Sivun näyttöjä yhteensä

19. huhtikuuta 2008

Jatkaakseni keskustelua

Kirjoitan tämän oikeastaan yleissivistyksen takia. Näitä luotettavina pitämiäni tietoja ei ole helposti löydettävässä muodossa juuri missään.

Tiedossani ei ole toistaiseksi tutkimusta, josta kävisi ilmi, ketä olivat ne ihmiset, jotka kaatuivat sodissa 1939-1944.

Oma aineistoni on alkujaan peräisin puolustusvoimien verkkosivuilta. Olen työskennellyt tuon aineiston kimpussa monia vuosia varsin paljon, mutta tutkimusta siitä ei tule. Pelkästään aineiston saaminen vertailukelpoiseksi on ollut kaamea käsityö. Olen muuttanut ammatiksi ”maanviljelijä” mm. merkinnät mv. maanv., maanvilj., til., tal., tilallinen, talollinen ja talokas, mutta en esimerkiksi ammattinimikettä ”mäkitupalainen” tai ”palstaviljelijä”.

Se ei ole tämän päivän aihe, mutta verkossa olevissa tauluissa joukko-osasto on ilmaistu lukemattomin eri tavoin, esimerkiksi JR 7/II/6, Jr 7/6/II, JR 7/6, JR 7/6 komp, 6/jr 7 jne.

Tutkimukseksi sanoisin sellaista, jossa tietoja voisi verrata johonkin. Sotavoimaan kuuluneista ei ole kokonaisesitystä eikä sellaisen aikaansaaminen tunnu mahdolliselta.

Jos voisi verrata kaatuneita henkiin jääneisiin ja vielä haavoittuneisiin, sitten tietäisikin jotain.

Olen torjunut kymmeniä kertoja nimiini pannun väitteen, että kaatuneista olisi löydettävissä poliittinen jakauma ja siten sotaherrojen ilkeyttä. Tämä ei tietenkään ole totta eikä voi olla totta.

Itse asiassa esitin kerran kysymyksen, mahtoiko talvisodassa kulua taistelujen loppuvaiheessa paljon sellaisia joukkoja, joiden sotilaskoulutus oli huono tai olematon. Yksi ryhmä näistä olivat armeijan oman myöntämisen mukaan ”punaisiksi” merkityt.

Tuo kysymys on kuitenkin aika toisarvoinen.

Kysymyksen takana on ongelma: tilastojen analysoiminen on hyvin vaikeaa, ja etenkin kaikki yleistykset kaikista kaatuneista ovat hyvin epäilyttäviä. Lukumäärä on niin suuri. Kun muuan pitäjä (Längelmäki) joitakin vuosia sitten nimettiin maan pahimmat tappiot kärsineeksi, siellä oltiin kovin ihmeissään.

Vähän väliä kysytään, selvisivätkö ruotsinkieliset pitäjät kovinkin helpolla.

En ryhtyisi vastaamaan siihenkään, koska pitäjäkohtaisiin tappiolukuihin vaikuttivat niin monet seikat. Listoiltani löytyy selviä suomenkielisiä pitäjiä, jotka pääsivät vähällä.

Mutta siinä on monta ongelmaa, onko sankarihaudan sijainti tai arkistoitu viimeinen asuinpaikka osoitus kotipaikasta. Suurimpien kaupunkien kuntarajat olivat epämääräisiä. Esimerkiksi Munkkiniemi, Haaga ja Oulunkylä eivät kuuluneet Helsingin kaupunkiin, saati Pitäjänmäki.

Sopivan tarkan näköinen luku kaatuneista on 91 948 henkilöä, joista talvisodassa kaatui 26 353.

Sotatappiot ovat siis alle 3 prosenttia kokonaisväestöstä.

Vuonna 1941 kaatui 26 938, 1942-1943 18515 ja 1944 20141.

Jatkosodassa hyökkäysvaihe oli siis raskaampi kuin suurtaistelut -44.

