Sivun näyttöjä yhteensä

8. toukokuuta 2016

Suomi-tekoni




Muutetaan keskeinen kadunnimi.

Tehdään Hämeentiestä Tannerintie.

Siten se rinnastuisi Mannerheimintiehen, joka oli ennen Turuntie. Siten se toisi kartalla ja nimistössä esiin itsenäisen Suomen kaksi välttämätöntä puolta.

Kieltäydyn nimittämästä niitä puolueiksi. Ei Mannerheim tiettävästi kuulunut mihinkään puolueeseen. Tanner oli tosi puoluemies, mutta ei-koulutetun väestönosan oppima taito perustaa itse omat liikkeensä ja järjestönsä oli historiassamme yhtä tärkeä kuin se toinen puoli, johon kuuluivat muun muassa arvostamani suojeluskunnat ja lotat.

Sota ja vaikeat ajat selvitettiin kuitenkin suurilla ponnistuksilla, ja vasemmisto- ja ammatillisia järjestöjä on syytä kunnioittaa, vaikka ei kannattaisi niitä. Runoilija joka nimesi sotien välisen ajan Tannerin tasavallaksi, ei ollut ihan väärässä. Tosi Tannerin tasavalta jatkui sotien ajan ja sodan jälkeen aina Kekkosen kenraalikuvernöörikauteen asti.

Jos tämä ehdotukseni Suomi-teoksi on toteuttavaksi liian raju, nimetään sitten Sörnäisten rantatie, joka on sekin täynnä entisen Elannon ja siis pääjohtaja Tannerin muistoa. Mielestäni Sörnäisten rantatie on näitä sinänsä tarpeettomia geograafillisia nimityksiä, joihin minun mielessäni ei liity mitään erikoista.

Kolmas vaihtoehto olisi Siltasaarenkatu, mutta tuolla nimellä on omaa historiaa.

Kotoisin Tanner oli Ruoholahdenkadulta, niistä sadan markan villoista, joista muutamia on säästetty.

Hiukan erikoista että sosiaalidemokraattina ministerinäkin toiminut Matti Paasivuori on saanut kadun nimiinsä. Hän oli merkittävä poliitikko ja keskeinen toimija tärkeissä tilanteissa.

Säästöpankinranta on muuten lystikäs nimi. Seudulla ei tiettävästi ole toiminut mitään Säästöpankkia. Muistelen lukeneeni, että siellä jossain oli yksi kaupungin monista kapakoista, ja ylioppilaatkin kantoivat sinne rahansa ”kuin säästöpankkiin”.

Mannerheimintie sai nimensä Mannerheimin syntymäpäivän kunniaksi vasta 1942. Sen jälkeen ainoa mieleen tuleva keskustan kadun nimenmuutos on Hallituskadun pätkän nimeäminen Yliopistonkaduksi.

Vaatisin Urho Kekkosen kadun muuttamista takaisin Kampinkaduksi. Vaikka Kekkonen asui Hämiksen talossa, joko hänelle olisi pitänyt antaa kunnon katu (Mechelininkatu olisi ollut hyvä, tai Nordenskiöldinkatu) tai sitten jättää merkkimies kadutta.

Perinteitä kyllä oli. Helsingin keskustan kadunnimistä merkittävä osa on tsaarin Venäjän hallitsijoiden ja hallitsijaperheiden etunimiä ja viittauksia venäläisiin ritarikuntiin kuten Yrjönkatu.

Kova keskustelu käytiin Unioninkadusta. Kaupungin herrat ehdottivat Aleksanteri I:n vierailun yhteydessä 1819 uuden kadun nimeksi Aleksanterinkatua ja komealle poikkikadulla hallitsijan puolisin Elisabethin nimeä, suomeksi Liisankatu. Aleksanteri kuitenkin määräsi nimeksi Unioinkatu Suomen suuriruhtinaskunnan valtakuntaan yhdistämisen kunniaksi, ja hänen oman nimensä sai sitten eräs poikkikatu vuonna 1833.

