaan työntekijät, ei konsuletteja, seminaarien järjestäjiä ja niissä esiintyviä ja ennen kaikkea ei johtajia, jotka ajoivat asiat tähän tilaan." . . . Vanhaksi piti elää, että sai lukea tämänkin lauseen oikein präntättynä.
VastaaPoistaPeriferio: Tässä on samaa tyyliä piirrettynä, kahvihuoneiden suosikki.
Poistahttp://www.slideshare.net/effat57/the-ant-story
Saako hovioikeudessa kouria naisia ja puhua räävittömyyksiä, hovioikeudenneuvos Kemppinen?
VastaaPoistaTavarantuotannon merkitystä aina pyritään vähättelemään, se on yksi höpsismin alalaji. Pesukoneen yhteiskunnallinen merkitys on kuitenkin samaa luokkaa kuin pankkikortin. Suosittelen Ha-Joon Changin teosta "23 Things You Didn't Know About Capitalism". Siinä on aika hauskoja myyttien kumoamisia (eikä kirjoittaja ole kommunisti otsikon viime sanasta huolimatta vaan ekonomisti).
VastaaPoistaAikoinaan puhuttiin seitsemän vuoden sykleistä. Ruukinpatruunat tiesivät että hyvien vuosien jälkeen tulee aina huonojakin ja päinvastoin. Nyt noiden syklien pituus tuntuu olevan nanosekuntteja. Ja välistä vedetään.Jatkuvasti paskat housuissa. Nokiasta mallia!
VastaaPoistaSuomen tie on Nokian tie, jonka huippuhetkinä yläpään sanottiin olevan täynnä lestadiolaisia.
VastaaPoistaConnecting people, yhdistä yhteen, s.o. jumalaan. Sinulla sai olla vain yksi numero. Äläkä flirttaile muiden kanssa.
Ollilan "dream team" koostui tavallisista suomalaisista, kunnes himotut optiot vetivät apajille Perheiden poikia, tuli Marko Ahtisaari, Esko Aho, Ihamuotilan poika ja Rosenlewin Savander.
Tällaista sinne rumien hallitsemaan vähemmistöjen paratiisiin, täältä Italiasta.
Kyllä, kyllä, ikiliikkuva liikkeenjohtoteollisuus tuntuu heittelevän organisaatioita miten tahtoo. Esimerkiksi bisneksen pyörittäminen ei - kuten eivät monet muutkaan käytännön asiat - ole lopulta niin monimutkaista. Asiakkaiden kunnioittaminen, asiakasnäkökulman edes osittainen omaksuminen eri toiminnoissa, näistä asioista uskottavasti viestiminen, tyytyminen kohtuulliseen tuottoon sekä ihmisen oman ajattelukyvyn tunnustaminen ja siihen luottaminen johtamisessa ovat kulmakiviä pitkällä tähtäimellä. Epävarmuutta ja riskejä on aina, mutta niitä on vain siedettävä. Jatkuvat "strategiaseminaarit" typerine sisältöineen,keinotekoisine muutosvaateineen, peleineen, leikkeineen ja workshopeineen ovat yleensä kaikkein pahimpia ihmisten dismotivaattoreita! Tähän itsetarkoitukselliseen tyhjänpuhumiseen aletaan kai jo väsyä niin yrityksissä kuin julkispuolellakin.
VastaaPoista"tyytyminen kohtuulliseen tuottoon"
PoistaTässäpä juuri ongelma kun globaalissa markkinataloudessa tyydytään vaan kohtuuttomaan osikoon/osakkeen arvon nousuun. Amattijohtajat saavat palkan - ja optiot päälle - tuon kohtuuttomuuden tuottamisesta.
Avansana on lisäksi uotantotaloudesta finanssitalouteen siirtymisessä.
EU-n byrokratia Virossa toimii mielestäni näin, että se on ensimmäiseksi varastamisen väline ja ihmisten tarveet ovat vain tekosyy. Jos Suomessa on byrokratialla tiukat määräykset miten toimia (hyvät tai huonot), niin meillä on poliitikkojen huomio keskittynyt siihen, että byrokratiaa koskevissa lakeissa olisi aukkoja. Eikä aukkoja ihmisille, vaan aukkoja byrokrateille varastamiseksi. Se tulee ilmi aina kun seuraava byrokraatti on menettänyt todellisuudentajun ja varastanut liian paljon. Seuraavaksi teietenkin tulee yleensä ilmi, että asianomainen varastaminen ei ollutkaan rikos lainsäädännön kohtalta. Että kansa ei murisi liian kauan, suljetaan tämä konkreettinen aukko ja samalla avataan muualla pari uutta samaa varastamisen päämäärää silmällä pitäen. Meillä on jokapäiväinen asia, että byrokraatti joka on vastuussa rahan jakamisesta antaa sen tietylle "omalle" organisaatiolle. Mä voisin Viron politiikkojen varastamisteknikoista puhua pitkään, mutta se ei kiinostaa suomalaisia.
VastaaPoistaSuomalaisia voisi hyvinkin kiinnostaa...
PoistaNiin kauan kuin kypsymättömien aivojen annetaan meitä johtaa, ei muutosta parempaan edes ole näköpiirissä. Ja niin kauan kuin demokratia käsitetään siten, että jokaisen mielipide asiasta kuin asiasta on yhtä oikea ja vaikutusvaltainen,näköpiiritkin sumenevat. Mitä me pelkäämme? Ja ketä?