Lukuihin kuuluvat rauhan aikana, tyypillisesti sotasairaaloissa sotavammoihin menehtyneet.

Sitä on sitten vaikea sanoa, paljonko kokonaistappiot olivat, koska sotavoiman määrä vaihteli jatkuvasti. Äärimmäisen karkeasti kuvaillen aseissa oli 400 000 – 450 000 ihmistä. Luku lienee suurimpia koko maailmassa.

Suomen väkiluku oli 1939 3,7 miljoonaa ja 1945 3,77 miljoonaa. Miespuolisen väestönmäärä oli 1,8 ja 1.78 miljoonaa, joista 20-50 –vuotiaita 816 000 ja 796 000. Kaatuneita oli siis sotaan lähteneistä yksi kahdeksasta. Arvaan että taisteluihin osallistuneista osuus olisi ollut noin yksi viidestä.

Upseereita eli RUK:n 1920-1944 käyneitä oli 29 931. Sotavuosina upseerikoulutuksen sai 14 354 miestä.

Upseereita kaatui 5 030, joista talvisodassa 1 157. Vänrikkejä kaatui 2 700 ja luutnantteja 1 784.

Noin puolet kaatuneista oli sotamiehiä ja noin viidennes korpraaleja tai alikersantteja.

Upseerien osuus kaikista kaatuneista oli noin 5,5 %.

Karkean laskelman mukaan upseerien osuus koko sotavoimasta olisi suunnilleen sama.

Jatkossa ilmoitetuista ammateista – jatkosodan kaatuneista maanviljelijöitä oli ainakin 20 000 ja erilaisia työmiehiä 15 000.

Yhden kaatuneen ammatti oli tivolin johtaja, mutta olipa sukunimikin Sariola.

24 kommenttia:

  1. Suomen väkiluku oli 1949 3,7 miljoonaa ja 1945 3,77 miljoonaa.

    Tuossa pitäisi varmaankin olla 1949:n sijaan -39.

    Upseereita kaatui 5 030, joista talvisodassa 1 157. Vänrikkejä kaatui 2 7900 ja luutnantteja 1 784.

    Kaatuneiden vänrikkien määrä on pielessä.

    Tarmo Metsälän Isänmaan puolesta 1939-1945 -kirjassa on kuntien suhteellisista miestappioista tällainen lista, vähiten tappioita kärsineestä päästä lukien:

    550. Jomala
    549. Lemland
    548. Hammarland
    547. Mariehamn
    546. Bergö
    545. Iniö
    544. Korpo
    543. Kronoby
    542. Karleby/Öja
    541. Nagu
    540. Nykarleby
    539. Pedersöre
    538. Övermark
    537. Houtskär
    536. Maksmo
    535. Terjärv
    534. Hiittis
    533. Nedervetil
    532. Närpes
    531. Hangö
    530. Munsala
    529. Brandö
    528. Paattis
    527. Esse
    526. Kaskö
    525. St. Karins
    524. Västanfjärd
    523. Kristinestad/Tjöck
    522. Snappertuna
    521. Pargas
    520. Lapfjärd
    519. Jeppo
    518. Korsnäs
    517. Säkylä
    516. Bromarv
    515. Piikkiö
    514. Hongonjoki
    513. Pojo
    512. Jacobstad
    511. Oravais

    VastaaPoista
  2. "Niin vaikeaa teitä on lähettää tuonne.
    Tutut kasvonne on, joka piirre ja ja juonne;
    ken teistäkin vielä hengissä palaa.

    On katseeni hellä, mut käskyni kovat.
    Mitä mielessä mietin, sen suuni salaa. Sanat jääväämättömät ovat.

    Jos voisin mukaanne tulla; ja painua kärkeen kuin joskus ennen; tuliryöppyyn tunnottomasti mennen.
    Se parempi ois.
    Mut tänään mulla on määrä olla ja tehdä toisin. Kuin itse tahtonut oisin.


    Vaan vaikeampi on katsoa Teitä. Takaisin tulleita, nääntyneitä.
    Ja jälkeen kaiken, minkä te koitte.
    Yhä vielä te hymyillä voitte."

