Sivun näyttöjä yhteensä

28. lokakuuta 2016

Talonmies




Jotkut haluavat kirjoituksia, jotka ovat asiaa. Yksi kirjoitus, yksi asia. Kuin kaksi pariskuntaa kokoontuisi kahvinjuontiin ja keskustelu saisi koskea vain talonmiestä, jolta on esimerkiksi mennyt luuta hukkaan. Kiellettyä olisi ottaa puheeksi, kuinka sillä teidän tytöllä nyt koulussa menee ja miksi ne poliisit kiertelivät kulmilla menneellä viikolla.

Parhaat asiat ovat kuitenkin löytyneet asian vierestä. Foucaultien ”Tiedon arkeologia” alkoi lupaavasti, kun hän huomasi koulun, kasarmin ja vankilan samaksi ilmiöksi ja käsitti, että niitä yhdistää valvonta.

Esivalta ei etsi kiellettyjä ajatuksia, kuten luullaan. Esivalta sijoittelee pakollisia ajatuksia. Aivomme poistetaan pihdeillä nenän kautta ja syötetään sioille. Paikalle pannaan valtion aivot.

Tällä hetkellä operaatio toimii tehokkaasti Turkissa ja Venäjällä.

Läntisissä suurvalloissa sota on ollut ekologinen tekijä. Ensin Englanti ja Ranska ja sitten Yhdysvallat oppivat keinot, joita käyttäen erilaiset talonmiehet marssivat itse tapattamaan itsensä. Kärpäset huolehtivat lopusta.

Poliittinen järjestelmä ei näytä kestävän ihmisten eliniän äkillistä nousua. Elinaikanani miesten eliniänodotus on Euroopassa noin kaksinkertaistanut. Tämä on liioittelua. Ettei argumentti katoaisi, vaihtakaa mielessäni paikalleni isoisäni, joka oli syntynyt 1896.

Hyvin luultavasti Neandertalin ihminen, tuo tähän mennessä hienoin laji, katosi liikakansoitukseen. Laskelmia ei tehdä pääluvun perusteella vaan pääluku per neliökilometri. Jos syödään jyviä, hehtaari riitä. Jos syödään murmeleita, tarvitaan sata hehtaaria, tai tuhat.

Kommentoija arveli, että Pentti Virrankoskea täydentäen olisimme saaneet – nuorempina – syntymään kiinnostavan Suomen historian. Virrankoski teki sen itse. Hänen laaja Suomen historiansa on myynnissä ja se on nimenomaan luettava eli lukijan tarpeet huomioon ottava.

Itse olen pitänyt jatkuvasti pientä ääntä esineellisestä kulttuurihistoriasta. Mielestäni puukko – tai kirves – on parempi lähtökohta esitykselle kuin esimerkiksi kristinusko tai kansallisuusaate.

Eräässä perusasiassa olen eri linjalla kuin suuresti arvostamani historian professorit, esimerkiksi Kuisma, Rentola ja Virrankoski.

”Suomen historia” ei ole mielestäni vain epäkäytännöllinen oppiaineen nimitys. Mielestäni se on dramaattisen harhaanjohtava.

Itse opettaisin mielelläni Suomen historiaa ilman Suomea.

Kimmo Rentolan uudesta kirjasta käy uskottavasti ilmi, ettei Ranskan ja Englannin sotilaallisen väliintulon uhka Ruotsin malmikentille ollut tärkein syy, joka taivutti Stalinin hyvin julkiseen nöyryytykseen eli rauhantekoon Suomen kanssa maaliskuussa 1940. Tärkein oli luultavasti suunnitelmanakin mielikuvituksellinen hanke. Englantilaiset ajattelivat pommittavansa Blenheimeillaan Turkista käsin Bakun öljykentät tuusan nuuskaksi. Juuri sitä Stalin pelkäsi.

