Ranskalainen Bruno Latour
saavutti maailmanmaineen tutkimilla tieteen toimintatapoja ja erilaisia
organisaatioita. Selviteltyään, mikä ja millainen on laboratorio hän vietti
paljon aikaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa (Conseil d’Etat) ja kysyi itseltään,
mitä siellä oikein tehdään ja miten. Mikä on ”tuomioistuin” ja eroaako se
lakiasäätävistä elimistä. Ei muuten eronnut.
Tein saman aikaisemmin ja
panin tutkimukseeni korkeimman oikeuden alaotsikoksi ’”ihmiset ja yhteiskunta”.
Jos nyt olisi aika
kirjoittaa samasta teemasta, otsikkoon ilmestyisi kenties sana ”verkko” tai
sitten ”verkosto”. Perässä tulisi termi ”rajapinta”. Ihmiset ovat solmuja ja
yhteiskunta on verkosto.
Valtioneuvostoa,
ministeriöitä ja tuomioistuimia voisi pienentää paljon ottamalla skaalavapaan
verkon teoria todesta. Hierarkkinen verkko on perinteinen malli. Skaalavapaa
verkko on paljon tehokkaampi ja siis halvempi.
Esimerkki perinteisestä
verkosta on sanomalehti. Esimerkki skaalavapaasta verkosta on Google-hakukone
tai esimerkiksi tämä blogi. Esimerkki fyysisestä todellisuudesta olisi melkein
mikä tahansa metsä tai vastaava biologinen järjestelmä. Se kasvaa uusia yhteyksiä
ja hylkää vanhoja. Itse asiassa ionit ja kvanttikuoret tarkoittavat suunnilleen
samaa, verkostoitumista.
Katselin Ruotsissa
hyvillä mielin kirjaa, jonka kannessa oli hammasharjojen kuvia. Ala tai oppiaine
on ”aineellinen kulttuuri”. Juuri siitä
olen rettelöinyt kauan kulttuurihistoriassa. Turun keskiajan tutkijat näyttävät
tehneen valinnan, joka on mielestäni oikea. He menevät esineiden perässä
menneisyyteen.
Käytännössä se
tarkoittaa, että arkeologia ja kansatiede liukuvat hyvin lähelle historiaa.
Hyvä niin.
Hammasharjoja muuten
alettiin valmistaa ja myydä Ruotsissa 1836. Oma uteliaisuuden kohteeni on nyt
usein mainitsemani puukko eli veitsi. En enää usko, mitä itsekin kirjoitin
kirjaani. Ei se ole suomalainen erikoisuus.
Nyt minulla on valokuvat
1600-luvun ruotsalaisista puukoista, jotka nimenomaan eivät ole ”veitsiä”
eivätkä tikareita. Yksi oli pantu kuin minua varten lautaselle näyhtteeksi,
että puukolla vuollaan muutakin kuin puuta, tuossa tapauksessa lampaanreittä.
Niin se menee. Sian
reiteen eli kinkkuun kokkiveitsi on parempi, lampaanreiteen puukko. Teräkulma
ja terän paksuus merkitsevät.
Käytännön tutkimuksessa on
nyt mukana se ajatus, jonka ranskalaiset esittivät puoli vuosisataa sitten.
Subjektin ja objektin ero ei ole hyvä lähtökohta. On hullunkurista sanoa, että
esimerkiksi vaatteet ja varusteet heijastavat yhteiskunnallista asemaa, siis
sijaintia verkossa.
Näin haluaisi tietenkin
ajatella Tukholman Grand-hotellissa, jonka etukahviossa saa erinomaista teetä
yllättävän halvalla. Asiakkaat, tarjoilijat ja aulassa saapasteleva ovimies kantavat
kaikki arvonsa merkkejä. Meilläkin portierilla oli kaluunat eli kulmat. Jos takin
käänteissä oli sellaiset, se antoi oikeuden esimerkiksi pätkiä pahankurista asiakasta
turpaan.
Laki muuttui juuri.
Yksityisen vartijan vaatteissa täytyy lukea että vartija. Asiasta ei käyty
ihmeempää keskustelua, mutta voimankäyttövaltuudet näyttävät lisääntyneen. Ehkä
se on tarpeen muuttuneessa maailmassa.
Syvällisen aiheemme
kannalta, siis ajatellen subjektia ja objektia, liivit käyvät esimerkistä.
Poliisit ja vartija käyttävät erottuvia liivejä. Työmailla jokaisella on
liivivarustus. Lastentarhan lapset ovat kuin pienenpieniä työmiehiä. Heidän
ulkoiluvarusteisiinsa liitetyistä heijastavista liiveistä on vain hyvää sanottavaa.
Ja sitten ovat rikolliset
liivit. Voi olla hiukan epäselvää, millaisia rikollisiksi arvioitujen
moottoripyöräjoukkojen liivejä voi käyttää. Vielä epäselvempää on, olivatko nyt
lehdissä käsitellyt klovninaamarit jokin tilapäinen oikku, kukaties elokuvista
poimittuna, vai lisäesimerkki pukeutumisen vaikutuksista ja aiheestamme.
