Sivun näyttöjä yhteensä

30. elokuuta 2013

Etenkin tieto



Huomaan enimmäkseen haukuskelleeni Erkki Tuomiojaa viime vuosina. Se taitaa johtua siitä, että olen eri mieltä hänen kanssa monistakin asioista. Tietysti myös painotuksemme poikkeavat toisistaan. Joltain osin syy lienee pelkuruuteni. En halua tulla leimatuksi Tuomiojan kannattajaksi, mutta tämä ei ole iso asia, koska en halua tulla leimatuksi kenenkään kannattajaksi. En kannata edes omia mielipiteitäni.

Tuomiojan verkkosivut www.tuomioja.org joka tapauksessa vaativat ylitsevuotavaa kehumista. Hän kirjoittaa lukemistaan kirjoista parikymmentä juttua vuodessa. Tämä on taivaallista, koska kirjat tunnetuista syistä jäävät nykyisin yhä pahemmin yhä helpommin havaitsematta. Tässä on lista, jossa melkein kaikki kirjat herättävät mielenkiinnon, mahdollisesti hyvin tiukasti eri maiden sosialidemokraattien sisäisiin peleihin paneutuvia opuksia lukuun ottamatta.

Mutta minäkään – olen jopa toimittanut Pentti Haanpään juttuvalikoiman aikoinani ja aivan varmasti lukenut hänen tuotantonsa moneen kertaan – en ollut huomannut, että muuan Matti Salminen, joka ei tiettävästi laula, on julkaissut kriittisen ja kuulemma aikaisemmalle tutkimukselle vihamielisen elämäkertatutkimuksen Haanpäästä.

Lähden huomenna etsimään kirjaa kaupoista. Tunsin henkilökohtaisesti oikein hyvin Eino Kauppisen, joka lyhensi sukunimensä vanhoilla päivillään muotoon Kauppi. Tämä kirjallisuudentutkija taitaa olla Salmisen musta peto, mies joka makasi Haanpään aineiston päällä vaikutettuaan kukaties ikävästi Haanpään kirjoittamiseen ja elämään Otavan toimittajana 50-luvulla.

En ole nähnyt kirjaa. Olen utelias näkemään, tietääkö kirjoittaja, miten monessa Heikki ja Erkki Reenpää puolestaan tukivat Haanpäätä 1940-luvun alkuvuosista asti. Erikoisen utelias olen näkemään, löytääkö Salminen selitystä itse ilmiölle. Lukuisat hyvin arvostetut henkilöt, kuten Veijo Meri, Erno Paasilinna ja Paavo Haavikko ovat asettaneet Haanpään yksin Aleksis Kiven rinnalle. Olisin omastakin puolestani kallellani sen suuntaiseen arvioon, vaikka minun täytyy varmaan lukea ”Noitaympyrä” neljännentoista kerran, koska se ei ole koskaan silmissäni kohonnut kirjallisena teoksena samalla käsittämättömän korkealle tasolle kuin parhaat ”jutut”. (Haanpään novelleja täytynee nimittää hänen itse käyttämällään sanalla, koska hän kehitti kaikesta muusta poikkeavan novellimuodon – samoin kuin muuten Franz Kafka.)

Suomesta ovat menneet vähiin julkaisut, jotka seuraisivat aikaansa mutta pystyisivät samalla porautumaan. Kanava on parantunut paljon. Valitettavasti en vieläkään tiedä, mistä sitä saa, ja Akateemisesta en yleensä löydä sitä. Historiallinen aikakauskirja on juuri julkaissut erikoisen hyviä numeroita, mutta sama vika. ”Tieteessä tapahtuu” on tietenkin poikkeus, jota haluaisin markkinoida joka välissä. Tosin siinä harmittaa lehdestä huokuva akateeminen vapaus. Se nimittäin tyypillisesti johtaa ”taisteleviin metsoihin”. Outoa ettei taulun maalannut von Wright ollut yliopistomies. Hän vangitsi niin hyvin turhan tieteen tauluunsa. Homenokat pullistelevat ja mellastavat asioista, jotka eivät jaksa kiinnostaa ulkopuolisia. Etenkin oppisuuntariidat herättävät lukijassa inhoa ja kauhua. Niissä arvoisat kollegat eli herrat professorit ja dosentit unohtavat, että kirjoitettaessa tarkoitus olisi tuoda esiin asioita, ei niinkään itseään.

