Sivun näyttöjä yhteensä

3. heinäkuuta 2014

Silta



Silta

Näette oikein. Kuvassa on tänään mukana myös muinaishuusi 1980-luvulta (suojelukohde – ei käytössä).

Kun en tosiaankaan ole aikoihin käynyt huvilalla, kiihdyttäviä muistoja on herännyt siinä määrin, että niiden kanssa on ihmeessä.

Olin aamulla tutkimassa nykyisiä yliopistojen opinto-oppaita. Kuin tämän aavistaen Oodi-portaali ilmoitti huoltokatkosta, joten se siitä. Eiväthän nämä nykyiset aivan outoja ole. Silti nyt löytämäni Historiallis-kielitieteellisen osaston opinto-opas 1982-1983 letkautti maksaani.

Ellen nyt erehdy, tuohon aikaan ”kaanoni” oli vielä kunniassa. Jopa historia-aineissa ja etenkin kirjallisuudessa se oli luettavissa tuosta oppaasta. Viralliset kirjat oli listattu, ja ne kunniallisesti kahlannut henkilö sai kaikin mokomin unohtaa ne, koska hän oli kuitenkin jo omaksunut länsimaisen sivistyksen.

Jos olisin muistanut, että Eeva Joenpelto kuului jo tuolloin – eläessään ja kirjoittaessaan – kotimaisen kirjallisuuden pakollisiin, olisin päässyt parissakin blogikirjoituksessa vähemmällä. Olisi voinut sivuuttaa itsestäänselvyyden: tämä kuuluu tuntea.

Edellä tavoittelin kevyttä ironiaa. Ironian ja satiirin käyttäminen on tyhmää. Kun kääntää asian väärinpäin, osa lukijoista ymmärtää se kuitenkin oikeinpäin, ja kääntäen.

Kirjallisuudentutkimus (kirjallisuustiede) ja sen kohteena olevat kirjat ovat kyllä eri asemassa. Edes filosofia-oppiaineessa ei näyttäisi olevan tiedon rantakiviä.

Pascal (romaaninen filologia – pakollinen) arveli, että ihminen on ”ajatteleva ruoko”. Akateemisia kurssikirjoja kirjoittava ihminen on sitten ehkä ”katkennut kaisla”.  Savossa muistin äkkiä, miltä järvi tuoksuu Pohjanmaalla. Ylimpänä on lahoavien – mätänevien – kaislojen haju, jota maustaa aaltojen liplatus. Puhe on Evijärvestä, jossa on kohtuullisesti vettä, ei niistä pienistä järventapaisista, joissa päättäväinen henkilö voi esittää Jeesusta kulkemalla vetten päällä, siis melkein, koska järvi ei ole nilkkaa syvempi.

Edelleen käytössä oleva Kai Laitisen Suomen kirjallisuus on hyvä, koska se on sekä asiantunteva että tasapainoinen. Yleensä näiden piirteiden esiintymisestä samanaikaisesti ei voi kiittää isoja yleisesityksiä, kuten kirjallisuudenhistorioita. Jopa kohdittain suurenmoinen Suomen kirjallisuus I-VIII on epätasainen.

Huomasin hyllystä, että jollain ihmeen tavalla Laitisen omaelämäkerrallinen teos oli unohtunut lukematta tai sitten olin lukenut sen hätäisesti ja väärin. Sen olisin kyllä osannut kertoa toisillekin, että pahana vuonna (1924) syntyneen miehen hengissä säilyminen oli vakavasti henkeä uhanneen keuhkotuberkuloosin syytä. Sitä en ollut lukenut tai käsittänyt, että aikoinaan hiukan omituiselta tuntunut Aino Kallaksen tutkiminen oli kova veto. Kallas oli kauan ainoa suoraan Eurooppaan kytkeytynyt kirjailijamme, osa symbolismia ja impressionismia – ekspressionismia.

Mutta tarina väitöskirjasta (1973) on jännityskertomus. Tartto oli sotilasaluetta, jonne eivät päässeet edes tavalliset eestiläiset (virolaiset)- Laitinen oli luonteensa ja asemansa (Helsingin Sanomat, Parnasso) vuoksi juuri sopiva kirjallisuuden diplomaattinen edustaja. Kun siis Viroon alkoi päästä matkalle, hän ennen pitkää järjesti kaikkien ihmeeksi itselleen pääsyluvan myös Tarttoon.

