Kun jollekin ilmiölle olisi korkea aika tehdä jotain, näin
todella usein tehdään. Muutetaan asian nimi. Sitten se onkin hoidettu.
Henkilökemia on ollut kymmenen, ehkä kaksikinkymmentä vuotta
sopiva selitys sekä silloin, kun ihmiset pärjäävät keskenään, että silloin, kun
yhdessä olemisesta tai elämisestä ei tule mitään. Henkilökemia toimii tai ei
toimi.
Koska niin moni on ollut huono koulussa juuri kemiassa,
ainetta kunnioitetaan tieteenä. Se on toki toista kuin esimerkiksi psykologia,
josta moni aavistaa, että kylmiä faktoja on vähän.
Toisin sanoen henkilökemia on tieteellinen selitys.
Aikaisemmin käytettiin muun muassa nimitystä
”pärstäkerroin”. Joskus oli paikallaan puhua kuin ihotautilääkäri: saan hänestä
näppylöitä. Hauska ja naseva sanonta viittasi kai allergiaan.
Muistan kun Kauhavan miehet pohtivat jossain kerhoillassan,
onko tosiaan olemassa sellaisia ”komplekseja”, joista Valituissa Paloissakin
oli kirjoitettu. Enimmät puoltavat murahdukset sai se mielipide, että ei ole olemassa,
tai jos on, kyllä ne esimerkiksi mottimetsässä karisevat. Myös allergiaa
epäiltiin amerikkalaiseksi humpuukiksi, mutta Mansikkamäki sanoi, ettei hänen
naamansa punotus ja kesiminen johdu siitä että hän ryyppäisi. Hänellä oli
sellainen vika, että jos hän söi vahingossa kalaa tai munaa, niin nahka lähti
naamasta.
Näin oli joskus isommassa seurassa päässyt tapahtumaankin,
joten paikkakunnalla oli tieto siitä, että tällaista on, ja vaivan nimi on
allergia. Sitä ei mainittu usein, koska se on niin vaikea ääntää.
Oppikoulussa me nyrkillä tapettavat puolestamme opimme, että
väliin yhdellä ja väliin toisella oli lorvikatarri. Joku katsoi
tietosanakirjasta, mitä katarri tarkoittaa, mutta asia jäi hämäräksi. Se
kuitenkin tuli selväksi, että opettaja ei ollut hyvillään. Lorvimisen ja
lorvailun toki ymmärsimme ja olimme kohtalaisen edistyneitä tuossa taidossa,
mutta se katarri.
Yleislääketieteellinen valistuneisuus ei ollut kehuttavaa.
Tappavia tautejakin tunnettiin kaksi. Oli syränhalvaus, naapurikunnassa syvämen
halapajus, ja rintatauti. Ja Kuusiston setä kuoli, kun sillä oli kasvi mahassa.
Kai lukiolaisena äkkäsin, että tuo ”kasvi” taisi olla sama asia kuin ”kasvain”,
ja sitten taas myöhemmin, että syöpä se kasvaimia työntää. Ei niin tappavista
taudeista tunnettu oli maakunnan kansallistauti, struuma. Ja tietenkin kaikki
ymmärsivät piirtää jodilla renkaan haavan ympärille, sillä haavasta voisi
lähteä punainen juova, ja kun se tavoittaisi sydämen, asianomainen kuolisi.
Jodia siis piti olla, koska mikstuura ja kamfertti eivät auttaneet aivan
kaikkeen – ei edes Hota-pulveri, jota monikin ukko tai akka otti viisi tai
seitsemän ”lappua” eli annosta valmistautuessaan koetukseen tai muuten vain
uuteen päivään.
Tässä voisi olla termin ”henkilökemia” suosion toinen juuri.
Kemia ja alkemia ovat melkein sama asia. Itse asiassa nykyinen kemia alkaa olla
hämmästyttävällä tavalla muinaisen alkemian kaltaista. Mutta mielen pohjalla
oli toisaalta kansanomainen parannustaito, toisaalta sitäkin vahvempi
taikauskoinen epäily noitakeinoista ja velhojuomista. Vielä uudemmissa
kansanlauluissa vilahtelee keinoja esimerkiksi haalenneen rakkauden
lämmittämiseksi.
Vasta taannoin olen lakannut viemästä kylään kahvipaketin ja
siirtynyt kukkiin. Nyt suunnittelen paluuta Kulta-Mokkaan. Maalla leikkokukat
olivat kirkonkylissäkin harvinaisia, ja vaikka kimppu olisi ollut kaunis,
sellaista kanniskelevalla saattoi olla miehuus katkolla. Kahvipaketti
tuliaiseksi oli erinomainen ystävällisyyden osoitus. Olihan kahvi kallista.
