Korkeassa iässä
Korkeassa iässä on miltei
tuuletonta niin että
salamat kipunoivat
tasangoilta kohtisuoraan
taivaaseen ja kirjamme on
kaiverrettu kiviin. Ei enää kvartsi
riennä, vaan malakiitti
alisen metsän kuva alati
heijastuva mielikuva on muuttumaton.
Kivipelto mielemme
paholaisen piruilema
alhaalla pilven lomalla. Tänne jää
veden laajentunut
olomuoto. Esi-isät syövät puuroa. Ateria oli kohta
valmis, nyt kateissa
suissa. Ei yksikään esivanhempi tahtoisi maailmalle
mitään hyvää, ei kaksi
eikä kolme. Siintyvää keitosta hämmentää
korkea ikä, parkittu iho,
ruskettuneet ratsut, himmeä matara,
kivinen kirja jonka sivun
paksuus on kymmenen tuhatta vuotta ja
virhemarginaali valkoinen
kuin kuu, kun yö on väärä, avaruus
kaartuu ylitse päämme, eikä
ole eroa sälpää sädehtivän polun hiekan jyvien
ja avaruuden lähenevien matkaajien kesken. Täällä
on kuin kukkasella elo
lyhyt, vauhdin vanhetessa lyhenevä, äärettömän
tavoittelu johtaa
tavattomaan massaan jota liikuttaisi ainoastaan
mieletön energia, kun
voitto kuolemasta, auringon jokapäiväisyys
on etäällä allamme ja
ympärillä pimeyden sakeus musta.
Kiertynyt kuin aidas
Kiertynyt kuin aidas, ennen
ruskea näre notkuva, syntymään hätikkö, nyt
harmaja. Pisteaita metsä poikittain asettaa rajan
samalla tavoin kuin metsä
näyttää, mitä on taivas, ja silkalla hengityksellään
piirtää pilvet. Ehkä oli
erehdys syntyä. Kivisen kirjan vieressä ruskeaksi
paistetut kiviset leivät,
mutta malja, johon viini valutettiin, ei ole kultaa.
Malakiitti on kauniimpi
varjoissakin, kulta vaatii elääkseen aurinkoa kuten meren
on vaikea vaahdota ilman
rakkoleviä, nurmen vihannoida ilman lampaita, joita
yksisilmäinen paimen
laskee yöhön. Silmän ummistuttua hän tuntee
kuun kullan, auringon
hopean ja herätessä kuulee piisin sammuneen.
Tulimmaistaan ei korkeaan
ikään kierryttyään kykene varjelemaan
merenkulkijoilta
jättiläinen. Se karjuu kalliolla. Raivostuen hakkaa
puita kuin sydän, lyö
kuin seppä rautaa
rauhoittunutta metallia
vasten, kunnes ääni laskee, käy epätasaiseksi,
matkan kasvaessa äänen
korkeus kärsii, kunnes lopettaa kuin, sydän.
Assosiaatiot ovat runojen polttoainetta
VastaaPoistakuten iltapäivälehtien
horoskooppien
Rakenna niistä
omat varustuksesi, pilviesi linnat
joissa
ei ole bolverkkejä, ei vastarintaa, ei esplanadeja.
Muutamissa sanoissa kuulija kuulee itsensä.
valon lyhyt kaava
VastaaPoistaunessa
kaunis jännite
pidätä henkeä
riko malli
uudelleen
välähdyksen vuoksi
silmissä kipunoi
Kuuntelen tässä Kare Eskolaa ja Välilevyjä, ja samalla luen noita runoja edestakaisin. Mikä maanantai!
VastaaPoistaNyt se on sitten tieteellisesti todistettu että uskovaiset ihmiset ovat tyhmempiä kuin ateistit. Mielestäni tähän ei olisi edes tarvittu mitään tutkimuksia mutta hyvä kun tuli tämäkin asia selvitetyksi.
VastaaPoistaUskovainen tietää uskovansa ja ateisti uskoo tietävänsä.
PoistaTuo on jotenkin niin hupaisaa kun jotkut ateistit taistelevat niin voimallisesti sellaista vastaan joka ei ole heille olemassa.Richard Dawkins suurimpana ateismin ilosanoman levittäjänä.
PoistaVaikka se näköjään on totta kohdaltasi, älä yleistä. T Uskova vakiolukija
PoistaJaa, Kemppinen oli pojille näyttämässä mallia miten sitä trampoliinilla pompitaan.
VastaaPoistaKaunista, niin perin kaunista. Kiitos blogistille.
VastaaPoistaTämä ei liity tähän mitenkään, mutta USA:n kongressin kirjasto on laittanut Flickr:iin 1500 värivalokuvaa 1930-ja 40-luvuilta. Liittyvät ilmeisesti jo ennestään muutenkin kuuluisaan FAA:n valokuvausprojektiin. Todistaa taas sitä miten paljon kuva voi kertoa menneestä ajasta.
VastaaPoistahttp://www.flickr.com/photos/library_of_congress/sets/72157603671370361/
AW
Bloginpitäjä
VastaaPoistakatsoo maisemaa kohti,
sydämen läpi.
Ehkä viittaus Heta Rahkoon.
VastaaPoista