Itseään lähinnä virolaisena pitäneen Kallaksen kaikki tärkeät paperit ja käsikirjoitukset olivat seitsemän lukon takana Tarton yliopiston kirjaston kellarissa.

Ei kulunut kauan ennen kuin Laitinen oli puhunut puolelleen jopa paikalliset KGB:n agentit ja jäljensi vaimoineen käsin kirjailijan papereita. Ajan myötä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraan kertyi yhä enemmän mikrofilmejä Kallaksen tuntemattomasta tuotannosta, lopulta kaikki.

Tuossa toiminnassa, joka johti hyvään väitöskirjaan ja kunniallisesti saatuun professuuriin jo pitkän yliopistolla toimimisen päätteeksi sekä menestyksekkääseen opetustoimintaan, Laitisen apuna toimi ajoittain vapautensa ja henkensä uhalla joukko täysin tuntemattomia virolaisia, kuten Lennart Meri, Jan Kross ja Jan Kaplinski…

Kun Laitinen sävyisään ja asialliseen tapaansa palauttaa mieleen, miten syvästi neuvostovalta vihasi, pelkäsi ja epäili kirjailijoita ja varmuuden vuoksi myös heidän tutkijoitaan, voi taas kerran esittää moitteen, että Sofi Oksanen on kirjoittanut noista ajoista ja asioista kovin asiallisesti ja tasapuolisesti.

Olisiko yksi syy Oksasenkin monissa herättämään rajuun vastenmielisyyteen niinkin ilmeinen kuin tukahdutettu tieto siitä, mitä kaikkea me Suomessa emme halunneet tietää.

Olen tuossakin asiassa syntisistä syntisin. En edes lukenut virolaisia ennen kuin tällä vuosituhannella, minulla ei ole maahan kontakteja enkä ole koskaan käynyt siellä, en Tallinnassakaan.

Onneksi Laitinen ja useat muut toimivat toisin. Noiden muistojen lukeminen on erittäin tehokas rokotus tunteeseen, että taide jää keinottelukaupallisuuden jalkoihin ja lienee muutenkin vain joidenkin harvojen henkilöiden hupsu herkku. Niin se ei ole.

Mutta tämän kirjoituksen kuva on vertauskuva. Emme todellisuudessa erota jätettä aarteesta, kun puhe on menneisyydestä. Tuossa muinaishaudassa voi olla esineitä, tai vain maatunutta menneisyyttä.






9 kommenttia:

  1. Kommunismin aika tuntuu tavattoman kaukaiselta sivumerkinnältä historian loputtomien tarinoiden joukossa. 70 vuotta on yhden miehen ikä.

    VastaaPoista
  2. Äitini kehuskeli pitkään, että hän oli ollut mukana ensimmäisessä suomalaisessa turistiryhmässä, joka oli päässyt Tartoon. Selitys saattaa olla siinä, että ryhmän johtajana oli Kustaa Vilkuna. Äitini oli myös salakuljettaja. Hän vei suomalaisen kirkkokäsikirjan tallinalaiselle kirkkoherralla, jonka 30-luvulta oleva kirja oli irtolehtipainos.

    Kun joku blogin lukijoista käy Tartossa, niin suosittlen, että käykää lukemassa Barclay hotellin pääoven vasemmalla puolella olevan kolmikielisen laatan. Se selittää, miksi Virossa kuoli toisen itsenäistymisen aikana niin vähän ihmisiä verrattuna esimerkisi Latviaan.

    Kalevi Kantele

    VastaaPoista
  3. Evijärvihän on pelkkä mutakuoppa Lappajärveen verrattuna. Silti olen viettänyt siellä Kettusaaressa elämäni parhaita kesäpäiviä. Mentiinkö Kemppisen mökille Hannulan rannasta? Minä tunnen vastenmielisyyttä Oksasta kohtaan siksi, että hän on liian nuori tietämään mitään elämästä. Kommunismin ajasta puheen ollen, eihän Venäjällä mitenkään olisi voitu siirtyä tsaarinvallasta hirmuisen vallankumousjakson, kansanmurhien ja rikosten jälkeen muuhun kuin johonkin uuteen pakkovaltaan. Onneksi Putin kumppaneineen on pystynyt pitämään rauhan maassa, ehdotan Nobelin rauhanpalkintoa heti. Hube

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lappajärvi on tietysti ilmiö sinänsä. Asiantuntemukseni ei oikein riitä kirjoittamaan siitä. En ole käynyt siellä kovin monta sataa kertaa. Evijärven huvilalle mentiin uuden hautausmaan viertä Kniivilän lahden rantaan. Vkiimeinen tienpätkä Hautakedon talolta tehtiin itse. Kettusaaressa tapasi olla lujasti puolukoita.