Mutta lisäksi siinä oli samaa henkeä kuin tupakan tarjoamisessa omasta
Työmies-askista tai ryypyn taskulämpimästä tikkuviinapullosta. Toiselle
toivotettiin kaikkea hyvää eli onnea ja menestystä varmistamalla, että hän
pääsee osalliseksi samasta kemiasta.
Suosikkijärjestelmä taitaa olla ikuinen. Suomessa sen
kuuluisimpia ja karskeimpia käyttäjiä olivat Mannerheim ja Kekkonen.
Suosikkijärjestelmä pitää sisällään ajatuksen inhokeista. Jospa Mannerheim
olisi tässä mielessä jo sopiva neutraali esimerkki. Hänestähän tiedetään aivan
selvästi ja riittävän varmasti, että hän otti ja erotti kenraaleita ja muun
tekemisen puutteessa everstejäkin perusteluja esittämättä ja aika usein
asianomaisten eli korkeamman upseerikunnan hämmästykseksi. Se ei olisi vaikea
tietokilpailukysymys, ketkä menestyneet pitkän linjan kenraalit eivät saaneet
Mannerheimilta sotien aikana lainkaan tehtäviä tai ainakaan kunnon tehtäviä. Ja
vastaavasti eräitten kohdalla ylipäällikön pinnan oli merkillisen pitkä.
Tämä tulee joskus mieleen myös, kun muistelee lähimenneisyyden
poliitikkoja. Siellä oli aika korkeissa tehtävissä ihmisiä, jotka olivat
todistaneet vastaansanomattomasti kaikinpuolisen pätemättömyytensä ja
sopimattomuutensa.
Kokemusteni mukaan esimerkiksi tutkimusryhmän sekoittaminen
voi tuottaa hyviä tuloksia tai sitten aiheuttaa romahduksen. Yleisen kokemuksen
mukaan yhden pilarin ympärille koottu ryhmä, kilpailuvartio, potkupallojoukkue
tai muu, voi äityä aivan ällistyttäviin suorituksiin. Silloin tosin ei puhuta
henkilökemiasta vaan hengestä. Se on todella epämääräistä puhetta, mutta ilmiö
on tosi.
Puhuakseni vain miehistä – kuinka moni meistä saakaan
kiittää suoriutumisestaan pelkästään sitä, että porukassa on ollut joku vielä
huonompi ja itkuisempi ja huonompi juoksemaan! Niin ja muuten – talvisodan syttyessä
Mannerheim ja Ryti ilmaisivat yhteisenä kantanaan, että sellaisella U.
Kekkosella, joka oli vallan ehtinyt ministeriksi, ei olisi osaa eikä arpaa
tulevassa tuiskeessa. Vahvalla miehellä pitää olla väkevät vastustajat.
Tuskin Mannerheimilla tai Rydillä oli mitään erityistä mielipidettä Kekkosesta talvisodan syttyessä. Kun hallitusta piti täydentää RKP:n puheenjohtajalla, niin Maalaisliitto luopui hallitusravintoketjunsa tuoreimmista jäsenestä, joka oli Kekkonen. Jatkajista Heikkinen oli Ml:n puheenjohtaja, Niukkanen vpj, sekä suurimman piirin pj, Hannula oli pitkäaikainen päätoimittaja sekä Koivisto lakeuksilta.
VastaaPoistaKekkosen suosikkijärjestelmä olisi mielenkiintoinen tutkimuskohde, toivottavasti joku kirjoittaa sitä joskus tarinan. Lähdemateriaali löytynee kokonaisuudessaan Orimattilasta.
Kekkosen suosikeista tulee hauskasti mieleen mm Eino Uusitalo ja Olavi J. Mattila.
PoistaLisätään teemaan serkku, nimittäin suojelijajärjestelmä.
PoistaRisto Kangas-Ikkalan henkilökuva, Kohtalona Kostamus oli taustoja tuntevalle lukijalle kuvaus idänkaupan suosikkijärjestelmästä, vai oliko kyse sittenkin suojelijajärjestelmästä?
Jos Kekkoselle riitti idänkaupan kompensaationa vuorineuvosten kalamajaretket, niin halvalla meni.
Kuisman tuoreessa pamfletissa leimataan suomalaiset kaappivenäläisiksi, venäläisillä on suojelijaaiheeseen sopiva termi, katto.
