Sivun näyttöjä yhteensä

9. huhtikuuta 2008

Sodan siunaus

Toisen maailmansodan häviäjistä siis Länsi-Saksa ja Japani voittivat sodan, tai siis rauhan.

Ranska hävisi jo ensimmäisen maailmansodan. Tarkoitan että voitto tuli liian kalliiksi ja luulen, että kaikkein vaikein asia oli sekä Englannille että Ranskalla lupaavimpien nuorten miesten joukkoteurastus.

Ranskassa edellinen sota vaikutti jokseenkin varmasti Hitlerin sotaan. Ranskalla oli ainakin tykistön ylivoima. Englannilla puolestaan ei kesällä 1940 ollut Euroopassa maavoimia juuri lainkaan. Saksalaiset marssivat Riemukaaren ali, ja brittien pelastautumista Dunkerquesta ihmetellään aiheellisesti edelleen. On väitetty suhteellisen uskottavasti, että Saksa olisi kyennyt tekemään saman tien selvän Englannin mannermaalla olevista joukoista.

Tällä kertaa en kirjoita jossitellakseni, vaikka pidän entä jos –tyyppistä historiallista kirjoittelua hyödyllisenä ja usein hauskana. En ymmärrä, miksi asian leimaaminen jossitteluksi riittää monille vähättelyn välineeksi. Olen tuominnut kymmeniä tai satoja ihmisiä vankilaan tai vahingonkorvaukseen jossitteluperusteella: jos syytetty olisi laskenut firman kassan velvollisuuksiensa mukaan, kavallus olisi havaittu paljon aikaisemmin. Jos aikuinen olisi pitänyt silmällä uimataidottomia lapsia sen sijaan että lähti sisään kahville, kukaan ei olisi hukkunut.

Mutta otsikko on sodan siunaus ja kysymys on, onko sotahistoria kenties liian vakava asia jätettäväksi sotahistorioitsijoiden tehtäväksi?

Kiirehdin tähdentämään, että meillä on alalla kaksi tai kaksitoista erinomaista tutkijaa.

Esitän kysymykseni siksi, että esimerkiksi sotatalous ja sodan sosiaaliset ja kulttuuriset vaikutukset jäävät yleensä tutkimatta tai pelkkien arvailujen varaan.

Viittaan kiusallanikin kysymykseen, jonka esitin joitakin vuosia sitten: ketä talvisodassa kaatui? Useimmat sanovat että eniten urhollisia suojeluskuntalaisia ja uhrivalmiita vänrikkejä.

Mahdollisesti.

Vänrikkien, luutnanttien ja kapteenien kaatuneiden prosentti on kuitenkin jokseenkin sama kuin kaikkien kaatuneiden prosentuaalinen osuus miespuolisesta väestöstä.

Nykyisillä tiedoilla ainakaan minulla ei ole keinoa varmistaa sormituntumaa, jonka mukaan jalkaväki- tai jääkärijoukkueen johtajaakin tappavampi tehtävä oli ryhmän konepistoolimies tai mahdollisesti taistelulähetti (jatkosodassa).

Tästä voidaan keskustella pitkään ja tätä voivat sotahistorioitsijat miettiä. Samoin sitä, että sodan päätyttyä jokin suuri osa armeijasta – 10 – 40 prosenttia - äänesti ensimmäisissä vaaleissa SKDL:ää, jota ei 1945 välttämättä käsitetty Neuvostoliiton peitejärjestöksi, mutta silti!

Selkeimmät sodan ”siunaukset” koettiin Saksassa, jossa britit, politologit ja sosiologit, suunnittelivat entisen tilalle puhtaalta pöydältä ammattiyhdistysliikkeen ja teollisuus- ja työnantajaliitot.

Japanissa meidän kaikkien muiden kauhunsekaisella kunnioituksella seuraamamme teollisuusministeriö on nykyisessä muodossaan toisen maailmansodan tulos.

Ei puhettakaan, että osaisin kvantifioida tätä. Epäilen kuitenkin , että luutunut organisaatio ja tiukka uudistusvihamielisyys vaikuttivat hyvin paljon elinkeinojen elpymiseen tai elpymättä jäämiseen.