Vaatteet eivät osoita eli
kuvasta ihmisen yhteiskunnallista asemaa, vaan vaatteet ovat ihmisen
yhteiskunnallinen asema. ”Keisarin uudet vaatteet” on oivaltava satu, sillä jos
keisarilla ei ole vaateita, hän ei ole enää keisari.
Andersen ymmärsi saman
asian kuin historiantutkija Marc Bloch paljon myöhemmin. Kuninkaan viitta on
pyhempi ja ihmeellisempi kuin kuningas. Joka pääsee sitä koskettamaan, parantuu
taudeistaan. Bloch puhui ihmeidentekijä-kuninkaista.
Oivallus oli hieno, mutta
kirkollisia ja maallisia pyhäinjäännöksiä on kumarrettu vuosituhannet, ja
ihmiset ovat vaeltaneet saamaan helpotusta vaivoihinsa ihmeellisten esineiden
ääreen. ”Aitoja” palasia Kristuksen alkuperäisestä rististä (joka ei liene
ollut risti lainkaan), oli keskiajan Euroopassa kiintokuutiojalkoina enemmän
kuin sahatavaraa satamissa.
Taikakalu eli onnea
itselle ja kukaties tuhoa viholliselle tuottava esine on mukana arkeologisissa
löydöissä. Eri paikoista löydetään jatkuvasti myös uhrilahjoja, esimerkiksi
käyttämättömiä kiviesineitä. Esineeseen käytettyä työn määrää ajatellen tehoa
on varmaan arveltu tavattomaksi.
Taikausko ei ole nyt
puheenaiheena muodissa. Silti, jos ajattelee edellä kerrotuin tavoin, että
ihminen ja esine eli subjekti ja objekti saattavat sekoittua toisiinsa, päätyy
toisenlaiseen ajatukseen maailmastamme, esimerkiksi kysymyksiin
digitaalisuudesta kotona ja koulussa, innovaatioista ja globalisaatiosta.
Näistä kaikista on kirjoitettu
vaikka kuinka – mutta onko pohdittu, mikä osuus esimerkiksi älypuhelinten älyttömään
käyttämiseen on taikauskolla.
Entä jos
teollisuusyhteiskunnan nykyihminen on aivan yhtä taikauskoinen kuin kaikki
esi-isänsä. Taikuuden toimiva perusidea on keksiä selitykset, miksi taika ei
toiminut, ja esitellä uusia, väitteen mukaan parempia noitakaluja.
Autoissa, lentoasemilla,
työpaikoilla puhelinta tai tablettia pakonomaisesti sormeileva ihminen povaa
itselleen. Hän yrittää kurkistaa tulevaisuuteen. Hän haluaa koko ajan varmistaa
näytöltä, millaiset kortit hänellä on, ja tietää, mitä ne tuovat tullessaan.
Kuvassa ruotsalaismies etsii kännykkäänsä Norjan tuntureilla.
En nyt pitäisi kovin kannatettavana pikkulasten pukemista varoitus- ja liikennemerkeiksi, en sen puolesta aikuistenkaan. Pukeutimisen merkityssisältö (sic!) kutistuu aivan liikaa.
VastaaPoistaHuomiovärisen liivin tarkoitus selviää hyvin sen nimestä. Sen tarkoituksena ei ole aikaansaada akateemista pohdintaa pukeutumisen merkityssisällön muuttumisesta.
PoistaRiikinkukon- ja strutsinsulkien käyttöä ja maahantuontia tulisi rajoittaa, turkiseläinten tarhausta saa vastustaa, kiroilua pitää vihapuheena mihin määrään tahtoo mutta liikenneturvallisuuden ja puhtaan käytännöllisyyden pilaaminen filosofisella estetiikalla on ajattelematonta.
Huomioväriset liivit eivät ole asuste eivätkä vaate, ne ovat tarpeen varmuudeksi ja luetaan kuuluviksi turvavarusteisiin.
Kypärä, silmäsuojaimet, heijasimelliset huomioväriset päällysvaatteet/liivi ja turvajalkineet ovat epäesteettisiä ja tuovat mieleen jotain, työmaa-alueen kenties? Niiden tuleekin. Niillä on pääsyn edellytyksenä että nämä ovat puettuina.
Pikkulasten vanhempien on kavahdettava tämäntapaista piiloaatteellisuutta, onpa hyvä että muistutit. Onhan aivan toista olla älykäs ja hyvätapainen kuin työläinen jolla ei voisi olettaa olevan edes kotikasvatusta. Sellaisiin kavennuksiin ei tule suostua. Turvallinen lapsuus on kansamme tärkeimpiä voimavaroja, vaikka voisi ajatella pidemmällekin ja tuoda vähän kauneutta ja koreutta lapsosten saataville. Ei työtä, leikki on lapsen työ, toistaiseksi verovapaa.
