Eräällä oppikoulun opettajallamme oli tyylikäs, kiiltäväksi
kulunut ruskeanharmaa puku ja koripallokengät. Paita oli aitoa nailonia ja
solmio laatumerkkiä Trevira. Kun hän kumartui tukevana miehenä hiukan
vaivalloisesti poimimaan taululla korokkeelle pudotun liidun, huomasin että
housuja oli päästetty. Kiilakappaleena oli nähdäkseni käytetty säkkikangasta.
Opettajat L. ja K., joita olisi voinut puhutella
lehtoreiksi, vaikkei sellaista sanaa tunnettu oppikoulussamme, luokiteltiin
lättähatuiksi, koska he käyttivät usein pikkutakkia yhdessä kulmahousujen
kanssa. Muistaakseni en ollut sellaisia ennen luonnossa nähnytkään.
Kuten kaikki tiedätte, kaupunkilaismies ja maalaismies
pukeutuivat vielä pitkään sotien jälkeen eri tavoin, eikä kirkonkylän
pankinjohtaja, joita muistaakseni kyllä nimitettiin konttorinhoitajiksi, olisi
kuvitellutkaan näyttäytyvänsä kylällä lätsälakki päässä.
Tuon lierihatun pitkän ja surullisen historian murskaaja
olisi muuten hauska tietää. Vuosi oli jokseenkin tarkkaan 1960, kun maahamme
levisi tuhotulvana tirolilaishattumuoti. Myös me lukiolaispojat halusimme ja
saimme sellaisen. Lierit oli, mutta kapeat. Upein oli aidosti muovista tai
sitten pronssipellistä prässätty kynnenkokoinen solki, johon oli kiinnitetty
aivan aito höyhenen tapainen.
Kun myöhemmin samalla vuosikymmenellä totuin näkemään
Helsingissä muodikkaita herroja, tutustuin asukokonaisuuteen, jonka muodostivat
vihreä Loden-takki ja aito tirolilaishattu. En menisi vannomaan, ettei Heikki
Reenpää käyttäisi tuota asua vieläkin ainakin vapaa-aikoinaan.
Miesten vaatteiden aito sosiaalinen ja poliittinen viesti
avartui, kun muistin ja tarkistin tiedon, että K.M. Wallenius saattoi joskus
esiintyä kenraalimajurina yleisesikunnan päällikkönä ollessaan työpaikallaan
villapaidassa ja tuppipuukko vyöllä.
Wallenius, josta riittää kertomista, oli joka tapauksessa
eli poliittiset ja myös sota-ajan törttöilynsäkin huomioon ottaen armeijamme
etevimpiä miehiä ja näytti omanneen poikkeukselliset älynlahjat. Väitetään,
ettei sellainen ole kenraalikunnassa ainakaan sääntö, mutta tämä voi olla pahaa
puhetta. Eräitten muistelmien (Öhqvist) lukeminen kyllä viittaisi siihen
suuntaan.
Upseeri villapaidassa työpaikalla mahtoi olla sensaatio
20-luvulla. Rohkenen arvata, että Wallenius oli luomassa Lapuan liikkeen
tunnusasua, joka oli musta paita ja sininen kravatti ilman pikkutakkia ja tältä
osin siis selvä kopio Italian fasisteilta. Vaihtoehto oli viilapaita, niin
sanottu pohjalainen jussipaita, ja senkin yhteydessä tuppipuukko vyöllä.
Kauhavalainen Iisakki Järvenpään puukkotehdas valmisti Lapuan liikkeen tunnusmerkillä
(nuijamies karhun selässä) valmiiksi varustettuja puukkoja.
Villapaidan, kuten kuvassa osalla Mäntsälän kapinan
johtajista, merkitys näyttäisi olevan jotain samaa, minkä punk löysi uudelleen.
Se taitaa olla yhteiskunnallinen vastalause. Sillä korostettiin muun muassa
talonpoikaisuutta. Talonpojat eivät kuitenkaan esiintyneet villapaidoissa.
Ajatelkaa vaikkapa lukemattomia kuvia talonpoikaismarssista Helsinkiin.
Saappaat oli lähes joka miehellä ja pussihousut, mutta aina pikkutakki ja
lierihattu.
Norja ja Irlanti sekä kelttiläinen osa Skotlantia taitavat
olla villapaitojen aitoa kotimaata. Villapaita oli kalastajan ja merimiehen
työasu, usein myös sateella.
Brittein saarilla kudos on säilyttänyt näihin päiviin asti
merkkejä merkillisestä ja ihailtavasta Irlannin kulttuurista, joka kukoisti
komeimmillaan silloin, kun muu Eurooppa oli pimeänä – 600 – 800 –luvulla jKr.
