On tämä eräänlainen
pankki.
Pankkiin mennään,
sanotaan päivää, ja asiana on otto tai pano. Sanoja muutettiin joskus.
Otto-lomakkeessa lukikin nosto. Ehkä joku viimein kyllästyi myös huligaanihenkisten
vitsailuun: sopisiko neidille pano, vai onko neiti rouva.
Olen menossa torstaina
pankkiin ja kai kerään jo rohkeutta. Asia on iso, minulle. Se on se
putkiremontti. Asuntolaina oli kerran hirvittävän iso asia. Paatuneinkin kiersi
pankin korttelin moneen kertaa ennen kuin uskaltautui sisään, heittäytyi
polvilleen ja sitten pitkin pituuttaan ja alkoi nyyhkyttää lohduttomasti.
Noilla muistoilla olisi
luullut, että 1992 kaikissa keskustan lyhtypylväissä olisi riippunut
pankinjohtajia ja erilaisia kamreereja. Ei riippunut. Mieli tekisi jatkaa, että
vielä pari vuotta ennen tuota pahaa aikaa samat rahalaitosten toimihenkilöt
olivat nojailleet pankin ovella kampittamassa ohikulkijoita sisään ja
tunkemalla heidän taskuihinsa rahaa, olivat he sen tarpeessa tai eivät.
Kun Suomi ja Yle keräävät
yleisöltä propagandatarkoituksessa muistoja, miksi eivät myös osuuspankki ja
säästöpankki? Liikepankeilla saattaa olla syy pitää oma ja ennen kaikkea
yleisön suu supussa.
Olen nöyrästi myöntänyt
kerran toisensa jälkeen, että olen sekä maailmanhistoriallisesti että
henkilöhistoriallisesti tolkuttoman etuoikeutettu, siittiöstä alkaen
etuoikeutettu. ”Pappa betalar” olisi saattanut juuri ja juuri onnistua, mutta
olin itsepäinen ja leuhka eli Helsinkiin vastentahtoisesti tultuani en pyytänyt
rahaa enkä takausta vaan rupesin tekemään töitä ja maksoi opinnot ja muun itse.
Myöhemmin raha on kyllä kelvannut, etenkin ellei sitä ole tarvinnut maksaa
takaisin.
Toisin sanoen nuo
pankkien suuret kuolovuodet menivät minulta ohi ilman havaintoja.
Mielen heikentymistä ja
ruumiin rappeutumista on kiinnostavaa seurata. Eilen huomasin vasta illalla,
etten ollut lähettänyt päivän kirjoitusta verkkoon. Valmis se kyllä oli.
Kun olen valikoinut vanhoja
blogikirjoituksiani, olen vähän väliä ihmeissäni että ai: olenko minä
kirjoittanut tosiaan tuosta asiasta ja ollut tätä mieltä. Mikä yllätys!
Blogiarkisto on
muistipankki.
Luin aikakauskirjasta,
miten professori haukkui toista ja esitti alkuun yhteenvedon syistä, joiden
vuoksi ihmiset kirjoittavat ja julkaisevat muistelmia. Yhteenvedon kaikki
kohdat olivat virheellisiä. Niinpä tiedän nyt, miksi tuo professori on huono
kirjoittamaan.
Huono kirjoittaminen,
jolla siis saa kunniaa ja mainetta ja rahaakin, on täsmälleen sama asia kuin
pasianssin pelaaminen. On ilmoitettu määrä pelikortteja, jotka jakautuvat
tunnetulla tavalla neljään maahan ja ne kolmeentoista arvoon, ja sitten on
sääntö tai kaksi. Kortteja liikutellaan ahkerasti. Siinä kaikki.
Parempi kirjoittaminen on
kuin sateenkaarella ratsastamista. Pilven liikahdus, tuulen vire saa kaiken
katoamaan, ikuisesti, lopullisesti. Ja vaikka esimerkiksi Newton, kirjoittajana
keskinkertainen, teki prismalle seinälle sateenkaaren ja selitti alustavasti
valon luonteen, ilmiön osan ”värit” hän selitti vajavaisesti ja osittain
virheellisesti.
Miksi näen puut nyt
suurenmoisen vihreinä ja sinäkin näet melkein varmasti samoin, se on niin
vaikea kysymys, että vastaus on ollut pääpiirteissään tiedossa vasta muutamia
vuosikymmeniä. Hermosignaalien puoli on vaikeatajuinen. Signaalien
muodostuminen ja välittyminen uskomattoman monimutkainen prosessi joka
tavallaan alkaa siitä, että silmässä on yli sata miljoonaa verkkokalvoon
kiinnittyvää hermosäiettä, ja niin edelleen.
Mutta kohtasin kulttuurin
vertauskuvan. ”Kulttuuri” on, näin minulle on opetettu, tieteet, taiteet ja
uskonto.
Michelangelot ja muut
veistivät marmorista jalon valkoisia patsaita. Saman tyyppisiä oli Rooman
kaupunkikin väärällään. Maalatessaan hän ja välittömät aikalaiset joutuivat
touhuamaan omin nokkineen, koska antiikin maalauksia ei juuri ollut. Apelles
tunnettiin vain nimenä. Työn jälki on lopullisesti kadonnut.
Mielenkiintoni värien
historiaan heräsi kerran Italiassa, kun näin, muistaakseni Firenzessä, ellei se
sitten ollut Ravenna tai peräti Venetsia, entistetyn 1500-luvun maalauksen. Tätä
nykyä niitä on paljon. Silloin se oli uutta. Tosin tiedettiin, että
luonnollisesti vanhat taulut ja seinmaalaukset olivat paksun likakerroksen
peitossa.
