Teknillisissä
yliopistoissa opetetaan kryptografiaa. Luennoille on ollut kovasti tungosta.
Vain Shostan kanssa
pääsin keskustelemaan joskus Helsingin slangista salakielenä. Muistelen
lykänneeni hänelle Paunosen suuren slangin sanakirjan, joka oli näkyvä, uraa uurtava
ja sai Tieto-Finlandian vuonna 2001. Kaikki muut TKK:n professorit olivat
sykkiläisiä ja paremmista piireistä. Shostan kouluvuosien kotiseutu oli Toinen
linja.
Emme ole olleet
yhteyksissä muutamiin vuosiin. On siis ilmoitettava näin verkon välityksin,
että Heikki Paunosen uusi kirja ”Sloboa stadissa” on omiaan mullistamaan
maailmankuvaa ja lisäksi se on hauskaa luettavaa.
Paunonen suomen kielen
professorina on tehnyt sen, mitä muutama on yrittänyt, pahamaineisimmin Veijo Meri,
jonka julkaisut sanojen synnystä ovat ennen kaikkea epäluotettavia. Lukijalle
on voimille käyvää, että joutuu pohdiskelemaan kovasti, onko jokin selitys
kirjoittajan katteeton päähänpisto vai tutkijan tai tutkijayhteisön vakaa
kannanotto.
Paunosen hienossa
kirjassa (Docendo, 2016) esittää roolia jopa kadonneen kaupungin kuollut kieli,
nimittäin Viipurin katukieli. Tiesihän lukija, että esimerkiksi Lopotti on
oikeastaan sama sana kuin ”slobo”, joka taitaa Helsingissä olla edelleen
käytössä? Viittaus tarkoittaa venäläisyyttä, Paunosen kirjan aihetta.
Helsinki ja Suomen
tasavalta teeskentelivät tarmokkaasti, ettei täällä mitään venäläisperäistä
olekaan. Ajatus on aika villi, ottaen huomioon Senaatintorin ja Kauppatorin
rakennuksineen. Mutta niin vain katukuvasta on ehkä häipymässä kuuluisinkin
venäläinen liikenimi, Koff, siis Sinebrychoff. Edes Diakonissalaitos ei enää
viestitä, että tämä kokonaisuus, nykynimeltään kai Diacor, on sangen
venäläisillä rahoilla perustettu hieno laitos, jonka takana oli hovineiti
Aurora Karamzin, itse suomenruotsalaista aatelia ja useankin venäläisen raharuhtinaan
leski.
Vain asiantuntijat ymmärtävät,
että esimerkiksi neuvostoelokuva ei noussut tyhjästä, vaan perinteestä.
Suomessa venäläisyyttä edustivat elokuvassa upeasti Valentin Vaala ja Teuvo
Tulio ja teatterin puolella tietenkin Eino Kalima suorine kontakteineen jopa
Moskovan taiteelliseen teatteriin. Ajoittain Otavan palveluksessa ollut mainonnan
ja kuvajournalismin ja pilajulkaisujen uranuurtaja Veli Giovanni eli H.J.
Viherjuuri julkaisi itsekin venäjän oppikirjoja ja kuuluu vaikuttaneen
ratkaisevasti siihen, että Suomessa ilmestyi paljon venäläisiä klassikkoja
käännöksinä.
Vahvin venäläisyyden ala
oli iskelmä- ja laulelmamusiikki, joka oli soinnutusta myöten Pietarista
omaksuttu. Suomalainen molli – laskeva seksti – on todellisuudessa venäläinen
molli. Venäläisen Aleksanterin kimnaasin kuuluisia oppilaita oli esimerkiksi George
de Godzinsky.
Isäni, joka
paikkakunnalla asuneena osasi viipuria, saattoi joskus parahtaa pimeimmällä
Pohjanmaalla, että ”vilt kiva”. Se puolestaan on Kustaankadun ja Vaasankadun
kieltä Helsingistä, eli hänelle kotiseutumurretta. Sedistäni ainakin Kale ja
ajoittain Jorkku saattoivat heittää kokonaan slangiksi.
Slangissa ja murteessa on
se erikoisuus, että niiden jäljittely on vaikeaa. Kumpaankin kuuluu
tietynlainen ääntäminen ja puherytmi. Vanhaa slangia puhuttiin nasaalisti,
välillä kiekaisten.
