Sivun näyttöjä yhteensä

15. huhtikuuta 2008

Vedetään edelleen hatusta

Näitä kirjoittaessa horjun – jos käsillä olevasta asiasta on kunnon juttu Wikipediassa, ajattelen kai useimmiten, että sieltähän kaivavat esiin. Toisaalta silloin tällöin käy ilmi, että englanninkielinen Wikipedia ei kulu kaikkien sormissa.

Hattua koskevassa artikkelissa on hyvät kuvat ja hyödyllisiä sanoja, kuten keffiyeh, joka on siis se palestiinalaisten päähine tyyppiä Arafat. Kommenteissa mainittu porkpie (tyyppiä Buster Keaton) löytyy kuvana.

Mutta perusteellisempi asiasisältö sitten taas puuttuu.

Ajattelin kirjoittaa tämän jutun naamioista, mutta lopulta käsitin, että naamio ja hattu / lakki on sama asia.

Kauan siihen meni.

Molemmilla pyritään antamaan tietty, harhauttava tai kätkevä käsitys henkilöstä.

Siten nuoret rikoksentekijät, jotka kiskovat pipoja silmilleen käräjäoikeudessa, ovat oikeita ja alkuperäisiä päähineen käyttäjiä.

He ovat myös siinä mielessä tosi perinteen ylläpitäjiä, että sekä sana että kapine hattu liittyy monin mutkikkain tavoin huppua ja viittaa tarkoittaviin sanoihin.

Roomassa ei vapaa mies päätään peittänyt muuta kuin toogalla, kuten Caesar kuollessaan. (Kypärät sitten erikseen.)

Tuhat vuotta käytettiin erilaisia viittoja huppuineen tai pelkkää huppua, kunnes sitten 1200-luvulla, jolloin kaikki muutkin hyödylliset asiat keksittiin, erillinen ja todellinen huopapäähine tulee kuin tyhjästä. Samaan aikaan löivät itsensä läpi paavin mitra ja piispan hiippa.

Nazarenojen Espanjassa edelleen käyttämä katujan asu peittää yksilöllisyyden, ja sen muodon sanotaan viittaavan samoin kuin kirkontornien pyrkimykseen taivaaseen. Miten Ku Klux Klan päätyi samaan kamppeeseen on epäselvää. Joka tapauksessa toinen KKK sai tiettävästi "perinteensä" ja kamppeensa suoraan Griffithin "Kansakunnan synnystä", josta myös presidentti Wilson innostui kovasti.

Hurskaan kertomuksen mukaan Santiago de Compostellaan haudattu Pyhä Jaakob keksi huovuttamisen pisteltyään villatukkoja sandaalien ja jalkapohjien väliin. Hattukauppa kävi kuumana pyhiinvaellusreitin varrella, joten tarina osoittautui hyödylliseksi. Itse Jaakob kuvataan usein jumalattomassa lierihatussa, jossa on koristeena näkinkenkä.

Huovutus on luultavasti kutomista vanhempi keksintö. Suuria huovan käyttäjiä olivat Aasian ratsastajakansat, jotka tekivät huovasta itselleen jurtatkin.

Huopaa näyttää olevan kahta lajia, villasta eli lampaasta lähtöisin olevaa ja muusta karvasta tehtyä.

Majavankarva oli niin suuressa suosiossa, että majava tapettiin sukupuuttoon monista paikoista, kuten Suomesta.

Tänäkin päivänä joki hieno Homburg tai Borsalino saattaa olla jäniksen tai kaniininkarvaa.

Perukin keksi muuan Ranskan Ludvigeista 1600-luvulla tultuaan kaljuksi. Eräässä vaiheessa hattua kannettiin yksinomaan kädessä, koska pää oli täynnä peruukkia. Hattu tarvittiin tervehdyksiin ja yleiseen heilutteluun.

Olkihattu tuli käyttöön 1906 Italiassa uuden sotalaivan vesillelaskun yhteydessä. Olkityöt olivat maakunnassa vanha perinne. Muoti levisi kaikkeen maailmaan ja taisi kuolla vasta Maurice Chevalier’n myötä. Mutta muistamme, että Ohukaisella ja Paksukaisella oli yleensä knalli – englantilaisen hatuntekijä Bowlerin keksintö vuodelta 1850 – mutta kesällä olkihattu (jonka joku hevonen yleensä söi).