Taneli Heikka raapaisi nykyistä suosikkisysteemiä vanhassa kolumnissa.
http://www.vihrealanka.fi/uutiset/niinistön-mormonit
Olavi Mattila pahoitteli aikoinaan lehdessä, että osti Valmetin piikkiin Mauno Koiviston leipälaudan, vasta vaalituloksen ratkettua. Teemasta muistelee myös SDP:n entinen hallintopäällikkö Ihalainen. MTK:n Haavistolta jäi leipälauta ostamatta, mutta vaalituotetta meni kiitettävästi Pellervon vuorineuvoksille.
PoistaSDP:n järjestelmässä rahat menivät puolueelle, mikä saattaa olla lieventävä asianhaara. Muistelmissaan Mauno Koivisto paheksui Sapeli Simosen pyytäneen rahaa Puolimatkalta itselleen, ei puolueelle.
Suosikkia, suojelua vai korruptiota, makuasioita.
Yli 50 vuoden työuran aikana havaitsin henkilökemia ilmiön olemassaolon vaikken sitä mitenkään voinut järjellä selittää.
VastaaPoistaVasta kun kun työpaikallani suoritettiin Myers-Briggs typologiaan perustuva persoonallisuuskartoitus ihmettelin miksi en ollut jo vuosikymmeniä aikaisemmin aikaisemmin ollut löytänyt tuollaista työkalua. Kirjoitinkin aiheesta kuusi vuotta sitten.
Olen nähnyt, jos ihmiset vain ovat sanansa mittaisia, kyllä ne kemiat siitä.
PoistaHenkilökemian reaktiokaavoja ovat tarjoilleet kirjoissansa Trivers ja Gladwell. Ensimmäiset reaktiot ovat sanattomat. Jos osapuolet asettuvat samaan asentoon, samoja mikroilmeitä, näkymätöntä vuorovaikutusta, henkilökemia todennäköisesti toimii. Jos ei löydy mitään yhteistä ilmeiden, asentojen, kielen eikä asenteiden tasolla, niin henkilökemia ei toimi.
VastaaPoistaVastapuoli vilisee liian vieraita muukalais-molekyylejä.
M
Tuo Kekkosen syrjäänpano vuonna 1939 liittyi kyllä merkittävästi kansallisen yksimielisyyden rakentamiseen. Mies oli onnistunut hankkimaan todella raskaan sarjan vihamiehiä mm. toimiessaan sisäministerinä.
VastaaPoistaKekkonen oli entinen AKS:läinen, mutta oli eronnut seurasta näyttävästi Ruudun kanssa samaan aikaan. Lisäksi hän oli pyrkinyt tosissaan lakkauttamaan IKL:n, vaikka Helsingin raastuvanoikeus kumosi päätöksen. Sinipaidat, IKL:n nuorisojärjestön, Kekkonen sai lakkautettua. Oikeistolle Kekkonen oli näiden meriittiensä ansiosta epähenkilö. Ruotsia ja RKP:tä Kekkonen oli loukannut niin toiminnallaan suomalaisuusmiehenä kuin myös urheilupuolella, jossa hän katkaisi Suomen urheilusuhteet Ruotsiin vuonna 1932.
Kansallisen yhtenäisyyden hallituksessa, joka ulkopoliittisesti suuntautui Ruotsiin, ei voinut olla tilaa Kekkoselle.
Totta kyllä. Turtola kirjoittaa Ryti-elämäkerrassaan:"... Urho Kaleva Kekkosta Ryti ei hallitukseensa halunnut. Kekkonen oli asiasta katkera, ainakin von Fieandtin antaman tiedon mukaan.. Kekkosta eivät hallitukseen [1.12.1939] halunneet sosiaalidemokraatitkaan, ja ilmeisesti Kekkonen teki omat johtopäätöksensä kuultuaan, että Rytistä tulisi pääministeri. Tämä sen vastakohtaisuuden perusteella, joka jo ennestään Rytin ja Kekkosen välillä vallitsi, kuten Juhani Suomi huomauttaa. Rytin ja Kekkosen välillä vallitsi elinikäinen epäluulo. jota ei voi selittää muu kuin luonteitten täydellinen erilaisuus, siitäkin huolimatta, että molempia yhdisti älyllinen huippulahjakkuus."
PoistaKysymys saattaa olla enemmin kahden puolueen vastakohtaisuudesta, nimittäin Maalaisliiton ja Edistyspuolueen. Kun paraikaa luen Relanderin unohdettuja päiväkirjoja, niin niistä käy ilmi edistyksen kenraalien peluriluonne.
PoistaJoukkoja liberaalien kenraaleilla ei koskaan ole ollut, ellei nyt tunnusteta Olli Rehniä Keskustan todelliseksi johtajaksi, jonka juoksupoikana Juha Sipilä toimii vielä muutaman vuoden.
