Ilman tekijän nimenomaista suostumusta muutama katkelma
lähipäivinä ilmestyvästä Markku Kuisman kirjasta ”Yksinkertaisuuden ylistys.
Rahan, vallan ja johtamisen merkillinen maailma.” (Siltala, 2013.)
Teoksen takakannessa lukee isoilla kirjaimilla:” Eteenpäin
Maon, Stalinin ja Goldman Sachsin tiellä kohti uusjohtamisen ihmemaata.”
Jos kirjan avaa umpimähkän tietämättä kirjoittajaa ja
asiayhteyttä, hetken voisi luulla lukevansa perussuomalaisten julistusta.
”Taidemuseossa Brysselissä roikkuu seinällä suuri,
hätkähdyttävä taulu. Ihmismassat on kuvattu siinä kuin sopulilaumaksi, joka
rientää huolta vailla kohti jyrkännettä ja varmaa tuhoa. Taulun teema ja
sijainti tuntuvat jotenkin liian osuvilta.
Pallo näyttää olevan Euroopassa pahasti hukassa. Pahinta on,
että samassa sopulilaumassa kohti jyrkännettä juoksee myös Suomi.
Tekee mieli kysyä, onko Suomi euroseuran ja sitä johtavan
vahvan Saksan valitessaan ollut viisaampi kuin muu Pohjola, siis Ruotsi, Tanska
ja Norja ja miksei Islantikin? Muutama vuosi sitten Suomessa kuviteltiin niin
ja naureskeltiin omissaan pysytteleville skandinaaviveljille ja briteille.
Nyt hymyt ovat hyytyneet. Niin ne hyytyivät muuten myös 1944
ja loppuvuodesta 1918.”
Viimeinen lause osoittaa, että ensivaikutelma on väärä.
Rinnastus on niin hurja, että se huutaa selitystä. Ja selitystä tulee.
Olin lukiessani ristiin Jörn Donnerin Mammuttia ja paria
muuta kirjaa itse asiassa eilen illan tietämissä ajatellut kirjoittaa, että
Suomen hiukan vähäpätöisen kirjallisuuden vahvin kärki on esseistiikka, joka sekään
ei tosin käänny vieraille kielille. Mielessäni olivat Donnerin ohella sellaiset
tekijät kuin Erno Paasilinna ja ennen kaikkea Veijo Meri, jonka kolmen niteen
historia näyttäisi voivan kirkkaasti paremmin kuin hänen romaaninsa. (Olen
Meren romaanien suuri ihailija ja toisaalta tiedän epätavallisen hyvin hänen
historiansa virheet ja aukot ja myös jo vanhentuneet ajatukset.) Ja Paavo
Haavikko, jonka runous on jotenkin unohduksissa verrattuna toiseen suureen,
Pentti Saarikoskeen. Haavikon proosahan ei ollut koskaan erikoisen hyvää. Tämä
mielipide on luonnollisesti kerettiläinen. Minut saisi piestä, koska jatkan
vielä, että Haavikko ei liioin koskaan oikein oppinut kirjoittamaan
näyttämölle, ei siis teatteriin eikä oopperaan, eikä liioin elokuvaan. Rauta-aika
on mielestäni suurisuuntainen floppi. Minulle itselleni Haavikon lyriikka,
kuusi ensimmäistä kirjaa, on 1900-luvun Euroopan huippua ja maailman huippua.
Mutta Haavikon lyyrinen aforistiikka elää jopa yleiskielessä,
ja ”Kansakunnan synty” on esseekirjallisuutemme ehdotonta huippua. Jälleen:
osoittelin kirjan sisällöllisiä ongelmia kirjoittajan pyynnöstä, kunnes
kirjoittaja suuttui, ja tämä tapahtui monta kertaa. Teos on yksi esseistiikan
syvimmin ammattilaisten eli historiantutkijoiden ajatteluun vaikuttaneista.
Markku Kuisma on uudessa kirjassaan muun ohella Haavikon ja
Meren ja miksei myös Paasilinnan oppilas.
