Sivun näyttöjä yhteensä

3. toukokuuta 2016

Lehdistön puolesta




Aamu-television toimittaja ei tunne suomen kielen sanaa ”silmu”. Eräänä aamuna kerrottiin uutisena että urvut ovat puhkeamassa puihin. Urpu on eräiden lehtipuiden kukinto. Lehdet taas tulevat näkyviin silmuina.

Nyt on silmujen aika. Hiirenkorvistakin on tapana puhua.

Pitäisi oikeastaan pysytellä televisiossa haastateltujen linjalla. Siten tuohon ensimmäiseen lauseeseen olisi pitänyt liittää luisia ”niin ku’”, ”tavallaan”, ”sis” ja ”ikän ku’” sanoja ja sanayhtymiä.

Ennätyksen teki joku kirjailija kulttuuriohjelmassa viime viikolla. Lopulta laskin. ”Tavallaan” 17 kertaa minuutissa on ehkä ennätys.

Sanomalehdillä on muitakin piirteitä, jotka puuttuvat televisiolta. Sanomalehdissä esiintyy ajoittain virheetöntä kieltä, jossa koetetaan keskittyä olennaiseen. Sanomalehdissä ei ole tavallista, että asiaan päästyä sanotaan: ”Aikamme loppuukin nyt.”

Sanomalehdissä tapaa harvoin mielenkiinnottomassa pätkässä hokemaa ”tuolla lämpiön puolella niinku jo puhuttiin siis että sinulla on tavallaan mielenkiintoista kerrottavaa niinku”. Sellaista mielenkiintoista kerrottavaa ei sitten tule. Pitäisikö kamerat siirtää pysyvästi lämpiön puolelle?

Ne jotka arvelivat kolumnien katoavan lehdistä ja viittasivat verkkoblogeihin, olivat väärässä. Olin yksi heistä.

Kolumnit ovat tätä nykyä aika hyviä. Blogeista ei voi oikein sanoa samaa. Teho riippuu kommenteista, ja hyvin kirjoitetut blogit ovat menettäneet melkein kaiken jouduttuaan määräämään kommentoijat omalla oikealla nimellään esiin.

Se on yksi mahdollisuus, että hankkisi jostain rahaa ja rupeaisi käyttämään muutaman tunnin päivässä merkittävien sanomalehtien lueskelemiseen.

Tänään katselin hiukan pidempään Die Zeitin verkkosivuja. En ymmärrä, miten sellaisia kannattaa tehdä, koska ne olivat minusta järkyttävän hyviä. Luin pari juttua vuodoista ja aika paljo otsikon ”kulttuuri” alta.

Vanhan säännön mukaan jos jokin tuollainen asia kiinnostaa minua, se on kaupallisesti todistetusti toivoton.

Esimerkiksi ”Miksi Ranskan intellektuellit vaikenevat” oli niin kiinnostava, että jätin sen varmuuden vuoksi tässä vaiheessa lukematta. Olisiko aavistukseni oikean suuntainen. Sellaiset asiat kuin vyöryvä maahanmuutto Eurooppaan, EU:n ja USA:n kaavailtu kauppasopimus ja Venäjän uuden sotilaallisen asenteen ja Venäjän talouden suhde todella näyttävät olevan Saksassa esillä painokkaasti ja ponnekkaasti. Ranskasta kieltämättä en ole kuullut muuta kuin että siellä otetaan uusia painoksia 30 vuoden takaisista kirjoista.

Huvituin myös artikkelista fantasiasarjasta Game of Thrones. Ehkä se oli vitsi, ehkä ei. Kuvasta saa sen käsityksen, että Max von Sydow esiintyisi uusimmissa jaksoissa.

Jumputtavan historiantutkimuksen korvaaminen aikamatkailulla on trendi. Siitä ei ole muuta kuin hyvää sanottavana.

Lehdistön hiirenkorvalle nousua ajatellen – minulle näytettiin vappuna samaisen Die Zeitin koko sivun juttu, johon oli koottu ja käännetty turkkilaisia pilapiirroksia Erdöganista. Siellä näyttää olevan piirtäjillä kansaliike: kuka hankkii nopeimmin itsensä vankilaan. Jokseenkin rajun oloista tavaraa.