Wikipedia tietää, että itsenäisyyden alkuvaiheessa nimen muuttamisesta keskusteltiin kovastikin ja sijaan ehdotettiin muun muassa Itsenäisyydenkatua. Ajatus ei toteutunut. Miksi ei, siitä ei ole tietoa.

Itsenäisyyden alkuvaiheessa vanhat nimensä menettivät Konstantininkatu ja Vladimirinkatu ja Antinkadusta (P. Andreas) tehtiin Lönnrotinkatu ja Nikolainkadusta Snellmaninkatu.

Muutoinhan meillä on helpon tietokilpailun tarpeiksi paljon huoattavien henkilöiden etunimien mukaan nimettyjä katuja – Ludviginkatu (Engel), Fabianinkatu (Langenskiöld), Robertinkadut (Rehbinder) ja useita muita.

Maalaispoikana ihmettelen kadunnimeä Erottaja. Mielestäni erottaja on henkilö, joka toimii yt-neuvotteluissa, joissa ihmisille annetaan potkuja. Ruotsiksi Erottaja on ”ero”, skillnaden.

Joku ei varmaan haluaisi asua Tannerintiellä. Ei se mitään. Moni asuu Taavetti Laitisen tiellä tietämättä, kuka oli Taavetti Laitinen. Sietäisi tietää. Merkittävä henkilö.

Vauhtiin päästyä voisi muutenkin vaihdella nimiä. ”Helsinki-Vantaan lentoasema” on epäkäytännöllinen ja omituinen. Eikö olisi konsensus-henkistä muuttaa sen nimeksi Paasikiven lentoasema.

Suomi oli Tannerin tasavalta osittain siksi, että Paasikivi keskittyi keräämään itselleen optioita (tantiemia) Kansallispankissa eikä sekaantunut politiikkaan muutoin kuin äärimmäisen hulluuden hapuillessa valtaa.

Paasikiven linja unohdettu maineteko oli Kokoomuksen puoluekokous, jossa tehtiin selvä pesäero Isänmaalliseen kansanliikkeeseen ja saman tien äärioikeistolaisiin pikkuporukoihin. Linkomies on tunnustanut muistelmissaan, miten ikävältä tuntui, kun Paasikivi kiskoi hänetkin maan pinnalle. Tämä tapahtui siis 30-luvun puolivälin aikoihin, selvästi ennen sotia.

Roti pitää olla. Minulle henkilökohtaisesti ”Helsiknki” on kummallinen, taustaltaan epäselvä nimi, joka muistuttaa, miten eräät Uudenmaan niemet kuuluivat Helsingelandiin eli muodostuvaan Ruotsiin ja toiset, kuten Kirkkonummi, Paadisten luostarille, eli ehkä Tanskalle, mutta kuitenkin muodostuvaan Viroon.

En kuitenkaan ehdota nimen muuttamista, niin suosittua kuin sellainen onkin etenkin yhtiöiden maailmassa. Sortavala olisi kyllä tavattoman kaunis nimi, ja kaupparekisterin mukaan käyttämättömyyden vuoksi vapaa.

Tai sitten Viipuri takaisin…

(Kuvassa Helsingin Heikinkatu 1939)

29 kommenttia:

  1. Kuopion Saaristokaupungissa on Martti Ahtisaaren koulu. Tuli vaan mieleen, että Turku ja Helsinki on Kuopion satamakaupunkeja ja se kun tätä Suomen Pisa-ihmettä ilmeisesti skuuppaava ulkomaantoimittaja kulki sinne samalla bussilla.

    VastaaPoista
  2. Koska olen subsidiariteettinen (vain yleiset päätökset tehdään yleisesti, paikallisia tehdään paikallisesti), sallittanee havainto periferiasta, josta pääkaupunki perinteisesti on rekrytoinut ilotyttönsä ja kyypparinsa.
    Pienissä maan kauppaloissa on usein "Valtakatu".

    Se jos mikä on osuva nimitys kadulle, jonka laitoja kulkevat ihmiset jalan, mutta keskellä hevosella.