Norjassa kuvioiden neulominen saattoi olla tartuntaa englantilaisista
painokankaista. Tiettävästi ”norjalaispaitoja” myytiin turisteillekin
viimeistään 1900-luvun alusta, jolloin viikinkimenneisyys oli aiheuttanut
suuren huuman etenkin Saksassa.
Villapaita yhteiskunnallisen uhman osoituksena saattaa näkyä
myös brittien omituisissa neuleissa, nimittäin slipoverissa ja villatakissa
(cardigan). Jos asianomainen sattui olemaan huvittavan yhteensattuman vuoksi
esimerkiksi Walesin prinssi, ainakin slipoveri oli täysin kunniallinen vaate
kotialoissa Skotlannin linnoissa. Edward VII saattoi olla vähän liian hurja
näky villiksessä. Hän oli näitä mahakkaita vallanpitäjiä. Poika, siis tämä joka
nai Wallis Simpsonin tunnetuin seurauksin, oli laihuliini ja taisi harrastaa
neuleita ja jopa tuoda muotiin golf-housut.
Kerrotaan muuten, että Edward VIII olisi opetellut
kuninkaallista käyttäytymistä katsomalla tarkkaan Gary Grantin esiintymistä
valkokankaalla. Oppia varmasti tuli, mutta Grant oli todellisuudessa
taivaansinisen köyhä satamamiehen poika Bristolista, alkujaan Archibald Leach.
Hän sai potkut jo kansakoulusta ja on mielestäni yksi kaikkien taikojen
teknisesti taitavimmista näyttelijöistä. Hän harjaantui lavalla temppujen
tekijäksi ja akrobaatiksi ja kehitti ainutlaatuisen fyysisen viehätysvoiman ja
taimauksen. Ja eräs oppilaista oli siis väitteen mukaan kuningas, joka
luultavasti oli pahasti näitä taitoja vailla.
Herran perkeleet pilasivat villapaidan. Omassakin kaapissani
on erilaisia tyyriinpuoleisia vetimiä, joiden tuotemerkeissä on kuuluisia
nimiä, ehkä hintaa nostamassa. Vastaavasti eläkeläisten yhteiskunanvastainen
mielenosoitus, kahiseva tuulipuku, on kadonnut maailmasta kahinoitta. Ennen sen
käyttäjä ilmoitti pukeutumisellaan: en ole enää työssä. Haistaa huilu, koko
torvisoittokunta. Jaa. Taidankin panna päälle liituraitaa ja Egyptin puuvillaa
kun menen seuraavan kerran MacDonaldsiin. Tai Kirkkonummen hyvätasoiseen Bistro
O Matiin – kaikki ovat siellä jonkinlaisissa purjehdusasuissa.
Kuvassa ilmeisesti riuskoja, hieman tukevia Kemppisen sukulaisia Suomen Texasista.
VastaaPoistaIKL:n paitojen ja solmion isä on Paavo Susitaival, paidat olivat merkittävä osa IKL:n varainhankintaa, kuten myöhemmin kahvi.
Valitettavasti Keskusta ei keksinyt Paavon ja Vuokon kahvimukin oheistuotteeksi samanhintaista kahvipakettia. Keskusta olisi voinut tällä tempulla tehdä pressanvaaleissa kivasti taloudellista voittoa...
Mielenkiintoinen ja merkillinen mies muuten tämä Susitaival tai tuttavien kesken "Hukkareissu". Hän johti 1939-1930 osastoa Ryhmä Susi Suomussalmella Kiannan suunnassa ja lienee ollut yksi kahdesta taisteluihin osallistuneesta kansanedustajiasta. Kolmas rintamalla ollut, Havas, oli pappi. Hän kaatui Laatokalla.
PoistaPaavo Susitaipaleen veli teki pitkän ja ansiokkaan uran hovioikeudenneuvoksena (Itä-Suomen hovioikeus).
Kolmas veli Bobi Sivén, joka ampui itsensä Porajärven nimismiehenä, oli kuuluisa AKS:n marttyyri, jonka aseen luoti riippui AKS:n lipun nyörissä ja jota kädessä pitäen esitettiin AKS:n vala. Teko oli poliittinen - Repolan ja Porajärven siirtymistä Tarton rauhassa Neuvostoliitolle pidettiin eräissä piireissä petoksena ja häpeänä. Rauhansopimuksen tekijät, kuten Ståhlberg, Paasikivi ja Tanner viittasivat siihen, että toisaalta saatiin Petsamo, joka ei ollut koskaan kuulunut Suomen suuriruhtinaskuntaan eikä Suomeen muutenkaan. (Lappi tietenkin oli pitkään erittäin epämääräinen alue, jota hallittiin hiukan miten sattui, mutta venäläiset vahvistivat asemansa Jäämerellä perustamalla Petsamon luostarin 1530-luvulla.
Kuvassa on KKO:n jaosto -30 -luvulta, kuvannut J. Kemppinen.
