Yle on saatuaan rahaa keksinyt mainion keinon säästää myös
ohjelmissa. Lukemattomien uusintojen lisäksi todella vanhan ja siis ilmaisen
kuvamateriaalin ympärille on rakennettu suuria sarjoja. Tänään tunnelmoidaan 1970-lukua.
En ole vielä ruvennut parkumaan keittiöremontista, jonka
aiheutti astianpesukoneen poistoletkun vuoto. Huoneiston on joka tapauksessa
paketissa ja kalusteet ovat saaneet kyytiä. Toisin sanoen vapaa-ajan ongelmia
ei ole ilmennyt eikä sellaisista ole kuukauteen pelkoa.
Niinpä erehdyksiä sattuu. Katsoin yhden ohjelman, jossa
mukana olleet kertoivat keikkailusta 70-luvulla ja kauan sitä ennen. Jouduin
laskemaan kolmeen kertaan päässäni. Nyt esitetyt kappaleet ovat tällä hetkellä
yhtä kaukana menneisyydessä kuin oman tanssialava-aikani 1910-luvun kappaleet.
Nyt menneisyyden nostalgia on tangoa ja foksia. Silloin
menneisyys oli polkkaa ja jenkkaa, joita tosin sävellettiin edelleen. Kuinka
moni tuoreessa iässä oleva osaa tanssia niitä? Itse osasin polkkaa vähän sinne
päin ja jenkkaa normaalisti. Jopa me maalaiset, siis kirkonkylän kasvatit,
pidimme tanhuamista ja pelimannimusiikkia tervehdyksenä dinosaurusten
aikakaudelta. Opiskeluaikana Helsingissä ymmärsin, että jotkut tanhusivat
vakavissaan, ja kun yksi heistä oli setäni Jorkku, kävin katsomassakin. Hyvin
tanssittu polkka, jota siis näin, herätti suurta kunnioitusta. Todella vaikeaa
ja hauskan näköistä.
Vaikka yritin parhaani mukaan väistellä asiaankuuluvaksi
väitettyä opiskelijaelämää, joskus jäin kiinni, lähinnä puoliammattimaisena
puheiden pitäjänä. Niinpä olen saanut annokseni poloneesia ja masurkkaa, frakki
päällä.
Mainitsematta on valssi. Kuulemani mukaan jotkut etevät ja
liikunnalliset nuoret joutuvat varta vasten harjoittelemaan omia häitään varten
valssin tanssimista. Meille ainakin viimeinen valssi oli itsestään selvyys. Se
tihkui testosteronia, koska viimeistä valssia tanssittaessa selvisi, oliko
mahdollisuuksia saatolle tai suorastaan hihalle.
Maalaisella valssilla oli peräti vähän yhteistä sen tanssin
kanssa, jonka huumaavin esimerkki saattaa olla Burt Lancaster – entinen trapetsitaiteilija
– vanhana ruhtinaana Viscontin elokuvassa ”Tiikerikissa”. Mielestäni
tanssitettavana oli Claudia Cardinale, mutta voin olla väärässä.
Tuo vahingossa katsottu televisio-ohjelma pani häpeämään.
Pitkän linjan keikkatähdet tyyppiä Matti ja Teppo, joiden tähden en totta
puhuen korvaani lotkauttaisi, kertoivat täysin uskottavasti ammatistaan ja
sanoivat, että he ovat pystyneet tuottamaan lukuisille ihmisille hyviä hetkiä
ja mukavia muistoja.
Ja niinhän se on. Lisäksi tuo ammatti taitaa edelleen olla
aivan järkyttävän rasittavaa, eikä välttämättä ainakaan orkesterille mikään
kultakaivos.
Pohjanmaa on huonon maineensa ansainnut. Tango oli arvossa
arvaamattomassa vielä kun syntinen etelä oli siirtynyt rautalankaan ja rokkiin.
Kun ”lankunparsija” (La Cumparsita) tai Jalousie (äännetään ”jalousie”) eli
mustasukkaisuutta-tango rämähti, tanssilavan tai nuorisoseurantalon yleisö
käyttäytyi kuin villiintynyt puhvelilauma.
Sen jälkeen seurasi viinan juontia halkopinon takana,
tappelua ja lentävien asiaan puuttuminen. Itse olin nurrupoikia. Vielä abiturienttina
onnen huippu oli kaksi pulloa punaista limonaatia ja munkkipossut jonkun suopean
ja siihen toimeen halukkaan ja esteettömän naishenkilön kanssa puhvetin
puolella. Keskiolutta ei ollut keksitty ja viinaa joivat lähinnä alan miehet,
joilla tyypillisesti oli viinakortti ja kaikki ja ikää vaaditut 21 vuotta.