    Y.Jylhä



    Aina kun puhutaan talvisodasta, Kiirastuli alkaa soida....

    VastaaPoista
  3. Neuvostoliiton rauhan vauhdittamiseksi suorittamia lentopommituksia on tavattu nimittää "terrorihyökkäyksiksi".

    Se on suora käännös saksalaisten käyttämästä termistä "Terrorangriffe",jolla propagoitiin tietysti brittien ja jenkkien masinoimia hyökkäyksiä asutuskeskuksiin.

    Onko näiden pommitusten uhreista jotakin tilastoa? Kuinka moni menehtyi esimerkiksi Helsingin pommituksissa keväällä 1944?

    Ovatko lotat (ja muut naiset) mukana jatkosodan tilastoissasi? Millaisia lukuja? Siviilejä niissä ei taida olla. Vai onko mukana ainoastaan kantakortin saaneet armeijassa palvelevat?

    [Tämän loppuosan voi hyvin leikata poiskin kommentista.] PS. Ostin divarista (4 e) ja luin saman tiensä "Elämän varjot". Sehän on moniin blogikirjoituksiisi kuin salakirjoituksen koodikirja.

    Kirjan varsinaisten teemojen ulkopuolelta tuli yllättävän usein samankaltaisuuskokemuksia. Yksi erikoisimmista niistä on se, kuinka tärkeää on kotosalla puhua (tai saada puhua) mitä sylki suuhun tuo, vailla sensuuria. Tämä piirre on aina hirvittänyt minua itsessäni.

    VastaaPoista
  4. Ad jl:

    Kiitos. Joskus toivon, että kun saan näköni parempaan kuntoon, saan tehdyksi jotain lyöntivirheille.

    Metsälän luettelon alapää, jonka lainaat, edellyttää ainakin kahta kommenttia: ahvenanmaalaiset olivat järkevistä syistä eri vaiheissa vartiopalveluksissa.

    Merivoimien tappiot Ts. 1 000 ja Js. 1 000. Noista pitäjistä oltiin paljon merivoimissa.

    Sama ilmiö näkyy maakunnissa esim. jv-pitäjien ja tykistöpitäjien välillä.

    VastaaPoista
  5. Ad Sedis:

    Lottia kaatui n. 230 ja he ovat mukana luettelossa. Naisia kaatui lisäksi työvelvollisina mm. pesulajunissa.

    Kantakorteista en tiedä mutta työvelvollisia on kaatuneissa aika paljon ja heistä ainakin 500 synt. ennen 1896, joka näyttää olleen absoluuttinen vanhuusraja miehistölle taistelutehtäviin.

    Tekninen huomautus: listani ovat SPSS, Excel- Access- ja ascii-muotoisia. Havainnolliset listat ovat siksi isoja, kymmentä megaa tai vastaavaa.

    En ole selvittänyt, suhtautuuko puolustusvoimat tilastoon mustasukkaisesti. Jos ei, panisin aineiston mielelläni sopivalle verkkopaikalle edelleen kehitettäväksi ja analysoitavaksi.

    Olen ajanut suhteellisen vaatimattomin taidoin joitakin regressejä ja huomannut, että ne ovat mielenkiintoisia.

    Työssä pitäisi kuitenkin olla mukana henkilöitä, jotka tuntevat hyvin joukko-osastojen vaiheet ja kenttäarmeijan organisaation.

    Minulle tämä on - tunnustus - henkilötietolain kannalta turvallinen ja varma aineisto aikasarjojen ja verkostojen tutkimiseen. Sotahistoria on siis totta puhuen toissijainen mielenkiinnon kohde.

    VastaaPoista
  6. Längelmäen sotien kaatuneet edustivat tiettävästi lähes 10 prosenttia kunnan miespuolisesta väestöstä.

    Ilmeisesti siis suhteellisesti ottaen Längelmäen tappiot olivat pitäjistä suurimmat. Kemppisen pylväsdiagrammi osoittaa, että noin parikymppisiä miehiä oli eniten kaatuneiden joukossa.

