Kartta tuo. kartta vie

Tiekartta ei kerro, miksi tie on tässä eikä tuossa. Maastokartta ei kerro elinkeinoista. Poliittinen kartta vaikenee maantieteestä. Maantieteellinen kartta on ihan tyhmä väestöön liittyvissä asioissa.

Googlen mash-up voisi olla yksi ratkaisu, ja siis työläs.

Panin tähän blogiin joskus Kanava-lehden kirjoitukseni suosta. Sen ajatus oli kulkureittien ja viljeltävän maan määräävä vaikutus.

Ympäristön käsittämisen lähtökohdat ovat Suomen kartaston lehdet Kasvillisuus ja väestön ryhmitys, Irtaimet maalajit ja Kallioperä.

Kun kivet eivät pahemmin liiku ja maalajitkin ovat pysyvää sorttia, väitän siis, että tapahtumien ymmärtäminen edellyttää pelilaudan osaamista, ja meidän pelilautamme on jokin osa Eurooppaa.

Panen näytteeksi Irtaimet maalajit yleiskatsauskartan.

Vaikkei tuossa ole eroteltu kuin savi, hiekka, moreeni ja harjut, siinä on puolet Skandinavian historiaa kymmenen tuhannen vuoden ajalta.

Katsojan tulee huomata, että kartta esittää vain Fennoskandian, joka mielenkiintoisesti katkeaa valtionrajaan Karjalan kannaksella mutta ei Vienassa. Esimerkiksi Viroasta ja Venäjästä kartta ei sano mitään.

Toisaalta – hallussani on jopa puna-armeijan topografikartta Leningradin seudusta ja siitä hiukan pohjoiseen olevista suomalaisalueista – isoisäni kotipaikasta. Kyllä on erikoista seutua.

Ja erikoista on koko Kannas. Siiranmäki näyttää olevan Karjalan kannaksen korkein kohta, 205 metriä.

Esikautista asutusta muun muassa Muolaassa ja Antreassa kuvaavat kartat kertovat myös talvi- ja jatkosodan taistelupaikoista. Ihmisten oli silloin yhtä vaikea kuin myöhemminkin kiivetä ylämäkeen.

Tehtaat ja yliopistot olisi sijoitettava maastoon yhtä suurella huolella kuin bunkkerit, kasematit ja linnoitukset. Ongelmat ovat samat. Kuinka sinne pääsee, kuinka sieltä pääsee hengissä pois, miten sieltä saa tavaraa ulos ja kuinka sisään.

Epäilen että tuotantolaitosten siirtäminen halvan työvoiman maihin tulee osoittautumaan erehdykseksi. Tuotantolaitos ei ole vain halpa tontti seudulla, jossa on köyhiä ihmisiä.

Vesivoiman ja sysien väistyminen energian tuotannosta nostatti erehdyksen. Tehdas ja samoin itse asiassa asuntoalue on kiinni ympäristössään tuhansin sitein.

Joku kysyi eilen, miten erotetaan toisistaan valtio ja yhteiskunta. Siihen on olemassa perusvastaukset. On kolmaskin sana, yhdyskunta. Yhteiskunta ja yhdyskunta syntyvät joskus omia aikojaan. Valtio on oikeudellinen luomus, jolla säännellään vallan ja väkivallan käyttöä.

Yhteiskunta on kaksisuuntainen, valtio yksisuuntainen. Tämä ongelman ratkaiseminen on yksi aikamme ongelmia. Miten voisi miettiä kaksisuuntaisen eli vuorovaikutteisen valtion.

Alku on hyvä. Hävitetään läänit ja sen jälkeen kunnat. Kyliä ei oikein voi hävittää, koska ne ovat ihmisen vapaaehtoisen toiminnan tulosta.

Katsokaa kuvituksen karttaa. Pohjanmaa oli yhteiskunta tai yhdyskunta. Jos karttaa täydentäisi kasvillisuustiedoilla, näkisi että se oli myös eristetty yhdyskunta.

Kartasta näkee, että Suomi oli kauan kaksi maata. Raja oli Oulujoki – Oulankajoki eri oivallinen kulkureitti aina Ääniselle.

Valtakunnan raja , joiden merkitys näyttää vähenevän, on hyvin pitkälle samanlainen asia kuin rajapinta eli interface. Parhaimmillaan se on muokkautunut koodaamaan ja dekoodaamaan kahdensuuntaisia viestejä. Rajoja on olemassa, jottei koko komeus kaatuisi kerralla, vaan tekniset, kulttuuriset ja taloudelliset rakenteet voitaisiin rakentaa osista, jotka kykenevät toimimaan itsenäisestikin.