Muistat vanhuksia, joiden joukossa
on muuan lapsi
puhdas kuin puhdas paperi tai taulu.
Niiden, jotka kumartuivat, oli puku
sinistä kangasta
pallo epätäydellinen, juuri kuin kuu.
Levähtämätön runo on perinne
täällä kuussa
muistettua tunnetta, sen aikaa.
Se joka kumartui, on suku
harmaata sarkaa
linnuistaan täydellinen, varakas puu.
Muistat huoneet, joiden loukossa
pimeässä sikisi
esipuhe, puhe, sitten laulu.
On taikaa: luulin näkyä naiseksi,
joka olikin vain tuulen kuljettama korsetti,
jalassa kaksi kenkää.
Olet kokenut silmäverkot, kalat
järven sisällä,
silmitön soitto, puhaltamaton mieli.
On ilta, valo se keltainen katoaa
auringolta, silloin
sytytät silmivalon. Sammutat talon.
Mulla on tässä Erik Ahlmanin kirja Arvojen ja välineitten maailma, Tietosanakirja -Osakeyhtiön Kirjapaino 1920. Faija on sen joskus saanut syntymäpäivälahjaksi. (Siinä on omistuskirjoitus, siitä päättelin ja - jos joku ei tiedä - niin Ahlmanhan suomensi sen Egon Friedellin Uuden ajan kulttuurihistorian.)
VastaaPoistaSiitä Ahlmanin kirjasta seuraava lainaus;
Oikeudenmukaisuuden kriterio ei suinkaan ole siinä, että se heti ehdottomasti tyydyttäisi toimivia puolia, vaan siinä, että ratkaisu siinä määrin heikentää heidän tahtonsa kiihkoa, että he eivät itseltään voi ryhtyä enempiin aktiivisiin toimenpiteisiin.
ja
Paha tahto on aina jossain määrin puolinainen, se ei tahdo täysin sitä, mitä tahtoo, se on disharmoninen, ristiriitainen. Se tahto taas, joka todella tahtoo juuri sitä, mitä se tahtoo, mitä se itselleen sanoo tahtovansa, on hyvä. Ihmisen olemus taas ovat hänen arvonsa.
ja
Pahalla on yleensä vinhempi vauhti kuin hyvällä. Koska paha on alaspäin menoa, irtautumista, on sille usein ominaista eräänlainen rentous ja helppous, kun taas hyvässä usein on jotain raskasta ja kömpelöä; hyvä edellyttää nim. ponnistelua.
ja
Merkillisempää kuin tämä on kuitenkin se, että ihmisen kohtalossa voi havaita jonkinlaista yhteyttä hänen tekojensa ja yleensä siveellisen vaelluksensa ja niitten ulkonaisten tapausten välillä, jotka häntä kohtaavat.
(kaikki suunnilleen yhdeltä ja samalta sivulta)
:)
Onko sulla täällä taas runokilpailu, niin kuin joskus viime keväänäkin. Muista että nälkäinen lintu laulaa kaikkein kauneimmin. No mä heitän sua kanssa yhdellä runolla, mikä tässä on karsintaraja?
;)
Pula-aika
Ne tulivat tositarpeeseen
sanat
vaikka palasivatkin useimmiten jo elettyyn
epäonnistumiseen
kuka sen teki
ja mistä se tuli
se sokeus
jota ei elämäksi tuntenut
huonostakin saa vaikutteita
menneestä ajasta
tyylistä joka sopi kaikille
aihe oli aina sama
näkymätön
en ajatellut vaikeuksia
sillä annoin nopeita vastauksia
vaikka mitä oli kyllä
nopeuteni oli kunnioitettava
ja vastasin kaikkiin kysymyksiin
vaikka aikaa ei juuri ollut
en esittänyt
tein päinvastoin
ihailin
ja se oli samalla tapahtuman kritiikki
ja sen täytyi tapahtua
sillä tunteita oli vaikea löytää
se oli eräänlainen matka
elämä
lyhyt ja kaukana nykyisyydestä
pyysin palveluksia kiittäen
ja sanoin
varastan nälkääni
ps
hiton omituinen heittopaikka
Se, että vain sellainen maailmantulkinta olisi oikeassa, joka sallii laskemisen, punnitsemisen, näkemisen ja koskettamisen, mutta ei mitään sen lisäksi, on karkeutta ja naiivisuutta, olettaen, ettei se ole mielisairautta, tylsämielisyyttä.
Fröhliche Wissenschaft
pps
oon kännissä kuin käki ;)
oon henkisesti euforiassa kuin kevään lintu
VastaaPoistaArbillipäivän kunniaksi pari kevätrunoa.
VastaaPoistaUuno Kailas:
KEVÄT
Tänään syntyi kevät.
Meri suuteli rantansa jäättömiksi.
Lokit ovat siipensä pesseet
kaukaisten karien keskellä.
Taivaan telttakatto oli vielä eilen harmaa.
Joku on vetäissyt sinistä verkaa sijaan.