Tämä on kysymys niille jotka ehkä tietävät, kysymys lehdistön vapauden päivänä. Olisiko verkkomedian rynnistys todellakin aiheuttanut myös sellaisen vastavedon, että lehdistö olisi kohottamassa älyllistä tasoaan?

Olen näkevinäni sellaisia oireita, että sanomalehdet imevät itseensä perinteisen levikiltään hyvin pienen älyllisen aikakauslehdistön aineiston.

Eikö se olisi hyvä ajatus?

Katsoin neuvoa George Orwellin esseistä. Siellä esiintyy mieltä kuohuttava vaatimus. On kirjoitettava rehellisesti. Katsoin tämän blogin hakuruudusta. Useita kertoja olen palannut siihen, että ”1984” ja ”Eläinten vallankumous” eivät ole oikein edustavia kirjoja Orwellin tuotannossa. Ensin mainittu tuli tavaksi esitellä vain dystopiana. Tarkoitus oli tietysti toinen, vetää esiin Stalinin järjestelmä.

Orwell kirjoitti suunnilleen näin: lehdistön mahdollisuus ja tehtävä on vetää esiin tosiasioita.

Tätä hän teki esseissään, joissa hän muun muassa luonnosteli Tylypahkan sisäoppilaitoksen kuvaillessaan omia tylyjä koulumuistojaan.

Siirtomaavallan kauhuista hän kirjoitti 1920- ja 1930-luvulla, jälleen omista kokemuksistaan lähtien.

Minun on tarkistettava omia käsityksiäni. Orwell oli (Chestertonin rinnalla) aikansa ja kielialueensa paras esseisti, mutta hänet pitäisi mainita journalistina ja lehdistön vapauden rakentajana vieläkin ponnekkaammin kuin kirjailija.

Tämä on nolo tunnustus. Olen perehtynyt Orwelliin hyvin ja käsitykseni hänen tekstinsä korkeasta laadusta perustuu kokemukseen suomentamisen vaikeudesta. Orwellin kieli on kuin lasiovi. Lukiessa ei huomaakaan ennen kuin on selällään tantereessa, nokka veressä.

Kyllä se on edelleen suunnilleen noin. Mistä vaietaan, siitä päättää lehdistö. Tosiasioiden valikointi tarkoittaa erinäisten tosiasioiden jättämistä valitsematta.

Kirjallisuuteen verrattuna lehdistön toimintaa rajoittaa hiukan usein esiintyvä pyrkimys pysyä uskottavuuden rajoissa. Sanomalehti ei ehkä voisi painaa etusivulleen ”Game of Thronesia” päivän uutisina.


26 kommenttia:

  1. Joskus kun vielä hesarilla oli uskottava toimitus, niin jo silloin ihmettelin poikkeavaa käytännettä täyttää etusivu mainoksilla. Maailmassa täysin poikkeava tapa. Nykyisin kun en enää tiedä miltä hesari näyttää, niin uskoisin tilanteen olevan sama.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hesarin etusivu on ollut mainoksilla koko sen ilmestymisen ajan. Nykyään siinä on tosin aina kokosivun mainos. Oikeastaan olisi virkistävää jos siinä joskus olisi läjä hauskoja pikkuilmoituksia kuten aikojen alussa.

      Poista
    2. Ihan tarkkaan ottaen 10. päivä syyskuuta eräänä terroristien juhlavuonna jopa kunnioitettu Helsingin Sanomat käytti etusivun valokuvaan tuhoutumassa olevista kaksoistorneista.

      Poista
    3. Uppista. Tietysti se oli 12. pvä.