Kun poliisiputka täyttyi, turvauduttiin joskus keinoon, joka
nykymaailmassa olisi aiheuttanut raivostuneita väitteitä
ihmisoikeusloukkauksesta, syyteet virkarikoksesta ja muuta – humalaisimpia kärrättiin
poliisiautolla Lapuan suoralle eli yli kymmenen kilometrin päähän ja jätettiin
hoipertelemaan sieltä omin voimin takaisin ihmisten ilmoille. Menetelmä oli
kuulemme myös siinä mielessä brutaali, että kävellessä pakkasi selviämän ja
meni hieno humala hukkaan, kun ei ollut ketään näkemässä.
Nyt puheena oleva humalahakuinen juominen ja kännin julkisuus
oli ainoa järkevä syy juoda. Joskus myöhemmin luin Pentti Haanpään kuittauksen: Helsingin
herrojen uusin konsti – juodaan viinaa ja näytellään selvää.
Kirjoituksen kiilto on tämä. Nuoren ihmisen itsekeskeisyys
tallensi vain omat tunnelmat ja muistot. Vanhana muistaa minkä muistaa –
todellisuudessa ei mitään erikoista, aikakaudelle kaikkein tyypillisintä
toimintaa vain. Mutta vaikka laulut ja soitot ovat kohdittain liiankin tuttuja,
en tiedä olinko koskaan ennen jäänyt vakavissani miettimään, mikä määrä
ammattitaitoa ja miten loputtomasti vaivaa käytettiin tanssiyleisön
huvittamiseen. Etenkin nämä toisen ja kolmannen luokan orkesterit, jotka siis
saattoivat olla viisikymmentä viikkoa vuodesta tien päällä, olivat kovan tason
ammattilaisia. He tiesivät, miten kuulijat eivät välttämättä tarkoin tienneet
tahtovansa, ja osasivat toimittaa juuri sitä. Minun aikanani se oli lavatangoa,
ennen sotia humppaa, vaikka sana tietenkin keksittiin vasta toistomuodin muka
60-luvulla, ja ennen molempia sotia polkkaa ja jenkkaa, joille kehittyi hyvin
suomalaiset muodot.
Alan hämärästi ymmärtää, että Säkkijärven polkka (kooste
kannakselaisia sävelmiä) on Suomen kansallissävelmä ja Vili Vesterinen oli
suurmies vailla vertaa. Ja kuten aina heidän takanaan oli sankaa joukko päteviä
uurastajia, jotka tekivät työnsä ja katosivat.
YLE:n TV 1:n Iskelmä-Suomi oli hieno läpileikkaus suomalaisen yhteiskunnan muutokseen viime vuosisadalla ja siihen miten muutos tuntui kevyessä musiikissa. Tuskin millään muulla kulttuurin alueella "ajan henki" konkretisoituu siinä määrin kuin kevyessä musiikissa.
VastaaPoistaLukija Laihialta
Olen katsellut sekä sivusta Virran Ollin vierailuita Virojoen Sammon tanssilavalla että myöhemmin taluttanut yhdessä Hytti Anan kanssa kainaloista Ollia volkkaribussistaan Sammon talon estradille ryhdistäytymään ja saamaan ilmoille puoli laulua. Kukaan ei tanssi, yleisö seisoo lattialla ja yksi huutaa: laula Olli! Ja kunnioittaa omaa muistoaan.
VastaaPoistaEräs aikakausi, sen illansuu.
Tässä kannattaa muistaa kuinka Ollia vietiin aikanaan tanssilavakeikan jälkeen paikalliseen saareen, mukana tyttöjä ja akunaalia. Sekä sponsori. Mutta se oli 50-lukua.
Mika huumausaine on akunaali?
PoistaKyllä nykyäänkin lavoilla soivat jenkat, polkat ja masurkat silloin tällöin. Ja nuoretkin niitä mennä hilipettelevät kepein kengin.
VastaaPoistaOn jonkin verran hilpeyttä herättävää, kuinka mainitut Matti&Teppo saavat tanssiyleisön, nuoretkin siis, tulemaan lavoille.
Itse aloitin päättymättömä't humpallukset 14 vanhana, eli olisi tässä 40-vuotiskiertueen paikka ja ehkä siltä pohjalta voinen aiheen perään merkintäni tehdä.
Monet muutkin, jo kauan yleisöä viihdyttäneet tanssimuusikot/orkesterit takaavat kaikkialle kohtuullisen yleisömäärän: Souvarit, Finlanders, Pekka Niskan Pojat; syntynyt nosturiyritys Pekka Niskan oman tanssiharrastuksen pohjalta ja vaikkapa kummallisista kummallisin muusikko Frederik vain nämä muutamat mainitakseni.
Suosittelisin blogistia pistäytymään ei niin kaukanakaan (50 km) Kyrkslätistä sijaitsevalla Pavilla sopivaksi katsomanaan iltana. Kalenteri esiintyjistä & tanssi-illoista on täällä: http://tanssi.net/fi/p/3S.html
Täältä Kainuusta käyntipaikaksi suosittelen tietenkin Naapurinvaaraa jo näköalansa puolesta.
Kylläpä blogistia nyt viedään vaaralta vaaralle...