    Nuorten miesten kohdalla kaatuneet selittyvät varmaankin sillä, että heidät laitettiin kovimpiin paikkoihin taistelemaan. Eivät vanhemmat miehet pysty samoihin fyysisiin suorituksiin kuin nuoremmat.

    Pajarinkin kerrotan sanoneen Längelmäen miehistä, että hänellä olisi laittaa erääseen vaativaan tehtävään miehiä, "kun vain raskisi laittaa".

    VastaaPoista
  7. -yli 400 000 kaatui sodissa
    -noin 400 000 joutui jättämään Karjalan
    -ca. 400 000 suomenkielistä asuu Ruotsissa

    Ymmärrän hyvin ettei sen enempää Rukajärven suunnalla rivimiehenä palvellut isäni kuin lottiin kuulunut äitinikään koskaan halunneet muistutella lapsilleen Suomen kansan raskaasta historiasta vaan rohkaisivat kutakin löytämään oman mahdollisuuksisensa tien.

    VastaaPoista
  8. Siihen nähden, että kirjoitat toistuvasti sodasta, tässä blogissa hämmästyttävän harva kirjoitus (4 kpl) on sijoitettu luokkaan "Sota". Tekstianalyysia tekemättä muistituntumalla kuvittelen, että luokitat tekstin sodaksi, kun päähuomio kohdistuu ruumiisiin. Niin ainakin tahdon ajatella.

    Uusimman Suomen Kuvalehden takakannessa on ohjusmainos: "Pohjoismainen ilmapuolustusratkaisu" ja oikein monta kuvaakin. Näemmä "vahvistaa kotimaisen teollisuuden osaamis- ja teollisuuspohjaa". Teollisuuden teollisuuspohjaa on aina hienoa vahvistaa, mutta minua tuo mainos vavahduttaa. Onko ohjusmainonta nyt jokin uusi tapa, joka minulta on jäänyt huomaamatta, kun olen vain karkeloinut naiskukkaniityllä helmat hulmuten?

    Sedis, mitä luulet koodikirjaksi, on salakirjoitusta sekin. "Tämä sivu sisältää suojattuja ja suojaamattomia kohteita. Haluatko tuoda näkyviin suojaamattomat kohteet?" Kyllä? Ei? Lisätietoja? Minä rakastan aina tätä kohtaa elämässä.

    VastaaPoista
  9. Melkeinpä arvaisin, että tuo kaatuneiden ikätilasto korreloi aika vahvasti sodassa olleiden ikätilastoon.

    Se että hyökkäysvaiheessa 41 kaatui enemmän kuin perääntymisessä 44, johtunee osaksi siitä tunnetusta tosiasiasta, että hyökkäys on vaarallisempaa.

    Nyrkkisääntönä hyökkäyksen järkevyydessä olen kuullut pidettävän 3-kertaista ylivoimaa.

    Nämä tilastot ovat todella mielenkiintoisia. Toivottavasti laitat verkkoon.

    Kuinkahan moni nykynuorisosta muuten ymmärtää, millainen yhteiskuntaluokka oli talollinen ennen sotia?

    Luulenpa että monella menevät maatyöläiset ja maanviljelijät nykyään onnellisesti samaan köyhälistökastiin.

    Joku ajattelija (olisiko ollut Tyyri? Vai Salo?) sanoikin kerran, että isäntien ja emäntien työmäärää alettiin kauhistella vasta silloin, kun he joutuivat itse työt tekemään. Ennen se kuormitus oli renkien ja piikojen harteilla, eikä sitä kummoisena herrasväen piirissä pidetty.

    VastaaPoista
  10. Puolalaisen keittiön viisauksia on, että kalan on uitava kolmasti: vedessä, voissa ja kastikkeessa.