Neuvostoliitto tuhoutui tavalla joka tuo mieleen klassiset kuvaukset Rooman valtakunnan tuhosta – orjayhteiskunta, kilpailun, luotettavien mittareiden ja kritiikin puuttuminen. Ja huonot tietoliikenneyhteydet.

Näin ajatellen yksi maailmansodan voittajista oli Suomi. Sotakorvausten takia kovin monien oli pakko luopua rakkaimmistakin riidoistaan ja tuotanto vedettiin käyntiin irvissä hampain. Tosin taloudellinen kasvu revittiin osittain jo kerran piestyjen eli entisten rintamamiesten selkänahasta. Asutustoiminta ja sitten 1960-luvun joukkopako Ruotsiin on julma tarina.

Erikoista ettei kukaan tunne kunnolla Saksan sotavelkojen historiaa.

Todellisuudessa Saksa kai ei maksanut juuri mitään niistä valtavista ja määrällisesti tietymättömistä korvauksista, jotka sille langetettiin Versailles’ssa 1919 ja joista Keynes nosti sellaisen metelin.

Ja kuinka moni edes tietää, että maksut ja palautukset toisen maailmansodan vahingoista tosiasiallisesti jäädytettiin Saksan yhdistymiseen asti. Kun päätös tehtiin (muistaakseni) 1953, Saksan yhdistyminen oli yhtä kaukana kuin kuu.

Ehkä joku selittäisi minulle, miten suuri osa Saksan Berliinin muurin kaatumisen jälkeen ilmenneistä vakavista taloudellisista vaikeuksista aiheutui sodan ja kylmän sodan liittolaisuuden vuoksi myönnettyjen helpotusten purkautumisesta.

En tiedä vaikka olen lukenut muutaman artikkelin aiheesta.

28 kommenttia:

  1. Rahoitusjärjestelmät ovat kummallisia. Neuvostoliitto jäädytti Lend Lease -maksut vuosikymmeniksi ja Venäjä taitaa jatkaa maksuja. Aika monelta taisi taisi mennä pari vuotta sitten ohi uutinen siitä että Britannia maksoi viimeisen lyhennyksen USAn Lend Lease -avusta. Sotatalouskamreerin muisti on pitkä...

    VastaaPoista
  2. "ketä talvisodassa kaatui?"

    No, jos kaatuva ei olisi oleillut juuri siinä kohtaa, niin olisi jäänyt kaatumatta. Jos piippu olisi osoittanut millinkin muualle, niin olisi silloinkin jäänyt kaatumatta.

    "Asutustoiminta"
    Kuinka moni olisi äänestänyt vasemmistoa, ellei itsellä olisi ollut maatilkkua ja omaa taloa? Vallankumousyritys olisi seurannut ilman asutustoimintaa. Kiitos Vennamolle, vaikka väärin menikin muuten kuin juuri sillä hetkellä.

    Eihän Saksan sotaveloilla vielä ole menneisyyden historiaa. Saksa maksaa edelleenkin suuria sotakorvauksia vuosittain.

    VastaaPoista
  3. Eikös se sotiaan työ ole palveluammatti, vähän niin kuin vaikka pankkineidinkin, puhutaanhan varusmiespalveluksesta

    (ja jonkunhan täytyy se sodankäynnin rahoitus ihan pilkulleen vielä hoitaa kuntoon siinä loppumetreillä, että laskut tulee maksettua ajallaan, sillä tuskin ne herrat niitä maksujansa itse omalta kotikoneelta käsin maksavat, vaikka olisivat esimerkiksi Sampo-pankin asiakkaina yksityishenkilöinä)

    en nyt muista, kuka ihmetteli sitä, kuinka pienellä vakavuudella tätä maailmaa hallitaan

    mutta

    sotataloudesta tulee ajoittain mieleen sosialismi

    kysymykseen ketä talvisodassa kaatui saattaa olla vaikeampi vastata, kuin kysymykseen, ketä talvisodassa ei kaatunut, tai tarkemmin keitä siellä ei kaatunut lainkaan ja mikä heidän yhteiskunnallinen asemansa oli

    eli vastaisin tuohon kysymykseen P.Jäppistä mukaillen, että talvisodassa kaatui lähinnä palveluskuntaa