Tuomiojan luettavaksi ja valitettavasti mutta todella ymmärrettävästi kovin lyhyen esittelyn kohteeksi osuneissa kirjoissa on tietysti paljon poliittista historiaa. Uusimmissa kirjoituksissa esimerkiksi Henry Kissingerin Kiina-kirjan esittely taitaa sisältää vähän jokaiselle muutaman uuden näkökulman. Harry Belafonten elämäkerrasta kirjoitetusta käy vahvasti ilmi useimmille kai tuntematon tähden läheinen yhteys Martin Luther Kingiin ja kansalaisoikeusliikkeeseen.

Onneksi mukana on myös epäpoliittista historiaa, kuten Humphrey Bogartin elämäkerta ja ainakin minussa suurta intoa herättänyt maininta islantilaisesta dekkarihuipusta. Nimi on Quentin Bates. Kirjoittaja on britti, joka on muuttanut pysyvästi Islantiin ja kuuluu osaavan punoa salapoliisiformaattiin faktoihin perustuvan juoneen vuosikymmenen suuresta huijauksesta eli islantilaisten pankkien tarinan.

Muutamien kirjojen arvioinnit osaan arvioida, koska olen lukenut saman kirjan ja tunnen itsekin aiheen hyvin, esimerkiksi Norman Daviesin ”Vanished Kingdoms: The History of Half-Forgotten Europe”. Esittely on osuva, mutta siitä näkee, ettei Tuomioja kuitenkaan tunne yleisen historian piirissä ajoittain kiivaana käyvää keskustelua. Tuomiojan ehkä luontainen happamuus vie voiton kyvystä innostua – Davies on puolueellinen kirjoittaja, joka tutkijanakin hakee julkisuutta, mutta hän toi ensimmäisenä Itä-Euroopan ja siis myös Suomen yleiseurooppalaisen historian yhteyteen. Se on iso juttu. Davies ja juuri kuollut Tony Judt suhtautuivat Itä-Eurooppaan niin vakavasti, että opettelivat kumpikin pieniä slaavilaisia kieliä ja kouluttautuivat Saksassa voidakseen oikeasti arvioida ensisijaislähteitä.

On surullista, jos vasta nekrologissa myönnetään ainutlaatuiseksi, että erittäin työllistetty ja aidosta asiantuntemuksestaan tunnettu ulkoministeri jaksaa muistaa lukijoita kirjavihjeillä. On aulista, että henkilö jolle hänen oman mainintansa mukaan Eduskunnan kirjasto hankkii minkä tahansa kirjan per heti ja luultavasti myös lähettelee vinkkejä, päästää meidät eli lukijat jako-osille.

Kehumisen jälkeen: Tuomioja on henkilönä ja kirjoittajana häiritsevyyteen asti asiallinen. Toinen tapa ilmaista asia olisi käyttää sanaa ”tosikko”. Hän ei ole kirjoittajana missään tapauksessa huono, mutta ei myöskään huippuhyvä. Syy on selvä. Sen näkee kirjavalinnoista ja arvioinneista. Hän ei ole todellisuudessa erikoisen hyvin selvillä kirjallisuudesta ja se puolestaan liittyy ehkä siihen, ettei hän taida itse olla taiteellisesti lahjakas eikä erikoisen vastaanottokykyinen.

Se nyt olisi liikaakin. – Mutta Eki, toisin kuin epäilet, kyllä meitä on muutamia satoja ihmisiä, jotka osaamme satoja säkeitä Saarikosken runoja ulkoa niin kuin esi-isät (ja me) Leinoa. ”Hipponaksille leipä, hanhenmuna ja vene! Muuta ei näin pieni mies noin suurelta jumalalta tahdo. Syötyäni soudan joelle, muistan, ja odotan vertaisiani tänne.”





40 kommenttia:

  1. On sanottu, että eduskunnassa on ainoastaan kaksi henkilöä, jotka lukevat kaikki paperit, joita kansanedustajille eteen kannetaan. Nämä kaksi olisivat Erkki Tuomioja ja Mauri Pekkarinen.

    VastaaPoista
  2. ‘En kannata edes omia mielipiteitäni.’
    .........
    ‘Lahjakas osuu maaliin, johon muut eivät osu. Nero osuu maaliin, jota muut eivät näe.’ [Schopenhauer]

    Näkeekö Kemppinen edes maalia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ken maaliin tähtää maalin on vanki, vapauttavaa on kurkata maalinsa taa mut ihmis polo, ootappa sen kuivuvan ensin..."