      Poista
  2. Suomi oli viimeisessä mediavapauden asteikkossa maailmassa kolmas jos oikein muistan. Viro oli noin kymmenes tai viidestoista. Mikä minusta on kummaa. Luen Suomen verkkolehtiä ja katson ajankohtaisohjelmia ja minusta tuntuu, että vähintään ulkopolitiikassa Viro ei ole vain hieman vapaampi, vaan paljon. Ehkä se Suomen etu tulee sitten sisäpoliittisten asioiden paremmasta tiedotuksesta joita en seuraa niin paljon. Median kieli on tosi huono Virossakin. Mutta ei niin hirveä kuin politiikkojen kapulakieli, mikä koostuu noin sadasta sanasta yleensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se, että suomalainen lehdistö ei ole kanssasi samaa mieltä vaikkapa maahanmuutosta (täysin satunnainen esimerkki), ei tee lehdistöstä vähemmän vapaata.

      Poista
    2. Kuka puhui minun mielipiteestä? Mä puhuin mediasta, joka muuten ei ole meillä ollenkaan maahanmuutovastainen, vaan se eroaa Suomen meidasta sillä, että ei ole tabuteemoja eikä -ihmisiä kuten Suomessa. Kaikki saavat sanoa. Suomessa Putinin trollit ovat vapaita tekemään työtä, koska ei eroteta valhetta totuudesta. Ilmeisesti neuvostoajan valehtelun orgiasta tuli vähintään yks taito Viroon: kyky erottaa rehellisyys vilpillisyydestä. Lukekaa hesari nato-artikkeleitä: neljännes on FSB-n tehtään tuotantoa. Samalla mun kommenttia ei näytetä jos mainitsen kerran kebabia. En ole tottunut vielä Suomen tsensuurikäytäntöön. Halutaan olla "länsimaisia" ja inhimmilisiä, mutta ei pystytää oikein erottamaan hyvää pahasta. Ja tulos on vähä järjetön sensuuri.

      Poista
  3. Asian vierestä:

    Tuijottelin viime viikolla jälleen kerran tovin hartaasti prinssi Eugenin maalausta "Våren", kunnes älysin, että ulkona Djurgårdenissa sama ilmiö oli käsillä "livenä". Uppsalassa olikin sitten jo koleampaa.

    En voi sille mitään, mutta mainittu maalaus ei lakkaa kiehtomasta minua: koivut hiirenkorvalla, valkovuokot, tyyni järvenpinta, menneen maailman hiljaisuus ja rauha, (näennäinen) turvallisuuskin. Ilmeisesti olen "taaksepäin katsova revivalisti", pahinta laatua, kuten antropologi Tapio Tamminen tuomaroi Tieto-Finlandialla palkitussa kirjassaan.

    VastaaPoista
  4. Orwellin elämänkerrasta jäi mieleen, että hän eli vaatimattomissa, suorastaan köyhissä oloissa - keskittyi siihen kirjoittamiseen. Teksti on ammattimaista ja vapaata kikkailusta. Sydowin uralle voi nostaa hattua - 7 sinetissä hän oli 28 v ja vaikutti iäkkäältä - vuosi oli 1957.

    VastaaPoista
  5. On se, vaikea suomentaa nimittäin. Suomenna nyt siinä "Keep the aspidistra flying".

    VastaaPoista
  6. Öö, jos wikipediaan on luottamista, Max von Sydow tosiaan esiintyy GoT:ssä.

    VastaaPoista
  7. Nythän tapetilla on "vastuullinen sananvapaus", jolla ymmärtääkseni tarkoitetaan sananvapauden korkeinta astetta.

    En ole ihan selvillä siitä, että viitataanko termillä siihen sananvapauteen, josta nautittiin entisessä Neuvostoliitossa, vai tähän nykyiseen, jota halutaan edistää mm. Kiinassa ja Turkissa?

    Sanoma on silti sama: Sana on vapaa, kunhan käytät sitä vastuullisesti. Vastuullisuuden määrittelemme me.

    Olen aina kuvitellut, että sananvapaus joko on tai ei. Ilman rajoituksia. Sanoistaan jokainen sitten tietysti vastaa itse. Jälkikäteen.