Sitä saa sanoa erikoiseksi asiaksi. Kuisma on pitkän linjan
professori ja akateemisilta ansioiltaan kiistaton – toisin sanoen hän on
julkaissut ”oikeaa” historiaan kauppasahojen perustamisesta 1700-luvulla
paikallishistoriaan (Helsingin pitäjän historia II-III).
Mutta uusimmissa kirjoissaan hän on kääntynyt useita kertoja
selkeästi mielipiteitä esittävään, kantaa ottavaan kirjoittamiseen, jota on
Suomessa odotettu turhaan muutamaa Jutikkalan väläystä lukuun ottamasta siitä
lähtien, kun Gunnar Suolahti kuoli kesken kaiken 1933. Aihevalintoja ajatellen
tulee mieleen, että Kuisma on lukenut Suolahtensa huolella ja hyödykseen. Mutta
jokin Matti Klinge on tällaisessa seurassa kuin uni.
Lukija suvainnee, että kirjoitan sen mitä kulloinkin ehdin
ja jaksan. Tänään oli kova kiire keittiöremontin kanssa ja vähän aikaa sitten
veljeni kävi nauttimassa kupilliset kahvia kylpyhuoneessa, jossa minulla on
kahvikeitin ja oivallisia pahvimukeja. Tätä kestää noin kolme viikkoa.
Tietokoneeseen saan virran käymällä aamulla päätaululla kääntämässä sulakkeen
otolliseen asentoon.
Toisin sanoen esimerkiksi Donneriin palaan, ja siitä
riittääkin kirjoittamista. Kirje on kohdittain erittäin hyvä, mutta en oikein tiedä, kuka muu sen lukee,
koska se muistuttaa rakenteeltaan pelottavasti asuntoani tällä hetkellä –
jostain puuttuu seinä, jostain lattia.
Kuisman kirjan sain pari tuntia sitten. ”Vai onko niin, että
nyky-Suomen päättäjät ovat ottaneet maksettavakseen nyky-Saksalle kunniavelan,
joka jäi natsi-Saksalle syksyllä 1944 hoitamatta? Suomihan lipesi Saksan rinnalta melkein heti,
kun Neuvostoliiton suurhyökkäys oli saksalaisten avulla pysäytetty ja rauha
ilman miehitystä mahdollinen. (…)
Ehkä nytkin voisi pohtia Suomen roolia Euroopassa
mannerheimilaisittain. (…) Ei kaikessa tarvitse olla mukana vain siksi että
kaikessa pitää olla mukana. Harkitseva valikoivuus voi vähentää poliittisten
johtofiguuriemme tekohauskoja twiittailuja. Se voi olla pettymys perässä
kulkijoiden laumoille ja pettymys huippukokoussurffailijoillemme. Mutta häviääkö
Suomi ja maailma?
Kuisman kirja oli Akateemisen myyntitiskillä viime viikolla.
VastaaPoistaKun selasin kirjaa, niin taisin törmätä toisen soinimaisen populistisesti kirjoittavan professorin toteamukseen. "Totuus on aina tulkintaa." Jos muisti ei pahasti pätki, niin Timo Vihavaista oli lainattu.
Ohje, miten politikko voi kumota vastaansanomattoman väitteen.
Kaksi kertaa kaksi on neljä.
POPULISTI!
Moderni versio on juurokokoomuksen Stubb huutamassa ministeriaitosta PÖHLÖPOPULISTI!!
KVGKuvahaku Kari Suomalainen populismi poliitikko
Sisulla siitä selviää!
VastaaPoistaM. W. : "Vasta paineessa / voi aineessa / syntyä uutta / vallattomuutta."
Spekuljantit...
J. Haavio "..ken uskaltaa ja saa / sanaas julistaa / sen syösköön tulta suu / on turhaa tulva muu!"
Luin Mammutin. Sen kokoinen elukka on aivan liian suuri lihasmassa neanderthalin sulateltavaksi viikossa parissa. Joskus myöhemmin siitä lienee mulla mielipide.