    (mutta ehkä niillä sotilasarvoillakin on sellaisessa tilastossa oma funktionsa)

    voi olla, että joitakuita kiinnostaisi tällainenkin tilasto, että tässä - tämä olisi siis nykypäivän tilasto - taistelussa kuoli 48 työtöntä, 21 K-kaupan kassaa, 3 asuntovälittäjää, 1 professori, 1 lentoemäntä, 1 puuseppä, 3 helvetinenkeliä, 2 poliisia, 3 opettajaa, 4 siivoojaa ja 1 eversti

    (ja voisihan siinä sitten samalla selvittää sen sukupuolen, koulutuksen, seksuaalisen suuntautumisen, äidinkielen ja sen tuleeko kotiin laajakaista ja onko televisiolupa maksettu ja mikä oli mieli kirja ja mieli elokuva)

    siis saattaa olla, että muistan väärin koska siitä on jo aikaa (ja ymmärrän muutenkin helposti asiat väärin tai en ymmärrä lainkaan)

    - kävin intin siihen aikaan kun lomapukuna oli sellainen harmaa vaatekerta, johon kuului prässihousut ja mustat puolikengät ja kampa ja peili ja tietysti lakki, niin ja talvella oli sellainen pitkä harmaa villainen takki ja karvahattu. silloin ei vielä pukeuduttu edes maastossa noihin metsärambon asuihin -

    mutta mieleen on ehkä pesiytynyt niiltä ajoilta sellainen juttu, että erilaisten taistelutehtävien teoreettinen elävänä selviytymisen/pysymisen aika olisi laskettu jo ennakolta valmiiksi joihinkin papereihin, että pystyttiin sitten siellä johtoportaassa tosipaikan tullen ennakoimaan niitä mahdollisia menetyksiä

    VastaaPoista
  4. "Selkeimmät sodan ”siunaukset” koettiin Saksassa, jossa britit, politologit ja sosiologit, suunnittelivat entisen tilalle puhtaalta pöydältä ammattiyhdistysliikkeen ja teollisuus- ja työnantajaliitot."

    Voi olla näin. Tuli vaan mieleeni eräs toinen mielenkiintoinen lähihistorian pimeä kohta. Saksassa uuden työnantajaliiton puheenjohtajaksi nousi eräs entinen natsi, sodassa Böömin ja Määrin asiainhoitajana toiminut Hans-Martin Schleyer. Hän ei ollut tunnettu työväestöä kohtaan osoittamastaan myötätunnosta. Saksalaisia lehtiä lukevat tuntevatkin jo tarinan. Schleyer kidnapattiin RAF:n toimesta vuonna -77 ja teloitettiin lopulta kostoksi eräiden tunnettujen RAF-jäsenien oudoksi jääneestä vankilajoukkokuolemasta.

    Saksa ei ole koskaan päässyt henkisesti yli tästä saksalaisen syksyn nimellä tunnetusta tapahtumaketjusta. Asiaa vatvotaan vuodesta toiseen, kirjoja ja artikkeleita ilmestyy, elokuvia tehdään, entisiä RAF-terroristeja haastatellaan. Pienikin uusi tiedon muru kohauttaa.

    Pääsiäispyhinä siirtyi ajasta ikuisuuteen Schleyerin leski. Hän syytti viimeiseen asti silloista liittokansleria Helmut Schmidtiä miehensä tapattamisesta. Schmidt myönsikin eräässä haastattelussa hiljan "tunnen itseni osasyylliseksi".

    VastaaPoista
  5. Ad MAB:
    Hyvä kommentti. Se on tunnettu tosiasia, että molemmat Saksat ottivat sangen mutkattomasti takaisin töihin suuren määrän hallintomiehiä ja teknisiä asiantuntijoita.

    Yksityiskohtaisimmin tunnen Kruppin (nyk. Thyssen) tarinan.

    Kukaan ei huomaa edes mainita, että USA:n ohjusteknologian suuri nimi Wernher von Braun oli Peenemünden aikoianaan V 1:n ja V 2:n isä.