    Historian tiedot uivat ennen julkaisu- ja oppimääriinottamisvaihetta ensin hajallaan aineistoissa ja sitten sekaisin tilastoissa. Olen tietynlaisen tiedonlouhinnan kanssa aika lailla tekemisissä ja hämmästelen usein, miten erilaiset taitotietovaatimukset noissa eri vaiheissa ovat; ihailtavaa, jos ne yhdistyisivät samassa henklössä.

    Niin on, Sediksen loppukaneettia vahvistaen, meidänkin elämässämme, jonka avaimet ovat aina varjoissa: lukossa, taskussa tai hukassa.

    VastaaPoista
  11. Ad Toipila:

    Längelmäen miehiä kaatui 55 Pajarin JR 16:ssa Tolvajärvellä ennen joulua 1939. Sehän oli sodan käänne.

    Jatkosodassa heitä meni paljon hyökkäysvaiheessa.

    VastaaPoista
  12. Ad Sedis et alii:

    Wikipedian tieto on nähdäkseni oikea. Helsingin helmikuun 1944 suurpommituksissa kuoli 146 henkeä.

    Henkilökohtaisesti en oikein usko selitystä että suomalaisia piti näpäyttää rauhan suuntaan.

    Operaatio oli laajuuteensa (2 000 pommituslentoa) nähden Neuvostoliitolle sangen nolo epäonnistuminen.

    VastaaPoista
  13. 30.000 sotaleskeä, joten naimattomien, eronneiden osuus tappioissa oli luonnollisesti suurempi.
    Kiva olisi tietää reserviupseerien ja vakinaisten suhdeluku kaatuneissa/haavottuneissa.
    Maalaiset näemmä kaatuivat suhteellisesti harvemmin kuin "kaupunkilaispojat".

    Onkohan mitään eroja havaittavissa karjalaispoikien kaatumisissa verrattuna "ulkosuomalaisiin"? Lähtökohtana tietenkin, että karjalaiset joutuivat konkreettisemmin puolustamaan OMIA kotikontujaan.

    Katselin eilen vuosien jälkeen isäni ottamia valokuvia sota-ajalta. Paljon ruumiskasoja talvimaisemissa. Eräs kuva herätti kiinnostusta. Otettu Kaukasuksella ja takana teksti "Ora + 3 juutalaista SS-miest* **iss*. Nämä kolme SS-miestä ovat, jos näin saa sanoa, juutalaisen näköisiä. Ryhdikkäinä ja iloisina seisovat suomalaisen kanssa. Ööööööö, täytynee etsiä tällaisesta outomuksesta lisätietoja...

    VastaaPoista
  14. Nyrkkisääntönä hyökkäyksen järkevyydessä olen kuullut pidettävän 3-kertaista ylivoimaa.
    Noinhan ne opettivat: hyvissä puolustusasemissa olevan ryhmän nujertamiseen tarvitaan joukkue, joukkueen komppania, komppanian pataljoona jne. Onneksi ei ole tarvinnut testata itse!

    VastaaPoista
  15. Törmäsin tässä pari päivää sitten netissä sellaiseen väitteeseen, että Talvisodassa olisi ollut vain vähän ns punikkeja komenettuna mukaan luottamuspulan vuoksi. Vasta Jatkosodassa olisivat punikitkin olleet täysin mukana.

    Miten on Kemppinen, voiko asia olla näin?

    VastaaPoista
  16. Ad Anonymous:

    Kyllä näitä poliittisesti epäiltyjä oli talvisodan lopussa. Maaliskuu oli jotain aivan kauheaa - pelkästään kaatuneita yli pataljoona (600) päivässä-

    VastaaPoista
  17. Minne hävisi hulluna karttoihin -tyyppisen otsikon mukainen kirjoitus, jota ehdin silmätä mutten lukea kuin alun, jossa oli puhe rabbista, joka pakotettiin keskitysleirillä tuijottamaan Itävalta-Unkarin karttaa?