PoistaNätti-Jussi oli hyvä tanssimaan(kin). Tai siis tietysti parempi kun kukaan muu. Kerran se kertoi että "minä kun tanssin tangoa niin p-ka haisi. kun tanssin jenkkaa niin p-ka sen kun haisi vaan enemmän. ja kun pistin polkaksi niin p-aska ihan rupes ryöppyy..."
VastaaPoistaNätti-Jussilla oli nääs toinen jalka syntymästään kääntynyt toisin päin. Kun se käveli lumihangessa, ei jäljistä tiennyt kummasta päin se oli tullut. Nyt se oli tänä tanssi-iltana käynyt tyhjentämässä vatsaansa, ja paskonut vahingossa toiseen lapikkaaseen. Siitä tuo.
Taidan olla ensimmäistä ikäluokkaa, joille opetettiin jo koulussa tavallisimmat tanssit. Se oli 60-luvun loppua. Pienet tytöt ja pojat jumppatunnilla jonoihin ja siitä vaan vaihtuvien parien kanssa tansseja opettelemaan musiikin tahdissa. Vähän ujostutti ja nolostutti, mutta mukavaa se oli. Kansalaistaito tämäkin.
VastaaPoista"aiheutti astianpesukoneen poistoletkun vuoto"
VastaaPoistaYleisin syy vesivahinkoihin ja kosteusvaurioihin. Letkujen ja pesukonen takaliston määräaikainen tsekkaus tulisi laittaa vakuutusehtoihin.
Sanonpa kun juristit laidasta laittaan, myös pohjasakka vakuutussellaiset, lukevat tätä blogia.
On tietenkin moukkamaista tai epäsopivaa muistuttaa, että joka ihmeen musiikin lajilla on omat leimautuneet kannattajansa. Minä nyt siihen syyllistyn, kun en monenkaan piirin suosiota sillä menetä.
VastaaPoistaPojat Matti ja Tepukka selvästikin täyttävät yhden kaipuun raon, ja pihkahoito päälle! Minun suurin elämykseni oli, kun kiersin kuvaamassa Järvimaan myrskytuhoja, ja tulin äkkiä erään navetan taakse. Ylennyin! Tuomaskirkon SE urkuri alkoi jossakin soittaa SITÄ kappaletta; kunnia, kunnia, kunnia!
Assignatura: Reijo, se aivan Kamala
Tuollaista musiikkia voi kuunnella ilmaiseksi osoitteessa:
VastaaPoistahttp://www.suomalaisenmusiikinhistoria.fi/
Warner Music Finland on julkistanut ilmaiseksi lähes 5000 albumia eli yli 40.000 kappaletta kaiken kansan kuunneltavaksi.
Ja ehkä vielä enemmän on suoraan Spotifyssa, ilmaiseksi. Olen niitä kuunnellut ja ihmetellyt. Tekisi mieli puhua merkittävästä kulttuuriteosta.
PoistaWarner on siis entinen Musiikki-Fazer ja muistaakseni PSO ja kukaties Levytukku. Siellä on siis hyvin merkittävä osa maassa ylimalkaan levytetystä.
Saaton toki ymmärrän, mutta voisiko Kemppinen selvittää, mitä tapahtuu, jos on mahdollisuuksia "hihalle"?
VastaaPoistaYläkamariin viereen makaamaan. Käytännössä tavallisinta taisi olla vaatteet päällä hinkkaaminen, mutta toisin kuin saatto tämä merkitsi usein alkua parisuhteelle eli seurustelulle.
PoistaMistä minä sen tietäisin, mutta luullakseni puheena olevana aikana varsinainen sukupuoliakti oli harvinainen ja joka tapauksessa hirvittävän paljon harvinaisempi kuin poikien puheissa.
Nostalgiaa on kaikissa sukupolvissa. Mutta väittäisin että kolmen viime vuosikymmenen aikana on kevyenmusiikin taso objektiivisesti kulkenut alamäkeä. Esim. euroviisut synnytti 1960-70 luvun kultakaudellaan runsaasti ikivihreitä. Mutta viime vuosikymmenten lähes poikkeuksettomasti melodisesti mitättömiin sävelmiin ei parhainkaan laulaja saa puhallettua henkeä.
VastaaPoistaOlavi Virta, Laila Kinnunen y.m olivat loistavia laulajia, mutta mitä he nykyisin laulaisivat?
Hyvin kuvaat niitä suomalaisia, joita kielen verisukulaisuus yhdistää, mutta joista toinen Suomi ei mitään halua omalla tv-kanavallaan kuulla, koska kokevat jo ehtineensä paratiisiin.
VastaaPoistaEi sitten muuta näkökulmaa tähänkään löytynyt?
PoistaJätkä Osaa! Ohut kohta todellisen ja satumaailman kohdatessa voi sijaita missä hyvänsä.
VastaaPoistaOnhan ainakin oltavissa
-tekoäly
- luontoäly
- kirkkoäly
- umpiäly (hankittavissa)
- taideäly (kankaalla, taiteilijoilla usein)
- epä-äly (eppäily)