Sotilaallisesti ajatus oli hyvä. Polttonesteet oli Neuvostoliiton heikoin kohta. Luultavasti sama syy selittää sotimisen Syyriassa nyt. Venäjällä on raaka-aineita, mutta raakaöljyllä ja maakaasulla ei ajeta sotalaivoja eikä panssareita. Ukrainan sodan syy on vilja. Hitler selitti jo ”Taisteluni”-teoksessa, että Mustan mullan maat eli Ukraina on tulevan Suur-Saksan leipäkori.

Luultavasti tuo ajatus ei ole kadonnut maailmasta. Saksalaisten täytyy syödä nykyisinkin. Luultavasti tuo ajatus elintarvikkeista liittyy Puolan asenteisiin. Puolassa on hiukan vähemmän viljelysmaata kuin luulisi. Siellä on niitä jokia ja soita.

Kun tutkin suomalaisia esineitä tai tiloja, päädyn aina naapurimaihin. Puukko on ruotsalainen ja kaikkialla arktisella alueella tavallinen keksintö. Samoin on sauna. Sama koskee suksia. Suomalainen sisu on tavallinen ja itse tunnistettu ilmiö muun muassa intiaaneilla, ja samoin tietty rohkeus. Sotien välisenä aikana New Yorkin pilvenpiirtäjiä rakentamassa keikkui riti rinnan suomalaisia ja intiaaneja.

Myös uudemman historian lähtökohtana suo, joki ja merenlahti olisi parempi kuin valtio. Avainsana voisi olla ”aluemaantiede”, koska maantiedettä ei oikein voi hahmottaa ilman historiaa. Kalliolla, maa-aineksella ja rakenteilla on kullakin oma aikansa eli historiansa.

Muuan vedenjakaja-alue kiinnostaa minua kovasti, Pohjanmaa. Toisesta olen koonnut tiedot antologiaksi, Lapista, ja sekin on osoittautunut täysin yhteismitattomaksi seuduksi, jota koskevat tiedot näyttävät olevan tänä päivänä yhtä selvää mytologiaa kuin 200 vuotta sitten.

Vaikka maantie on hyvä keksintö, ei historiaa eikä maantiedettä kirjoiteta maantieltä käsin.

Jos julkaisisin yleisesityksen, jollaista ei nyt ole suunnitteilla, panisin sen nimeksi Suomalainen metsä 100 vuotta. Kuvitus järjestyisi helposti. Voisi julkaista saman näreikön kuvan aina kymmenen sivun välein. Ei vaiskaan. Mesät ovat parantuneet hirmuisesti näiden sadan vuoden aikana ja kyllä biotyyppi muuttuu.

Kirjoitus Suomen muistoksi voisi sisältää hyökkäyksen sitä japanilaista julkisuuden henkilöä vastaan, joka käskee heittelemään turhat tavarat pois, koska sellaiset kiinnittävät ihmisen vain mahoihin muistoihin.

Asia on juuri päinvastoin. Ihminen on muistonsa. Kuten Tervo sanoi eilen kirjamessuilla, yksilöllisyys on toiset ihmiset. Hän kai muotoili sen väittämällä, että elämä on myötäelämästä. Siinä hän on selvästi oikeassa. Mutta kaunokirjailija joutuu valitsemaan jonkin suppean määrän ajankohtia ja tähtäämään esityksensä niihin. Tehokkaampaa tekstiä syntyisi, jos kerronnan sankareina olisivat aika ja avaruus. Ihminen on ryppy aika-avaruudessa.

10 kommenttia:

  1. Valdain palaverista kantautui tieto, että Kallion kirkonkellojen soitto oli kuulunut Kremliin saakka. Putin oli sitä mieltä, että soittoa sopii vaikka jatkaa. Hän ei maininnut, alkavatko Venäjän kirkot osallistua Aleppon muistokellojen soittoon.
    Venäläiskoneet eivät annetun tiedon mukaan ole pommittaneet Aleppon siviilikohteita. Kyllä helpotti oloa.