      Tuu Mai Lee


      Poista
  3. Olin otettu, kun ylityöllistetty ministeri suvaitsi vastata asiallisesti sähköpostiini.

    VastaaPoista
  4. On toi blogistin kirjahamstraus ja lukutuoukkamaisuus mennyt kyllä ihsn mahottomuuksiin! Mitä se uskoo niistä hekevetin paksuista ja ikävistä kirjoista oikein löytävänsä? ?Alkaa pikkusen epäillyttä, että se vaan haluu leveillä sina vaan tällälukeeisuudeallaan ja kirjoillaan. Ei se niitä kunolla suinkaan lue, se on lyhtjännitteinen ja impulsiivinen tyyppi, joka slmäilee vaan hitusen niitäkirjoja, jotta voi kirjnn nurkkaan heityettyään pistää jonkin pikaluetuista kirjasta mieleensä jääneen heiton jäänen blogiinsa muka niin näyöki lukemisestaan ja sivistyksestään. Mielle muille vitt...llaaksen. Tuomiojan Örkkiä se kehuu ja pikkusen on toisaalta arvstelevaan, mutta vaan sen takia, että muut uskovat, että se olisi örkin kanssa hyvääkin pataa ja kavereita. Mut ei ne kuule ole, Örkki ei selvästikään oo kiinnostunut blogististamme,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritäs selvinpäin kirjoittaa uudelleen. Ehkä ajatuskin siitä kirkastuu.

      Poista
    2. On toki -anonyymille: esittämäsi epäilevät näkökohdat ovat olleet esillä kohdallani nyt jo vuosikymmeniä ja varmaan tuhansille blogistiin jotenkin tutustuneille tuttuja. Pohdi rauhassa ja kerro sitten kun on jotain uutta, itse olen useamman kaverini kanssa päätynyt aidosti arvostamaan tämän blogin isäntää.

      Poista
    3. Kysmys ei olluna arvostamisesssa!

      Poista
  5. Tuomioja on turpeeseen sidottu nuija, jolle lähetetään luettavaksi hälyn pölyä jotta ei olisi pahan teossa.Suomenruotsalaiset toverit pitävät juoksupoikanaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulkaa, kaikki kommentoivat rasistitlauantaina, 31 elokuuta, 2013

      ?
      "Suomenruotsalaiset toverit pitävät juoksupoikanaan."
      Ihan tosi ?
      Kommentoijaa kohtaan tuntemani ehta myötähäpeä poskilla, kysyn:
      Mitä helvettiä vielä joku ihmisen kielisyys, kaksikielisyys tai mikä tahansa puheominaisuus vielä kuuluu tähän trviaaliin, kaunaiseen nälvintään?
      Aivan, ei yhtikäs mikään mitään.

      Poista
    2. Ovatko suomenruotsalaiset rotu? Meinaan, kun heistä puhuminen on rasismia.

      Poista
    3. Yksi etinen vähemmistö.
      Siihen kahtoen, kiitos.

      Poista
  6. "Kanava on parantunut paljon. Valitettavasti en vieläkään tiedä, mistä sitä saa..."

    Samaa mieltä, hyvä lehti. Ja täällä meillä päin se tulee automaattisesti postilaatikkoon.

    VastaaPoista
  7. "niissä arvoisat kollegat jne..." Onko niitä, ellei ole pyrkimystä suuruuteen ja kuka sen huomaisi? Herkästi me kävelemme Tervon tavoin Rovaniemen katuja "suurina" paluukävelijöinä -tuntien tuhtia olemusta.Onko tuo tunne kaiken moottori? Harva haluaa jäädä kärpäsen paskaksi tallinseinälle muiden paskojen joukkoon - se kun vaatii poikkeavan itsetunnon.

    VastaaPoista
  8. KANAVA lehti on omaa luokkaansa,todellinen valistuneen ihmisen "Valitut palat". Vanhoja numeroita voi lukea lopun ikäänsä oppien uutta.
    Vapaa-ajattelija ja Skeptikko ovat pinnallistuneet, pyrkiessään kulutus ystävällisemmäksi.
    Tiede&edistys lehti oli Marxilais-Leninistisellä kaudellaan luettava lehti. Nykyiset kirjoitukset vaikuttavat tunkkaiselta kokoelmalta arkitodellisuudesta kaukana olevilta konstruktio tieteilyiltä.
    Haanpään "Noitaympyrän" päähenkilö siirtyi lopuksi-30luvun Suomesta- itärajan taa. On vahinko ettei Haanpäällä ollut tietoa eikä resusseja kuvata hänen vaiheitaan neovostoliitossa.