    Väitteen mukaan itävyöhykkeellä, josta muodostettiin DDR, poliisit ja aliupseerit saivat toisenlaisen puoluemerkin ja kunnon palkan oikopäätä.

    Mutta jo Trotski oli sanonut viisaasti: veturinkuljettajia ei saa teloittaa (ainakaan asemien välillä).

    VastaaPoista
  6. Ferguson, Julma sota, WSOY 2003 tutkailee ensimmäistä maailmansotaa tässä näkövinkkelissä.

    VastaaPoista
  7. Järkeilisin, että sodissamme kaatui suhteellisesti ottaen eniten etulinjassa olevia. Keitä siis oli etulinjassa? No, varmaan juuri niitä punikkien poikia eli teollisuuden ja maatalouden työväestöä.

    Mutta on aika rohkeaa nähdä korrelaatio juuri siinä, että etulinjaan joutuivat punikkien pojat. Sotamiehet sinne joutuivat. Mutta hehän edustavat tyypillisesti aina alempia yhteiskuntaluokkia. Paremman väen paremmin koulutetut pojat ovat upseereja.

    Suomen nykyistä asevelvollisuusarmeijaa puolustetaan mm. sillä, että sen sotilaiden taso on korkeampi kuin olisi palkka-armeijassa. Tähän ajatukseen on aika helppo yhtyä.

    VastaaPoista
  8. ad Kemppinen

    Muistaakseni Niinisalon Reserviupseerikoulu–Upseerikoulun muistomerkissä oli tilasto: "koulutettiin (n. 12 000), haavoittui (n. 5 500), kaatui (n. 1 200). Koko jatkosodan puolustusvoimien vahvuus oli n. 600 000, joista kaatui n. 58 000. Koska Niinisalossa koulutetut upseerit ehtivät vasta jatkosotaan, voi todeta kaatuneitten lukemien vastaavan toisiaan ihan kohtuullisen tarkasti. Sen sijaan upseereja haavoittui enemmän kuin muita (koko puolustusvoimissa n. 160 000 haavoittunutta jatkosodan aikana).

    Uskoisinkin, että upseerivakanssin kanssa yhtä vaarallista oli olla pikakoulutettu täydennysmies. Vanha osasi suojautua ja olla varovaisempi.

    Tulenjohtajat ovatkin sitten luku erikseen.

    VastaaPoista
  9. Suomessakin toiset voittivat enemmän kuin toiset tai hävisivät enemmän kuin toiset. Missä on Maarianhaminan sankarihautausmaa. Saattaisin piipahtaakin jos kielitaidoltani löydän niin tärkeän paikan.

    Sotiemme sankarivainajat kunnittain. Lähde: Isänmaan puolesta. Suomalaisten taistelujen tiet ja tappiot 1939-1945. Tarmo Metsälä.

    Vähiten kunnan miesmäärästä laskettuna kaatuneita talvi- ja jatkosodassa. (Kuntia oli silloin 550 kpl)


    550. Jomala
    549. Lemland
    548. Hammarland
    547. Mariehamn
    546. Bergö
    545. Iniö
    544. Korpo
    543. Kronoby
    542. Karleby/Öja
    541. Nagu
    540. Nykarleby
    539. Pedersöre
    538. Övermark
    537. Houtskär
    536. Maksmo
    535. Terjärv
    534. Hiittis
    533. Nedervetil
    532. Närpes
    531. Hangö
    530. Munsala
    529. Brandö
    528. Paattis
    527. Esse
    526. Kaskö
    525. St. Karins
    524. Västanfjärd
    523. Kristinestad/Tjöck
    522. Snappertuna
    521. Pargas
    520. Lapfjärd
    519. Jeppo
    518. Korsnäs
    517. Säkylä
    516. Bromarv
    515. Piikkiö
    514. Hongonjoki
    513. Pojo
    512. Jacobstad
    511. Oravais

    VastaaPoista
  10. Sodan jälkeen taisi olla pienoinen kilpajuoksu tekniikan asiantuntijoista ja kummankin supervallan avaruusohjelmat ja suihkukonekehitys voivat käsittääkseni kiittää melko pitkästi saksalaisten asiantuntijoiden panosta. Mutta olihan saksalaisissa vähemmän teknisiä ennätyksenhaltijoita jotka saumattomasti jatkoivat yhteistyötä miehittäjien kanssa. Yksi oli

    http://en.wikipedia.org/wiki/Johann_Reichhart

    Ennätysmies? Ehkä kiinalaiset vetävät ohi.