Lounatuuli on oppinut puhumaan
ja tuo viestejä ihmiselle.
Repäise auki mielesi akkunat,
joihin pahantuulen hämähäkki
talvisaikaan kutoi verkkojaan.
Päästä kaipauksen häkkilintu valloilleen
ja anna sen kisailla kaukaisten karien keskellä
lokkiparven parissa.
Anna sen lentää levottomin siivin,
kurkien keralla kauas kattojen yli
jonnekin, toiseen maailmaan,
vainioille, jotka odottavat,
korpeen, jossa elämä herää.
Lähetä tunteesi kultakiharaiset lapset
tervehtimään kevättä,
joka tänään syntyi
luonnon sydämessä,
auringon säteissä
ja ihmisessä.
Sitten sosialistista realismia, lastenlaulusta vaikutteita saaneena kariav:
LENIN-SETÄ
Lenin-setä asuu Venäjällä
hän sieltä meitä johtaa, opettaa.
Jos vain teemme niinkuin setä tahtoo,
Suomen kansaa ei voi lopettaa.
Keväällä Lenin Tampereelle tuli,
katsoi ulos, oli kummissaan.
Vihdoin aatos lausehiksi suli:
"Miks' kaikki kansa kulkee tummissaan?"
"Pois heittäkäätte taantumuksen vaatteet,
luo punaväri ilon maisemaan.
Kun alla lippuin yhteiset on aatteet,
voi silloin vihdoin panna haisemaan."
Eiliseen viitaten, niin Jäppinen on selvästikin ulkoministeriainesta. Tosin potkujen vaara piilee taakkana.
VastaaPoistaNo, miten on - tuli mieleen näistä säkeistä - olivatko Kanervan viestit teoksia?
VastaaPoistaMutta tätä jaksan ihmetellä: eilen täysissä sielun ja ruumiin voimissa, tänä aamuna sairaslomalla.
Miten ne aina saavat sitä sairaslomaa niin helposti, rötösherrat?
Minä itte, ikää 13:
VastaaPoistaKun katson peiliin, en toivo katsovani toiseen samanlaiseen;
sillä peili peilissä on vain peili peilien sankassa joukossa -
ei edes kangastus, vain pelkkä heijastus.
Minun panos on 17.1.1995 netin soc.culture.nordic uutisryhmässä julkaistu runo. Väitän,että se on internetissä julkaistuja ensimmäisiä suomenkielisiä runoteoksia.
VastaaPoistaGROZNY !
Kaupunki täynnä kauhua.
Talot soturien hautoina.
Kuka kuoli kadulle.
Koirat ottivat osuutensa hänestä.
Maan suuret isät.
Nuo rikkiviisaat ja ikuiset kusipäät.
Heistä tilanne oli hallinnassa.
Tosin suurin ponnisteluin.
Lisätäkseen tätä suurta rakkautta,he pommittivat lapsia ja naisia.
Tarkoitus oli heistä hyvä.
Muutaman tuli uhrautua öljyputken takia.
Veriset oliot kuopissaan rukoilivat
.
Tietysti se kuultiin.
Laskuvarjosotilaat saapuivat tappamaan.
Suuri Jeltsin ei unohtanut.
Ei edes maan matosia.
Rikinkatku ja tuli.
Ne uutta vuotta toivottivat.
Sissitkään ei sitä unohtaneet.
Katkaisivat muutaman kaulan venäläisiltä.
Nämäkun ei kestäneet nahoissaan.
V-M Ruotsalainen (harrastelijarunoilija)
Jk. Jos media ei kerro jostain ilmiöstä niin eikö olekin niin,että sellaista ilmiötä ei ole olemassa? Esim. Tshetsheniassa ei enää sodita.
Logiikan oppitunneilla kysyttiin, että kaatuuko puu jos kukaan ei näe sen kaatuvan.
"Logiikan oppitunneilla kysyttiin, että kaatuuko puu jos kukaan ei näe sen kaatuvan."
VastaaPoistaAhaa... se on muuttunut nyt tällaiseksi.
Zen-mestarien kysymänä se kuului niin, että kun metsässä kaatuu puu, niin kuuluuko siitä mitään ääntä, ellei joku ole kuuntelemassa?
Näin esitettynä se on hieman lähempänä kvanttiteorian tutkija/havaitsija/osallistuja-ongelmaa.
Tuo tämänpäiväinen kuva on oikeastaan sama kuin se Magritte, jossa silmästä näkyi taivas, pilvet. Se kuva oli täällä verkossa sinä päivänä, kun lähdit silmäverkkoleikkaukseen. Muistan ajatelleeni, että on kummallista puhua leikkauksesta, kun jotakin kiinnitetään. Paluutekstisi otsikko oli "Passio".
VastaaPoistaMutta tuossa se nyt on, silmäsi vesissä. Ja siitä heijastuu taivas, joka antaa vedelle värin. Kuka se oli, joka sanoi, että silmä, jolla näen Jumalan, on sama silmä, jolla Jumala näkee minut? Mestari Eckhart? En muista.