Mutta...
Hyvin joutaa ja heti korjataan, mikä estää käyttämästä Mannerheimin tapaan ratsastussaappaita, pussihousuja, lottapuseron kankaasta ommeltua kesätakkia ja vetämästä suikan remmiä yläkautta? Vilkkaat lapsoset puettava arvokkaasti, juu. Kannatetaan! Autonkuljettaja vie ja tuo. Onhan meillä eduskunnassa edustajat siihen että saadaan tämä pikkuhuoli pois päiväjärjestyksestä?
Käyttänette kaikitenkin veneillessänne pelastusliiviä ja pyöräillessänne kypärää? Polven korkeudella keikkuva heijastin on parhaimmillaan. Aatteet eivät heijasta yhtä hyvin.
Kuva: "Ruotsin kello siirtyy kahdestatoista yhteen."
VastaaPoistaEipähän oo kun meikäläinen rantarosvo työssään. Kutsukortti tipahtanu. Näkeehän sen: katoppa niin aivan selvästi lukee että meiltä yliherrat viepi kohta kädetki käsistä että tuuppa laitteleen taikatulet rantaan. Lend-a-hand -kortti. Lentohandulappu. Handuflibari. Se on kato käänteistä logiikkaa, eksä tienny? Mä mietin vaan että kukahan mut näki...
PoistaPukeutumisen merkityssisältö ei kutistu, kun pidetään suojavarusteiksi laskettavia vaatteita. Niissä varusteissa lukee nimittäin aika selvästi, minkä instanssin nimissä niitä kannetaan. On aika eri asia pyöriä työmaalla valkoinen kypärä päässä puhtaissa turvavarusteissa, joissa on pääurakoitsijan tai tilaajan nimi kuin jonkin virolaisen pikkufirman paskaisissa haalareissa vihreässä kypärässä. Aivan samalla tavalla myös viranomaisten univormut kertovat tietävälle paljon enemmän kuin sen, että kantajalla on lupa pamputtaa.
VastaaPoistaOlisin blogistin kanssa eri mieltä voimankäyttövaltuuksien muuttumisesta. Yleislinjana on nähdäkseni se, että voimankäyttö on mennyt laillisempaan suuntaan ja vähentynyt.
Entisaikaan esimerkiksi ravintolan ovimiehen tai vaikkapa viraston vahtimestarin eivät perustuneet juuri mihinkään. Silti laitapuolen kulkija paiskattiin sen kummemmin miettimättä niska-perseotteella ulos. Nykyään asiasta on olemassa laki, jossa määritellään tarkasti, milloin näin saa tehdä, ja uskoisin erona olevan lähinnä sen, että voimankäyttö on tämän kautta tullut näkyviin.
Se, että poliisin voimankäyttöön on kuollut viimeaikoina useita ihmisiä, on uskoakseni seurausta nimenomaan tarkentuneista voimankäytön rajoista ja parantuneesta koulutuksesta. Mikkelin tapauksen jälkeen poliisille oli aika selvää, että aseenkäytöstä tulee melko varmasti käräjäreissu, ehkä myös viranmenetys. Tämä minimoi aseenkäytön. Sittemmin aseenkäyttötapauksia on tullut, ja koska aseenkäyttö on ollut minimaalista, on merkittävä osa tapauksista ollut sellaisia, että poliisille ei ole tullut seuraamuksia. Ihan oikein sinänsä, sillä tapaukset ovat olleet oikeutettuja. Tämän seurauksena on kuitenkin syntynyt hiljalleen käsitys siitä alueesta, jonka sisällä asetta voi laillisesti käyttää. Tämän alueen tunnustamista ja sen sisällä toimintaa myös harjoitellaan. Seuraus on, että poliisi uskaltaa käyttää asetta, jos on aseenkäyttöä vaativassa tilanteessa eli aseenkäyttökynnys laskee, kun oikeustila selvenee ja koulutus ottaa tämän huomioon. Paradoksaalista kyllä, perusoikeuksien kannalta olisi parasta pitää voimankäytön säännökset riittävän epäselvinä, ettei ainakaan tappavaa voimaa uskallettaisi käyttää.
NLW = non lethal weapons, onko kuultu näistä?
VastaaPoistaTaser on eräs, ei välttämättä paras. Kummaa asiantuntemista, yleensä niin tarkka E. A. on oudon paatoksellinen.
Kun puukkoja on kerran käytetty muuallakin maailmassa satoja vuosia, niin kai muillakin on sitten sille omakielinen nimikin?
VastaaPoistaSellainen, joka erottaa sen veitsestä ja tikarista. Tai päinvastoin: miksi meillä on puukolle oma nimi?
"miksi meillä on puukolle oma nimi? "
VastaaPoistaRiippuu murteesta. Jossain päin on leipäveitsikin puukko.
AW