Poista
VastaaPoistaMiehethän ne niitä sääriä sätkytteli, sääriänsä. Silkkisukat sirot solkikengät ja mitä olivatkaan niissä ruhtinasmaalauksissa alkaen Ludvig XIV ,seuraavat ratsusotureiden kuvia ah-taidehistoriassa. Sitten tuli giljotiini ja kartanopalot ja kuinka ollakaan sotakuvat tulivat taas muotiin. Tämä Bernadottekin sellaisessa satulasta johti roskaväestä nostettuja pitkäpunttisiaan. Ja kohta äänestettiin ministerit kaveripiiristä.
Tervasuti Kekkonen paineli aitosuomaisineen Kämpiin kaljalle mutta portsari näytti kämmentä. Lakituvan kautta siistissä kansanmiehen puvussa oli Kämpin ovi porukalle raotettava. Tempaus kulkisi nykyisin nimellä performanssi -mutta oli isompaa. Paitsi että oudosti se katosi aitosuomalaisuus jo 1920-luvulla, kun virkanäkymät aukenivat ? Ja tulihan näistä uusadlercreutzeja ja furuhjelmejä ja mitä pippingskjödejä tulikaan. Nyt näiden tykönä asioidaan verkossa. Kauppalehden Heikki Haapavaara palkkasi mökille remppamiestä ja yritti hoitaa kansalais(=verokohde)velvollisuutensa euron päälle. Ihan mahdotonta meininkiä. Pakko ostaa vakiintuneilta, pikkumanagerien firmoilta. Mikäkö niiden palvelus? Kovakorvaisuus pölkkyjä virkakovistelijoita kohtaan ja kyky kantaa/siirtää rangaistukset.
Mutta vaatteista ja miesten sääristä. Metsäprofessori Leo Heikurainen puhelee mättäältä brittiostajille. Kylmää kevättä näyttäisi pitävän. Kolme brittiä kustannustaloistaan ulstereissaan ja tukevissa maastokengissä. Ja niiden välissä sitten säärensä. Statusta, rotuylemmyyttä ja pituusvaikutusta korostamassa polvisukat. Foto on 60-luvulta ja iski silmään s.319 Niklas Jensen-Eriksenin muutoinkin paljastavasta metsästoorista 1950-1973.
Niklaksesta toiseen,Herliniin. Ja kustantajista Sanomaan. Osui korviini kuin markkinahuhu ,mutta julkiuutisista, että Sanoma menisi omistajiensa taskuille menetyksiä paikatakseen ja uudellenorientoituakseen J.Rauramon / H.Syrjäsen vajoaman jäljiltä. Että maksullinen uusanti.Keltä ? Tietysti Antti Herliniltä joka on jo iso omistaja kuin tilanteen varalle. Ja Niklashan olisi lehtimies ihan suomettarilaista juurta, sellainen snellmannilainen neljäs valtiomahti -edes eetokseltaan ja haaveiltaan. Se on luonnetta.
Onko jo käynyt niin, että maakuntalehtiä on kirinyt elävyydessä ja arkirealityssä ohi ? Itsensä hallusinoivan eliitin itsetärkeyttä kelaava HS alkaa olla eilinen lehti. Halvalla saisi. Lopettivat muuten kansainvälistymisessään english editionin (verkko) 2012 lokakuussa ! Se oli kiva, kun näki mitä suomeksi ei päivälehteen pantu, kiitos Petri Sajarille. (Vähän sama kuin takavuosina Bank of Finland Bulletin -vain tuolla kielellä !) Kuuluu tulleen 150 vuotta Parolan Nummesta, juhlat Hämeenlinnassa. Mikä mättää ?Jukka Sjöstedt
Ad Omnia: pitää ehkä erikseen muistuttaa, että Lapuan liike sai alkunsa vasemmistonuorten punaisten paitojen repimisestä Lapualla.
VastaaPoistaOlen kaipaillut sellaisia paitoja takaisin muotiin. Eivät tulleet edes 1970-luvulla.
Pohjanmaalla muuten heränneet pitivät punaista väriä vaatteissa riettaana jo ennen kuin työväenliike oli ottanut sen tunnuksekseen. Ja Suomen lipun historiaa kertovat sivuuttavat leijonalippu-luonnokset maininnatta punaisesta taustaväristä, joka olisi siis ollut maalaisväestön osalle kauhea katsella.
Punaisten paitojen repiminen johtui taas siitä, että kommunistinuorten kesäpäivillä Lapuan työväentalolla ulkoseinään oli naulattu avonainen Raamattu, josta repäistiin pari sivua pihanperille mennessä. Tätä vakaat körttinuoret eivät purematta nielleet ja he provosoituivat. Mikä kyllä ei ollut ihme.