    VastaaPoista
  8. Sananvapauden päivän aloite: jos koko maailman pilapiirtäjät osallistuisivat Erdogan-projektiin, ei Turkin presidentti enää ehtisi mitään muuta tehdäkään kuin nostaa oikeusjuttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdotin tasan samaa taannoisen Jylland Postin tapauksessa: kun kaikki maailman lehdet olisivat julkaisseet kiellytyt pilakuvat, olisivat kiihkoislamistit tukehtuneet raivoonsa. Nyt vastuun sananvapauden puolustamisesta saa kantaa pari pilapiirtäjää läheisineen.

      Poista
    2. Poliisi käyttää satoja työtunteja selvittääksen jonkun juopuneen pojan pukeutumista lakanaan ja päähän laitettavaan tötteröön. Eikä saisi lippuakaan pitää kädessä.

      Jospa kaikki suomalaiset nyt pyhäpäivänä pukeutuisivat lakanaan ja tötteröön.

      Mit vit täällä Suomessa oikein tapahtuu?

      Poista
  9. Haastattelija sanoo haastattelun lopuksi "Kiitos. Haastateltava vastaa siihen "Kiitos". Miksi ihmeessä? Joku ministeri perner vastasi kunnolla "Ole hyvä". Näinhän sitä lapsena opetettiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. - Kiitos.
      - Eipä kestä.
      - Kyllä kestää!
      - Turpa kiinni!
      - Haista ite!

      Poista
  10. Ajoin eilen autolla poikin Suomen, 700 ja jotain kilometriä. Pikkasen uutisfriikki olen. Kolmeen tai neljään kertaan Yle selvitti pääuutisenaan kansalle, että lasten olisi liikuttava päivässä vähintään kolme tuntia aiemmin suositellun kahden tunnin ulkona liikkumisen sijaan. Vegan kanavan haku seitsemältä haittasi niitä uutisia. Sen verran kuitenkin kuulin, että siellä kerrottiin mitä oleellista uutisarvoista maailmalla on tänään (tai siis eilen) tapahtunut. Sitä en tiedä mistä kaikesta tärkeästä YLE jätti kertomisen sikseen.
    Saksalaiset sivustot on hyviä, eniten lueskelen Spiegeliä, USA:n ja latinalaisen Amerikan tapahtumiin pääsee hyvin kiinni BBC:n kautta.
    Pekka T, harrastaja polyglotti

    VastaaPoista
  11. Median tilanteesta sen verran, että kovasti on puhetta että sitä vaivaa ja kiusaa valhemedia, mm. eräs häpeämätön, rahvaanomainen XY-lehti.
    Väitelauseena todetaan päivästä toiseen, että tuo lehti on valhetta ja vääristelyä. Ok, mikäs siinä. Hyvä että kerrotaan. Mutta.

    Itse olenkin ihmetellyt sitä, mistä näitä ko. lehden valheita saa lukea valheiksi todistettuina.
    Ei tietääkseni mistään. Riittääkö pelkkä toteamus, että valheita, valheita ovat? Noin vain. Kuin heitto sinne päin.

    XY-lehdessä on paljon suoraa videomateriaalia. Miten on niiden valheiden kanssa? Videokuva on pirullisen nopea tilanteden todistaja nykyään. Ja leviää kuin rutto somesta toiseen. Tai kuin totuus.

    Toivonkin että media joka toista "mediaa" valheista syyttää, käyttää edes osan resursseistaan väitteidensä todistamiseen. Kyllä lukijat sen ansaitsevat paimennetuksi tultuaan ei-valhe-lehdistön moraalin varmistamiseksi.

    Jos ei mitään todisteta, nousee pakolla itse kullekin mieleen, että jospa tuo valhemedia ei ihan kaikessa olekaan....
    Tässä olisi nyt tekojen hetki käsillä asian suhteen.
    Muuten leviää ajatus kaiken median vahvasta manipulatiivisuudesta, eli valheellisuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan olla, ettei XY-lehti kestä kriittistä journalistista tarkastelua, vaan sortuu samaan soopaan kuin tutut hymyt ja seiskat, mahdollisesti jopa venäläisen propagandan levittämiseen, mutta miten voi kutsua valheeksi tai vääristelyksi sitä, että kertoo "ruotsalaismiesten", jotka joukkoraiskasivat laivalla, olleenkin somaleita, ihan nimien kanssa?