Panamahattu eli risuista punottu homburg sai nimensä ja tuli yhä jatkuvaan muotiin 1906 Panaman kanavan avajaisissa, joissa T. Roosevelt oli sonnustautunut sellaiseen. Samanniminen hellekypärä on varhaisempaa perua – ja lienee aika turha kapine verrattuna esimerkiksi tosi isoon Stetsoniin, jonka kuvun ilmatila pitää ihmisen hengissä.

Homburg puolestaan syntyi yhdessä yössä Bad Homburgin kylpylässä, kun Edvard VII teetti itselleen sellaisen, tavanomaista päähinettä hiukan pehmeämmän ja taipuisamman. Kapine on suunnilleen sama kuin se, jota nimitettiin ministerin mukaan Eden-hatuksi sodanjälkeisessä Suomessa.

Lapsuusvuosieni ”lentäjän lakki” ja moottoripyöräilijän huuva olivat suurta huutoa jo noin 1910.

Suomessa ranskalainen baskeri ja esimerkiksi Roston eli tirolilaishattu olivat ilmeisesti tuonnin tai oikeastaan tuontilisenssien oikkuja. Ennen sotia jokainen kynnelle kykenevä oli ostanut Ranskan matkaltaan baskerin ihan samaan tapaan kuin Italiassa käyneet osoittivat matkustelevaisuuttaan hankkimalla esimerkiksi Monzan seudun suurista tehtaista todella tyrmäävän päähineen.

Muistan elävästi, että joskus 50-luvulla käytetyissä baskereissa luki Coté Basque, ja sitä en tiedä, missä vaiheessa baskien perinnepäähineestä tuli ranskalaisten duunareitten ja taitelijoiden suosikki.

Silinteri keksittiin Ranskassa 1795 ja tuli muotiin Englannissa 1805. Se kuuluu samaan sarjaan suurta muodin muutosta kuin suorat mustat housut ja koristeiden katoaminen miehen puvusta.

Viime vuosiin asti ja ehkä edelleen esiintyy ”oopperahattu”, chapeau claque eli lyttyyn lyötävä ja takaisin muotoonsa nouseva silinteri, joka varsinainen käyttö oli smokin kanssa oopperassa tai teatterissa.

Koska hattu on naamioitumisväline, nykyinen hatuttomuus on (valheellinen) tasa-arvon ele.

Virkapaikallani Lappeenrannassa, yliopistolla siis, professoreiden velvollisuus näyttää olevan käyttää pikkutakkia, valkoista paitaa ja kravattia. Teknillisessä korkeakoulussa professorin virka-asu, jota itse suosin, on lenkkarit, likaiset farkut, Prisman alennusmyynnistä ostettu teepaita ja vaimon ostama villapaita.

Tilanne on nykyisin se, että mitä paremmin on pukeutunut, sitä maalaisemmalta näyttää. Asianajajat ja investointipankkiirit tuntee liituraitapuvuista tai kenkien, puvun ja paidan kalleudesta.

Yleensä ihminen, jolla on kallis puku, myy jotain.

Pukeutuminen oman arvon mainoksena on outo juttu. On vaikea ymmärtää, että kun veitset olivat sellaisia kuin olivat, parrattomuus on ollut niin pitkään vallitseva muoti lännessä. Roomalaiset käyttivät parrattomuuteen päästäkseen jopa karvojen nyppimistä. He olivat oppineet sen etruskeilta. Ajatus ei tunnu innostavalta.

Stetsoniin ja sen sukulaiseen (ehkä esikuvaan) sombreroon kuuluvat viikset, mutta ei täysparta. Kolmikolkkahatun aikakaudella leuan oli oltava ajeltu.

Parrattomuus toteutui maailmassamme yhdessä yössä. Gillette –niminen heppu sai patentin partahöylälleen, ja siitä se alkoi, noin 1911. Patentoitavan keksinnön perikuva, muuten. Laitehan on höylä, mutta parran ajoon sovellettuna se arvioitiin uudeksi ja keksinnölliseksi.

Itse aloin pitää partaa samana päivänä kun olin saanut käräjäni istuttua 1970. Laamanni Helminen tosin sanoi, että ajaisit kuule Kemppinen tuon parran pois, kun ei se sinua ensinkään vaateta. – Tai toisaalta sinä kyllä näytät hieman samalta kuin isäni…


35 kommenttia:

  1. Felix Krullin lausumaksi lie merkitty ajatus, jonka mukaan herrasmiehellä on hattu, jotta hän voisi ottaa sen päästään tullessaan sisälle.