    VastaaPoista
  9. Tuomiojan huoneen tauluksi ehdotan:

    Ihmisparka! Mikä sinä olet arvostelemaan Jumalaa? Sanooko saviastia tekijälleen miksi teit minusta tällaisen? Kyllä kai savenvalajalla on oikeus tehdä samasta raaka-aineesta toinen astia juhlavaan käyttöön, ja toinen arkiseen.

    Tuomioja kuuluu juhlaviin eikä arkisiin kuten kärrätytyt juutalaiset kun noita raamatun lauseita pantiin vuosisataisen vihankylvön jälkeen täytäntöön.

    VastaaPoista
  10. Arvosta Erkki Tuomiojaa ihmisenä ja poliitikkona - vaikka en häntä tunnekaan. (Tai ehkä juuri siksi?) Arvostan myös hänen tekstiensä asiallisuutta. (Enkä niiden räiskyvyyttä.) Hänen kirjoitustyylinsä on puuduttava. (Kuin hammaslääkärin.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ... puuduttava hammaslääkäri. Vai niin.

      Jos hän olisi vähänkin innostavampi ja taas vähemmän opportunistinen, ajattelen että hän olisi noussut siihen mihin halusi, puolueensa puheenjohtajaksi, ja meillä olisi yhdistynyt vahva vasemmisto.

      Poista
  11. Saarikoski on minulle puolijumala. Tuomioja on neljännes virolainen. Itse olen sitä vain kolme kertaa enemmän.

    VastaaPoista
  12. Tuota Haanpään hyvyyttä himmentää hänen ateistisuutensa. Oli jotain jota hän ei ymmärtänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. .... tai ymmärsi, ja luotti järkeensä.

      Poista
    2. ".... tai ymmärsi, ja luotti järkeensä."

      Niin siinäpä se, luotti järkeensä,ja siksi ei ymmärtänyt.

      Poista
    3. Ai siinä, missä?
      Ymmärtänyt mitä?
      Valittiko hän?
      Mitä hän olisi hyötynyt järkensä nolaamisesta, jää todistamatta, vaikka miten asia kaivelee uskiksia.
      Uskis trollaa koska ain pelkää että se menettää oman uskonsa jos kaikki eivät usko samoin.

      Poista
    4. Ihminen, joka osaa käyttää järkeään, huomaa hyvin pian sen rajat.

      Esimerkki: maailmankaikkeuden rakenne.

      Pystymme tekemään siitä laskelmia ja kertomaan, että elämme "4-ulotteisen pallon 3-ulotteisella pinnalla", mutta emme pysty kuvittelemaan miten se on mahdollista ja millainen se rakenne oikeasti on. (Tieteelliset teoriat puhuvat jopa 11 ulottuvuudesta, mutta meidän järkemme yltää vain kolmeen.)

      Tämä ei todista uskonnosta tai jumalasta mitään, mutta kertoo järkemme rajan.


      Poista
    5. turvenuija heinäkenkätiistaina, 29 heinäkuuta, 2014

      Ilosanomansa omaksumista vaativa ja kerettiläisiä väheksyvä uskovainen on kuin raiskaaja, joka käskee sanoa rakastavansa häntä.

      Tässä on koko asia, sillä kummassakin kuviossa on samalla tavalla vain nuo kaksi osapuolta:pakottaja sekä kohde. Sillä ei ole väliä, uskooko pakottaja itse pahan olevan jotenkin makaaberia ja siten toimintansa ulkopuolella. Vaikutus kuitenkin toteutuu tässä ainoassa todellisuudessa, ja se on kaikki, jolla on väliä.

      Minä todellakin olen valmis heittämään ensimmäisen kiven päin muuta väittävän pläsiä, koska toisenkin poskensa kääntämällä saa vain uudelleen köniinsä.

      On pieniä valheita, kuten siipan mekon kehuminen, ja sitten on suuria valheita, kuten mielikuvitusolentojen väittäminen todellisiksi. Pienesti valehtelevia on vielä helppo pitää rehellisinä, mutta kroonisia emävalehtelijoita ei. Symbolifunktion ymmärtämisen voi osoittaa muutenkin kuin luomalla liittolaisekseen kuolemattoman äitihahmon.

      Tapsalle:
      N-ulotteisuus on visualisoitavissa ajattelemalla äärellisen kokoisia tasoja, jotka kiinnittyvät toisiinsa reunoistaan. Näin välttyy tasojen leikkaamiselta, mikäli kokee sen sotkevan pasmansa. Riittääkö järkesi nyt?

      Poista
  13. " .. ettei hän taida itse olla taiteellisesti lahjakas eikä erikoisen vastaanottokykyinen."
    ka,
    sittenhän teillä on jotain yhteistä - noihin vahvuuksiinhan yleensä liittyy vielä Kekkos-viha mutta onneksi Eki ei sitä kanna taakkanaan (lie se tosi asiallinen teitti erottava tekijä ja nälvinnän premissi, jota lastussa yllä ei ihan mainita).

    VastaaPoista
  14. On ne niin kuin veljeksiä nämä Jukka Ja Erkki!

    VastaaPoista
  15. Ostin Matti Salmisen Pentti Haanpään tarinan tänään Tampereen Akateemisesta kirjakaupasta, ja junamatka meni kuin siivillä sitä lukiessa. Niin paljon uutta ja avartavaa tietoa ja näkemystä. Ehkä Eino Kauppista kurmootetaan aavistuksen verran liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haanpään päiväkirjamerkinnät (Muistiin merkintöjä) ovat myös lukemisen arvoisia.

      "Järkeni on tommessa". Tai

      "29.7.1930: Olen lueskellut englantilaisia lehtiäni ja pelaillut shakkipelit painotuotteista. WSOY:lta tuli myös vastaus: ei paina. Kas, niin: siihen on siis tullut piste yhteistoiminnastamme - lopullisesti."

      Poista
    2. Illan mittaan pääsin kirjassa puoleenväliin, ja vaikka se on tietonsa puolesta haanpääistille välttämätön, tyyli ei ole aina kohteensa arvoista.

      Poista
    3. Minä sain Matti Salmen Haanpää tarinan käsiini aikatavalla tuoreeltaan, eli olen lukenut sen jo. Tein silviissiin, että estääkseni mieltä pahoittumasta ohitin enimmät kökköydet enkä niistä alkanut edes alter egolleni mielessäni nokertelamaan, vaan ahmin kaiken sen, jota en ennen mistään ollut voinut kirjailija Pentti Haanpäästä lukea ja olin, ainakin hetken verran ihan tyytyväinen.

      Tiijä sitten, kunhan kertaan teoksen, että ärsyynnynkö mm. Kauppisen ylenmääräisestä "kurmoottamisesta" ja puolitiehen jäävästä Haanpään vaimon osuudesta (vihjailuista), reenpäistä puhumattakaan...

      Poista
  16. on se yhtä pertelkettä ku ei mikkään kelpoaa! Yhten kjerran ottaa pattiin ku kerraskin on aito luo mukomnentti niin ei mitään muuta nää tonteilla sen perräänb ku oikolukjijoota. Menkää ite perkaamaan kuussattaa kiolloo lohta kassista ja kartottaan sen perrään kuka enää iipotilla komneetieraa. Tae pieksämmää aidantolpiia teräväks, eli muuhun työhön. Ja mies on saanu sanansa sanoo, oliko muita! Jos on blogkkeriisäntä piättännä julukaastya ni tyåöhän lujetta ja silla sieväl Rehellissti kommentoi, mitä työ oikeen k,ätisettä! Nhys nyh, joulupukin tontut vahtii. Lsakekkappas joutessanne tästä jokkaine virhe, heh! Eikö se pitäs olla jokkaisella kansa edtusmiehellä sellane taulu sielä virkakopmerossa missä laidun viettää järveen lehmän kera ja venwe srannassa saunan etes, muttä kyltti että täällä se assuu se ÄÄnestäjä joka ei osaa olla kiero mpi kuin ahman käynti että vejäppä retkuun kuule niitä ulukomoan herranketkuja, ku oot kielitaitosempi mies...