      Poista
    2. Joku jossain sanoi joskus jotenkin niin että hyvä kirjailija pystyy kirjoittamaan hyvän kirjan elämästä varuskunnassa koska hän kerran kahdeksanvuotiaana kulki äitinsä mukana kasarmin ohi ja näki jonkun sotilaan vilahtavan ikkunassa. Sillä tietääkö kirjailija elämästä tai ei, tarpeeksi tai ei, ei ole mitään tekemistä kirjallisuuden kanssa. Se on pelkästään kirjailijan silmänkääntötemppu ja hyvän kirjan tapauksessa kirjailijan ja lukijan yhdessä tekemä taikatemppu.

      Kyllähän Viron asiat tiedettiin, mutta Viro kuului niihin asioihin jotka suljettiin pois mielestä kaupan ja naapurisuhteiden vuoksi. Viro oli olemassa vain siinä mielessä että saatoimme kehua ja onnitella itseämme ettemme olleet Viro ja siitä että emme olleet Viro saatoimme kiittää itseämme.

      Joo, Kyllä minunkin syntilistallani on se että pidin Ruotsista eräiden valtiovierailujen ja kansainvälisten kokousten aikana tulleita balttimielenosoittajia epärealistisina pelleinä jotka toiminnallaan vain vaikeuttivat niiden elämää joiden asialla vakuuttivat olevansa.

      Poista

  4. OECD silloitti 2.maailmansodasta ikuiseen rauhaan. Ranska-Saksalaisroomalainen matsi otellaankin illalla palloa,ei vihollista potkien.Toinen rauhanvala oli meidän YTYKimme 1975. Jälkimmäinen on Astrid Thorsin ja Ilkka Kanervan esiintymislava, joten se siitä.

    OECD-EU Pariisissa kytkettiin kuumaanlinjaan muina keskuksina GATT ja IMF ja YK. Corporate governance eli suomeksi hyvä hallintotapa (ja ilman että sanotaan yhtiön hallintotapa) on Oecd:ltä 1970-luvulta.Se sitten kehittyi täksi shareholder value eli osakkeenomistaja kultiksi. Sen puheliaimpia lörpöttäjiä ja senttareita on ollut Ahti Hirvonen.

    Credit tuleekin latinan credosta "minä uskon" ja itsekin kuulin joskus kuinka Hirvonen kunnioituksesta toista jumalanluomaa kohtaa salli kunkin vetää velkaa kitusiinsa minkä tykkäsi kuten ei "voikauppiaskaan asiakasta kiellä eikä holhoa". No asuntorahoittaja vieläpä tulee velkaa lisätessään kohottaneeksi asunnon arvoa. Arvonlisää ja kansallisvarallisuuttahan näin kohotetaan. Arvaa sitten varustaa rivaripätkäänsä ja mökkiään kun equity eli varallisuusesineinflaatio kipuaa velkakuorman yli (samanaikaisesti kun hintavakausmiehet EKP ja suomeksi liikaseneki höpöttävät omiaan eli sumuttaa suitsukoivat niiden kiinatavaroiden liturgeina).

    Tähän riemunpurkaukseen innostun kun korkeat veromiehet iskevät yhteen "siirtohinnoista" kuin Messi ja Selänne.Oma pelinsä kummallakin.Eihän asialla mitään tekoa ole oikeuden kanssa, pikemminkin joskus ammoin Imatran Voimassa ja muissa liikarahaisissa firmoissa sovellettujen osastojen välisten siirtoleikkirahojen kanssa.Niitä sitten opiskeltiin korpihotellissa.Niin, nyt ne ovat oikeita firmakohtaisia ja firmojenvälisiä rahoja.Juuri niiden laajamittaista sisäänostoa euroilla harkitsee paraikaa EKP.