    VastaaPoista

  3. Valkoiseksi taloksi kai Kaivarin kulmassa Katollista kirkkoa vastapäätä tyhjänä ja myynnisssä seisovaa Marmoripalatsia kutsutaan. Ja ehkä useammassakin mielessä. Olihan se Työtuomioistuimen tyyssija. Tosin sija ilmaantui aikoina kun tuomiot olivat pikemminkin punertavia. Jänskä tuomioistuin. Sieltä ilman uutta lainsäädäntöä alkoi putkahdella sallimusta vuokratyövoimaa ja pätkä- ja keikka- ja studiotöitä kohtaan.

    Sen alta kulki yksi satamarata tunnelissa Siljan satamaan ja jatkui Vikingin. Talossa asui Rudolf Walden toisin kuin muut metsäläiset jotka asuivat tehtaillaan, niin asui poika Juusokin. Suomen sosiaalihistorian suuremmoisin esitys 1950-1990 on Esa Pakarisen Kauko Helovirran ja oliko itse heleä Armi Aavikkokin mukana, ja tietty hierarkioiden dynamiittimiehenä Helikopterissaan Kalevi Keihänen tai ainakin turkkinsa. Elokuvan suuruuden tajuamiseen meikältä meni pari metriä globaalia kulttuurihistoriaa plus ne vähät mitä asiainkulusta Suomessa mainitaan.

    Söörnäisten rautatie olisi ydintä. Se tehtiin heti kun kutsuvieraat oli kyyditty pääradalla. Sivuhaara läksi Pasilasta Vallilan kautta Vantaan yli rautasiltaa (=nyt pala tätä sciencejokeria jos ilkeän edes mainita). Sitten Viikin suunnilta ja satamaan sinne Sompasaaren kohdille mistä Finnhansa äskeisvuosikymmeninä purki asuntovaunuja ja saksalaisia Lappiin.

    Tämä Söörnäisten satama ja rautatie Nevan rantaan, pyöreätä tukkia ja halkoja ja sahatavaraa, klonkkusi Salpauselän komeinta männikköä kuin kolmas kymi itsensä Kymijoen ja Kokemäenjoen kolmantena haarana. Se oli Paloheimopastorin rata. Veljensä juuri kuopatun investointipankin Suomen, ja jo aikaa vatsansa ulkomaille tyhjentäneen Pohjolan, Paloheimo nostatti asuinpalatsinsa näköyhteyteen lastaussatamaan Kallion kalliolle.

    Söörnäinen oli muun kumman ohessa Pietarin ulkosatama tai oikeastaan vapaasatama. Kaikkea mitä Venäjän länsihenkinen aristokratia superkulutukseensa kaipasi oli kuljetettavissa Sörkän kautta Suomen idänkauppa-asemaa hyödyntäen eli tullit luistaen. Tähän sekä puukauppaan että ylellisyyskauppaan se Valkoinen talokin pohjasi ja koko Pohjoisespalanaadi Presidentteineen ja Korkeine Oikeuksineen. Onkohan KO talossa virastanut ketään paitsi bloggarimme, joka tästä tietää ja tätäkään viitsii (joutuukin!) lukea. Pressan talossa luojan lykky sentään Kallio ymmärsi ja Paasikivi ja Kekkonen.

    Nyt Suomen viivytystaistelun kenraali oli Lauri Lyly, joka esti pakokauhuministeristöjen tihutyövimmaisilta reformaattorilta pahimmat peukaloonsa vuolemiset. Eipä silti jatkoaika olisi tullut jo noitten hourupää-säädöspurkajien reformiruuhkastakin. Johan maakuntavaalitkin piti lykätä oliko vuodella.