    Silinterin lähtökohta lienee 1600-luvun hovipäähineessä, joka oli eräänlainen korkeakupuinen porkpie.
    Britit laittoivat siihen sitten lakatusta kankaasta tehdyn tuen sisälle joka teki siitä sen mitä se sitten on.

    Omaan ensimmäiseen silinteriini oksensi eräs daami 70-luvun lopussa erään vähemmän onnistuneen illan päätteeksi ja toisen totesin mustasukkaisen koiran hävittämäksi erään paremmin onnistuneen yön aamuna. Nyt kun en käytä frakkiakaan, en ole viitsinyt hankkia uutta.

    Chapeau claqueta valmistaa tietääkseni edelleen yksi yritys maailmasssa. Smokin kanssa sitä käyttävät vain muusikot, muut komeljanttarit ja ihmiset jotka käyttävät derby-mallisia kiiltonahkakenkiä.

    VastaaPoista
  2. Pukeutumiseen oman arvon mainoksena pitäisi kiinnittää huomiota tilanteen ja ympäristön mukaan.

    Mietin tätä nähtyäni kuvan Hesarin Irakissa olevasta toimittajaparista, hatuttomasta. Eivät oikein istu maisemaan, jossa sotakirjeenvaihtajilla pitäisi olla oma kansainvälinen tyylinsä, jo uskottavuudenkin nimissä.

    En tiedä toimiiko tässä nyt se, että mitä suomalaisemmin on pukeutunut, sitä maalaisemmalta näyttää. Voihan heillä olla toinenkin vaateparsi mukana. Ja hattu.

    Vaatetuksessa minulla on henkilökohtaista ongelmaa juuri nyt salaperäisesti pesussa parittomiksi joutuvien sukkien kanssa. Tauti on maailmanlaajuinen eikä siihen ole lääkitystä.

    Ei se kyllä liity hattuihinkaan, kiirehdin pahoitellen lisäämään, sillä kadonneiden joukossa ei ole päähän vedettäviä lajikkeita, kuten sukkahouja.

    VastaaPoista
  3. Ohukaisen ja Paksukaisen (ja Chaplinin) knalli ovat minulle mieluisia fantasiamaailmassani. Minä pidän knallista aivan kuten pidän kepistä, jolla myös on pitkät perinteet.

    Symboolisestihan näissä on aivan muuta kuin silinterissä (akateemisuus) tai hatussa (porvarillisuus).

    Knalli menee imagollisesti molempien välistä mutta en osaa sanoa millä lailla. Itse asiassa knalli on hattuna aika hupaisa, mutta ehkä se johtuu kantajistaan...mainonnassakin ja sponsoroinnissakin arvot ja miellehtymät pyritään siirtämään imagosta toiseen.

    Huippu-urheilijan imago siirretään tusinatossuihin, ja näin kuvitellaan niihin fyysisiä eroja. Samalla lailla ympäristökin siirtää miellehtymiä tavaroihin miksi arkkitehtuurilla on merkitys toiminnan ymmärrettyyn luonteeseen.

    Tästä syystä ei ole aivan turhaa rakentaa mahtipontisia rakennuksia, mikäli niiden avulla saadaan lisää uskottavuutta. Komea sali luo tunnelmaa paljon enenmmän kuin arvovaltaiset puhujat itsessään pystyisivät. Ihminen haluaa hatun tai kopan jokaisen merkityksen päälle. Tila on asia mihin suomalainen teollisuus voisi laittaa enemmän luovuutta. Miten tilaa saadaan luotua ja kenties vietyä ulkomaille. Tila ei ole sama kuin arkkitehtuuri sillä tila voi olla konsepti myös kuten teltta tai vedellä uiva talo. Tila on tapa uudistaa olemista ja se on uusi asia monelle kalkkeutuneelle alalle.

    Hattu ja keppi olivat siis herrasmiehen tilbehöörit.
    Eikö englantilaisten taksien kattokorkeuskin suunniteltu niiden mukaan; jotta herrasmies voisi istua taksissa ottamatta knallia pois?