VastaaPoistaOpin joskus tulemaan elokuvanäytöksistä siten etten alkanut puhua mitään nähdystä. Niille pitää osata antaa kypsymisaika kuin uunipaistille.
Donnerilla ja Diktoniuksella on yhteistä tämä: joka asiaan mielipide, jonka ei tarvitse olla yhteydessä kaikkeen aikaisemmin sanottuun.
Ja se on heidän suurin etunsa.
Molempien parhain puoli on olla mielipitämyksiemme peili; suomalaiset tykkäävät kuulla mitä mieltä heistä muualla ollaan.
(Tänä puolivuotiskautena lukemisen kohteena Göran Schildt, Jörn Donner ja Paavo Haavikko et al -- ja Joseph Heller, kiitoksia 22 Kemppinen)
Kauanko tässä vielä pitää vartoilla, että Suomi lähtee eurosta?
VastaaPoistaEuro on ollut suuri onnettomuus. Eteläisen veteläisen euromaissa on jopa nälänhätää korkean työttömyyden kourissa.
Kun maalla on oma valuutta, niin rahat eivät silloin lopu ikinä, kun keskuspankki voi ostaa valtion obligaatioita tarvittavassa ja järkevässä määrin. Ei tietenkään hallitsemattomassa paniikissa vaan tarkkaan laskien ja harkiten.
"Kun maalla on oma valuutta, niin rahat eivät silloin lopu ikinä, kun keskuspankki voi ostaa valtion obligaatioita tarvittavassa ja järkevässä määrin."
PoistaJoo, näihän joku jälkikeynesiläiseksi esittäytynyt oli esittämässä EU-kriisin ratkaisuksi EU:n keskuspankin toimesta.
Itse ajattelen, että tuolloin tulee pää vetävän käteen: kukaan täysipäinen sijoittaja/kaupan osapuoli ei usko tuohon valuttaan, joka ensin inflatoituu (ts menettää arvonsa suhteessa realiarvoihin) ja sitten menettää arvonsa. Haavikkoa mukaillaikseni jos kaikilla on rahaa se menetää arvonsa kun puun lehdet.
VastaaPoistaKukako se on lainanantaja kun Putkonen perustaa vesijohtofirmansa ? Putkonen se on. Putkonen nostaa itsensä hiuksistaan kuin paroni von Münchausen.
Putkonen näet antolainaa Pankille talletuksensa määrän. Mitä hän sitten pankilla, olisi perustanut firmansa suoraan ! No kun hänellä ei ollut sitä talletusta (=pankin ottolaina Putkoselta) ennen pankkiin pistäytymistä.
Siellä hän julisti virkailijalle alkavansa firmaksi vesijohtoalalle ja kun hän menestyy, maksaa lainansa takaisin. Vai niin paljonkos aioit meille maksaa viiden vuoden päästä, kysyy virkailija.
100 00 täräyttää Putkonen. OK.Nimi alle. Kas tässä kortti jossa saldoa 100 000. Sen kun rupeat tilaamaan putkia liittimiä tiivisteitä ja laskuttamaan asikkaitasi hyvistä töistäsi.
Kättäpäälle eli taseet yhteen: Putkonen velkaa pankille 100 000. Omaisuutta talletus 100 000. Ja sitten pankin tase: Pankki velkaa Putkoselle 100 000 (ja lyhentää sitä maksamalla Putkosen pankkisiirrot.) Omaisuutta 100 000 saaminen Putkoselta.
Minkä enkelin siipien huomassa tämä Putkosen ja pankkivirkailijan ihmeteko tapahtui ? Seurakunnan yhteyden, noin perinjuurin sanottuna, mutta Valtion vähän käytännöllisemmin. Siis valtakunnan pankin (=keskusrahalaitos,Johannes Virolaisen termi) eli Suomen Pankin suojissa. Asianomaiset olivat niin järjestäneet, että pankin velka asiakkaalle onkin rahaa. Olihan tämäkin,Putkonen siis, luvannut toimittaa pankkiin rahaa, Putkonen 5 vuoden päästä.