Mutta että tulos oli niin
kauhea ruma, sitä en ollut käsittänyt. Värit olivat iljettäviä ja niiden suhde
toisiinsa todella outo. Sain tarpeen selvittää, oliko Lontoossa nähtävä van
Eyckin tuotanto nyt silmälle samanlaista kuin maalattaessa ja oliko Flemallen
mestarin maalaama naisen hameen maailman kaikkien aikojen kaunein vihreä sama
kuin sitä maalattaessa.
Kerron joskus.
Mutta antiikin veistokset
ja temppelit eivät olleet jalon valkoisia, vaan mauttomasti maalattuja.
Kuvassa Ateenan Parthenon
oikean suuntaisesti eli edistyneen nykyfysiikan ja kemian keinoin sellaisena
kuin se hyvin todennäköisesti oli Perikleen aikana eli ennen vuosisatojen
hiekkapuhallusta ja erilaisia ilmansaasteita.
Muististaoton asioista
nousee mieleen vanha ja väsynyt puujalkavitsi. Kuntuo on siis aika usein kulttuurisen
tietämisen ja haaveilun taso, ehkä se ilkeä ihminen oli oikeassa, joka sanoi,
että ihmisiä on siinäkin mielessä monta lajia, että toiset
-
Luulevat tietävänsä
– kun taas toiset
-
Tietävät
luulevansa.
Vanhukselle sopii bulletlaina, siinä on myös korkeampi korko.
VastaaPoistaYritysten TyEL-lainan korko 10v 0.75 %
Uusia asiakkaita hamuava S-Pankki taisi myöntää asuntolainaa prosentin korolla.
Lainan pyytämiseen herttainen ankdootti, melkein yhtä riipaiseva kuin blogistin lievästi liioittelema torstaihin valmistauminen.
VastaaPoistaOsuustoimintapuolella kerrotaan legendaarisesta pankinjohtajasta lainanhakutilanteessa. Hakija varmaan käyttäyi normaalisti, mutta pankinjohtaja alkoi voivottelemaan surkeita aikoja lopulta melkein liikkuttuneena ja tippa silmässä omasta esityksestään. Lopputulos oli, että asiakas myötäeli niin vahvasti, että poistuttuaan käveli pari korttelia pankista emmemkuin huomasi jääneensä lainaa paitsi. jtapio
Niin,
VastaaPoistaKalle Päätalon asuntolainat setämieheltään ja Tampereen pankeista ovat olleet myös ikimuistettavia. -Murphy_
"Asuntolaina oli kerran hirvittävän iso asia." Sitä se on ollut monelle muullekin, esim. Kalle Päätalolle.
VastaaPoistaSitähän sitä yritti pitää mielessä, kun myönteli asuntolainoja ihmisille, että saajalle se laina on iso asia, mutta kun itse niitä vuosikausia käsitteli niin ei se muulloin isolta tuntunut kun silloin kun lainansaajan maksuhalu ja -kyky hiutui. Asunto oli tietenkin vakuutena, mutta vaivaa se aiheutti.
Poistatiedän luulevani että Parthenonin päädyssä on 8 pilaria
VastaaPoistaMetoopitkin näyttävät oudoilta. Eniten tuo muistuttaa sitä oliko se nyt Heran temppeliä Paestumissa. Siinä on tuommoiset "juurevahkot" pilarit.
PoistaAW
Kun tuo vitsi tuli kerrottua, muistini usein jo liiankin hyvistä kätköistä pulpahti esiin samaan puujalkavitsien luokkaan kuuluva nyt jo lahovikainenkin sutkaus.
VastaaPoistaHaluatteko kuulla tai paremminkin lukea sen? Ei se mitään, kerron tai siis kirjoitan sen silti.
Yhden ainoan, sanoi eräs henkilö, kerran olen luullut olleeni väärässä mutta sitten huomasin erehtyneeni.
(Blogivaeltaja)
Olen aina ihmetellyt miten värien arvostus on niin jakaantunutta eläinkunnassa. Toisille riittää hento valo ja liike, toisten täytyy nähdä aurakin. Sirkkaäyriäisen silmään kauneus onkin molemmissa silmissä erikseen.
VastaaPoistaNo se nyt selittyy ihan siitä, mikä funktio sulla on Luomakunnassa. Evoluutio ei tee virheitä, se karsii niitä.
PoistaNewton teki seinälle väripalkit, ei sateenkaarta. Sateenkaaren selitys on yllättävän mutkikas.
VastaaPoistaTein esitelmää varten ennallistuskuvan Gizan pyramdista. Päällystin sen valkoisella tasaisella marmoripinnalla ja huippuun kultahohtoinen päällyste ("kalotti") niin että se kauempaa sopivasti katsoen näytti kuin tähti olisi tullut maan päälle, pyramidin huipulle kun se heijasti auringonvalon katsojaan. Täytyi olla melkoinen näky!
VastaaPoistaEi ole Parthenonin temppeli kuvassa, senhän näkee mittasuhteista jo ensi silmäyksellä. Enemmän näyttää Apollonin temppeliltä Paestumissa, Italiassa, se on tuollainen raskaamman oloinen. Parthenon on tuohon verrattuna siro.
VastaaPoistaEipäs ollutkaan Paestumista tuo kuva, Zeuksen temppeli Olympiasta siinä on, mikä selvisi pienellä hakemisella.
VastaaPoista- Luulevat tietävänsä – kun taas toiset
VastaaPoista- Tietävät luulevansa.
Katsoisit Googlesta oikea Parthenon
Miksei Kemppinen nöyrästi korjaa virhettään ja pyydä anteeksi? Voiko tässä maailmassa luottaa enää mihinkään?!
VastaaPoistaMielensä pahoittanut pekka s-to.