Epäsosialismi

Kun silmä sattuu rahoitusta vaativaan kohteeseen, voi syntyä kina. Tavallista on kiistellä vääristellyin perustein. Asiasyitä esitetään silloinkin kun sellaisia ei ole.

Muistelen monen vuosikymmenen takaisia tapahtumia, kun edistyksellinen nuoriso vaati aika suoraan klassisen musiikin lopettamista. Ainakaan niihin ei saanut panna penniäkään työmiehen selkänahasta revittyjä verorahoja.

No. Suomessa on yhteensä yksi maailman luokan korkeakoulu, Taideyliopisto Sibelius-Akatemia.

Jääkiekko on tarpeetonta, silloinkin kun Suomi ei häviä mestaruusottelua. Jalkapallo on erittäin tarpeetonta ja lisäksi vahingollista.

Miksi verovaroin ostellaan jääkiekkoja, vaikka laitoksissa olevilla vanhuksilla ei ole käyttöä niille edes koristeina?

Miten noin mielettömät väitteet voi tehokkaasti taklata kaukalon seinää vasten ja kuinka ne voi ajaa punaista korttia näyttäen kentältä, mielellään saman tien niin pitkälle kuin pippuri kasvaa?

Selailin tämän blogin kirjoittamisen kannalta korvaamattomia lähdeaineistojani ja esitän vastauksen.

Kaikenkarvainen musiikki ja erilaisten atleettien hyödyttömät temput ovat välttämättömiä demokratian kannalta. Ne ovat hiukan tärkeämpiä kuin vesi ja ravinto.

Plutarkhoksen mukaan itse Perikles muotoili Olympian kisoista juhlavat laajentamalla osanottoon oikeutettujen piiriä. Varmuuden vuoksi hän rukkasi myös eri lajien sääntöjä. Lajeja olivat muun muassa lyyran soitto ja paini. Estääkseen epämiellyttävät yllätykset hän ryhtyi itse myös ylituomariksi.

Nykyisten olympialaisten ja niin ollen erilaisten maailmanmestaruuskilpailujen merkittävin kehittäjä oli Adolf Hitler. ”Tahdon voittoa” on näytetty aika paljon televisiossa, mutta Olympia-filmi on oikeastaan vielä parempi. Molemmat ohjasi Leni Riefenstahl ja budjetti kuuluu olleen todella suuri.

Tässäkin asiassa A. Hitler erehtyi. Hän ei ollut mikään Perikles. Edes hänen päänsä ei ollut moottoripyörän etulyhdyn muotoinen. En nyt rupea tarkastamaan, kirjoittaako Plutarkhos (AD 46 - 120) moottoripyörästä, mutta muistan hänen hyvin luonteenomaisesti kertoneen, että sankarin kallo oli niin kummallisen suippo, että hän huolellisena miehenä kuvautti itsensä aina kypärä päässä. Perikles (495 – 429) pani ystävänsä ja liittolaisena toteuttamaan radikaalin demokratian, jolla rahvaan (miespuolisen) vaikutusta yleisiin asioihin laajennettiin merkittävästi. Yksi niin sanotun demokratian väline – joka meiltä puuttuu – oli kenen tahansa johtohenkilön toimien lainmukaisuuden mittaaminen salaisella äänestyksellä (ostrakismos). Perikleen kaveri äänestettiin heti kymmenen vuoden maanpakoon ja kuinka ollakaan, herra itse hallitse demokratian merkeissä koko suuresti laajentunutta Ateenaa 30 vuoden ajan.

Spartalaisilla oli omituinen huumorintaju. Spartalainen päällikkö kuuluu kysyneen ateenalaiselta merkkimieheltä, voittaisiko tämä Perikleen painissa. Puhuteltu sanoi että ei. ”Hän saa puhumalla selätyksen jälkeen sekä katsojat että tuomarit uskomaan, ettei hänen selkänsä edes koskettanut maata.”

Hitler-henkinen selitys on että komeita kisoja järjestävät ja niihin osallistuvat ihmiset pysyvät poissa muusta pahanteosta.

Neuvostoliitossa virallinen oppi oli kauan, että tosi työläiset kilpailevat vain veljeyden hengessä keskenään. Stalin tuli toisiin tuumiin vasta vanhoilla päivillään ja määräsi neuvostokansalaiset olemaan muita etevämpiä myös kilpa-areenoilla, ja niinpä heitä osallistui 1952 Helsingin olympialaisiin ja varjeltiin vahingollisilta vaikutteilta Otaniemen majoitustiloissa.

Järjestyneen kilpaurheilun ja kilpataiteen tausta on hyvin selvä. Etenkin voimakkaiden luokkaerojen yhteiskunnissa – sellaisissa kuin nykyinen Suomi – on luotava uskottavia vaihtoehtoja uraputkelle. Lähi-Idässä, Kiinassa ja itse asiassa joka paikassa parsittu ylimyssuku oli se putki. Ellei sopiva henkilö ollut sattunut syntymään oikeaan sukuun, paperit voitiin väärentää. Roomalaisilla oli taipumusta oikeudellisiin järjestelyihin, joista osa oli tavattoman toimivia. Adoptio oli oikeudellinen keino. Ympäri maapallon tunnettujen ikuisten ystävyyssuhteiden tai veriveljeyden tai muun vaaliheimolaisuuden sijaan henkilö julistettiin toisen henkilön lailliseksi perilliseksi.

Voimainkoetukset kuuluvat ihmisten lisäksi hyvin monien muiden eläinten nuoruusvuosien pariutumismenoihin. Niiden muuttaminen järjestelmäksi toteutui Englannissa ja Yhdysvalloissa seksuaalisen paineen rusentamien, vieraalla paikkakunnalla oleskelevien opiskelijoiden maailmassa.

Valitettavasti en tiedä Kanadan jääkiekon opiskelijakytkennöistä, mutta kun Kanadassa on useita ylisuuria korkeakouluja, epäilen että yhteys on olemassa.

Ruumiillisen työn ja tehdastyön idea on tietenkin se, ettei työntekijällä ole voimia eikä halua työpäivän jälkeen urheilla, vaan mahdollinen vapaa-aika käytetään juopotteluun.

Englanti on kuin onkin monien ihmeellisten instituutioiden kotimaa. Ainakin jalkapallo ja rugby saivat suuren suosion rautatiekaupunkien työläisten keskuudessa, varsinkin kun kävi ilmi, että siinä oli tilaisuus potkia herraspoikia munille ilman ikäviä seurauksia. Kilpaurheilu on aivan eri asia kuin pienimuotoista kapinaa muistuttaneet kansanhuvit, joissa potkittiin palloakin. Urheilu edellyttää sekä kulkulaitoksia että tiedotusvälineitä.

Kaaviotani yleistaide + yleisurheilu = demokratia saa tukea Yhdysvalloista. Rotuerottelu oli (ja on) amerikkalaisen järjestelmän kulmakivenä samaa luokkaa kuin muukin syrjintä. Niin uskomattoman varhain kuin 1932 värillisiä miehiä otettiin joukkueeseen urheilijoina, ja he menestyivät hyvin. Berliinissä 1936 ilmenikin sitten ongelmia, kun eräät (Jesse Owens) menestyivät liiankin hyvin.

Kuvassa Suomen hopeajoukkueen maalivahti odottamassa aloitusta keskialueelta.