Näin simppeli asia ja jokapäiväinen yhteispeli se on osattu ohjata kauhunäytelmäksi ja hihaässän klaarausmagiikan sijasta nostetaan punaista korttia.Jukka Sjöstedt
"Ei kaikessa tarvitse olla mukana vain siksi että kaikessa pitää olla mukana. Harkitseva valikoivuus voi vähentää poliittisten johtofiguuriemme tekohauskoja twiittailuja."
VastaaPoistaHimas-filosofiaan perustuva fantsutus on nyt tullut tiensä päähän. On Sipilän ja persujen aika saada realisminsa esiin ja tehdä se, mitä miehen pitää tehdä.
Nykyiset johtajamme luulevat olevansa jossakin BB-tosi-TV-ohjelmassa, jossa yhdessä mainostoimiston kanssa mietitään seuraavan päivän iskusanat ja hokemat ja että se riittää.
Huvittaa Urpilaisen suussa sinne ilmaantunut uusi toiste "isänmaallisuus". Niinpä niin.
Soini (perussuomalaiset) on ollut koko ajan oikeassa tässä asiassa ja muiden (hallituspuolueet) on vaikea sitä niellä. Mutta päivänselvää on että jossain välissä tosiasiat on myönnettävä ja Kreikka joutuu eroamaan EU:sta. Kalliiksi tuli suomalaisille veronmaksajille mutta minkäs teet kun tyhmät ovat johtamassa.
VastaaPoista”Vai onko niin, että nyky-Suomen päättäjät ovat ottaneet maksettavakseen nyky-Saksalle kunniavelan, joka jäi natsi-Saksalle syksyllä 1944 hoitamatta?"
VastaaPoistaTämä on mielenkiintoinen ajatus, joka tuo mieleen joskus 10 v sitten käymäni keskustelun Mr. Alan Southin/IDEO (silloin) kanssa Pikkuparlamentin tiloissa. Hän oli TUTKASin esitelmöitsijänä. Irakin sota oli ajankohtainen. Jouduin samaan pöytään ja kysyin, miksi Britannia meni niin helposti USA:n kelkkaan. South vastasi, että ehkä Britannia jäi USA:lle (kunnia)velkaa toisesta maailmansodasta. Ajatus tuntui vähän oudolta, mutta ehkä se ei ollutkaan
Britannia jäi niin paljon velkaa ettei ole tosikaan, Eikä se ollut kunniavelkaa.
Poistahttp://en.wikipedia.org/wiki/Anglo-American_loan
Kas vain, sanoi Jyrkiboy tuijottaen samalla työpöydälleen lomansa aikana nostettua kissaa, kappas vaan ja himskatti sentään, olen tullut keksineeksi kuin huomaamattani niukkaskiihdyttimen, f a n t a s t i s t a ...
VastaaPoista... jatkuu ...
(Blogivaeltaja)
Hyvà, ettà edes yksi Siltala kustantaa uutta, koska valta Suomessa on kielessà.
VastaaPoistaSuurissa vaikeuksissa kiemurteleva kansallinen kustannusfirma tottelee Kirkkonummen kartanonherraa veljensà saatua hoitoonsa isànmaallisen lehden nimen ja kolmannen veljen vastuulle ositettiin perinnònjaossa -ei suinkaan vàhàpàtoisimpinà- Itàmeren rantojen suojelu, joita ei Jacob Sòdermanin todistuksen mukaan ole mikààn kunnallistoimikunta luonut, joten kelpaa sinne pystyttàà yksi Guggenheim.
Niin, ja Henrik "Kustantaja" Ehrnrooth istuu Otavan hallituksessa muiden merkittàvien firmojen siirryttyà Tammen peràssà suoraan ruotsalaisomistukseen.
WSOY:n omistaa Bonniers (Ruotsi).
PoistaHenrik Ehrnroothin äiti on Reenpää, Heikki Reenpään sisar. Heikki ja Olli Reenpää ovat serkuksia.