PoistaKalevi Kantele
Anekdootti lapsuudestani Etelä-pohjanmaalta: Istuin isoäitini kanssa odottelemassa maitoauton tuloa kun hän löysi maasta punaisen langanpätkän, nosti se ylös eteeni ja sanoi: Hyi, syntiä! Siitä alkaen punaiset vaatteet ovatkin olleet mieleeni. Lapualla vielä viimevuosina eräs paikallinen "huippupoliitikko" yritti tehdä IKL-rekvisiitalla rahaa perustamassaan IKL-museossa. Toiminta näyttää nykyään kuihtuneen ja museon paikalla tarjotaan jonknlaista itämaista liikuntaa.
PoistaOlihan SKDL:n nuorisoliiton virallinen järjestöpaita väriltään punainen 1970-luvun puolivälistä alkaen. Oli niitä tuhansilla nuorilla, vaikka enemmän kohistiin sinipaitaisista taistolaisista.
PoistaMuistan, kun naapuri toi vanhemmalle veljelleni 60-luvulla norjalaisvillapaidan. Mies ajoi työkseen rekkoja Hammerfestiin ja muualle Norjaan. Toi sieltä silloin tällöin lohtakin meille tuliaisiksi. Veljeni kävi myös kerran hänen rekkansa apumiehenä Torinossa Italiassa Fiatin tehtailla. Veljeni näyttää olevan monissa 60-luvun kuvissa tuo norjalaisvillapaita päällään. Olisin ottanut sellaisen mielelläni itsekin, mutta piti tyytyä K-kaupan keinokuituiseen villapaitaan, jollaisia oli luokkani pojilla samaan aikaan kaikkiaan 3-4:llä muullakin. Tarkistin asian senaikaisesta luokkakuvasta; monta samanlaista paitaa tosiaan yhdessä kuvassa.
VastaaPoistaNiin, mitäs Isä-Kemppinen ja Borenius epäilivätkään Jukan yhteiskunnallisesta ideologiasta? Taisivatpa epäillä poikaa kommunistiksi 70-luvulla.
VastaaPoistaVaratuomari H.Borenius oli IKL:n johdon asiamies vuonna 1939, siis siinä oikeusjutussa, jossa IKL yritettiin lakkauttaa yhdistyslain perusteella. Ensimmäisellä kerralla IKL yritettiin laukkauttaa sisäministeri Kekkosen hallinnollisella päätöksellä.
PoistaSinänsä mielenkiintoinen tarina olisi kahden norssilaisen yhteys, nimittäin Norssi oli myös IKL:n nuorisoliikkeen
voimapesä. Tapasiko muistiota IKL:n lakkauttamisesta pääministeri Cajanderin tiloissa väsännyt Sakari Tuomioja koulun käytävällä Kullervo Kemppisen? Äskettäinen vilahtanut Reenpää taisi myös vaeltaa samoilla käytävillä?
Kun äsken keskusteltiin nykyisen sisäministerin moraalipohdinnoista, niin eduskuntapuolueen lakkauttaminen sisäministerin hallinnollisella päätöksellä, jolla oli hallituksen iltakoulun siunaus, olisi mielenkiintoisen moraalipohdinnan paikka.
Samassa rytäkässä vaadittu IKL:n lehtien lakkauttaminen kun oli oikeusministeriön, ei sisäministeriön rootelissa.
IKL:n ohjelmassa oli keskeisessä asemassa johtajaperiaate sekä korporatismi. Kekkonen taisi toteuttaa nämä molemmat, keskitetty tulopolitiikka on tietenkin korporatismia.
Aiheesta kiinnostuneelle suositan Mikko Uolan IKL:n historiikkia, Sinimusta veljeskunta: Isänmaallinen kansanliike 1932–1944. Helsingissä: Otava, 1982.
Kemppisen kirja-arvostelu Lauri Relanderin henkilökuvasta johti äskettäin tämän kirjan äärelle.
Lapuan liikettäkin voidaan tarkastella eräänlaisena Maalaisliiton spin-offina.
Kuvassa näkyvän viisikon tavoitteena oli huudahtaa Rudolf Walden pääministeriksi, Mannerheim Sotaväen ylipäälliköksi.
Juho Niukkanen, joka oli torjumassa oikeiston vallankaappausta jo vuonna 1918 kansanedustajana, oli kapinan aikana vt. pääministeri.
Niukkasen vastauksena pääministerikysymykseen oli: Haista PASKA! Kyllä minä tiedän mitä heimoni oikeasti ajattelee!
Oletpa hyvin selvillä asioista. Tässä lisää: varatuomari, MOK Heikki W. Borenius puolusti myös K.M. Walleniusta Ståhlbergin kyyditystä koskeneessa asiassa, jossa KKO vastoin alempien oikeuksien kantaa hylkäsi syytteet. Borenius oli pari vuotta aikaisemmin toiminut KKO:n ylimääräisenä jäsenenä. Hänen isänsä Henrik Borenius oli ollut Vassan hovioikeuden presidentti. Vuonna 1918 saksalaisten ja valkoisten sotakanslia toimi Boreniuksen toimistossa Pohjolan talossa.
PoistaToimiston uskollisimpia asiakkaita oli Kai Donner. Myös Waldenien asioita hoidettiin vuosikymmeniä.
Heikki W. Borenius oli mukana Maaseudun Osake-Pankin (nimi voi mennä hiukan väärin) konkurssissa 1920-luvulla tiettävästi myös henkilökohtaisesti.
Asiaa ei ole tutkittu eikä se ole tiedossa, mutta jos aktivistien äärisiiven toimintaa ja rahoitusta selviteltäisiin, yksi tutkimussuunta olisi siis tiedossa. Arkisto on tosin asianajosalaisuuden takana. Eräillä on kuitenkin ollut tilaisuus lueskella sen sisältöä.
Sama henkilö puolusti Edvin Linkomiestä sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä. Sitä ennen toimisto osallistui yhdessä ainakin Julius Laguksen kanssa suojeluskunta- ja lottajärjestön rahojen siirtämisen Liittoutuneiden valvontakomission tavoittamatomiin syksyllä 1944.
Henrik W. Boreniuksen poika Heikki Borenius tuli toimistoon heti sodan jälkeen. Heikki Borebnius ja Kullervo Kemppinen tunsivat toisensa sekä Norssista että YL:stä. Kemppinen tuli toimistoon 1962, mutta oli ollut kirjeenvaihtaja jo yli 10 vuotta (yhteistyösuhde, jossa kaupunkilaistoimisto hoitaa maalaiskumppanin asiakirjojen jättämisen tuomioistuinten kirjaamoon jne.)
Borenius & Kemppinen avusti vielä 70-luvulla esim. Veikko Vennamoa kantajana. Samaan aikaan toimiston apulaisena toiminut Jukka Kemppinen ajoi toimistossa omissa nimissään mm. Jörn Donnerin jutun, jonka Kristiina Halkola voitti ja Arvo Salon jutun, jossa Salo voitti. Samaan aikaan Hannu Taanila tuomittiin hovioikeudessa julkisen viranomaisen halventamisesta; JK ajoi asiaa, jossa KKO totesi oikeuskanslerilta puuttuneen puhevallan.
Tällainen kirjavuus aiheutti keskustelua sekä toimiston sisällä että luultavasti kaupungilla.
Kullervo Kemppinen jätti Norssin keskikouluun varojen puutteen takia 1936 ja meni juoksupojaksi. Hän meni asevelvolliseksi helmikuussa 1939.
Heikki Reenpää kävi SYK:ta, ja Reenpäät olivat poliittisesti Ståhlbergin ja Rytin kannattajia. Tosin Otava oli Boreniuksen toimiston asiakas 1910-luvulta, kuten ajoittain myös WSOY. Reenpäät ja Boreniukset olivat perhetuttuja.
Mielestäni Borenius oli mielipiteiltään IKL:läinen vielä 1980-luvulla. Hän muisteli mielellään Pekka Kuusen johtamaa Norssin Sinimustien (IKL) poikajärjestöä.
Ennen oli Borenius & Kemppinen, nyt vain Borenius! Tässä ehkä selitystä blogistin hienoiseen katkeruuteen!
PoistaTuskin. Ennen se oli 50 vuotta pelkkä Borenius tai Borenius & Castrén, eikä siellä ole tällä hetkellä enää yhtään Boreniusta eikä Kemppistä (paitsi veljeni neuvottelevana lakimiehenä).
PoistaItselläni minulla oli useita kertoja tilaisuus siirtyä takaisin asianajajaksi edullisin ehdoin ja perustelluin tuottotoivein. Tätä ehdottelivat Borenius ja Kemppinen.
Näkemäsi hienoinen katkeruus on todellinen uutuus minulle ja varmaan myös Boreniuksen väelle. Tekisi mieli sanoa että älä hupsuttele. Eikö se ole ylellistä, että toisin kuin monilla on ollut elämässä tilaisuus tehdä valintoja.
Puhe oli asianajotoimiston nimestä, ei muusta!
PoistaKemppisistä olisi toki komiampaa, jos tuo nimi olisi edelleen Borenius & Kemppinen eikä pelkkä Borenius.
Oli muuten Edward VII:n pojanpoika tämä Edward VIII, joka "hissun kissun simpsutti".
VastaaPoistaEdward VIII:tta koskevan lausunnon paikkansapitävyyttä (asiallisesti) uskallan vahvasti epäillä. Saattapa joku noin olla lausunutkin ja onpahan Edward voinut G Grantia katsellakin, mutta tyyli ja tavat on kyllä luultavimmin ollut omasta takaa.
