Ehkä olimme 40 vuotta sitten siinä luulossa, että olimme
keksineet ja toteuttaneet jotain mielenkiintoista. Meitä muutti pieni joukko
ihmisiä eli kahdeksan perhettä kauas korpeen. Kunta on Kirkkonummi. Keksin
paikalle nimen, koska ”Autioniityt” tuntui kolkolta. ”Vasikkahaka” on
muodosteltu paristakin muistumasta. ”Siis eihän jumalauta tässä maassa hypitä
niin kuin Vasikat haassa!”
Täällä asuneiden kutsuminen täällä asuvien (ja koko ajan
asuneiden) hakaan tuon 40-vuotispäivän varjolla aiheutti erikoisen tunteen.
Paikalla oli todella paljon eli kymmeniä nuoria ja hyvin nuoria ja vasta sitten
nuoria ihmisiä. Mieleni kääntyi sellaiseen moodiin, että kuvittelin näkeväni
toisten silmillä.
Järkevät ihmiset värähtävät inhosta nähdessään entisen
asuinpaikkansa. Joko se on paljon pienempi kuin muisti tai tolkuttoman ruma tai
se herättää muuten vain ikäviä menneisyyden muistoja. Se koti-ikävästä. Mutta
paikalle oli tullut ainakin kymmenen täällä syntynyttä ihmistä ja toinen mokoma
alle kouluikäisinä tulleita. Kaikilla oli mukava mieli.
Emme ole tähän mennessä saaneet asemakaavaa. Ehkä sekin
päivä vielä tulee, koska tätä nykyä täsmälleen oikealla etäisyydellä eli alle
kilometrin päässä on bussipysäkki ja rautatieseisake. Moottoritielle on vähän
yli kilometri. Helsinkiin menee julkisilla puoli tuntia, omalla autolla ja
ajalla vähemmän. Ei tämä taida oikein korpea ollakaan. Kuulemani mukaan meitä
on pidetty hippeinä, kommunisteina, erilaisina irstailijoina, viherpiipertäjinä
ja yleisinä häirikköinä – perusteettomasti. Olemme aivan tavallisia
pääkaupunkiseudun suomalaisia eikä täällä ole mitään varsinaista nähtävää.
Muinaisista yhteisöllisyyden ajatuksista paras oli kahden,
ajoittain neljän perheen yhteinen kotiapulainen. Se järjestely toimi hyvin. Nyt
tarvittaisiin ennen pitkää yhteinen lähihoitaja. Toistaiseksi täällä on
hiljaista ja puhdasta ja metsä alkaa viiden sentin päästä ikkunastani ja tunnen
henkilökohtaisesti kaikki talostani näkyvät puut ja muistan niiden keskeiset
vaiheet. Pellolla on peuroja, puissa oravia ja seinän täytteissä hiiriä.
Hyttysiä on saanut huonosti.
Talot ovat puuelementtirakenteisia (Bungalow) parhainta
1920-luvun muotia. Tuon hyvän ajatuksen eli oma-aloitteisen rakentamisen
valmiista palikoista tappoi kai 70-luvun öljykriisi. Talot pitävät kyllä lämpimän,
mutta toteuttamamme ajatus rakentaa ja rakennuttaa itse ilman grynderiä
kevyesti ja joustavasti meni muodista. Rakennukset toimivat yhä.
Kirjoitin juhlarunon:
Ei
huoneistoa, vaan kotia
rakensimme
vailla rotia.
Turha vedota
kuntaan –
se jatkoi
vain untaan
kuin
kuorsaava peto.
Täällä
kukkiva keto
on
korvannut kaavat,
ja me
nuolimme saamamme haavat.
Nämä ohjeet
mieleesi paina:
luut
pinossa, pää vinossa,
takakenossa,
tulossa, ei menossa.
Tuttu ääni
kellossa:
eletään
kuin pellossa,
kuin ellun kanat.
Näin
syntysanat
tämän
Vasikkahaan
taas
toistetaan.