Menen tällä viikolla kirjamessuille
myös näytteille pohjalaisten murrelevyjen kanssa (Vaasan Jaakkoo). Suhtaudun
hyvin uteliaasti siihen, vieläkö suomen kielen murteen ymmärtäminen on
ihmiselle häpeä, vai joko se katsotaan ansioksi.
Itse olen tunnetusti sitä
mieltä, että murre on verraton väline kielen rikastuttamiseen, etten sanoisi
kaivosteollisuuden hengessä rikastamiseen.
Slangi oli ennen ainakin
opettajien mielestä huonoa käytöstä, jollaista ei tullut suvaita. Tiedettiin
että slangin puhujat olivat hampuuseja, samaa joukkoa jota ennen nimitettiin
sakilaisiksi.
Paunonen on osoittanut
ennenkin, ettei slangi ole mihinkään kadonnut. Slangi muuttuu. Paunonen latelee
suorastaan satoja esimerkkejä lapsenlapsiltaan kuulemikseen. Se on kohdittain
erikoista, koska kirjan aiheena on nimenomaan slangimme venäläisyys.
Itse asia on kai tuttu.
Sellaiset sanat kuin ”voda” ja ”mesta” ovat puhtainta venäjää ja samoin
tietenkin lafka ja safka. Mutta kirja löytää niiden runsauden.
Tähän voi tuoda
lisähuomautukseksi käsityksen slangista – oikeastaan jargonista – tietoisena salakielenä.
Slangin ja murteen muuan
suuri ero on kielioppi. Slangissa yleensä vain käytetään erikoislaatuisia sanoja,
mutta lauserakenteet eivät muutu. Murteessa on toisin. Turkulainenkin lupaa
kieltämällä. ”Et sää turpaas tahdo” on suora kysymys.
Erikoiskieli tähdentää
yhteenkuuluvuutta mutta on samalla tietoisesti tarkoitettu menemään asiaa
tuntemattomilta sivu korvien. Narkomaaneilla on syy käyttää kummallisia
sanontoja. Paunosen aikaisemman kirjan mukaan ”Onks Heikkiä näkyny?” saattaa
tarkoittaa ’”tiedätkö, mistä saisi heroiinia”. Slangilla tehtiin ja kai tehdään
edelleen selväksi, mistä kaupunginosasta ja mihin mahdolliseen tappeluporukkaan
puhuja kuuluu. Töölönlahden eri puolilla puhuttiin eri tavoin.
Sloboslangi painui
näkymättömiin mutta jatkaa vaikutustaan. Luultavasti käsillä on uusi nousu.
En osaa kuin ihastella.
Näin tärkeä ja keskeinen asia näin laajasti ja nautittavasti ilmaistuna!
Toivottavasti muille käy samalla tavalla kuin minulle. Esimerkiksi taas
virallinen Narinkka on tässä kirjassa selitetty tyhjentävästi – ja hauskasti.
Vaihtoehtoja on monta,
mutta ”kiva kaveri” saattaa olla sloboslangia ja olisi tarkoittanut alkujaan, ”taitava
varas” tai laatuunkäyvä oman jengin jäsen.
Slobohoro aneli mestoilla vodaa, mut breikkasin, ku hiletti niin broadisti.
VastaaPoistaKiva kaveri on nasta kundi, suorastaan aika heebo. Kyrkslätissä asuu must ihme böndejä ja jyvien bortsjemmaajia!
Öbikses päin on ihme monojengi, ne vaa griinaa ja dokaa bissee ja skulaa kaikkii ihme biisei. Kandee ottaa lungisti. Tsigge flekkaan ja fledaa voogulle. Midnight Dynamos skraitalle ja hulinat stuugas ja jotain snadii nakerreltavaa ettei koko ajan tartte ravaa strooliksella. Jäävettä vikaks ettei tu karsee darra, siis niille ketä ei haldaa ja oo treeniä ees öögaillu. Kolme stobee Aatulimpparia on sellanen snygga satsi.
PoistaTämmönenki tsennataan ku Lättäjalka. Siinon 2 cl A-Aalimuu ja pikkusen K-vitamiinii, se on korvien huuhteluun mut kyl sitä pystyy dokaa ku kisko liikaa ja laatota taksii sisältä.
Tjänare tsendiksille tänne Taavin tuubiin vaa
X 1 K -iku Dimwitty Duck
paavo sakari
varotaaks vaa kirkasta
Öbis, oi Öbis, siellä minäkin laivastossa olin, kun armeijaan en onnekseni kelvannut. Sittemmin siirryin kuninkaalliselle miinalaiva Hämeemaalle, Riga-luokan saattajalle.