VastaaPoistaUudessa Kanavassa on päätoimittaja Ville Pernaan ytimekäs analyysi ja toimenpide-ehdotus kunta- ja sote-uudistuksesta. Mutta kun kirjoituksen otsikkona on "Valta maakunnille", voi arvata valtaapitävien suhtautumisen. Kannattaisi kuitenkin tehdä kunnon vertailu kustannusanalyyseineen, joissa myös byrokratian keveneminen otettaisiin huomioon.
VastaaPoistaMuuten: voiko olla kauhavalaisempaa nimeä kuin Ville Pernaa?
Ei voisi. Hävisin aina hänen isälleen Yllille, kun kilpaa juostiin. He asuivat Lauttamuksessa, eivät Pernaalla, koska paappa oli Säästöpankin johtaja.
PoistaKun tapasimme tämän Ville Pernaan kanssa ensimmäisen kerran Turun yliopistolla, minulta pääsi nauru ja sanoin että siitä vain istumaan Kauhavan Osuuskaupan portaille sen hevosten pureskeleman puomin taakse. Ei kyllä porukasta erottuisi. Puhuteltu vastasi, etten ollut ensimmäinen tuon ajatuksen esittäjä.
Joskus olen miettinyt Kyrönjokivarren muinaista friisiläisasutusta miettiessäni näitä muuhun Suomeen verrattuna mustia ja komeita ihmisiä (joita suvussanikin on, naimakauppojen kautta.)
Kemppiselle pitää kertoa tänä kesänä polkupyöräretkellä tapahtunut Pernaan sillalla: Olin vähän epätietoinen siitä, missä menee tie Saarimaahan ja päätin Andalusiassa oppimani perusteella kysyä ensimmäiseltä vastaantulijalta neuvoa. Vastaan tulija oli mopokuski,jonka pysäytin. Kypärän alta paljastui polvet hetkauttava andalusialainen musta pitkätukkainen kaunotar, joka möreällä murrosikäisen pojan äänellä opasti oikealle tielle.
PoistaAmerikkalaiset tuttavat tapaavat arvioida vierailumaan elintason ruokakauppojen hedelmä- ja kasvisosastolta. Tämä metodihan takavuosina imarteli meitä neuvostoliittolaisten käyttämänä. Ylemmän keskiluokan jenkkeihin Stockan herkku ei kuulemma tehnyt vaikutusta.
VastaaPoistaLiiketaloustiede on kuin keittiössä: ensin on oltava ruoka-aineksia nälän häätämiseksi, sitten osattava arkiruoka. Sitten, kaikin mokomin, Cordon Bleuta ym ym. Jos aliravitulle tarjoaa pari parsaa ristisaä al dente, on se kuin muuttotappiokunnan ammattimuuntokoulutukseen tilaisi vain HBR:n.
Mietitkö useinkin, mitä "ylemmän keskiluokan jenkit" ajattelevat ?
PoistaKysymykseni sisältää paradoksin.
En varmaan sitä niin usein mieti kuin kuulen sen ko. porukalta ihsn pyytämättä.
PoistaTäten nimeän sinut Himskatiksi, sanoi Jyrkiboy työpöydälleen nostetulle kissalle asetellen samanaikaisesti työkenkänsä pöydän kulmalle kärjet itsestään pois päin jonka jälkeen hän ojensi pitkät koipensa pöydänkannelle ja jäi tuijottamaan työsukkiensa kärkiä hajamielisen oloisena, aivan kuin hän olisi aavistanut jotain...
VastaaPoista... jatkuu ...
(Blogivaeltaja)
Lahjominen kannatta aina!
VastaaPoistaValitettavasti Kuisma on jättänyt kirjastaan pois ajatuksen lausujan.
Tekopyhä on ihminen, joka jeesustelee, moralisoi muita tai latelee elämän neuvoja, joita ei kuitenkaan itse noudata.
Jännää mitä Katainen sanoo julkistamistilaisuudessa, kun saa Himasen tekeleen käteensä.
Oma suositukseni: Joku on kussut minua silmään!
seteli on ketjukirje, jonka pankki voi levittää suhteessa 1:10 (vakavaraisuusvaatimus). Soon vaan nyt kuihtumassa kuten win capita kun seteleitä ei ole tarpeeksi jaossa toinen toistemme porkkanoiksi. Kun sikasykli on näin synkkä, suosittelisin valtiolle maatalousyksiköiden perustamista. Sinne voitaisiin ottaa työttömät töihin oman toimeentulonsa ja suomen omavaraisuuden elvyttämiseksi. On paha ostaa halpoja omenoita maailmalta, jos ei ole mitään sinne viedä. silloon on tultava toimeen omillaan.
VastaaPoistaValitettavasti tämän byrokratian purkamisen suunnittelevat ne, jotka edustavat höpsismiä ja varsinaiset palvelut ja niiden duunarit joutuvat lähtemään...
VastaaPoistaJälkiajatus:
VastaaPoistaVoisiko olla niin, että väärässä byrokratiassa on kyse organisaation koosta? Pienessä yksikössä (yritys/virasto) johtaminen tapahtui sujuvasti varsinaisen työhön ohella, mutta mitä suurempi yritys tai virasto, sitä enemmän tarvitaan välijohtoa ja raportteja ylimmälle johdolle, joka kaikesta huolimatta vieraantuu siitä, mitä lattiatasolla taahtuu (esim: Helsingin HO:n puheenparsiskandaali).
Traagisinta on, että suuruuden edusta on tullut kyseenalaistamaton totuus, jota kaikkialla, myös valtion ja kuntien puolella seurataan. Kun PORA III -hanke supistaa poliisipiirit kymmeneen, voimme odottaa lisää etälamautinjuttuja, joissa neljä poliisi"miestä" ja vartija eivät saaneet putka-asiakasta ambulanssiin ilman kahdeksaa (!!!) etälaumautin sähköiskua.