VastaaPoistaKatsoo hänestä milloin tahansa otettuja kuvia, on päällimmäisenä vaikutelmana aina varma ja huoliteltu tyylikkyys. Monet pukeutumisen ratkaisut ovat vakiintuneet hänen käytöstään yleisempäänkin käyttöön.
Moinen varmuus ja tyytitaituruus ei tule kopioimalla, se on vuosien myötä opittu taito, johon liittyy yksinkertaisesti tarkka vaisto siitä, mikä on tyylikästä. Vaikka aikaa on kulunut ja maailma muuttunut, ovat hänen ratkaisunsa yhä edelleen silmää miellyttäviä.
Jotenkin voisin uskoa, että G Grantia enemmän vaikutusta on kasvu-, nuoruus- ja opiskeluympäristöllä sekä vahvalla itsetunnolla, onhan mies pystynyt tekemään sellaisenkin ratkaisun, että luopui (maailman tärkeimmästä) kruunusta rakastamansa naisen, ja mahdollisesti kai vähän itsensäkin, vuoksi.
Mutta tyyli-ikoni, sellainen hän on varmasti, noinkin pitkän ajan takaa. Jos joku nyt tällaista asiaa minään pitää. Minä kuitenkin pidän ja arvostan. Pukeutuminen on muutakin kuin lämpimänä pysyttelemistä, kulttuuriakin se on. Monella tapaa.
Varmuuden vuoksi haluan sanoa, että mielestäni tyylikäs ei ole synonyymi sanalle kallis, kyllä usein tapaa miehiä, jotka ovat tyylikkäitä ihan samalla hinnalla (so. mahdollisesti edullisestikin) pukeutuen kuin vähemmän tyylikkäätkin. Eikä tyylikkyys tarkoita dandymäisyyttä, arkisesti voi aivan hyvin olla tyylikäs. Se on vain viitseliäisyyttä ja ymmärrystä tästä asiasta, joillekin se tulee luonnostaan ja joku joutuu ponnistelemaan enemmän.
Edward VIII, tai myöhemmin Windsorin herttua, hallitsi asian. Naistenmieskin hän oli, nuoruudestaan alkaen, joten en ihan saa kiinni ajatuksesta, että hän olisi ollut tällaisia taitoja vailla. Muuten en miehen ominaisuuksia tunne, mutta tästä puolesta pystyy havainnoimaan tänäkin päivänä melko todistusvoimaisesti omin silmin.
Edward seiskaa pidettiin täysin kuninkaaksi kelvottomana lorvijana ja irstailijana. Yllättäen hänestä tulikin suosittu kuningas, joka teki kaikkiin vaikutuksen rentoudellaan. Kuten tunnetaan, hän ei saanut takkia kiinni läskimahansa ympäri, minkä jälkeen kukaan muukaan ei ole kehdannut olla pitämättä takin alinta nappia auki sataan vuoteen. Saksan keisaria harmitti kovasti kun hän ei päässyt coolin enonsa suosioon.
PoistaEdward kasi oli myös hilpeä ja pidetty veikko. Sitä vastoin Yrjöt tunnettiin vakavamielisyydestään ja vastuuntunnostaan. Eetu sitten otti loparit tai pakotettiin ottamaan, pahat kielet väittävät, että oli yksityisiltä mielipiteiltään kansallissosialisti. Hänen isänsä Yrjö aikanaan kertoi pojalleen suoraan, että prinssipuoliso Albert oli suvun viimeinen älykkö ja meidän myöhempien kannattaa vain pitää turpamme kiinni ajatuksista, kiitellä ja morjestella kaikkia ja näyttää kuninkaallisilta.
1930-luvun muoti laskeutuvine linjoineen ihannoi laihuutta, johon verrattuna nykyajan molempien sukupuolten vartaloihanteet ovat kotoisaa pyylevyyttä. Laihduttamisessa auttoi tuolloin miehillekin sallittu moderni keksintö eli valmissavukkeet. Luonne-eroistaan huolimatta veljekset röökasivat kuin korsteenit. Ykä pääsi aikaiseen hautaan, kiitos osittain työstressin, jolle isoveli oli sanonut kiitos ei. Eetu sinnitteli 77-vuotiaaksi, tosin melko raihnaisena.
Onko kuvassa mukana urkujen rakentaja Kangasalta? Raimo Seppälä mainitsee teoksessaan sen suuntaisista hankkeista.
VastaaPoistaTonttulakitta Kunnaksen Ilkka
Valitettavasti en osaa suoraan sanoa, mutta Tulenheimo - Thulé suvun rooli näissä kehissä on hyvin tunnettu ja julkisesti selvitetty. Tunnetuista nimistä ykkönen oli tietenkin Haarla, mutta häntä ei kai ainakaan kilpailijoiden keskuudessa pidetty aivan täysijauhoisena.