    Suomen ja hesalaistenkin energiset vaiheet ovat kiehtovat kuin paras ooppera tai nykytaide installaatio. Parasta ettei sitä tarvitse lukea eikä voikaan, sen tavoittaa fillarilla ja poikkeamalla elokuviin.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  4. Niin,

    Vaikka Viipuri menetettiin niin Viipurin urheilijat eivät lannistuneet. Yleisurheilussa jatkavat huipputasolla edelleen. Taisteleva sinnikäs urheilujoukkue voitaisiin nimetä myös: "Tali-Ihantalan taistelijat" -Murphy_

    VastaaPoista
  5. Ainakin kirjoittajan "historiapoliittinen" kanta tuli tässä blogissa harvinaisen selväksi, jos siitä nyt varhemminkaan mitään epätietoisuutta meidän suuren yleisöön kuuluvien keskuudessa on ollut.

    JK: "Joku ei varmaan haluaisi asua Tannerintiellä. Ei se mitään. Moni asuu Taavetti Laitisen tiellä tietämättä, kuka oli Taavetti Laitinen. Sietäisi tietää. Merkittävä henkilö."

    Konstit ovat monet, kuuluu Tannerkin sanoneen varttuneemmassa iässä eräästäkin eräästäkin ns. huomattavasta yhteiskunnallisesta toimihenkilöstä. Itse painelen, jos matka sattuu Runsalan saareen, kahville JR 14:n puolustus- ja erillissodan harvoina vapaahetkinään pykäämälle hirsitalolle, "Honkapirtille", mieluummin niittyjä pisin vaikka sitten kurpposet ravassa kuin Albert Ravilan sannoitettua raittia.

    VastaaPoista
  6. Arvoisa Blogisti, esität kaksi todella hienoa nimistön muunnosta. Minusta on hienoa, että Suomen pääkaupungissa kukoistat suuriruhtinasmaan hallitsijoiden nimet eri variantteina, se on sitä historian kunnioitusta. Myös erilaise omien 1800-luvun poliitikkojemme nimet puoltavat paikkaansa.

    Kuitenkin ehdotus Hämeentien muuttamisesta Tannerin tieksi on enemmän kuin kannatettava. Entinen Turuntie ei johda oikeastaan Turkuun vaan Hämeeseen ja siksi se on hyvä olla Mannerheimintienä. Ja koska Hämeentie johtaa nykyisin vain Päijät-Hämeeseen - pääsääntöisesti - niin Tanneri tie sopisi oivallisesti.

    Ja mitä tulee nimihirviöön Helsinki-Vantaan lentokenttä, niin kyllä Paasikiven lentokenttä oli enemmän kuin parempi. Se kuvaisi hienosti Juho Kustin suuria saavutuksia uppiniskaisten suomalaisen kouluttajana.

    Täysi tukeni molemmille nimenmuutoksille!

    Oscari

    VastaaPoista
  7. Linkomies kirjoittaa Vaikeassa ajassa esittäneensä puoluekokouksessa 1932 ponnen, että Kokoomusta oli johdettava isänmaallisen kansanliikkeen hengessä (vaikkei sitä itse kirjoittanut), mutta 1934 Paasikiven valinta ei aiheuttanut mitään vastustusta tämän jyrkästä ikl-vastaisuudesta huolimatta. Mitenkään EL ei anna ymmärtää tunteneensa mielipahaa. Päinvastoin kääntyneensä vastustavalle kannalle viimeistään -33.

    VastaaPoista
  8. Tehdään vaan Väinö Tannerin katu Helsinkiin, ei kuitenkaan tulevasta polkupyöräväylä Hämeentiestä vaan Sörnäisten rantatiestä. Tanner on eniten arvostamani poliittinen johtaja Suomen historiassa.

    VastaaPoista
  9. Tannerin koti oli toisessa puutalokorttelissa kuin Sadan markan villat. Sen tilalle rakennettiin korkea kerrostalokortteli, joata aiemmat osakkeenomistajat taisivat saada uudet asunnot.

    VastaaPoista
  10. Tiesittekö, että vaikka Helsinki on latviaksikin Helsinki, se on monikossa. Se tulee ilmi kun he sanovat inessiivissä Helsinkos, mikä tarkoittaa oikeasti 'Helsinkeissä'.