    VastaaPoista
  11. Ainakin avaruuslennoista ja -tekniikasta puhuttaessa mainitaan Wernher von Braunin kohdalla jotakuinkin aina hänen Peenemünde-menneisyytensä.

    VastaaPoista
  12. Laskeskelin aamulla itsekseni vähän tuota Nokian Bochumin tehtaan irtisanotuille työntekijöille antamaa 200 milj. euron summaa. Halusin saada vähän perspektiiviä.

    Piti asian tiimoilta oikein poiketa Wikpedian sivuilla ja tarkastaa meille langennut saksalaisen omaisuuden korvaussumma.

    Siellä mainittiin, että maksoimme nykyrahassa noin 386 milj euroa Neuvostoliitolle saksalaisesta omaisuudesta.

    Vähän meille jäi vielä maksettavaa. Mikähän olisi sopiva kohde ja asianyhteys ?

    VastaaPoista
  13. Wernher von Braunin ja Reinhard Gehlenin urakehitys taitaa olla niin yleisessä tiedossa, ettei sitä tarvitse erikseen mainita? Ovat eräänlaisia arkkityyppejä tässä kisassa.

    VastaaPoista
  14. Yksinkertainen yhtälö?
    Katsomalla fasistiproblematiikkaa käsitteleviä elokuvia voi kokea sen ahdistuksen ja henkisen nöyryytyksen joka tuohon järjestelmään on sisäistynyt. Olisiko tuo "henkinen tulppa" joka vieläkin käsittelemättömänä ja avaamattomana on "kapaloinut" kollektiivisesti koko kansaa. Romania, Kiina ta Pohjois-Korea kärsinevät kansallisena murroskautenaan samantapaisesta tukahdetetusta sosiaalisuudesta ja emotionaalisuudesta. Ongelmaa ei liennytä se että, taloudellisen eriarvoistumisen myötä rasistiset asenteet vääjäämättä voimistuvat

    VastaaPoista
  15. Ad Tapsa P:
    Korrelaatiota ei ole.

    Keskustelu lähti jossain vaiheessa oudoille urille.

    Itse pääsin vääri siteerattujen seuraan kerran kun sanoin, että 1918 kuolleiden punikkien pojat olivat keskeisesti pelastamassa Suomea 1939-1940.

    Monet kaatuivat, monet eivät. Harvat jättivät tulematta.

    VastaaPoista
  16. "Väitteen mukaan itävyöhykkeellä, josta muodostettiin DDR, poliisit ja aliupseerit saivat toisenlaisen puoluemerkin ja kunnon palkan oikopäätä."

    Aikoinaan... Länsi-Saksan komissaareista yli 40 prosenttia oli ollut natsien palveluksessa. Lähes koko Länsi-Saksan tiedustelupalvelu koostui aikanaan natseista, esimerkiksi kenraali Gehlenin porukoista.

    Jossain on nettisivusto, jossa nimetään myös kaikki Itä-Saksan natsimenneisyyden omaavat poliisit ja virkamiehet valokuvin. Nämä olivat tiedossa jo 60-luvulla.

    Varsinkin ne tuomarit ja SS:n "virkailijat" että poliisit, jotka tutkivat SS:n rikoksia ja väärinkäytöksiä natsi-aikana, olivat sodan jälkeen kysyttyä tavaraa molemille saksoille.
    SS:n poliisiosasto teloitutti useita keskitysleirien vanginvartioita ja ja pari keskitysleirin johtajaa, koska nämä olivat syyllistyneet murhiin ja lahjontaan.

    Schindlerin-lista kirjasta/elokuvasta tuttu Amos olisi myös teloitettu murhista ja lahjonnasta, ellei hän olisi ennakolta lahjonut muutamia SS:n kuulustelijoita ja paria muuta päättäjää.