    Yleä kuunnellut Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  2. "Kommentoija arveli, että Pentti Virrankoskea täydentäen olisimme saaneet – nuorempina – syntymään kiinnostavan Suomen historian. Virrankoski teki sen itse. Hänen laaja Suomen historiansa on myynnissä ja se on nimenomaan luettava eli lukijan tarpeet huomioon ottava."

    Tuota, jos saan vielä jatkaa, niin Virrankoski 1-2 (2001) sekä tiivistelmä (2012) ("Omatkin käsitykseni monesta asiasta ovat ehtineet muuttua vuonna 2001 julkaistussa - - esittämistäni.") on kyllä merkille pantu ja kahdestikin luettu.

    Mutta sitä kaipaamaani Suomen (tai laajemmin pohjoisen Euroopan) historiallisen maantieteen esitystä ei tietääkseni ole edelleenkään olemassa. Vanhempi emerituksista kirjoitti vuoden 2012 painokseensa jonkinlaiset "päättävät jälkisanat". Jos kuitenkin ymmärsin väärin, niin tehkääpä hyvin.

    VastaaPoista
  3. Jukka,

    et sinä nyt tuosta asiasta riitaa etkä erimielisyyttä saa, et ainakaan minun kanssani, tuskin Rentolankaan tai kenenkään. yst kuisma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnustan. Muutan ajatelmani siihen muotoon, että historiatieteen hallinnollinen jakaminen mm. Suomen historiaan ja Yleiseen historiaan on murhe. Sen näkee sitten siitä, että edelleen Suomi on suuri harvinaisuus muissa maissa julkaistujen Euroopan historian esityksissä.

      Poista

  4. koulun, kasarmin ja vankilan valvomoista, ja mitä lienevätkään, oli koulu tänään klo 12.30 Kirjamessuilla. Hannu Simola alan tiedekunnista tms. kertoi opetusohjelmassa tms. kouluhallituksen asiakirjajulistuksessa todetun 1952 ykskantaan, että koulunkäynti on luonnotonta. Simola maiskutteli ilkkuen vasta kuulemaansa vaatimusta ja termiä opetuskaikkeudesta. Oli hieno keskustelu.

    Yritin poiketa ilmoittautumassa blogin mestarille, mutta ei hän sattunut olemaan kojullaan kun pariin kertaan siitä ohitse kuljin. Muuten oli eloa kyllä. Tavataan toiste tai edes näin. Olisiko Kemppi kuunnellut eilen Linkolaa kun niin luonnonhistoriallista tulokulmaa tarjoaa Neandertalista Suomeen? Suomi ei suostu minulle olemaan edes etninen juttu, maantieteellinen aitaus vielä vähempi. Suomi on kulttuuri. Kalevala. Ja fennomania sen pelasti jatkoon nostatettuaan henkeä sortajaa vastaan. Kuinkas se Teemu Keskisarja asiasta tuijottikaan. Sitä paitsi asia, Teemun teesi, oli itsestään selvyys -20 ja -30 luvut. Sitten se jatkui 1945 asiatyylillä.

    Kekkosen mainitsi Matti Klinge tänään klo 13.30 merkkihenkilönä de Gaullen rinnalla. de Gaulle vertautui lakkojen ja inflaation, sekasorron alta kansakuntansa itsetuntoon ja menestykseen ohjanneena johtajana. Klinge ymmärsi ihailla Putinia, joka lopetti Jeltsinin peruja itsetuhokierteen Venäjältä. Doctor Merkelille ja Itämeren kaasuputkille ja muulle yhteistoiminnalle hän toivotti menestystä.