    VastaaPoista
  11. Tällaista nimien taakse menemistä on mukava harrastaa myös hautausmaalla, etenkin Hietaniemessä, missä moninaisten komeiden hautakivien ja -paasien nimien takaa avautuu mielenkiintoisia ihmiskohtaloita helposti googlettamalla. Suosittelen!

    Arto

    VastaaPoista
  12. Viipurin palautus oli varsin lähellä, kun Simaan kanava-alueesta neuvoteltiin. Vanhan vuokrasopimuksen (SopS 40/1963) 13 artikla sisältää mielenkiintoisia määräyksiä:

    Suomelle annetaan oikeus järjestää omien lakiensa mukaan vuokra-alueilla Suomen kansalaisten ja laitosten väliset suhteet työsuhteita koskevissa kysymyksissä (samoin kuin niiden suhteet kolmansien maiden alusten miehistöjen kanssa näissä kysymyksissä); sekä kysymyksissä, jotka koskevat vuokra-alueilla palvelevan henkilökunnan ja sen perheiden huolta, mukaanluettuna oikeus avata kauppa- ja palveluliikkeitä sekä käyttää Suomen rahaa; pankki- ja säästöpankkitoimintaa; posti-, lennätin- ja puhelinyhteyksiä, mukaanluettuna painotuotteiden toimittaminen vuokra-alueille; radio- ja televisiovastaanottimien käyttämistä; perhe-, holhous- ja perintöasioita; lasten koulutusta ja terveydenhoitoa; uskonnollisten menojen toimittamista; sekä verotusta, vakuutusta ja sosiaalihuolta. Tätä luetteloa voidaan myöhemmin muuttaa keskinäisen sopimuksen perusteella Sopimuspuolten välisellä noottien vaihdolla.

    Neuvostoliiton viranomaiset luovuttavat Suomen alueella käsiteltäviksi ja ratkaistaviksi ne vuokra-alueilla tapahtuneet lainrikkomukset, jotka Suomen kansalaiset ovat tehneet Suomen fyysisiä tai juridisia henkilöitä taikka kolmansien maiden fyysisiä tai juridisia henkilöitä vastaan tahi kolmansien maiden kansalaiset Suomen fyysisiä tai juridisia henkilöitä vastaan, silloin kun nämä lainrikkomukset eivät koske SNTL:n etuja tai sen suvereniteettia.

    Tämä artikla on kirjoitettu selkeästi leveämmälle kanava-alueelle kuin sille todellisuudessa vain muutaman kymmenen mstriä kanavan molemmin puolin käsittävälle kaistalle, josta sovittiin. Tämän artiklan perusteella olisi voitu järjestää Viipuriin suomalainen yhteiskunta, jos kanava-alue olisi tullut kaavaillun suuruiseksi. Kanava-alueelle olisi voitu perustaa suomalaiset koulut, kaupat ja seurakunnat.

    Valitettavasti Neuvostoliitossa vaihtui valta ja kanava-alue kutistui neuvottelujen loppumetreillä. Vuokratusta Viipurista olisi tullut todella mielenkiintoinen punaisen hämärän maa, jossa suomalaisten virkamiesten neuvottelutaito olisi ollut jatkuvalla koetuksella.

    VastaaPoista
  13. O.W.Kuusinen ja Yrjö Sirola olivat perustamassa Työväen Säästöpankkia heinäkuussa 1908, osoite oli Sirkuskatu 3. Samassa korttelissa kuitenkin kuin kapakka. Juttutuvan ja Tarja Halosen toimiston osoite on Säästöpankinranta 6, samassa HTY:n talossa ollaan.