PoistaMielenkiintoista. Toisaalta Tulenheimon mukana-olo ei hämmästytä yhtään. Vaikka asioista ei kyllä Kangasalla hiiskuttu sanaakaan. Ehkä ihmettelin sitä setää yhden pitkän automatkan ajan. Hän lauloi koko matkan.
PoistaEi ole tässä kuvassa Tulenheimoja, jossain vastaavassa kuvassa kyllä.
PoistaMies tuli vuonolta / näyttäen huonolta / norjalaispaidassaan:
VastaaPoista"The outer garment for the man's upper body was the kyrtill, the overtunic. It was constructed from wool and was constructed using surprisingly complicated patterns, with many pieces that needed to be cut out of the fabric and sewn back together. However, when it was all laid out, very little fabric went to waste."
http://www.hurstwic.org/history/articles/daily_living/text/clothing.htm
Äärimmäisen mielenkiintoista pukuhistoriaa saagojen ajalta. Kiitämme kimmokkeesta.
have a *
PoistaY.
c by Sebaot or
Ilo Palvella!
Sama.
Hatut, lippikset ym päähineet; olen aina ihmetellyt sitä, että vanhoissa valokuvissa eri puolilta maailmaa jostain 1800-luvulta pitkälle 1900-luvulle on ihmisillä iästä riippumatta poikkeuksetta jotain päässään ulkosalla. Tämä näkyy hyvin erilaisissa dokumenttikuvissa, joissa on suuria määriä ihmisiä. Aivan kuin olisi paljaasta päästä ollut ankaran rankaisun uhka!
VastaaPoistaSE oli käytöstapaa: yksikään itseään arvossa pitämä mies ei ollut ulkosalla ilman päähinnettä. (Oin kyse oli myös lämmöstä kun ajalla ennen autoja jouduttiin olemaan ulkosalla tai muuten kylmällä pidempään.)
PoistaItse kiinnitin 70-luvulla sinisen kalastajahatun yht'äkkiseen suosioon vanhemmilla herrasmiehillä.
VastaaPoistaOlisiko lähtöisin Willy Brandtilta ja varsinkin Helmut Schmidtiltä...
Kuva hatusta linkin keskivaiheilla:
http://www.monstersandcritics.de/artikel/200727/article_13120.php/Sandra-Maischberger-Der-Elite-die-Leviten-lesen
Joskus lapsena ollessani vanhempani toivat minulle keväällä lahjaksi Saksasta nahkahousut henkseleineen. Se oli minulle kärsimysten aikaa.
Tämä lipallinen Seppo Heikinheimo -tyypinen Printz Heinrich Mutze oli kai mukailtu luotsien päähineestä, mutta huviveneilyssä se oli puolipakollinen jo 1800-luvulla. Mm. Biscmarck valokuvautti itsensä usein sellainen päässään.
PoistaItse olen käyttänyt tuota kapinetta vuosikymmeniä ja samoin vanhoilla päivillään teki isäni, joka nimitti sitä kanapoliisin lakiksi.
Kuusikymmentä luvulla meillä oli oppikoulussa ruotsinopettajana hukkapätkä mieheksi joka veti pukeutumisessa jämptin roolia esiintyen tunneilla enimmäkseen jonkinlaiset puvut yllään ja kaikkien asujen housun lahkeet sillä oli liian lyhyet ja kenkinä sillä oli nahkapohjaiset mustat patiinit, joilla se liukasteli kuin pingviini märällä jäällä ja autona sillä oli punainen urheilumallin olisko ollut ooppeli tai peräti volvo mutta opettajana se ei ollut oikein häävi.
VastaaPoista(Blogivaeltaja)
Villapaita onkin sopiva hellepäivän puheenaihe. Pohjalaisiin villapaitoihin liittyy elokuvakytkentöjä. Pohjalaisia-näytelmää varten (kantaesitys 1914) sommiteltiin tiettävästi ensi kerran Jussi-paita, mutta sitä ei käytetty, vaan Kansallisteatterissa käytetty paita muistuttikin Korsnäsin paitaa. Siitä sai innoituksen Mauritz Stiller, jonka Juha-uudelleentulkinnassa (1921) Shemeikkaa vastaava pohjalainen koskenlaskija pukeutui Korsnäsin paitaan ja teki sen maailmankuuluksi. Pohjalaisten ensimmäiseen filmatisointiin (Jalmari Lahdensuo 1925) tuli lopulta ensi kerran klassinen, yhä suosittu Jussi-paita.
VastaaPoistaJa Lahdensuo on tunnettu ja arvostettu lapualainen suku, samaa sarjaa kuin Malkamäki ja Sinnemäki (mutta ei Kosola, toisin kuin sivulliset luulevat).