Kurjuutta,
hätää
paljon on
maassa,
lahoa
löytyy myös Vasikkahaassa.
Pidemmälle en jatka,
sillä kauas
on pitkä matka.
Olet
perinyt valosi.
Sinä itse
olet talosi.
MIksi näissä Vasikkahaan blogi-kuvissa näkyy aina vain jotain pusikkoa ja joitakin talonnurkkia? Miksi blogisti ikään kuin häpeilee näyttää kuvissa kerrankin koko pytingiään? Varsinkin näin 49-vuotisjuhlan merkeissä.
VastaaPoistaHyvä kysymys. Vastaus: olen pitänyt pusikon/metsän niin tiheänä, ettei mörskästä saa käsitystä kuvasta eikä paljaalla silmällä. Ja Pinotexillä / Valtilla vedeltyä hakaponttia on itse kukin katsellut tarpeekseen.
PoistaTällä kertaa mietin kovasti, kun olisi ollut mielestäni mukavia ryhmäkuvia tuosta pellosta, joka on ylellinen - muutama aari, jota on sen verran kauan keritty, että voi sanoa nurmikoksi.
Mutta en ole kai koskaan julkaissut kuvia, joissa on tunnistettavia ihmisiä, vaikka siihen ei olisi lain mukaan estettä. Jotkut eivät pidä sellaisesta. Lähisuvun kanssa on sovittu toisin, mutta etsikääpä blogista kuva, jossa esiintyisi arvoisa rouvani!
Oliiha siel K, kun sä olit kerra nähnyt sen työmiehen.
PoistaNappasit vielä porot tuulehalkojaas siitä että se oli pien tapaus että oli työmies herran reitillä, jotta kuva.
[ ..]
Mä muutin 40v. sitten, tasan, tähän, mistä nyt tääkin lähtee. Kaupungin toiseksi kalleinta asuinaluetta tiemmä, syvä pikkuporvarillinen rauha on säilynyt. Tuo vasemmistolainen opettajapariskuntaki tossa, se on eläköitynyt.
Vallankumouksensa tehnyt.
Kerrassaan mukavaa lukea bloginpitäjän tarinoita, joissa zoomaillaan ajassa ja paikassa kirjahyllystä keittiön kautta pihamaalle ja lähikyliin, poiketaan välillä pikaisesti Helsingissä tai Lappeeenrannassa, palaten kuitenkin nopeasti kotitanhuville tai Pohjanmaalle ja sieltä usein Kannaksen kautta Eurooppaan tai Kaliforniaan.
PoistaJotenkin tulee mieleen eräs Vuohenkalman torpan isäntä, veljessarjansa lukenein mies, josta kerrotaan, että hän säännöllisesti tutkiskeli sanomalehtensä ja kirjoitteli kuulumisia ja yhteiskunnallisia asioita samoihin lehtiin. Kerrotaan myös, että nimismies käytti häntä paljon apunaan ja hyvin onnistuvat hänen ajamansa asiat. Kotomaamme koko kuva oli Vuohenkalman isännällä hanskassa ja laajenee samalla kaikkien lukijoitten ymmärrys isänmaasta ja maailmasta. Näin myös bloginpitäjällä.
Talon, asunnon ja ihmisten kuvista puheen ollen: netin tiedon ja epätiedon kerrostumista löytää tavallinen nettiporopeukalokin itsestään, naapuristaan tai muista kaikenlaista ”turhaa” tietoa. Bloginpitäjä voinee meitä halutessaan tästä paremmin valaista.
Esimerkiksi jokin aika sitten eräs asuntokauppias keksi laittaa asuntoja ja taloja myyntiin netissä kuvien kanssa, vaikka talon asukkaalla ei ollut mitään aikomusta tähän suuntaa tai tietoa asiasta. Tämä homma taisi loppua(?), mutta eri lähteistä löytyy helposti esimerkiksi talojen valokuvia, pohjapiirroksia tms. uteliaisuutta tai muuta tarvetta tyydyttämään, vaikka ei olisi sattunut Googlen kuvausauton reitillä asumaankaan.