    Hyväkin kun tuli ankarampi aika ihan sieltä OECD:stä,sen kansallisvaltiolamautuksen eli deregulaation kautta. Ja siis uusi globaali normisto. Tämä kimmokkeeni jää suutariksi koska asiaa asiantuntevasti käsitellään aidosti väärin ja sen sorkkiminen heidänkin kehässään olisi vaivaani hukkaan imevä.Tehkööt joutavammat ja rahanalaisemmat tätä nokista kaskiraivioraatamistaan a´la Järnefelt. Pensassatoista ruista sekin pukkaa. Amerikan teekutsuliike huolehtii asioiden kääntymisestä aina siunauksellisiksi.

    Parasta meikäläisissä osaajissa on heidän vilpitön vakaumuksessa Paavin typeryydestä. Siksi asiantuntijoiltamme ei pidä odottaakaan kuin töppöilyjen virtaa.On heistä huviksi.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista

  5. Kiitos Petri Sajarin (HS A 21 3.7.-14) tästä oikeusjutusta saa selon toisin kuin juuri koskaan yhdestäkään talous- veroriidasta tahi asiasta mediassa.Puhumattakaan asiantuntijoiden varjonyrkkeilystä ja kannanoton väistelystä.Paljon on mätää.

    Yrittämättä sanoa asiasta mitään,sanoisin sen juuresta jotain.Libertalistinen tulkintavapaus, sallitut kuminauhaiset tasesarakkeet, sopimuskoukeroilla ajan ja etäisyyksien voittaminen, ovat finansioituneen ,aidosti uuden talousorganisoinnin perustana.Tulosten sullemulle suhmuroinnin -ja myös totisemman tulonjaon- takana. Mutta missä on se luottamus? On se siellä.Asioiden kulkua ja isosia ihmisiä vahtivat PwC KPMG ja 2 muuta. Headhunterit eivät ole vitsi.Nimistysvaliokunnat ovat Eduskuntalaitoksen Ylähuone meillä ja muualla.

    Tärkeimmät eduskuntavaalit käydään Saunalahdella Sukarin raheilla.Ja maan nimi on USA. Sieltä hyvät toimintatavat corporate governmentistä,uusista rahapalloista yms. vierii parlamenttien asiantuntijalaitoksen kautta samoksi käytännöiksi läpi ihmiskunnan.Asiaa vahtivat Suomessakin sadat ellei tuhatmääräiset PwC KPMG kurivirkailijat joka firmassa kunnassa kielto- ja etuajomaalla.Parasta että tämän sanominen elämästämme kuulostaa vieraalta.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  6. "Tartto oli sotilasaluetta, jonne eivät päässeet edes tavalliset eestiläiset (virolaiset)"

    Kyllä Tarttoon pääsi neuvostoaikana käymään. Minäkin siellä kävin 70-luvulla opiskelijaryhmän mukana. Kun tiet olivat melko huonot, edestakaiseen matkaan meni muistaakseni 3 + 3 tuntia. Mutta Kemppinen kai tarkoittaa, ettei Tartossa saanut normaalisti yöpyä.

    "Olisiko yksi syy Oksasenkin monissa herättämään rajuun vastenmielisyyteen niinkin ilmeinen kuin tukahdutettu tieto siitä, mitä kaikkea me Suomessa emme halunneet tietää."

    Käsittääkseni Oksasta on rajuimmin arvostelleet nimenomaan virolaiset. Syynä lienee se, että Oksanen, joka kuitenkin vain vieraili isoäitinsä luona, väittää tuntevansa Neuvosto-Viron paremmin kuin siellä asuneet. Myös on huomautettu, ettei se aika ollut pelkkää KGB:tä, vaavn ihmiset elivät myös ns. normaalia elämää, meneivät naimisiin ja viljelivät vihanneksia.

    Sinänsä on kiintoisaa, että vaikka Oksanen julkaisi uudelleen Vankileirien saariston, hänen ja Solzhenitsynin näkemys on päinvastainen: Oksasella kaikki turmeltuvat, mutta Solzehenitsynillä on myös hyviä ja jaloja ihmisiä, jopa enemmän kuin normielämässä tapaa.

    VastaaPoista