Kerran olin töissä eräässä nimeltä mainitsemattomassa (Jyväskylässä sijaitsevassa) paperitehtaassa. Vedin siellä tiimiä johon kuului neljä ihmistä (joista minä olin yhtenä). Ajattelin, että olemme kuin nelivetoauto. Ja niin olimmekin: joka pyörä veti. Mutta yksi pyörä veti koko ajan toiseen suuntaan kuin muut. (Sanotaan häntä nyt vaikka herra X:ksi.) Riitaannuin. Ja myös hän riitautui minun kanssani. Valitin Isolle Pomolle että "minun ja herra X:n henkilökemia ei oikein toimi". Hän sanoi: "henkilökemia on niin hieno termi että me emme täällä sitä käytä". Sitten se oli hiljaa. Niin kauan, että tajusin että minun pitää lähtee pois hänen huoneestaan. No, mikäs siinä, lähdin. (Koko saatanan tehtaasta.)
VastaaPoistaTuoda tuoda, henkilökemiaa joko on tai ei ole ja vaikka ei olisikaan niin pitäisi osata olla niin kuin sitä olisi ja ottaa asiat asioina itsestä ulkoistettuna sillä, tuoda tuoda, voi palikat loppua ennen kuin kemia löytyy...
PoistaTuu Mai Lee Pi
Henkilökemia on myös tuttuuden tunnistamista. Tarkkailkaa avo- ja aviopareja piirtäjän tai teatteriohjaajan silmällä ja kummasti alkaa näkemään samankaltaisia kasvojen luustoja, suun muotoja tai eleitten unisonoja. Kaksi ihmistä on katsonut samaan peiliin ja pitänyt itsestään toisessa.
VastaaPoistaSama seikka pätee sitten myös ensirepliikkeihin sekä ensi katseeseen. Pitäminen on intuitio joka on vaikeasti muutettavissa myöhemmin.
hah
VastaaPoistaKekkosen ja K. Kemppisen henkilökemiat eivät tiettävästi kohdanneet ja luulempa että syy siihen ei ollut niinkään poliittinen vaan lähinnä mustasukkaisuus ja kateus. Kekkonen oli kateellisen mustasukkainen Kullervolle kun tämä sai niin paljon huomiota Lapinreissuillaan ja kirjoitteli siitä kirjojakin, jotka vieläpä myivät hyvin. Kekkonen olisi yksin halunnut omia Lapin itselleen ja olla sen "Kuningas" mutta taisipa jäädä kakkoseksi. Siitä johtunee herrojen jäätävä henkilökemia. Näin uskoisin.
VastaaPoistaOlisko Kullervolla ollut puutetta perässähiihtäjistä?
PoistaHajamielinen pikkuseikka jää usein huomiotta, kuten eleen toistaminen peilikuvana. Se on kuulemma tykkäämisen merkki. Nykyisin siihen on nappikin josta painamalla voi oikein tosiaan tykätä. Sitten on eleen toistaminen, se on edellistä mutta toisinpäin ja tarkoittaa epätykkäämistä. Saa nähdä nyt kauanko koodivillepetterimarkomeetteri taas naputtaa ennekuin pelikuvapeukku ilmestyy jonkin himphamppusivun laitaan, tavallisen viereen, että suurin uutuus sitten käsipäivään keksimisen...
VastaaPoistaKülla ihmissuhteet on kemiaa. Esimerkiksi tärkein osa siitä, elikkä se miten naiset löytävät sopivat miehen - hajun perusteella. Muu tarina sen kerä on sitten vain kaunokirjallinen valinnan oikeutus niille jotka eivät tunne sitä hajua
VastaaPoistaTanssiharrastuksen parissa henkilökemian toimivuuden huomaa ennestään tuntemattomankin kanssa jo muutamasta kerrasta. Ja jos se toimii, humpalletaan yhdessä vastakin. Päinvastaisessa tapauksessa ei ja se on ihan luonnollista -vaikka sitten tuttujenkin kesken; harvoin niissä hommissa tyhjästä kaunaa kannetaan; kokeillaan rivistä seuraavaa.
VastaaPoistaRakennustelineillä tuppaa olemaan samallaviissiin kuinka siellä työparit valikoituvat.
Kun menee naimisiin, henkilökemiat saattavat muuttua rajustikin työn, sairauksien, lasten, asuntovelkojen, vanhenemisen yms. myötä. Niin että se siitä kemiasta, joutuu moni huokaamaan illanehtootaan lähestyessään.
Sivuhuomautus: Jossakin Keminmaassa päin näin joskus takavuosina kyltin joka opasti kasviviljelmätilalle: KEMINKAALI OY... km.