    VastaaPoista
  17. Ad Jami:

    Ahvenanmaalaiset eivät olleet talvisodassa rintamalla ja myös jatkosodassa heitä oli erinäisissä tärkeissä tehtävissä. Vertailu manner-Suomen kanssa ei ole mielekästä.

    Kaatuneiden äidinkieli on tilastoitu. Ei siinä ole pahaa heittoa.

    Ei liioin pidä sekoittaa ruotsinkielisiä sotilaita ja ruotsinkielisiä joukko-osastoja - jälkimmäisiä oli aika vähän.

    VastaaPoista
  18. Korjaus:

    Schindlerin-lista kirjasta/elokuvasta tuttu Amos olisi myös teloitettu murhista ja lahjonnasta...

    Kyseessä siis Amon Goeth.

    VastaaPoista
  19. Natseja palvelleiden myöhempi ura

    Joissakin tehtävissä - natsipuolueen ja valtioelinten johto, ideologit ja propagandistit - toimineet epäilemättä olivat Kolmannen valtakunnan dynamoja ja symboleja. Sellaisten myöhempää uraa on mielekästä seurata ja arvioida. Muutoin minusta menee harhaan, joltisestikin kuin KGB- tai NKDV-taustaisten osalta nyky-Venäjällä. Ex nihilo nihil. Kyllä vastasoihdun kantajia oli vähän, siis bonhöfereitä tai saharoveja. Ei puhtoista kykymassaa missään ole varastossa.

    Sama kuin päivittelisi, miten moni natsi- tai neuvostoajan rakennus oli diktatuurin jälkeenkin käytössä. Ei Reichstag tai Kotkanpesä, mutta miljoonia kuutioita muuta. Ja Kreml, kirkot - sekä Bolshoi ja Bayreuth.

    VastaaPoista
  20. Ad Omnia:
    Tuossa on lyöntivirhe tai väärä tieto.
    Jokseenkin virallisesti 1939-1945 kaatui tai sodan aikana tai sodan jälkeen menehtyi sotavammoin n. 92 000 henilöä, joista 25 000 talvisodassa 1930-1944.

    Upseereita kaatui 10 000. RUK:n oli käynyt noin 30 000 miestä.

    Sotavoimaan kuului talvisodan aikana n. 400 000 miestä ja jatkosodan aikana enimmillään noin 500 000.

    VastaaPoista
  21. jarmom,
    sotarikostuomioistuin tuomitsi Amon Goethin rikoksista ihmisyyttä vastaan, ja hänet teloitettiin syksyllä 1946.

    VastaaPoista
  22. Sodassa kaadutaan.

    Sodan jälkeen maadutaan.

    Mikä ei maadu on korko.
    Ei kengän, eikä varsinkaan rahan.

    Kuka ottaisi selville eurooppalaisen pankkimaailman toimet/voitot 1939-45. Ja pitkälle sodan jälkeenkin, tuskin niitä korvauksia/Marshall-apuja aivan ilman pankkitoimintaa hoidettiin...

    Ja viime vuonna Suomen pankeille kaikkien aikojen voitot.

    Kyllä me taisimme sen sodan voittaa.

    VastaaPoista
  23. styrvainennelle:

    jarmom,
    sotarikostuomioistuin tuomitsi Amon Goethin rikoksista ihmisyyttä vastaan, ja hänet teloitettiin syksyllä 1946.


    Jep, tuo oli tiedossa. SS-poliisi/Gestapo pidätti Goethen sodan aikana syyttäen tätä alunperin keskitysleirillä tapahtuneista kahdesta murhasta ja lahjonnasta. Goethe sai sovittua syytteet pienemmiksi lahjusten (timanttien ja kullan) avulla. Muutoin hänet olisi ammuttu.

    Amon-setä olisi ihan vapaasti voitu kahteenkin kertaan teloittaa, ei siinä mitään.

    JarMom

    VastaaPoista
  24. "...että sodan päätyttyä jokin suuri osa armeijasta – 10 – 40 prosenttia - äänesti ensimmäisissä vaaleissa SKDL:ää, jota ei 1945 välttämättä käsitetty Neuvostoliiton peitejärjestöksi, mutta silti!"