PoistaNäkisin murteen ja slangin aika erilaisina ilmiöinä. Helposti kuvitellaan, että murre on väärin puhuttua suomea, vaikka se itse asiassa on aitoa paikallista suomen kieltä. Se on siis kirjakielen pohjana, kirjakieli perustuu siihen. Sen sijaan slangi rakentuu ikään kuin kirja- ja puhekielen päälle, muuttaen sitä puhujien taustan mukaan ja tuoden kieleen lähinnä uusia sanoja ja ilmauksia.
VastaaPoistaTiivistäen ja kärjistäen: murre on luja perustus, slangi on tuuliviiri.
Jossain uudessa etnografisessa tutkimuksessa helsinkiläisistä huumeidenkäyttäjistä oli hauska maininta siitä, että koska käyttäjät, välittäjät ja muut asianosaiset joutuvat jatkuvasti kehittämään uusia kiertoilmauksia puuhilleen pysyäkseen askeleen langoilla kuuntelevaa poliisia edellä, he tipahtavat itsekin usein kärryiltä siitä, mistä olikaan kysymys.
VastaaPoistaOnkin hassu ajatus, että esimerkiksi samoista lähtökohdista kehittyneen cockneyn puhujatkin osan aikaa vain teeskentelevät tajuavansa, mitä mikäkin sana "oikeasti" tarkoittaa. Tai luulevat tajuavansa, mutta merkitys onkin jo eri kuin viime viikolla.
Koiramme oppi uuden sanan nopeasti, usein viimeistään kolmannella kerralla.
PoistaSiksi autosta piti käyttää jatkuvasti erilaisia kiertoilmauksia kun jouduimme puhumaan autolla kylille tai sukulaisiin menosta koska emme tahtoneet turhaan innostaa yli-innokasta matkustajaa ja saisimme puhua kaikessa rauhassa. "..kumipyöräiselläkö me mentäisiin..?"
Raamattuki on vendattu stadiks.
VastaaPoistaSeitskytluvulla pilveä tiedusteltiin Vanhan kulmilla kysymällä "Onk Erkkii näkynny?". Henkilökohtaisesti en tunne, ketä Erkkiä. Mitä vennään kieleen tulee niin synnyinpaikkakuntani sanoissa lienee paljonkin sieltä peräsiin olevii -- pitskat, teleskat, ristana, sarain, aprakka, huikku ja emmiä höit muistakaa. Kieli elää kun se lainaa. Ja sit on tää muusikkoslangi, jost sietäis tehä ihaa oma kirjasa.
VastaaPoistaSibeliuksellakin on venäläinen juonne.
VastaaPoistaKivasti laiteltu tämä juttu Proffalta.
VastaaPoistaKemppistelyä nyt sitten vaan.
Eihän meidän mitään hävetäkään tule tai tarvitse?
Sana on Sana ja: "Se pitää / tulee uskoa kun sanotaan."
Sanoi Sosä (joksi häntä kutsuin, silloin Pienenä)
Sosä Sahaa! Herättyäni oitispaikalla kirmasin kurkkimaan mutta Mummi että etkö panisi vaikka housut jalkaan..? Oli toki toinenkin; hänellä oli tapana hakata klapeja aamuisin, ennen muiden heräämistä.
Sosä -akkaa! (pikkuisen oli tuota puhevianpuolta siihenaikaan)
Hurraa!**
Murteet ovat kuin tuore kala, ne menevät nopeasti pilalle ja vanhan slangin haistaa kauas kun sitä yritetään tarjota. Intonaatio, rytmi ja flow. Stadissa muistaakseni suositaan tuplailmaisua (fitissä kunnossa) ja tarkoitusten vaihtamista (dokata röökiin). Nää mitä ite oon huomannu.
VastaaPoistaMielenkiintoisin itäisten vaikutusten tyyssija on Pogosta. Aivan käsittämättömän omaperäistä menoa suomalaiseksi. Juurikin niin suomalaista menoa että kannel vain raikaa. Ja vaikka Jeffit ovatkin vaikutteita paljon muualta saaneetkin, ei geenipooli ole turhan laaja.
Dokata röökiin? Zum Teufel, was ist das? Wer sind Sie? Sie haben keine anung.