Runossa on monenlaista valoa: auringon, kuun, talon, silmien, tähtienkin kai. Kuun valo on vain heijastusta. Talon valo sammuu illalla. "Silmivalo" syttyy pimeässä.
On kolme väriä: sininen, harmaa ja valkoinen (puhtaassa paperissa). Sininen ja harmaa ovat päivätaivaan värit. Lapsi on valkoinen, kaiken heijastava, vielä vailla pimeitä huoneita, muistoja, esipuhetta ja puhetta.
Mutta ketkä tuolla kumartuvat, mitä kohti ja miksi? Lasta? Kunnioittaakseen? Nähdäkseen sen paremmin? Muistaakseen tunteen?
Runoilija, oletko itse syvästi tietoinen eräästä seikasta? Koko muussa runossa puhuteltava on 'sinä', mutta kuudennessa säkeistössä, kun ryhdytään puhumaan naisesta tai "vain tuulen kuljettamasta korsetista", sinne äkkiä ilmestyykin 'minä'.
Ad Mummo:
VastaaPoistaNe ovat vesikiviä.
Tarkasti luettu.
Runossa minä, lyyrinen minä ja etäännytetty puhuja on juuri se ongelma, joka ajoi Poundin turvautumaan Mauberleyhin ja Eliotin Prufrockiin.
Mummolle:
VastaaPoista'Leikkaus' on hauska termi muutenkin, sillä 'leikkaaminen' on elokuvassa yhdistämistä (ei siis leikkaamista erottamisen merkityksessä) ja vaatetuksen puolella muodon antamista (tästä varmaan Petja kertoo lisää).
”Ensimmäinen kauhu on keltuainen
VastaaPoistamunassa, johon hampaat eivät pystyneet,
oliko sitten hampaissa vikaa
vai munako oli niin sitkeä.”
Runo on runo on runo. Levähtämätön runo siellä kuussa. Tervehdin sukua, tunnen harmaan saran ja sinisen kankaan ennen pimeän sikiämistä.
Mutta eilinen teki minut levottomaksi. Otin käsille Saarikosken Yksitoista kerrosta, joka meni päähän kuin häkä, mutta minulla ei leikannut. Olen tuntenut tämän runon joskus, muistan selvästi. En muista hämmentyneeni sen ääressä. Mitä minulle on tapahtunut, kun nyt jään nälkäiseksi? Onko öljy loppunut, koneisto leikannut kiinni?
”Kenties nälkä on kylläisyyttä parempi ja kenties jano antaa tulen ihmisen ajatuksiin paremmin kuin viini”, yritän uskoa Waltaria.
Jami: "Väitän,että se on internetissä julkaistuja ensimmäisiä suomenkielisiä runoteoksia."
VastaaPoistaEnpä oikein usko, minäkin kirjoittelin tarinoita ja runoja purkkeihin jo joskus 80-luvulla ja nettiinkin jo 90-luvun alkupuolella. En voi varmaksi sanoa, kun en kaivamallakaan sitä löytänyt, mutta väittäisin että olen ensimmäisen runoni johonkin nyytisryhmään laittanut joskus 93-94 -- enkä minä ollut ensimmäisiä.
Tosin mikäli tarkoitat runoteoksella kokonaista runokokoelmaa, niin siinä tapauksessa saatat olla oikeassa.
Hei hyvä Jukka Kemppinen,
VastaaPoistaKiitos kirjoituksistasi, runosta.
Voiko olla ihminen vain ihminen
kuutamoon katselijana koskaan yksinäinen?
kaverrus oman sydämen vieressä
täyttää koko elämän ajan
saatamme koskettaa sitä joka
vahingossa satuttaa
tuore onni ei onnea ollenkaan
vihkikäämme elämämme pyhään lupauksen toivoon
olemme saavuttamattomissa ikuisuuksien tähden
Ystävällisesti ja kunnioittavasti
Matti Taneli
"Puu tekee tuulelle tuloa."
VastaaPoista"Minulla ei ole kielioppia,
runossa kolme yksinkertaista lausetta
ilman mitään vuosilukuja,
minulla ei ole historiankirjaa
ja tämä on yhdestoista kerros."
"Aidan takana kasvaa nokkosia."
Elämässä ensin on laulu ja laulu on myös viimeisenä. Juuri syntyneille kuin myös juuri kuoleville lauletaan -laulamme.
VastaaPoistaMaailma on kumma paikka, animaationa esitys palkitaan ja livenä se tuomitaan. Pitää alkaa pohtia tuota.
Ps. tarkoitan Marskia ja Kanervaa.
VastaaPoistaOlen Pirkon kanssa samaa mieltä.
VastaaPoistaMitä tässä kohussa tapahtui todella?
En ota asiaan kantaa ennen kuin tiedän, mikä se asia oli?
Tässä vanhempi vastaukseni:
VastaaPoistahttp://www.pbezone.net/pbe.eerau/gallery_Luz.html