    VastaaPoista
  4. Hattu/lakki on naamioitumisväline, joka paljastaa kantajansa.
    Hatulla/lakilla nostetaan tai lasketaan (tasapäistetään), jotkut vaativat saada kuulua tiettyyn porukkaan hinnalla millä hyvänsä (ylös tai alaspäin). Mutta sehän näkyy ja se juuri on mielenkiintoista katsottavaa.
    Sama hattu/lakki taikoo kantajansa hallitsijaksi tai hallittavaksi, olipa kyseessä sitten työ- tai juhlapäähine.
    Sano nyt jotakin hämmästyttävää hiuksista (partahan on tunnetusti turva ja piilo ja iättömyyden symboli)!

    VastaaPoista
  5. On mukava kun on elänyt keskellä muodin murroksen kuohuja: viittaan pitkän tukan tulemiseen takaisin 60-luvun puolivälissä.

    On varmaan vaikea nykyään kuvitella, millaisia primitiivireaktioita se sai aikaan ympäristössä. Opettajat repivät pitkätukkaisia tukasta käytävään ja parturiin, rasvaletit tulivat silmille, kesätöissä muut keräsivät parturikolehteja...

    Itse olin jo silloin sen verran oppurtunisti, että kannustin kyllä pitkätukkaisia, mutta itse seurasin perässä vasta seuraavassa aallossa vuoden kuluttua. En halunnut joutua massojen vihan kohteeksi.

    Mutta valtavan opettava kokemus se oli. Siis ihmisen ja joukkojen käyttäytymisestä.

    Niin ne rasvaletit... ne olivat sitä jälkijoukkoa, jotka sitten kulkivat edelleen pitkät likaiset hiukset harteilla roikkuen, kun muut nuoret miehet siirtyivät jo minivogueen.

    Silloin minä olin jo kasvattunut parran ja vetänyt baskerin syvälle päähäni.

    VastaaPoista
  6. Tuossa taas kerran tätä blogia lukiessani kiinnitin huomioni Gilletten patenttijuttuun. Siinä kirjoittaja antoi ymmärtää, että kyse oli menetelmä patentista (höylä), sehän on parhaita ja helpoimpia tapoja keksiä patentoitavaa jo olemassa oleviin innovaatioihin.

    Joskus se onnistuukin oikein hyvin ja saattaa tuoda vähän muunneltuna jo lähes hylättyjä patentoituja ratkaisuja hyötykäyttöön.

    Omani patentti 1/3 ei näin onnistunut ihan tässä 2000- luvun alussa. Pat. hak. 20000045 menetelmänä se olisi tänäkin päivänä hyvin ajankohtainen. Pahin puute on siinä, että sen on keksinyt persaukinen veljesporukka jolla ei ollut varaa sitä markkinoida ja edelleen kehittää.

    Gilletellä avautui mahdollisuus tehdä mailman miehistä parrattomia ja naisista vähempi karvaisia.

    VastaaPoista
  7. Hissipojalle tiedoksi
    Sitä on olemassa sellaisia nipistimiä, joilla sukat kiinnotetään kun ne laitetaan pyykkikoppaan.
    Samasta nipistimestä ne laitetaan sitten kuivumaan.

    VastaaPoista
  8. Unohtui kysymysmerkki perästä (en ole parrallinen, en voi tietää).
    Tarkennan silti: parta on turva (?), se on kuin sordiino soittimessa. Sillä parrallinen tietää, että muuta turvaa ei elämässä ole kuin mitä on ihminen itse itselleen (?).

    VastaaPoista
  9. Hyvät herrat, unohdatte ilmaston ankarat vaikutukset ihmiseen. Kylmässä ilmassa ihminen palelee ilman päähinettä. Aurinko polttaa ihon ja aiheuttaa ihosyöpää. Mikään aurinkovoide ei suojaa samalla teholla kuin hattu, jossa on tiiviistä kankaasta tehty leveä lieri.

    VastaaPoista
  10. Vaatetuksessa minulla on henkilökohtaista ongelmaa juuri nyt salaperäisesti pesussa parittomiksi joutuvien sukkien kanssa. Tauti on maailmanlaajuinen eikä siihen ole lääkitystä.

    Vahinkoa voi kuitenkin minimoida käyttämällä vain yhdenlaisia sukkia. Tällöin voisi teoreettisesti olla parittomana vain yksi sukka kerrallaan ja sitäkin voisi tarvittaessa vaihdella.