PoistaLahdensuot (alkujaan Lagerstedt). Kansallisteatterin pääjohtajan Jalmarin veli Jalo oli kansanedustaja ja mm. puolustusministeri Mäntsälän kapinan aikana. Kansallisbiografia sanoo käsittääkseni aivan perustellusti, että hän vaikutti merkittävästi Lapuan liikkeen kansansuosion romahtamiseen. - Sirauksia oli 11.
Kulkisin mieluusti kirkkaanpunaisessa työ- tai muussa vaateparressa, lapsesta saakka olen säästänyt kahta itselleni, Lappia ja erämaassa parhaimmin erottuvaa vaatepartta.
VastaaPoistaYhden viileän punaisen t-paidan olen kuitenkin jonnoinkin löytänyt ja jo käyttänyt loppuun.
No, ehkäpä vielä sekin päivä koittaa että joudan matkustelemaan.
Rakentavassa hengessä on voimavaransa.
Man måst ha resurser!
Tietenkin oli Kirjallisuudessa kuten Svinhufvudin kertomukset Siperiasta mainioita tarinoita mutta kuinka tai mistä olen tietävä että kiiltäväksi kuluneen frakkipuvun persuuksista saa oivan kaaveen selän?
Kiilto on jämpt kuin aidolla otuksella.
Varmaankin eräkonsti taas, hohjaah. Olisiko lähdesuoja kyseessä?
Se on saattanut olla jokin eränkäyntiä sivuava julkaisu sillä se ei ole tuossa kirjassa josta on kyllä muutoin rikkaasti iloa, erittäin tyydyttäviä talvenajan kuvauksia! Suositan herrasmiehille.
Mitä pukeutumiseen tehtävien mukaan tulee, 'housut jos ei kestä se on pankrotti' Simo Salmisen reippailun kirjoitti tietenkin Jukka Virtanen, ja olenkin moniaat kerrat ollut tilanteessa jossa 'tuuletus toimii' ajoittaisen ritsahtelun säestäessä kurottelua ahtaassa työtilassa.
Nyt osui kiltti, siis kunnon materiaalista ommeltu taskuin ja vyölenkein varustettu työkiltti ruotsalaista lähtöä tulemaan mieleeni.
Ovatpa verraten rotevan asenteen omaksuneet sitten kun skottihan sanoo että alla siellä on kaikki mitä pitääkin ja päälle vetäisee vain vyön, ynnä mitä nyt työkaluja tarpeen onkaan.
Eihän aina ohdakkeita tai nokkosia niittää tarvis ole ja jos nyt sellainen keskellä kurikasta ketoa törröttäisi niin viitsiipä häntä ei kun lahmaantuu niin paljon hyvää siinä sitten.
Kylillä tikkaille nousemisen suhteen sähkömiehen olisi oltava kylmähermoinen kyllä, arvellakseni. Hehän joutuvat tekemään tikkailta töitä joka taasen on rakennusalalla ja ahtaajilta kielletty.
Onhan sepälläkin esiliina miehekkäästi haljas- tai krominahkaa.
Y.
En ollut kuullut koskaan aikaisemmin sanaa 'kulmahousut'. Piti selata nettiä. Siis 'pussihousut', 'saapashousut'? Eihän niissä ole yhtään kulmaa. Kohta professorin pitää laittaa sanasto loppuun.:)
VastaaPoistaAitoa Malmin kieltä - tarkoittaa upslaakeja eli käänteitä eli siis ns. suoria housuja. Saman kansallisen vähemmistön puheenparresta hovioikeudessakin opittiin mm. "mutka" (pistooli).
Poista"Tuon lierihatun pitkän ja surullisen historian murskaaja olisi muuten hauska tietää."
VastaaPoistaNiin, on Suomen ilmastossa sääli, että miesten päähineet, erityisesti hatut näyttävät lähes täysin kadonneet.
Tämä kaipaisi Petja Jäppisen kommentin, minnehän liene mies kadonnut...
"Villapaita oli kalastajan ja merimiehen työasu, usein myös sateella."
VastaaPoistaTämä on loogista: villainen paita on ainoa lämmnpitävä vaate märkänä. Talvikalastajat nostavat märät verkot villakintailla samasta syystä.
Pieni tarkennus:
VastaaPoista* Lapuanliike: musta villapaita, jossa rinnassa sininen poikkiraita ja sen molemmin puolin kapeammat samanväriset (vrt kuva)
* IKL: musta paita ja sinimusta kravatti, ei pikkutakkia
Ilkka Soini
erikoislääkäri
Vantaa
JK, pitkän ajan jälkeen osuin taas blogisi ääreen. Kiitos sinulle rikkaasta kirjoittamisesta ja kommentoijille älykkäästä keskustelusta.
VastaaPoistaAM