Esimerkiksi bloginpitäjän mainitsemasta Vasikkahaan taloyhtiöstä näyttää olevan eräs talo myynnissä, joten olettaa sopii luetun perusteella, että muutkin asunnot näyttävät jossain määrin samanlaisilta, kts.: http://www.kiinteistomaailma.fi/138034.
Vuosia sitten mediassa eräs tunnettu runoilija muisteli lähisukulaiseltaan kuulemaansa juttua erään vasemmistolaisseurueen vierailusta Neuvostoliitossa. Virallisten yst.yht.ja av.ant.-puheiden jälkeen oli päästy juoma- ja ruokapöytään. Siinä oli sitten kova suomalainen aatteen mies todennut puheessaan ampuneensa sodassa vasikkahaallisen ryssiä.
VastaaPoista"Meitä muutti pieni joukko ihmisiä eli kahdeksan perhettä kauas korpeen." Tuntuu hieman hassulta ilmaisulta näin korvessa syntyneestä pojasta. Mutta kai se korpi voi olla mahdollista vaikka metropoliksikin haukuttuun Helsinkiin on jo tuolloin päässyt puolessa tunnissa, ehkä jopa nopeamminkin kuin nykyruuhkissa. Yksi lapsuudenkaverikin muutti aikoinaan Kirkkonummelle, mutta vissiin sinne kirkolle.
VastaaPoistaMäärittelen oman korpituntemukseni niin, että eksyessään sellaiseen, voi mennä päiväkausien harhailuksi ennen kuin edes metäsautotielle sattuu (tosin se alkaa olla mahdotonta missään maassamme enää). Helsingin vihreät tosin eksyvät kuulema jo Nuuksion merkityille luontopoluille eivätkä edes onkimiaan (jos osaavat onkia) ahvenia ahveniksi osaa nimetä.
Tarina kuvaa hyvin asumisemme meininkiä, jopa idylliä. Nuorna rakennettiin, nyt 40 vuotta vaikuttaa hetkeltä, vastahan olimme niitä hippejä!
VastaaPoistaEntisenä vasikkahakalaisena voin kommentoida, että olipa kivat juhlat ja hauska nähdä myös naapureita, joita on viimeksi nähnyt lapsena! Kyllä paikassa joku kumma veto on, kun useampi siellä kasvanut olisi mielellään rakentanut talon samalle tontille -vaan eipä ole herunut niitä kuuluisia lupia, joihin viittaat. Vain yksi onnekas on päässyt palaamaan ns. juurilleen :-) Ja me loput tullaan mielellään moikkaamaan teitä jääneitä ja tavataan siellä muita entisiä :-)
VastaaPoistaYhteinen lähihoitaja: hyvä idea Jukka! Me nuorempi sukupolvi olemmekin vähän olleet huolestuneita, että miten siellä mökeissä tullaan pärjäämään... ;-) Palkatkaa samalla myös yhteinen talkkari, joka hoitaa piha-alueet, vuotavat hanat, katot ja rännit ja samalla kehittää teille antennin, jolla pääsette olemaan paremmin yhteydessä muuhun maailmaan... Nykytilanne kun on, että Vasikkahaassa = ulkomailla.
Mainio, paljonpuhuva runo.
VastaaPoistaJuurensakin on hyvä muistaa, joskin niiden käsittely on toisinaan taitolaji.
Ripranie
"Olet perinyt valosi. Sinä itse olet talosi." Niin.
VastaaPoistaMutta se valo. Monet valittavat kesän puutetta aina kun ei ole kesä.
Heillä on varaa siihen, valittaa lämmön ja valon puutteesta, vuodenaikojen vaihtelusta. Kun ei ole isompia huolia.
Eivät käsitä, että silloin kun ei ulkopuolella paista, on käännettävä katseensa itseensä. Sillä siellä se on, on vain käännettävä katkaisijasta päälle - valo.