    Klinge oli selvästi valmistellut sensaatiomaisen ja minua suuresti ilahduttaneen puheenvuoronsa. Hän rohkeni kajota ja taustoittaa myös Krimiä ja Ukrainaa. Kiitollisena paiskaan Klingen esittämiä tähän, vaikka kai joukkotiedotus ymmärtää noukkia sanatarkkoja virkkeitä. Ovathan ne ihan lööppikamaakin.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  5. Älkää taas käsittäkää Venäjää kuin tyypillistä länsimaista imperiumia. Küseessä ei ole mikään öljy, ainakaan ei Lähi-Idän öljy, eikä eteenkin mikään vilja. Jos halutaan ymmärtää Putinin ulkopolitiikkaa, katsokaa sen sisään. Kyseessä on taas ja aina Venäjän pitäminen ehjänä. Tarkemmin, kyseessä on myytin ylläpito. Tämä myytti erilaisesta ja oikeudenmukaisesta Äiti Venäjästä tarvitsee pysyäkseen oikeita tai tekasistuja voittoja . Mistä ne voitot hankitaan, on Venäjän kannalta vain tekninen kysymys. Siksi Venäjän naapurit eivät saa koskaan olla varomatta, koska Venäjä, Putinin johdolla tai tulevaisuudessa jonkun Tupinin, ottaa "voittoja", mistä vaan pystyy. Se on kuin haikala, joka ei saa pysähtyä, tai se tukehtuu.
    Yks mun isoisä syntyi muuten 1889 tai 1886 jos muistan oikein. Se osallistui Venäjä-Japanin sotaan 1904 ja sai ensimmäisen lapsensa kolmesta 50 vuotiaana. Elikkä mun äidin suvulta jäi herra Kemppisen sukuun verrattuna yksi sukupolvi väliin

    VastaaPoista
  6. Tätä piti jo vähän miettiä. Ryppy aika-avaruudessa. Sitten pää ja kunnia huokaisivat hiljaa haukotellen sen perään ja alkoi tehdä mieli sotilasryyppyä sillä reagoin erikoisella tavalla lukuihin. 1896 lanseerattiin (kerrankin sopiva ulkoperäinen sana) Ruotsissa pistinmalli jonka kahva on putkimainen muodostaen näppärän pikku ryyppyputken. Siitä on sievää siemaista jotain joka narskahtaa hampaissa. Se on yleensä ruostetta, jälkimaussa on vanhan aseöljyn ja lentokonebensiinin vivahteita. Ne ovat muutenkin mainioita vivahteita. On kuitenkin sopimatonta leikitellä viinalla ja työkaluilla yhtäaikaa, loukkaantumisen välttämiseksi.
    Lisäksi voisi mainita muitakin; vaikkapa ettei jakotavara ole siihen suunniteltu mutta sen huomannee mausta. Tämän mietittyäni alkoi tehdä mieleni harjata hiukset mutta koska en käytä kumpaakaan se meni nopeasti ohitse ja avasin radion sulkien jääkaapin oven sillä. Verraton kapine paitsi ettei sovellu kuntopyöräilyyn koska jarruvalo puuttuu ja pelkään aina kuntopyöräillessäni että joku ohittaa ylinopeudella ja joudun häpeään ja kantamaan koko himmelin jätekatokseen josta sen ostin hyvin edulliseen hintaan. Sain siitä 0,30€ - toivoakseni - mutta en ole vielä palauttanut tyhjiä pulloja.
    Luuta oli taas pitkin poikin lattialla mutta onneksi ei verta tai sisäelimiä koska ne tarraavat ilkeästi harjaksiin.

    Jämerästi kiittäen kaikesta vaivannäöstä ja ennakkoluulottomuudesta mainitsematta huumoria jota tässä blogissa on liiankin kanssa, piakkoin.
    Uskon että erehdyn vain vähäisessä määrin kun toivotan erään tähtikirkkaan yön raikkautta öisen tarhan uumenissa jossa sankarimme lepää.

    Kiitokseni ja kunnioitukseni kaikille yötyön mestarismiehille, olivatpa he Helsingin katoilla tai koneineen taivaalla.

    VastaaPoista
  7. No jaa. Ukrainassa ovat lentokone- ja moottoritehtaat. Tuskinpa Venäjältä leipä loppuu ihan heti, mutta varaosista voi tulla yllättäen pulaa.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista