Sivun näyttöjä yhteensä

1. huhtikuuta 2008

Augenlicht, Op. 26














Muistat vanhuksia, joiden joukossa

on muuan lapsi

puhdas kuin puhdas paperi tai taulu.




Niiden, jotka kumartuivat, oli puku

sinistä kangasta

pallo epätäydellinen, juuri kuin kuu.




Levähtämätön runo on perinne

täällä kuussa

muistettua tunnetta, sen aikaa.




Se joka kumartui, on suku

harmaata sarkaa

linnuistaan täydellinen, varakas puu.




Muistat huoneet, joiden loukossa

pimeässä sikisi

esipuhe, puhe, sitten laulu.




On taikaa: luulin näkyä naiseksi,

joka olikin vain tuulen kuljettama korsetti,

jalassa kaksi kenkää.




Olet kokenut silmäverkot, kalat

järven sisällä,

silmitön soitto, puhaltamaton mieli.




On ilta, valo se keltainen katoaa

auringolta, silloin

sytytät silmivalon. Sammutat talon.

19 kommenttia:

  1. Mulla on tässä Erik Ahlmanin kirja Arvojen ja välineitten maailma, Tietosanakirja -Osakeyhtiön Kirjapaino 1920. Faija on sen joskus saanut syntymäpäivälahjaksi. (Siinä on omistuskirjoitus, siitä päättelin ja - jos joku ei tiedä - niin Ahlmanhan suomensi sen Egon Friedellin Uuden ajan kulttuurihistorian.)

    Siitä Ahlmanin kirjasta seuraava lainaus;

    Oikeudenmukaisuuden kriterio ei suinkaan ole siinä, että se heti ehdottomasti tyydyttäisi toimivia puolia, vaan siinä, että ratkaisu siinä määrin heikentää heidän tahtonsa kiihkoa, että he eivät itseltään voi ryhtyä enempiin aktiivisiin toimenpiteisiin.

    ja

    Paha tahto on aina jossain määrin puolinainen, se ei tahdo täysin sitä, mitä tahtoo, se on disharmoninen, ristiriitainen. Se tahto taas, joka todella tahtoo juuri sitä, mitä se tahtoo, mitä se itselleen sanoo tahtovansa, on hyvä. Ihmisen olemus taas ovat hänen arvonsa.

    ja

    Pahalla on yleensä vinhempi vauhti kuin hyvällä. Koska paha on alaspäin menoa, irtautumista, on sille usein ominaista eräänlainen rentous ja helppous, kun taas hyvässä usein on jotain raskasta ja kömpelöä; hyvä edellyttää nim. ponnistelua.

    ja

    Merkillisempää kuin tämä on kuitenkin se, että ihmisen kohtalossa voi havaita jonkinlaista yhteyttä hänen tekojensa ja yleensä siveellisen vaelluksensa ja niitten ulkonaisten tapausten välillä, jotka häntä kohtaavat.

    (kaikki suunnilleen yhdeltä ja samalta sivulta)

    :)

    Onko sulla täällä taas runokilpailu, niin kuin joskus viime keväänäkin. Muista että nälkäinen lintu laulaa kaikkein kauneimmin. No mä heitän sua kanssa yhdellä runolla, mikä tässä on karsintaraja?

    ;)

    Pula-aika

    Ne tulivat tositarpeeseen

    sanat
    vaikka palasivatkin useimmiten jo elettyyn
    epäonnistumiseen

    kuka sen teki
    ja mistä se tuli

    se sokeus
    jota ei elämäksi tuntenut

    huonostakin saa vaikutteita
    menneestä ajasta
    tyylistä joka sopi kaikille

    aihe oli aina sama
    näkymätön

    en ajatellut vaikeuksia
    sillä annoin nopeita vastauksia
    vaikka mitä oli kyllä
    nopeuteni oli kunnioitettava
    ja vastasin kaikkiin kysymyksiin
    vaikka aikaa ei juuri ollut

    en esittänyt
    tein päinvastoin
    ihailin
    ja se oli samalla tapahtuman kritiikki

    ja sen täytyi tapahtua
    sillä tunteita oli vaikea löytää

    se oli eräänlainen matka
    elämä

    lyhyt ja kaukana nykyisyydestä

    pyysin palveluksia kiittäen
    ja sanoin
    varastan nälkääni


    ps

    hiton omituinen heittopaikka

    Se, että vain sellainen maailmantulkinta olisi oikeassa, joka sallii laskemisen, punnitsemisen, näkemisen ja koskettamisen, mutta ei mitään sen lisäksi, on karkeutta ja naiivisuutta, olettaen, ettei se ole mielisairautta, tylsämielisyyttä.

    Fröhliche Wissenschaft

    pps

    oon kännissä kuin käki ;)

    VastaaPoista
  2. oon henkisesti euforiassa kuin kevään lintu

    VastaaPoista
  3. Arbillipäivän kunniaksi pari kevätrunoa.

    Uuno Kailas:

    KEVÄT

    Tänään syntyi kevät.

    Meri suuteli rantansa jäättömiksi.
    Lokit ovat siipensä pesseet
    kaukaisten karien keskellä.
    Taivaan telttakatto oli vielä eilen harmaa.
    Joku on vetäissyt sinistä verkaa sijaan.
    Lounatuuli on oppinut puhumaan
    ja tuo viestejä ihmiselle.

    Repäise auki mielesi akkunat,
    joihin pahantuulen hämähäkki
    talvisaikaan kutoi verkkojaan.
    Päästä kaipauksen häkkilintu valloilleen
    ja anna sen kisailla kaukaisten karien keskellä
    lokkiparven parissa.

    Anna sen lentää levottomin siivin,
    kurkien keralla kauas kattojen yli
    jonnekin, toiseen maailmaan,
    vainioille, jotka odottavat,
    korpeen, jossa elämä herää.
    Lähetä tunteesi kultakiharaiset lapset
    tervehtimään kevättä,
    joka tänään syntyi
    luonnon sydämessä,
    auringon säteissä
    ja ihmisessä.

    Sitten sosialistista realismia, lastenlaulusta vaikutteita saaneena kariav:

    LENIN-SETÄ

    Lenin-setä asuu Venäjällä
    hän sieltä meitä johtaa, opettaa.
    Jos vain teemme niinkuin setä tahtoo,
    Suomen kansaa ei voi lopettaa.

    Keväällä Lenin Tampereelle tuli,
    katsoi ulos, oli kummissaan.
    Vihdoin aatos lausehiksi suli:
    "Miks' kaikki kansa kulkee tummissaan?"

    "Pois heittäkäätte taantumuksen vaatteet,
    luo punaväri ilon maisemaan.
    Kun alla lippuin yhteiset on aatteet,
    voi silloin vihdoin panna haisemaan."

    VastaaPoista
  4. Eiliseen viitaten, niin Jäppinen on selvästikin ulkoministeriainesta. Tosin potkujen vaara piilee taakkana.

    VastaaPoista
  5. No, miten on - tuli mieleen näistä säkeistä - olivatko Kanervan viestit teoksia?

    Mutta tätä jaksan ihmetellä: eilen täysissä sielun ja ruumiin voimissa, tänä aamuna sairaslomalla.

    Miten ne aina saavat sitä sairaslomaa niin helposti, rötösherrat?

    VastaaPoista
  6. Minä itte, ikää 13:

    Kun katson peiliin, en toivo katsovani toiseen samanlaiseen;

    sillä peili peilissä on vain peili peilien sankassa joukossa -

    ei edes kangastus, vain pelkkä heijastus.

    VastaaPoista
  7. Minun panos on 17.1.1995 netin soc.culture.nordic uutisryhmässä julkaistu runo. Väitän,että se on internetissä julkaistuja ensimmäisiä suomenkielisiä runoteoksia.

    GROZNY !

    Kaupunki täynnä kauhua.
    Talot soturien hautoina.
    Kuka kuoli kadulle.
    Koirat ottivat osuutensa hänestä.

    Maan suuret isät.
    Nuo rikkiviisaat ja ikuiset kusipäät.
    Heistä tilanne oli hallinnassa.
    Tosin suurin ponnisteluin.

    Lisätäkseen tätä suurta rakkautta,he pommittivat lapsia ja naisia.
    Tarkoitus oli heistä hyvä.
    Muutaman tuli uhrautua öljyputken takia.
    Veriset oliot kuopissaan rukoilivat
    .

    Tietysti se kuultiin.
    Laskuvarjosotilaat saapuivat tappamaan.
    Suuri Jeltsin ei unohtanut.
    Ei edes maan matosia.
    Rikinkatku ja tuli.

    Ne uutta vuotta toivottivat.
    Sissitkään ei sitä unohtaneet.
    Katkaisivat muutaman kaulan venäläisiltä.
    Nämäkun ei kestäneet nahoissaan.

    V-M Ruotsalainen (harrastelijarunoilija)

    Jk. Jos media ei kerro jostain ilmiöstä niin eikö olekin niin,että sellaista ilmiötä ei ole olemassa? Esim. Tshetsheniassa ei enää sodita.

    Logiikan oppitunneilla kysyttiin, että kaatuuko puu jos kukaan ei näe sen kaatuvan.

    VastaaPoista
  8. "Logiikan oppitunneilla kysyttiin, että kaatuuko puu jos kukaan ei näe sen kaatuvan."

    Ahaa... se on muuttunut nyt tällaiseksi.

    Zen-mestarien kysymänä se kuului niin, että kun metsässä kaatuu puu, niin kuuluuko siitä mitään ääntä, ellei joku ole kuuntelemassa?

    Näin esitettynä se on hieman lähempänä kvanttiteorian tutkija/havaitsija/osallistuja-ongelmaa.

    VastaaPoista
  9. Tuo tämänpäiväinen kuva on oikeastaan sama kuin se Magritte, jossa silmästä näkyi taivas, pilvet. Se kuva oli täällä verkossa sinä päivänä, kun lähdit silmäverkkoleikkaukseen. Muistan ajatelleeni, että on kummallista puhua leikkauksesta, kun jotakin kiinnitetään. Paluutekstisi otsikko oli "Passio".

    Mutta tuossa se nyt on, silmäsi vesissä. Ja siitä heijastuu taivas, joka antaa vedelle värin. Kuka se oli, joka sanoi, että silmä, jolla näen Jumalan, on sama silmä, jolla Jumala näkee minut? Mestari Eckhart? En muista.

    Runossa on monenlaista valoa: auringon, kuun, talon, silmien, tähtienkin kai. Kuun valo on vain heijastusta. Talon valo sammuu illalla. "Silmivalo" syttyy pimeässä.

    On kolme väriä: sininen, harmaa ja valkoinen (puhtaassa paperissa). Sininen ja harmaa ovat päivätaivaan värit. Lapsi on valkoinen, kaiken heijastava, vielä vailla pimeitä huoneita, muistoja, esipuhetta ja puhetta.

    Mutta ketkä tuolla kumartuvat, mitä kohti ja miksi? Lasta? Kunnioittaakseen? Nähdäkseen sen paremmin? Muistaakseen tunteen?

    Runoilija, oletko itse syvästi tietoinen eräästä seikasta? Koko muussa runossa puhuteltava on 'sinä', mutta kuudennessa säkeistössä, kun ryhdytään puhumaan naisesta tai "vain tuulen kuljettamasta korsetista", sinne äkkiä ilmestyykin 'minä'.

    VastaaPoista
  10. Ad Mummo:

    Ne ovat vesikiviä.

    Tarkasti luettu.