    **Kadunnimi Säästöpankinranta viittaa alueella 1800-luvun alkupuolella sijainneeseen Sparbanken-nimellä tunnettuun ravintolaan. Nimi syntyi alkujaan kyseisessä ravintolassa ahkerasti aikaansa viettäneiden ja rahojaan kuluttaneiden ylioppilaiden keskuudessa. Säästöpankinranta on ollut virallinen kadunnimi vuodesta 1893 lähtien; kadun suomenkielinen nimi oli vuoteen 1928 saakka Säästöpankinrantakatu** KVG

    VastaaPoista
  14. Vielä eiliseen pullamössöä ja voita pullapalan päälle. Sota-ajan ja jälkeisen vehnät ja vehnäset olivat lapsuuteni Pohjois-Savossa niin surkeata tavaraa, että yllämainitut käyttötavat olivat ainakin meille pienemmille melkein huomionosoitus.Leipä kädessä kulkemisesta äitini kertoi: Ruokakomerossa tehtiin voileipä, voita normaalisti päälle, sitten toiselle puolelle tosi niukasti ja tämä puoli päällä tultiin sitten tupaan. Kuljettiin ihan mielellään läheltä isän ohi, jotta tämä näki säästäväisyyden. Tämä siis pulavuosina. jtapio

    VastaaPoista
  15. Erottajan nimen olen aina ajatellut viittaavaan eroon keskustan ja Uudenmaan esikaupunkien ruutuasemakaavojen suuntauksessa, ruotsin skillnaden varsinkin sopii tähän maanmittarinäkökulmaan. Kaikkialla muuallahan tämä erotus on kätketty aika näppärästi puistojen tai suurkortteleiden sisään, varsinkin jos puistoihin laskee mukaan vanhan Heikinpuiston. Ainoastaan tuon Erottajankadun kohdalla nämä ruudukot koskettavat suoraan toisiaan ja syntyy kolmionmuotoinen Diananpuiston kortteli.

    VastaaPoista
  16. Sotien jälkeen 1940-50 luvuilla rakennettu Mannerheimintien jatke, Ruskeasuolta Vihdin kautta karkkilaan oli kansan keskuudessa "Tannerintie". Tanner omisti vihdissä maatilan jonne ei ollut aiemmin kunnollista tietä.

    VastaaPoista
  17. "Moni asuu Taavetti Laitisen tiellä tietämättä, kuka oli Taavetti Laitinen." Kyseessä on kyllä Taavetti Laitisen katu. Saattaa myös olla, että joku asuu siellä seniorien ja vanhusten palvelukoti Wilhelmiinassa tietämättä, missä asuu.

    VastaaPoista
  18. JK: "...”Helsiknki” on kummallinen, taustaltaan epäselvä nimi, joka muistuttaa, miten eräät Uudenmaan niemet kuuluivat Helsingelandiin eli muodostuvaan Ruotsiin ja toiset, kuten Kirkkonummi, Paadisten luostarille, eli ehkä Tanskalle, mutta kuitenkin muodostuvaan Viroon."

    Kari Tarkiainen kertoo Ruotsin Itämaa -kirjassaan aika tarkasti miten ruotsalaiset asuttivat Ahvenanmaan ja Suomen rannikot viimeistään 1100-luvulta alkaen. Asutus liittyi kiinteästi prosessiin, josta muodostui yhdistyvä Ruotsin valtakunta, yhtenä tasa-arvoisena osana nykyisen Suomen alue Hämettä ja Karjalaa myöten.

    Ennen uskottiin, että ruotsalaiset uudisasukkaat tulivat Hälsinglandin seuduilta, mutta nykytutkimus osoittaa heidän tulleen monelta eri alueelta, ja viimeisenä asutettiin itäinen Uusimaa 1300-luvulla.

    Tästä monipuolisuudesta todisteena ovat mm. paikkojen nimet sekä suomenruotsalaisten murteiden kirjo, joka vaihtelee suuresti jopa kylittäin. Siksi Helsinge ja Helsingfors ovat sattuman kaupalla saatuja nimiä: alueelle tulijoiden lähtöpaikoilla oli tällaisia nimiä.

    Mitä tulee Padisten luostariin, niin oikeuden Uudenmaan rannikkoon sille antoi 1300-luvulla Ruotsin kuningas ja myöhemmin 1400-luvulla se peruttiin. Tanskalaiset myivät Tallinnan Saksalaiselle ritarikunnalle jo 1300-luvulla. Yrittiväthän he saada jalansijaa Uudellamaallakin, mutta huonolla tuloksella.