      Löytyykö tätä tietoa vieläkään vastuullisesta mediastamme, esim. HS:sta tai Ylestä? Tässä on syy median kriisiin, ei vastuullisuuden puute. Enemmän infoa, vähemmän kasvatusta.

      Poista
  12. Ilahduttavaa: vaikka Saksan lehdistö on laskevien levikkien kurimuksessa, on die Zeit aniharvoja, joiden tilaajamäärä on noussut viime vuosina. Ehkä sisältö ja ilmestymistiheys (viikottain) on onnistunut yhdistelmä. FAZ on yhä lukemisen väärti, mutta maksavat asiakkaat ovat harvenneet. Historiaan hurahtaneille Spiegelin einestages-sivusto on ohittamaton. Siellä myös moniulotteinen Fotografie-osasto, kannattaa katsoa.

    VastaaPoista
  13. Orwell oli varmaan kielellisesti lahjakas. Tultuaan Burmaan 21-vuotiaana hän oppi nopeasti maan kielen ja ennen lähtöään viiden vuoden kuluttua "pystyi keskustelemaan korkealentoisesti burmalaisten pappien kanssa", näin luin Wikipediasta. Orwellin uudissanoista on tietysti tunnetuin "Big Brother", mutta hänen arvellaan käyttäneen ensimmäisenä myös käsitettä "cold war".

    Joku psykiatri on arvellut, että Orwellilla olisi ollut Aspergerin piirteitä, viitaten hänen kömpelyyteensä, monotoniseen puheeseensa ja jonkinmoiseen eksentrisyyteensä. Sopiva määrä tätä syndroomaa vie ihmistä pitkälle ja saa hänet antautumaan intohimoisesti asioihin, jotka häntä kiinnostavat. Täytyypä lukea muutama Orwellin essee, siellä on monia kiinnostavia aihepiirejä.

    Netistä luen toisinaan FAZ:ia ja kirjastosta lainaan joskus edellisen viikon Spiegelin. EG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti kyllä olla, että "keskustelemaan sujuvasti"! Talvella silmäilin vähän "Eläinten vallankumousta", kun lapsenlapsi kirjoitti siitä esseetä, mutta huomasin, ettei sitä enää jaksa lukea, tyyli oli jotenkin "koululaiselle sopivaa" ja sisältö vielä muistissa. Tärkeintä kirjassa olikin idea, samoin 1984:ssä.

      Esseistä sen sijaan nauttii, hämmästyttävästi, niin asian kuin tyylin puolesta. Aiheetkin ovat kiinnostavia, kauhistuttaviakin kuten "Hirttäminen" ja "Marrakesh", ja "Valaan vatsassa" on vaikuttava kirjallisuusanalyysi; sata ensimmäistä sivua luettuna. Hyviä käännöksiä! Kiitos vinkistä. EG

      Poista
    2. Kokeilitko Animal Farmia englanniksi? Itseltäkin on lukematta, mutta minulla on aavistus, että 40-luvun ja 50-lyvun alun suomennokset saattavat olla laadultaan mitä sattuu.

      Poista
    3. Suomeksi yritin, mutta sitten luin jostain synopsiksen englanniksi, ja se tuntuikin paremmalta. EG

      Poista
  14. Uskon että sananvapauden rajoja on jatkuvasti koeteltava niiden määrittämiseksi.

    Mitä hyvään lehtimiestapaan tulee on muita ja monimutkaisempia eettisiä ja moraalisia rajoja.

    Vanha itsesensuurikoe on helppo:

    - onko se totta
    - onko se tarpeen kertoa yleisölle
    - onko se kohteliasta (olematta epäkohteliasta kellekään erityisesti, kenties tasapuolisen epäkohtelias)

    Jos pitäytyy näissä saa väittämän mukaan herrasmiehen maineen. Tyrmistyttävää.

    VastaaPoista