    VastaaPoista
  11. Hatusta vedettyä

    Kirjoituksessaan Lätsä 11.4. Kemppinen kertoo "vanhan työväen" päähineistä: "Vuonna 1918 päähine helpotti toimeenpanijoita. Kaikki ne ammuttiin, joilla oli lippalakki. Vanha työväki, jota ei ole enää olemassa, ei olisi mistään hinnasta näyttätynyt lierihatussa." Tämähän on aivan hatusta vedettyä. Lierihattu oli tuohon aikaan hyvin yleinen päähine työväestöllä. Tämä käy ilmi ajan tapahtumista kertovista valokuvista: esim. Ilta-Sanomissa 12.4. julkaistusta kuvasta, jossa näkyy lieirihattupäisiä punavankeja. Vastaavanlainen näkymä lierihattupäisistä punaisista oli joitakin päiviä sitten HS:ssa. Lisää löytyy aihetta käsittelevistä teoksista ja arkistoista. Innostus aatteen ja ilmiasun erottomattoman ja ehdottoman yhteyden 'teoriaan' ehkä hämärsi katseen tarkkuutta.

    VastaaPoista
  12. AD Harri:

    Olihan siellä punaisissa ties mitä sanomalehdentoimittajia, kieltämättä.

    Katsopa huviksesi esim. Niinistö, Lapuan liike (Google Talonpoikaismarssi), mikä oli isänmaan miesten asu - saappat ja lierihattu!

    VastaaPoista
  13. Ad Pirkko A:

    Hiuksissa on ihmisen yliluonnollisuus - Simsonista alkaen.

    On vaikea kuvitella kaljua enkeliä.

    VastaaPoista
  14. Mitä ovat ne "nämä", joita kirjoittaessa horjut? Kirjoituksia, joita et koe omiksesi vaan vain yleiseksi kansanvalistukseksi? Höpsis Sinulle, kuule. Tässä yhteydessä on paikallaan mainita, että kirjanen "Pusu, purkka & puucee", joka löytyy lastenosastolta ja jonka suomentaja on joku Jukka Kemppinen, on sekä omien että lainattujen pentujeni suuri suosikki. Se on sillä lailla kivaa kieltä, että käytän sitä ahkerasti myös opettaessani maahanmuuttajille suomea.

    Ovatpa parrat teille miehille muoti-, uskottavuus-, identiteetti- tahi naamiointikysymys, minä kerron niistä nyt totuuden. Ne tuntuvat eläimellisiltä ihoa vasten. Muuta tarkoitusta niillä ei ole.

    VastaaPoista
  15. Sukista maintsen, että minun pesukoneeni ei koskaan ole syönyt yhtään sukkaa. Ystäväni väittää, että kaikki pesukoneet tekevät niin. Cecilia Ahern on kirjoittanut kirjan "Ihmemaa", jossa hän selittää katoavien sukkien mysteerin: on olemassa paikka, jonne kaikki kadonneet esineet ja ihmiset päätyvät.

    Muuten on kannatettavaa ostaa samanvärisiä ja -mittaisia sukkia useita pareja kerrallaan. Mystisesti toinen sukka kuluu akntapäästä ennen toista (ainakin minulla), ja niin voi todella yhdistellä niitä ehjiä sukkia pareiksi.

    Minulel on kerrottu, että Lontoon takseissa on silinterihylly, jolla herrat voivat laskea silinterinsä, ja tämä hylly on estänyt vaihtamasta takseja modernimpiin (ja tietetenkin vanhanmallisten Lontoon taksien yliluonnollinen kyky pyörähtää ympäri vaikka kusuuspennisen päällä).

    VastaaPoista
  16. Muistaakseni Equadorissa intiaanien oli pakko pitää hattua. En muista liittyikö se huopahattuteollisuuden heikkoon menestykseen ja siitä seuranneeseen hattujen ostopakkoon. Mutta se hattu ei ole naamioitumisen väline.

    Suomessa "hattu pois sisällä"-kasvatuksesta ollaan kai onneksi luopumassa. Vai ollaanko kouluissa? Mihin juuri niiden tapojen paremmuus perustuu? Ehkei tavoista kokonaan voida luopua, mutta aika paljon tähän hatunnostoon kytkeytyy sellaista patriarkaalisuutta, josta voisi olla hyvä pyrkiä eroon.