PoistaVielä vähän aikaa sitten Helsingin raitiovaunut pysähtyivät Kaisaniemessä Varsapuistikon pysäkillä, jonka raitiovaunussa pyörivä opasteteksti ilmoitti ruotsiksi olevan Fölskvären. Nyttemmin nimi on tekstityksessä muutettu Kaisaniemenpuistoksi, joka on tietenkin se isompi puisto. Tutkittuani harvinaisemman "skvär"-sanan alkuperää sen taustalta paljastui englannin square. Ruotsissa skvär on paikannimissä jokseenkin tuntematon. Suomessa sana on vakiintuneempi, koska se on ilmeisesti omaksuttu venäjän kielen kautta. Venäjässä käytetään skver-sanaa.
VastaaPoistahttp://www.dn.se/kultur-noje/vad-betyder-skvar/
http://www.sprakbruk.fi/index.php?mid=2&pid=13&aid=2376
Hälsningar från en som längtar efter Kajsaniemis metrostation.
Onko kuitenkin niin, että murre tai vähemmistökieli vaatii säilyäkseen myös alueen tai ainakin yhteisön. Ajattelen vain, että karjalan kieli säilyi Tverin Karjalassa ruptuurisodan jälkeen yli kolmesataa vuotta, mutta liukeni Suomessa yhdessä sukupolvessa, kun kielen puhujat asutettiin valtaväestön sekaan. Kolttien tilanne on hieman toinen. Niin karjalan kuin saamen kielten käyttöä on koulumaailmassa aikanaan jopa pyritty tukahduttamaan, mutta esim. tätini kertoi sodan jälkeen kansanopiston suomen kielen opettajan sanoneen heille parille salmilaistytölle, että älkää koskaan luopuko kielestänne, kun teille ei muutakaan ole jäänyt.
PoistaJos viittaat yhdessä sukupolvessa liuenneella "karjalan kielellä" ns. luovutetun Karjalan puheenparteen, niin se ei ollut varsinaista karjalan kieltä vaan suomen kielen kaakkoismurretta.
PoistaKarjalan kieltä puhuttiin ja puhutaan hieman ylempänä, etupäässä Venäjään kuuluvassa Karjalan tasavallassa, jossa se on taantumassa kuriositeetiksi venäläistämispaineen alla.
Nykyään vähemmistökielen statuksen saanutta liivin kieltä tarkoitin kuten ilmeisesti sinäkin toisessa kappaleessasi.
PoistaEiköhän kieli ole erottautumisen väline. Me haluamme puhua ei lailla kuin he, koska haluammme näyttää, että olemme erilaisia.
VastaaPoistaTai samaistumisen väline. Haluamme puhua, oppia puhumaan samalla tavoin (kaveripiirissä, työpaikoilla jne.) kuin muut, koska haluamme näyttää että olemme samanlaisia, kuulumme samaan joukkoon.
PoistaErityisen noloa on suomalaisen nuorison tapa käyttää englannin kielen slangisanoja, joita opittu youtubesta tms. Kun kuitenkin mainitun kielen peruskielioppi on hakusessa eivätkä sibilantitkaan oikein suju, niin melko höpöä tulee suusta.
VastaaPoistaYleiskielen käyttäminen ei ole koskaan väärin ja vanhaan hyvään aikaan kun ihmiset vielä käyttivät luotettavia sanakirjoja, epätoivottujen sanojen yhteydessä oli varoitusmerkki.
Nimim. Ashley ei ole Assley.
Tarkistettuani aapeeseekirjasta tämä osoittautui paikkansapitäväksi.
PoistaOn paljon mitä en ymmärrä kuten mitä on Ruotsi-Suomen mutta mitä ei ole ei voida ymmärtää.
Nimim. Heightin ei ole heitin
Tuo merkki on siis ⚠ ja jos sana on merkitty sillä, niin sitä ei vain käytetä sivistyneiden parissa.
PoistaSivistyspuutesana vaiko sivistyspoistosana? Sivistys peittää sanat mutta jättää merkin. Rauman pitsiviikot ovat sivistyksen merkki. En ole vakuuttunut että sanojen hilloaminen ja käyttämättä jättäminen on sivistystä. Olen silti vakuuttunut että korruptoituneesta sanataiteilusta korruptoituneeseen politiikkaan on lyhyempi matka kuin yleensä on viitsitty ymmärtää.
PoistaVrt. sokean kutsuminen kompakielen termillä täysin näkörajoitteiseksi.