Tiettävästi uutta murheellista kuuluu Gummerukselta, joka on ollut useaan otteeseen hyvin merkittävä kustannusliike.
"Tekee mieli kysyä, onko Suomi euroseuran ja sitä johtavan vahvan Saksan valitessaan ollut viisaampi kuin muu Pohjola, siis Ruotsi, Tanska ja Norja ja miksei Islantikin?"
VastaaPoistaKuuluuko Suomi Pohjolaan ?
Eikö paremminkin mahtavaa/mahtailevaa Venäjää reunustavaan Balttian maiden joukkoon ? Katsokaa Euroopan karttaa ja miettikää asiaa.
Perussuomalaisten nurkkakuntainen euforia ja vähemmistöihin kohdistuva ihmisviha vielä viimeistelee tuon itäisen vaikutelman Suomesta.
Olemme länsimaisesti suuntautuneita puoliryssiä - tai mongoleja ainakin ruotsalaisessa katsannossa. Ja mikäpäs siinä, sehän vain sopii.
PoistaMutta aikamoinen primitiivireaktio arvoisalla Anonyymilla rapsahti persujen suuntaan! Ja melko epäanalyyttinenkin vielä.
Vielä jokin aika sitten se olisi ollut kuitenkin muodikas ns. paremmiston keskuudessa, mutta nyt, kun suomut alkavat tippua silmiltä, se ei ole edes sitä.
Mikä ihmeen ihmisviha? Mikä ihmeen euforia? Mikä nurkkakuntaisuus?
Globaalissa maailmassa EU on vain yksi Titanic, johon ei kannata liikaa hirttäytyä. Persut ymmärtävät, että Suomen tulevaisuus (if any) on Kaukoidässä ja kehittyvissä maissa - ei ehtoopuoltaan elävissä korruptoituneissa Välimeren maissa.
Persut ymmärtävät, että ei ole kauhean hyvä idea panna velkoja yhteisiksi etelän veljien kanssa. Ja persut ymmärtävät, että itsenä työllistävät maahanmuuttajat ovat todella tervetulleita, mutta ymmärtävät myös sen, että huoltosuhdetta tuhoava oleskeluperäinen maahanmuutto on saatava hallintaan, koska sitä tämä maa ei pysy kustantamaan.
Mitä ovat ne muut Titanicit ? Jos oikein ymmärsin, EU oli vain yksi.
PoistaUSA valtionvelkoineen ja alati kasvavine tuloeroineen ?
Mexico huumeineen ?
Katolinen kirkko salaisuuksineen ?
Kiinan kommunistinen puolue ja koko valtiorakenne ?
Venäjän oligarkkieliitti rötöksineen ?
Missä siis tarkalleen ottaen Soini on ollut "oikeassa" ja muut "väärässä"?
VastaaPoistaKuisman mukaan hokemassa "missä EU, siellä ongelma". En osaa vastaankaan väittää. Tulkitsen Soinin tarkoittavan EU:n sinänsä hyvin tunnettuja rakenteellisia ja toiminnallisia ongelmia.
PoistaKuisma kirjoittaa, että jos EU on (se on) hinta Saksan ja Ranskan välillä vallitsevasta rauhasta, pieni sota olisi mielenkiintoinen ajatus.
En voi sille mitään, mutta Kuisman kirjoitustyyli on kuivakasta.
VastaaPoistaKemppisen mehukkuus puuttuu.
Ehkäpä blogistimme mehustaa huomaamattaan lukemaansa tekstiä omilla laajoilla tiedoillaan.
Ennen puhuttiin huippu-urheilijoista ja huippu tiedemiehistä, nykyään on joka puolella huippuja, kaiken huippu että jopa lyriikassa ja esseistiikassa, ikän kuin nekin olisivat kilpalajeja.
VastaaPoistaVakaasti, 'Dave' Lindholmin usein toistama mietelause: "Jokaisellon Juttu.", voinee hyötyä jatkosta.
VastaaPoistaHyvää jatkoa on jotenkin tunkkaisen tuntuinen toivotus ja katsoin asiakseni askarrella sille älyttömän hyvän vastauksen, jatkoksia ja muita oksankohtia, tietämättä ja piittaamatta yhtälön äksästä joka ui tyynenä omassa liemessään, äksiisiä sen verran.
Negatiivisen lukuarvon tullessa kerrottua negatiivisella lukuarvolla on tulos positiivinen.
Kasta paha hyvään, katsahdappas pahalainen kuinka keittiöasennusmiehet tietävät kenen levyjä siellä kerrostalokyökin CD -soittimen takana onkaan.
Tusinankin levyn pino on kuin myyntimäärien johtosijoja hallussaan pitävien kotimaisten viihdetaiteilijoitten kulta- , platina- , ja timattilevyjen järjestys.
Eniten levyttänein artistimme on kuitenkin Kari Peitsamo.
Duunarille on aina hommia mutta esikuvat eivät ole piirustukset. Työvoitto on sellaista työväen oikeutta.
K.P. on verraton, iskevää, yksinkertaista ja tehokasta, hyvää työmusiikkia!
Kovaa työtäkin puursi jokin aika sitten haudankaivajana. Sellainen hiekkamaahan kaivettu monttu on vaarallinen, tuettaessa täytyy sinne kuitenkin jonkun mennä.
Hyvä siis näyttää, toiselle, kuoppaa, että tuonne sitä joudutaan jos elää saadaan ja terveinä pysytään.
Kun on sekin pelko että terveenä kuolee, ainakin olen kuullut kerrottavan näin. Turhaa työtähän ei ole olemassa, turhaututumista arvonannon puutteeseen on.
Kissa kiitoksella elää mutta kukas sen palkan maksaa? Ekosysteemi toimii niin että kaikille maailmassa ei riitä kohta edes heinäseipään paikkaa saati sitten pottumaan syrjästä silmänruokaa.
Universumi on epis! Siltä on jäänyt lukematta Sivistys ja kansantalous, juukeli.
Sjöstedtin Jukan tyyliä muka mukaillen, soveliain osin.
Kone oli aito* copycaterpillar, röppöahtimella ja radiolla.
Eiks' vaan!
*Kova aitomaan, meinaan.
Kummeksun tätä taitoa vaativaa kirjoittamisen tapaa minäkin. Epäilen että Kemppinen on hoksannut pyytää armolahjoja!
VastaaPoistaKäyttöliittymä, se sellainen kansakoulussa opittu kymmensormi -järjestelmän käytön estävä käsitemppu on eri jänskä.
Rakennustyömaalla jos peukaloitaan pyöritteli niin ennen kokeneemman opastus oli hyväntuulisesti syliin nakattu putkenpätkä, että paas kuule toi paikalleen!
- "Mikä tää on?"
- "Anatoomisesti oikein muotoiltu peukalonpyörityksen estin."
Kylläpä nuorison kelpaa kun saavat vaan oikean koon palikat hommiin.
Englanninkin kielellä saisi aikaan Jumal' siunakkoon vaikka mitä näistä jotka osuivat tulemaan mieleeni:
Idle, hands, make, waste, haste.
En tahdo viedä keneltäkään kokeilemisen iloa, hihat heilumaan ja koosta ise!
Opin tie on autuas aina.
Työn iloa, sitä ihtiään,
ilon/!, hittolainen!
Mukavata hommaa!
Toivottavasti tämä sai hyvälle tuulelle?
Mitä tarkoittaa, että Matti Klinge on tällaisessa seurassa "kuin uni"?
VastaaPoistaOlen lukenut paksuhkon pinon Klingen historiaa käsitteleviä kirjoja. Ovat olleet erittäin hyvin kirjoitettuja ja kiinnostavia, vaikken pysty niitä ammattimaisesti arvostelemaan.
Blogistilla tuntuu olevan jotain hampaankolossa Klingeä vastaan!
Poista"Ei kaikessa tarvitse olla mukana vain siksi että kaikessa pitää olla mukana."
VastaaPoistaOsui ja upposi!