    Tunnen kaljupään, joka sai paikallisesta pizzeriasta take away -pizzan aina palaneena kunnes peitti kaljunsa.

    VastaaPoista
  17. JK, kohtasin kerran kaljun enkelin. Hän oli sisäisesti kauneimmillaan silloin, mutta saatuaan takaisin maallisen elämänsä ja pitkät, kauniit hiuksensa, enkelin valo hänessä himmeni. Ei kuitenkaan tullut ihan pimeää, voin todistaa (näen sen katsoessani peiliin).

    VastaaPoista
  18. Hirvimiehillä on kätevä kääntölakki.
    Sitä kun vaikka mallistoaan uusiva Marimekko kehittelisi "vedetään hatusta" suuntaan taikureiden avustamana,niin sisuksista voisi pian löytyä esim. huivi Tarja Halosen käytettäväksi Teheranissa kolleegansa luona.

    VastaaPoista
  19. Kalju enkeli.

    Voi jeesus, minä varaan tuon nyt tulevan runokokoelmani nimeksi!

    Kalju enkeli... Siinä kurkotellaan ihmisyyden ääripäihin. Se on kuin Nietzschen kuvaaman ihmisluonnon kerroksellisuuden olennoituma, sen jossa enkelikuoro laulaa kuorissa ja koirat ulvovat kellarissa.

    Sehän on kuin Kanervan Ike, paitsi että Ike ei ole kalju.

    VastaaPoista
  20. Ad Don Jusa et alii:

    Ei se "hattu päästä" ole niin ongelmaton asia. Muistammehan Veltto Virtasen ja kysymyksen bskerin (baretin) käyttämisestä eduskunnan istunnossa.

    VastaaPoista
  21. Ad Mette et alii:

    Kirjoitin tähän blogiin pari vuotta sitten jutun Kadonneitten sukkien hautausmaa - kuvalla varustetuna.

    Teoriani on, että tuo hautausmaa on Kuun vuorien tienoilla eli lähellä Elefanttien hautausmaata.

    VastaaPoista
  22. Merkit ovat merkittäviä.

    Minä ymmärrän hyvin Tsaari Iivanaa, joka naulautti hatut päähän tataarien lähetystölle, joka sai päähänpiston ettei hovissa riisuta hattua.

    Eräs esi-isäni kuuluu naulauttaneen erään miehen korvasta nurkkahirren päähän, kun vaikutti liian kovakorvaiselta.

    VastaaPoista
  23. Harri kirjoitti: "Lierihattu oli tuohon aikaan hyvin yleinen päähine työväestöllä."

    Olet ihan oikeassa, Harri. 1900-luvun alussa miehenpuku (housut, takki ja liivit) sekä huopahattu olivat normaali työläisen työasu. Tuon ajan valokuvistakin voi nähdä esimerkiksi kantajia Lontoon kaduilla hattu päässä ja puulaatikko olkapäillä.

    Chaplinin kulkuri on tyypillisessä tuon ajan miehen asussa. Puku kului kovasti, sillä se oli yleensä ainoa. Sitä pidettiin arjet ja pyhät. Näin oli köyhällä väellä Suomessakin vielä pitkään. (Nyt pidetään joka paikassa samoja farkkuja.)

    Lippalakki tunnetaan myös ranskalaisen merimiehen lippalakkina. Se on tyylikäs lakki, ainakin se on, jonka poika ja miniä toivat Ranskasta tuliaisiksi miehelleni, joka käyttää lippalakkia.

    VastaaPoista
  24. Kemppisen blogilla ei ole tarpeen karttaa aiheita, joista on kirjoitettu muulla, edes englanninkielisessä Wikipediassa. Harvalla meistä on aikaa kuljeskella kaivelemassa siellä ja täällä. Osallistumalla tähän blogiin olen päättänyt toistaiseksi pitää kulloistakin päivän teemaa merkityksellisenä joko Kemppisen sille antaman lisävalaistuksen tai yleensä vain yhteisen tajunnan laajennuksen vuoksi. Kiitos monipuolisesta kyydistä tähän asti, hyvin on kannattanut.

    Tänään onkin kommentoivava varovasti, jottei tule viiltohaavoja. Niin teräväksi analyysi on mennyt, kun arkistojen pölyistä ulkoilemaan on kaivettu täysinpalvellut täsmäkäsite "maalainen".

    Kemppinen kirjoitti: "Virkapaikallani Lappeenrannassa, yliopistolla siis, - - Teknillisessä korkeakoulussa professorin virka-asu - - Tilanne on nykyisin se, että mitä paremmin on pukeutunut, sitä maalaisemmalta näyttää."

    Jotenkin yllätyn, että Kirkkonummen horisontista Lappeenrannassa virkaa ja Espoossa keikkaa puskeva syntymäpohjalainen tuntuu tässä käyttävän "maalaista" pejoratiivisesti. Aleksilla kyllä kieltämättä tulee usein vastaan pukeutujia, joilla on metsää, kartanoita tai muuten vaan maaomaisuutta enemmän kuin useimmilla maalaisilla.

    Kemppinen jatkoi:"Asianajajat ja investointipankkiirit tuntee liituraitapuvuista tai kenkien, puvun ja paidan kalleudesta. Yleensä ihminen, jolla on kallis puku, myy jotain."

    Jäljillä, mutta kylmillä.
    Kemppisen virkamiesaika on kestänyt niin kauan, että ehkä on tarpeen erikseen tähdentää, että yleensä ihminen, joka ostaa jotain mitä asianajajilla ja investointipankkiireilla on kaupan, pukeutuu kalliisti.

    Myyjä yrittää saavuttaa vastapuolen luottamuksen. Peruspukeutuminen on siis sävytettävä asiakaskunnan oletusten ja arvostusten mukaan. Pukeutuminen esimerkiksi aidoksi intiaaniksi tai suomalaiseksi professoriksi ei toimisi, vaikka se vaaditun likaisen kenttätyön vuoksi olisi kallistakin. Pitää pukeutua likipitäen samoin kuin asiakas.

    Kemppisellähän oli tuttuja nykyisenkin liike-elämän huipulla. Arvaanpa,että kontakteksta yksi (usein näissä blogeissa mainittu), saattaa joskus tehdä poikkeuksen edellä kuvatusta. On nimittäin aidosti maanviljelijä.

    Kemppinen kirjoitti edelleen: "Pukeutuminen oman arvon mainoksena on outo juttu."

    Kiitos. Niin on. Siksi siitä kannattaa täälläkin kirjoittaa. Vai olisiko liian maalaista, ilmiöhän on peräti yleinen.

    VastaaPoista
  25. Kaljun enkelin
    karhea parta
    tuntui eläimelliseltä
    mummon ihoa vasten

    muuta tarkoitusta
    ei elämällä ole

    hattu päästä
    ja kadonneiden sukkien
    hautuumaalle
    kuun vuorien taakse

    eduskunnan täysistuntoon.

    Kas, tässä kokoelmani nimiruno. Kiitos.

    VastaaPoista
  26. Ad Rienzi:

    Kiitos ja kiitso vihjeestä. Täytyy miettiä tuota "maalaista".

    Jos pappi rippituolissa kysyisi, sanoisin olevani niin maalainen kuin vain voi. Muistan kyllä ajan, jolloin helsinkiläisyys - ei siis kaupunkilaisuus - oli jollain tavoin hienoa.

    Täytyy miettiä. Äkkiseltään kysyisin, olisikohan Suomessa koskaan edes ollut kaupunkia eli siis urbasania yhteisöä.

    Työmääritelmä: sydämeltään maalainen on ihminen, joka ei suunnittele muuttavansa maalle.

    VastaaPoista
  27. Metropolin tuntee siitä, että sieltä ei kaipaa isoon maailmaan.

    VastaaPoista
  28. Isäni jolta ensimmäisen baskerini perin, väitti käyttävänsä semmoista koska se kuuluu luokkaan "myssyt" eikä sitä siis nosteta tervehtiessä. Onko tästä muita todisteita

    VastaaPoista
  29. Tapsa,
    olen jotenkin samaa mieltä kaikesta runosi kanssa, jos näin saa kaunokirjallisuutta arvioida.

    Kutsut minut sitten Kaljun enkelin julkkarijuhliin, niin pääset Parnassoon. Vaikka näin: "Kalju enkeli on häikäisevä. Parasta Suomessa julkaistua kaunokirjallisuutta aikoihin."

    VastaaPoista
  30. "Tilanne on nykyisin se, että mitä paremmin on pukeutunut, sitä maalaisemmalta näyttää".