    Minulla on sellainen käsitys, että mielikuvamme sodasta on nykyään yhtenäisempi kuin oli sodan aikana ja heti sen jälkeen.

    Silloin työväestön keskuudessa oli nykyistä paljon enemmän sellaista mielialaa, että herrat todellakin Suur-Suomi-innossaan löivät päätään Karjalan mäntyyn - että sota olisi ollut vältettävissäkin erilaisella politiikalla.

    Mannerheimkin jakoi kansan siihen aikaan paljon jyrkemmin - ja tasaisemmin - kahtia kuin nykyään. Edes tannerilaiset demarit eivät häntä ihailleet.

    Uskon että SKDL tiedettiin alusta asti kommunistien järjestöksi, mutta moni kuvitteli kommunistien todellakin olevan työväestön ja rauhan asialla.

    VastaaPoista
  25. Pohditaan ”sodan siunausta”. Maailmassa on lukemattomia tapoja, joilla voi kuluttaa aikaa, sanoi Sinuhe. Lainauksella tarkoitan omaa pysähtymistäni järkeilyjenne äärelle, jotka ovat tietysti ja tietyssä mielessä mielekkäitä.
    Kohta päästään kai siihen, että on otettava lukuun sodan hedelmöittävä vaikutus taiteisiin. Tuli viikonvaihteessa huokailtua ja pähkäiltyä Kansallisteatterissa jos-kuinka-monetta tämän meidän viimeisen sotamme representaatiota. Naurattikin välillä, kun virkistettiin väkeä laulattamalla emerituksilla ja riemumaistereilla työväenlauluja. Hohhoijaa! Sosiaalista mobiliteettia…
    Älkää kuitenkaan jatkako enää kovin kauan, ettei tarvitse ruveta ketään puihin sitomaan.
    Yksinkertaisena naisenpuolena en saa aatostani nousuun muuta kuin että sota paraastansa on kuitenkin surkkia asia. Kyllä jämpti on niin.

    VastaaPoista
  26. Jarnomille oisin että "Gehlenin porukka" oli Saksan armeijan ; Wermachtin tiedustelupuolta , ei siis SS/gestapo lähtöistä saksalaista=natseja

    VastaaPoista
  27. SIILI:lle:

    Jarnomille oisin että "Gehlenin porukka" oli Saksan armeijan ; Wermachtin tiedustelupuolta , ei siis SS/gestapo lähtöistä saksalaista=natseja

    Nyansseja. Gehlenin Fremde Heere Ost toimi Ganariksen AbwehrDienstin ja Himlerin Reichsicherheitshauptamtin välimaastossa ja sodan loppuajan suoraan SS-johtaja Schellenbergin alamaisuudessa.
    Ainakin vihjeitä Gehlenin natsismin nauttisesta saatiin kenraali Halderin muisteloista, jonka adjutanttina Gehlen toimi.

    No, myös Gestapon porukoista hyvin pieni osa eri tasoilla omasi itselleen mitään natsismin oppeja.

    Wolfgang Leonhard muistelee muistelmissaan jonkun saksalaisvirkailijan huudahtaneen heti berliinin valtauksen jälkeen: "Eläköön toveri Stalin. Pienten natsien suuri suojelija", tullessaan valituksi joksin virkailijaksi Berliiniin.

    VastaaPoista
  28. En ota kantaa talvisodassa kaatuneiden punaisten poikien osuuteen, ennen kuin selviää millä perusteella, ketkä ja kuinka moni vapautettiin asepalveluksesta v. 1919-1939.

    Mitä taas sodassa tappion kärsineen kansakunnan rauhan voittamiseen tulee, niin tässä on luonnollinen selitys. Tappio pakoittaa vallassa olleen poliittisen ryhmittymän siirtymään syrjään. Mutta toisaalta tällainen kehitys saattaa tapahtua myös voittajien leireissäkin. Viittaan Kanadaan I maailmansodan ja Britanniaan II maailmansodan jälkeen. Tai sitten Brittiläisen Imperiumien kansat kokivat tosiasiallisesti molemmat maailmansodat enemmän tappiona kuin voittoina.

    VastaaPoista