    VastaaPoista
  17. Kyllä Haanpää tehosi. Menin Opettajakorkeakoulun pääsykokeisiin Jyväskylään äitini mieliksi v. 1961, vaikka olin päättänytkin aloittaa opintoni Tampereella. Vastasin tarkoitushakuisesti kysymykseen lempikirjastani: Pentti Haanpään Iisakki Vähäpuheinen. Taistelevat metsot ja jotain muutakin tarvittiin varmistukseksi. Opettajaksi en sitten päässyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Armeijan ns. älykkyysteissä mä käytin samaa taktiikkaa. Ajattelin selvitä sotimisesta yhdeksällä kuukaudella, 12 kk:ta ei kiinnostanut. Ajattelin, että kun tahallaan vastaan joka kolmanteen kysymykseen väärin (+ varmaan joku menee oikeestikin väärin) niin selviää RAuK:sta. Piru vie, se vuosikerta oli niin tyhmää (tai sitten minua paljon fiksumpaa), että pistemääräni riitti, juuri ja juuri, alipuseerikouluun. - Jonne en sitten kumminkaan mennyt. Kieltäydyin. Minua uhattiin sotaoikeudella, seuraavassa järjestyksessä: komppanian vääpeli/komppania päällikkö/pataljoonan komentaja. Kun minulta kysyttiin "minkä takia kieltäydyn RAuK:sta, ja mahdollisesta RUK:sta", vastasin jokaiselle että "minulla on siihen periaatteelliset syyt"... Se ei ehkä ollut, semmoisenaan, kovin hyvä perustelu. Esimerkiksi vääpeli tuhahti että "armeijassa ei tunneta periaatteita..." (Ei, en korjannut hänen lapsustaan! Tuijotin vain asennossa seisten hänen kaljun päänsä yli. Koska hän oli hyvin pienikokoinen.) Komppania päällikölle minä sanoin että "reservialiupseerikouluun te saatte minut komennolla (nimi muutettu) 'Kamppinen pura', ja sitten viette minut palasina koululle jossa komennatte 'Kamppinen kokoa'. Muuten ette." Jumalauta, ne usko että olen tosissani. Ja tehtiin sopimus... Minusta tehtiin kirjuri. Kun pääsin siviliin, minut palkittiin kaikkein arvokkaimmalla muistolahjalla: Porin Prikaatin pienoislipulla. Vastaavan sai myös saman vuoden RUK:n priimus... mutta vasta minun jälkeeni! - Voi, millainen itsekehu tässä nyt lemuaa. Mutta tämä kaikki on silti - oikeastaan ikävä kyllä - todistettavasti totta.

      Poista
    2. Kyllä maailma on sitten epäoikeudenmukainen!

      Minä menin halulla raukkiin ja valmistuin sieltä parhailla pisteillä, mutta en silti päässyt rukkiin! Koulun johtaja, omituinen kapteeni, katseli vain minua mietteliäästi ja kysäisi, että mitä sinä siellä tekisit... että eiköhän panna sinne nuorempia ja innokkaampia.

      Tämä tapahtui kauan sitten ja vieläkin vähän kyrsii, pitikin leikkiä boheemia... etenkin, kun kurssikaveristani tuli kenraali!

      Poista
    3. olen ollut siellä prikaatissa kouluttajana ja lähettänyt lukemattoman määrän miehiä aliupseerikouluun.Jättänyt usein lähettämättä jos mies ei ole sitä halunnut.Hauska lueskella samaa kertomusta kuinka joku on ollut niin tärkeä,että jopa pataljoonan komentaja on asiaan puuttunut. Joskus kuuntelen kun tuo tärkeys on ollut niin kovaa, että jopa prikaatin komentaja on asiassa rähissyt. Ei johtajuus kielteisiä yksilöitä tarvitse ne on koottava parhaista - armeijassakin !

      Poista
    4. Minua uhattiin sotaoikeudella, kahteen otteeseen (ylil A. Helle). Minä sanoin että "lähetään vaan". - Otan harvoin kantaa asioihin, minulle sopii usein mikä tahansa, jos se on vähänkin säällistä, mutta silloin kun olen jostain jotain mieltä, ei mielipidettäni helposti toiseksi muuteta.

      Todellisuus sen/ne toiseksi useimmiten muuttavat. Ja hyvä näin.

      Ps. Komppanian päällikköämme A. Hellettä minä huijasin kyllä siinä mielessä että jätin sanomatta hänelle että minua kiehtoo ajatus suorittaa armeija vankilassa. Olisi saanut kokemuksen/materiaalia asiasta jota muuten ei olisi millään ilveellä saanut. (Ihmiselle nuorempana pulpahtelee mieleen kaikenlaisia, lapsellisia ideoita/ajatuksia.)

      Poista
  18. Miksei Kemppisellä ole omaa verkkosivustoa? Aineistoa kyllä riittäisi, luulisin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. > https://sites.google.com/site/jktekstejkuvia

      Poista