    VastaaPoista
  18. Eräs kuva herätti kiinnostusta. Otettu Kaukasuksella ja takana teksti "Ora + 3 juutalaista SS-miest* **iss*. Nämä kolme SS-miestä ovat, jos näin saa sanoa, juutalaisen näköisiä. Ryhdikkäinä ja iloisina seisovat suomalaisen kanssa. Ööööööö, täytynee etsiä tällaisesta outomuksesta lisätietoja...

    Kyseiset juutalaissotilaat olivat epäilemättä karaiimeja. Karaiimijuutalaiset pitävät itseään juutalaisuuteen kääntyneenä turkkilaiskansana, ja saksalaiset pitivät heitä rodullisesti ei-juutalaisina eivätkä vainonneet heitä. Tämän vuoksi juutalaista uskoa tunnustavia karaiimeja palveli esim. Waffen SS:ssä.

    Wikipediasta lisää

    VastaaPoista
  19. JL:lle:

    Kiitos tiedosta. Lähti Brookin kirja tilaukseen.
    Valitettavasti valokuvaajalta on mahdoton tiedustella tarkempia kuvauksia asiasta.
    Kaikkea sitä... oppiikin.

    VastaaPoista
  20. Vuodenvaihteessa Längelmäki lakkasi olemasta, ja Oriveden seurakunta sai maan pisimmän sankarihaudan hoitaakseen.

    Längelmäellä ollaan sitä mieltä, että pitäjä kuoli sodissa, kaatuneita ja haavoittuneita oli niin paljon että siitä ei koskaan toivuttu.

    Isoisä oli -97 syntynyt ja pioneeri eikä sitten joutunut kovimpiin paikkoihin, vaan oli Taipaleessa talvisodan ajan. Jatkosodassa päästettiin kotiin hyökkäysvaiheen jälkeen. Kaksi nuorempaa veljeä päästettiin myöhemmin kotiin toipumislomalle, rikkiammuttuina.

    Jos pitäjän miehistä oli 10 % kaatunut, niin sodan jälkeen puolet miehistä oli haavan saaaneita, vajaakuntoisia läpiammuttuja raakkeja.

    VastaaPoista
  21. Ad Kuntsa:

    En oikein pidäitse tilastostani, koska kaatuneitten vertausluvuksi pitäisi ottaa vain 20-40-vuotiaat miehet, joista esim. Längelmäellä todellakin kaatui puolet.

    Siksi sanomasi on kirjaimellisesti totta. Mikään yhteisö ei toivu sellaisesta.

    Toivoisin että joku huomaisi pikkupitäjien murhenäytelmän - niin paljon pahasti kärsineitä köyhiä pitäjiä.

    Ei tätä voi mitenkään todistaa, mutta kymmenen prosenttia muutaman tuhannen asukkaan kunnasta on aivan toista kuin yli kymmenen tuhannen asukkaan kunnasta.

    VastaaPoista
  22. Ad kuntsa:

    Längelmäki lakkasi jo vuoden 2007 alusta alkaen.

    Se nyt on perätöntä ja ymmärtämätöntä puhetta, että sotien takia Längelmäen kunta ei muka pärjännyt kuntamarkkinoilla. Längelmäellä erityisesti panostettiin vuosikymmeniä siihen, ettei vaan pärjättäisi. Älyttömän kateuden ja katkeruuden kautta kuntataloutta pyöritettiin kertaakaan ymmärtämättä, että kun kehitystä jarrutetaan kaikin voimin, niin loppuhan siitä seuraa.

    VastaaPoista
  23. "...mutta kymmenen prosenttia muutaman tuhannen asukkaan kunnasta on aivan toista kuin yli kymmenen tuhannen asukkaan kunnasta."

    Aivan, aivan.

    Ja 25 000 kaatunutta 4 miljoonan maasta on aivan eri luokan asia kuin miljoona kaatunutta 150 miljoonan maasta.

    Mutta 20 miljoonaa tuntuu jo jossakin suurvaltiossakin. Sitä uhria muistaa jo muistella.

    VastaaPoista
  24. Talvisodan veteraaneille KIITOS! Kollaa kestää!

    http://www.mikseri.net/playsong.php?id=402165

    VastaaPoista