    Kaikki pukeutuvat täällä kehnosti. Sen huomaa, kun kävelee Rooman-koneesta Helsinki-Vantaalle. Tummat puvut lököttävät suomalaisilla ja muun porukan asu samoin. Kyse on tyylistä, on päällä puku tai muu asu.

    Vaikka et puhukaan kypäristä, saanen muistella: Olin 70-luvun alussa raksalla kesätöissä, kun kypäräpakko oli tullut voimaan. Siella pari vanhaa työmiestä sanaili, että koko talvisota tuli käytyä ilman kypärää. Kirosivat nykyajan kotkotuksia.

    VastaaPoista
  31. Huikeita hatunnostoja lakkikeskustelulle! Lopussa taas yksi yllyke:
    maalaisuus / helsinkiläisyys, ikuinen hattujen ja myssyjen sota.
    En tiedä, voiko maalaisesta tulla koskaan helsinkiläistä, mutta helsinkiläinenkin saattaa hyötyä maalaisesta (suku)taustasta. Esimerkki Oulusta, jossa helsinkiläinen työtapaamiseen tultuaan alkajaisiksi valitteli Helsinginpään huonoa säätä ja sai ärtyneen pikakommentin, että se on niille ihan oikein. Onneksi hän saattoi keskustelun edetessä mainita olevansa keskisuomalaisesta pikkupitäjästä, vaikka pitääkin toimistoa Helsingissä.

    VastaaPoista
  32. Minäkin olen kuullut, että baskeria ei tarvitse nostaa tervehdittäessä. Tämä kuulemma selittää, miksi se on niin suosittu päähine papiston keskuudessa. Papin kun on ainakin pienellä paikkakunnalla syytä tervehtiä kaikkia, joten on helpompaa, kun ei tarvitse koko ajan tempoa päähinettä.

    Minä ostin ensimmäisen baskerini inter rail -matkalla Venetsiassa 21-vuotiaana, ja olen siitä pitäen kulkenut baskeri päässä. Enää en osaa avopäin ulko-ovesta poistuakaan.

    Reilun kahdenkymmenen vuoden aikana olen hukannut baskereita aika läjän. Suosin aika pientä mallia, ysituumaista, korkeintaan yhdeksän ja puoli, eikä niitä tahdo löytyä kuin todella hyvin varustetuista alan liikkeistä - joita ei ihan joka korttelissa ole.

    Viime viikolla hommasin modistimestari Memmu Lankilalta pikkuruutuisen lippalätsän, halkaisijaltaan jotakuinkin perhepizzan kokoisen. Aivan heräteostos, mutta hauskalta tuntuu kulkea lätsä päässä. Tulee jotenkin kolkytlukulainen olo.

    Vaihtelu virkistää, sanoi pappi kuolevalle.

    Vaikka en minä ihan aina baskerissa ole kulkenut. Kovemmilla pakkasilla käytän lentäjänlakkia. Sekin on aivan lyömätön päähine.

    Hattuhyllyni kokoelmiin kuuluu myös tunisialainen fetsi. Tai ilmeisesti se ei ole varsinainen fetsi, sillä tämä päähine on huopatötterö vailla kovikkeita ja tupsua (jotka kaiketi kuuluvat fetsiin). Mutta suruttoman punainen se on. Se päässä on hauskempi pelata backgammonia kuin avopäin tai baskerissa. Myös vesipiippu maistuu paremmalta fetsi päässä.

    VastaaPoista
  33. Minullakin on punainen fetsi.

    Olenkin suunnitellut, että sitten joskus kun jään eläkkeelle, kuljeskelen kotona sisätiloissa fetsi päässä ja tupakkitakki päällä, reinot jalassa.

    Se on minun käsitykseni tyylistä.

    VastaaPoista
  34. Mummo - näköjään lymeilet edelleen jossakin Parnassovuoren laaksossa?

    Eläköön blogien välinen yhteistyö!

    VastaaPoista
  35. Yksi hattujuttu lisàà:

    Englantilaiset herrasmiehet veivàt sisiliaan "cap":in (tweed-kankaisen lippiksen, ja siità tuli "coppola".
    Nykyisin se edustaa sisilialaisuutta; viime vuosina se on ollut aika suosittu nuorten miesten keskuudessa tààllà saapasmaassa.

    VastaaPoista