    VastaaPoista
  19. Filatelistin sieluani kylmää yhä, ettei Väinö Tannerin kunniaksi ole koskaan julkaistu postimerkkiä. Sopiva tilaisuus olisi ollut 100 vuotta syntymästä, mutta kukaan tuskin julkesi ehdottaa tätä Postille. Risto Rytille esitettiin 100-vuotismerkkiä 1989 - tuloksetta. - Lievä lohtu: vuoden 1941 merkkisarjat Rytistä ja Mannerheimistä (viisi kummastakin) olivat kai ensimmäiset postimerkit elävistä henkilöistä.

    VastaaPoista
  20. Mitäpä, jos räväytettäisiin oikein kunnolla tehtäisiin Helsinki-Tampere moottoritiestä se Tannerintie.

    Siinä sitä olisi oikein komea muistomerkki joka ei koskisi pelkästään pääkaupunkiamme.

    Samaisen tienpätkän nimeäminen Mannerheimintieksi voisi herättää joissain piireissä vieläkin pahaa verta, mutta Tannerintie ei varmaankaan niin tekisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Tampereella on paljon porukkaa, joka ei ollenkaan kaipaa Tannerin mukaan nimettyä tietä eikä muutakaan. Nuorempi polvi varmaankaan ei juuri Tannerista mitään tiedä. Tannerilaisuus ei kaikille sosdemeillekaan ole koskaan kelvannut.

      Poista
  21. Kas kun ei ole vielä katujen nimistön hallinnointia ehdotettu yhtiöitettäväksi, voitaisiin sujuvammin nimetä niitä uudelleen tarjouskilpailun pohjalta. Reilusti vain kaupallisuutta, mitä siinä on häpeämistä?

    Mutta totta, Paasikiven lentokenttä kuullostaa päättäväiseltä ja perusteellisesti paremmalta kuin Suur-Helsingin talousalueen lentokenttä.

    VastaaPoista
  22. Mistähän johtuu, etten ole yhtään kiinnostunut noista Tannereista ja Mannerheimeistä ja heidän edustamistaan menneistä maailmoista, vaikken ole kuin pari vuotta blogistia nuorempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaankin siitä, ettei ikä viisautta tuo, vaan pinnallinen tolvana on sellainen vanhanakin?

      Poista
  23. Väinö Tanner teki suurimman osan elämäntyöstään Hämeentien ja Sörnäisten rantatien välissä. Kumpi tahansa sopisi nimetä uudelleen hänen kunniakseen.

    Käsittämättömän kauan Tanneria piti olla mainitsematta. Jörn Donner, entinen Päivän Sanomien kulttuuritoimittaja, kuitenkin nosti hänet kunniaan jo Uudessa Maammekirjassa.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niissä piireissä, joista minä tulen, Tanner oli arvostettu aina.

      Poista
  24. Edesmennen Elannon Kaikukatu sopisi hyvin Tannerin kaduksi, muistomerkki jo siinä on.

    VastaaPoista
  25. Muistaakseni Padisen fransiskaaniluostari ei omistanut suoranaisesti maita vaan verotusoikeuden rannikon jokisuissa käytävään lohestukseen. Asukkaiden kannalta se ja sama toki. Paikanniminä he jättivät tänne varmaankin Munkinrannan Espoossa ja ehkä Munkkiniemen Helsingissä. Ei täällä ketään muita munkkeja liene ollut.

    Luostarin rauniot ovat edelleen näyttävät ja siellä kannattaa käydä fiilistelemässä historiaa. Vieressä on kauniisti ja huolellisesti entisöity Von Rammin suvun kartano (Padise Möis), jossa voi einehtiä ja yöpyä varsin edullisesti. Talon isäntänä on taas vuosikymmenten jälkeen nuori Von Ramm.

    VastaaPoista