    Runossa minä, lyyrinen minä ja etäännytetty puhuja on juuri se ongelma, joka ajoi Poundin turvautumaan Mauberleyhin ja Eliotin Prufrockiin.

    VastaaPoista
  11. Mummolle:
    'Leikkaus' on hauska termi muutenkin, sillä 'leikkaaminen' on elokuvassa yhdistämistä (ei siis leikkaamista erottamisen merkityksessä) ja vaatetuksen puolella muodon antamista (tästä varmaan Petja kertoo lisää).

    VastaaPoista
  12. ”Ensimmäinen kauhu on keltuainen
    munassa, johon hampaat eivät pystyneet,
    oliko sitten hampaissa vikaa
    vai munako oli niin sitkeä.”

    Runo on runo on runo. Levähtämätön runo siellä kuussa. Tervehdin sukua, tunnen harmaan saran ja sinisen kankaan ennen pimeän sikiämistä.
    Mutta eilinen teki minut levottomaksi. Otin käsille Saarikosken Yksitoista kerrosta, joka meni päähän kuin häkä, mutta minulla ei leikannut. Olen tuntenut tämän runon joskus, muistan selvästi. En muista hämmentyneeni sen ääressä. Mitä minulle on tapahtunut, kun nyt jään nälkäiseksi? Onko öljy loppunut, koneisto leikannut kiinni?
    ”Kenties nälkä on kylläisyyttä parempi ja kenties jano antaa tulen ihmisen ajatuksiin paremmin kuin viini”, yritän uskoa Waltaria.

    VastaaPoista
  13. Jami: "Väitän,että se on internetissä julkaistuja ensimmäisiä suomenkielisiä runoteoksia."

    Enpä oikein usko, minäkin kirjoittelin tarinoita ja runoja purkkeihin jo joskus 80-luvulla ja nettiinkin jo 90-luvun alkupuolella. En voi varmaksi sanoa, kun en kaivamallakaan sitä löytänyt, mutta väittäisin että olen ensimmäisen runoni johonkin nyytisryhmään laittanut joskus 93-94 -- enkä minä ollut ensimmäisiä.

    Tosin mikäli tarkoitat runoteoksella kokonaista runokokoelmaa, niin siinä tapauksessa saatat olla oikeassa.

    VastaaPoista
  14. Hei hyvä Jukka Kemppinen,


    Kiitos kirjoituksistasi, runosta.

    Voiko olla ihminen vain ihminen
    kuutamoon katselijana koskaan yksinäinen?
    kaverrus oman sydämen vieressä
    täyttää koko elämän ajan
    saatamme koskettaa sitä joka
    vahingossa satuttaa
    tuore onni ei onnea ollenkaan
    vihkikäämme elämämme pyhään lupauksen toivoon
    olemme saavuttamattomissa ikuisuuksien tähden




    Ystävällisesti ja kunnioittavasti
    Matti Taneli

    VastaaPoista
  15. "Puu tekee tuulelle tuloa."

    "Minulla ei ole kielioppia,
    runossa kolme yksinkertaista lausetta
    ilman mitään vuosilukuja,
    minulla ei ole historiankirjaa
    ja tämä on yhdestoista kerros."

    "Aidan takana kasvaa nokkosia."

    VastaaPoista
  16. Elämässä ensin on laulu ja laulu on myös viimeisenä. Juuri syntyneille kuin myös juuri kuoleville lauletaan -laulamme.

    Maailma on kumma paikka, animaationa esitys palkitaan ja livenä se tuomitaan. Pitää alkaa pohtia tuota.

    VastaaPoista
  17. Olen Pirkon kanssa samaa mieltä.

    Mitä tässä kohussa tapahtui todella?

    En ota asiaan kantaa ennen kuin tiedän, mikä se asia oli?

    VastaaPoista
  18. Tässä vanhempi vastaukseni:

    http://www.pbezone.net/pbe.eerau/gallery_Luz.html

    VastaaPoista