(Kuva: taiteilijan – vasemmalla – muotokuva nuoruuden
päiviltä, 1949.)
En lukenut kunnolla sitä verkkojuttua. Vahinko, kun nyt näen
kirjoittavani aiheesta. Mielestäni merkittävät tahot antoivat ymmärtää, että
olisi hankittava jostain vanhanaikaisia kirjoituskoneita. Syy oli urkinta. Toinen
syy oli urkinnan pelko.
Ehkä näin ajattelevat johtavat poliitikot ja virkamiehet,
liikkeenjohtajat ja yleisestä turvallisuudesta vastaavat tahot eli armeija ja
poliisit.
Ajatus on oikea ja lisäksi hyvä. Kirjoituskone on kuitenkin
huono ajatus. Sillä kirjoitetusta saa turhan helposti selvän samalla tavalla
kuin näppiksestä, äänittämällä. Äänentaso ja näppäilyrytmi paljastavat
kirjaimet. Todella tasaisesti naputtavat konekirjoittajattaret ovat kuolleet.
Rikospoliisi on sekin
osannut iät ajat lukea kirjoituksen kovakumitelalta kirjoituspaperin
alta. Teksti säilyy myös värinauhalla. IBM:n pallokoneen nauha oli
kertakäyttöinen, joten siitä kirjoituksen voi lukea suoraan avotekstinä.
Kynä ja paperi olisi kova juttu. Kunhan pitää paperit
tallessa, tietoturva kohenee. Menneen ajan ”käsikirje” oli juoksupojan
kuljettama viesti. Sodassa kynällä kirjoitettuja viestejä veivät myös
sotakoirat. Tarkka-ampujat vaanivat niitä.
Vientikunta Munan juoksupojan toimesta inttiin lähtenyt
isäni ei hirveästi edistynyt sotaurallaan. Pari jatkosodan vuotta hän muiden
toimien ohella kuljetti lentokoneella viestejä. Olen nähnytkin jossain
sellaisen metalliputken, jonka sisään sanoma käärittiin. Tyypillinen viestin saaja
oli vihollisen selustassa toimiva kaukopartio. Väitetään että täsmälleen oikean
paikan löytäminen ei ollut aina helppoa, koska uskottavat kartat olivat saanta
saaliissa. Ilmakuvista niitä karttoja yritettiin kyhätä. Pari on tallessakin,
eikä kehumisen aihetta ole.
Kauhavan rautatieasemalla ennen katselin, kun asemapäällikkö
Ahola tai sitten Takamaan Ville uhkarohkeasti kurotti kepin nenässä olevaa
rengasta kohti täyttä karkua lähestyvää pika- tai sekajunaa, ja miten
veturinkuljettaja tai lämmittäjä koukkasi renkaan täydestä vauhdista
kyynärkoukkuun. Pikkupojat saivat kiitosta ja kolikon, jos kipaisivat hakemaan
veturista pudotetun renkaan ratavarresta.
Lumouduin jo silloin viestintäteknologiasta. Arvelin että
veturiin annetussa viestissä luki ”jarruttele vähän – sieltä tulee Härmän
mäessä toinen juna vastaan”. Tietääkseni vetureihin ei ollut langatonta
lennätintä ja lällytinkin oli lapsuusvuosinani käytössä vasta U.S. armeijassa.
Näissä radiohommisa olenkin tekijämies. Tästä arviosta
viisas veljeni saattaa tosin olla eri mieltä. Asevelvollisena sain kumminkin itse
kunnian kantaa tulenjohtoradion akkua. Itse radiota, joka painoi
kolmattakymmentä kiloa, katselin vain turvallisen välimatkan päästä.
Olisiko nyt oikea hetki kerätä lyijykyniä peltimukiin ja
lähteä kaupoille esimerkiksi Aleksanterinkadun alkupäähän. Sen voisi tehdä.
Jospa laittaisi vielä mustat silmälasit ja sonnustautuisi valkoisella kepillä.
Oheistuotteena voisi tyrkyttää kengännauhoja, koska niitä tarvitaan jatkuvasti.
Kun yritys epäilemättä menestyisi, firmaa voisi laajentaa tulitikkuihin.
Kokeilin äsken. Osaisin vingahtaa särisevällä äänellä: ”Ostakaa
Jumalan rakkauden nimessä tulitikkuja…”
Nyt niitä entisiä viestinnän erikoisosaajia kaivattaisiin.
Espoon tuomiokunnan kansliasta (Annankatu 12, neljäs kerros) muistan kaksi.
Toinen, sellainen riskin oloinen vaalea ja keski-ikäinen neiti, oli varmaan
kaupungin parhaita konekirjoittajia. Koska olimme rikkaan veljeni kanssa siihen
aikaan hyvinkin innostuneita konekirjoituksesta, seisahduin notaariaikoinani
usein kuuntelemaan.
Olen muistavinani, että valtiolla maksettiin nopeuslisä
niille, jotka ylittivät 8 000 nettolyöntiä puolessa tunnissa. Lyöntiä
tarkoittaa näppäystä ja netto tarkoittaa että vain oikeat eli virheettömät
lyönnit laskettiin. Tuo neiti veti kuuloarvioni mukaan vähintään tuplat.
Verkosta löytyvän hiukan epäilyttävän lähteen mukaan konekirjoituksen
maailmanmestaruuskilpailuissa (totta!) kirjoitettiin puhtaasti yli 20 000 merkkiä
puolessa tunnissa. Repikää siitä. Teoreettisesti siis 20 kirjan sivua tunnissa.
Ehkä faktorisukulaiseni täsmentää – konelatojat olivat tietääkseni alan
mestareita.
Toinen neiti oli vanha ruttu, joka ei koskaan vastannut edes
ruotsinkieliseen puhutteluun. Kirjoitusvirheitä hänen ei tiedetä koskaan
tehneen. Hän oli erikoistunut rasitustodistusten kirjoittamiseen. Tuon nuorempi
neiti kirjoitti viiden kalkkeeripaperin kanssa kiinnitystodistuksia haltijavelkakirjoihin.
HS tänään:
VastaaPoista"1. Käsin kirjoittaminen parantaa oppimista. Princetonin ja Kalifornian yliopiston tutkijat vertailivat opiskelijoita, joista osa teki luentomuistiinpanot tietokoneella ja osa kynällä. Läppäriryhmä pärjäsi heikommin sekä faktatiedoissa että käsitteiden ymmärtämisessä. Perinteisesti kirjoittaneet käsittelivät tietoa syvemmin. Indianan yliopiston tutkimuksessa kirjainten opettelu itse piirtämällä aktivoi lasten aivoissa lukemisen kannalta tärkeitä osia."
VastaaPoistaHaltijavelkakirja olikin sitten yksityistä rahaa.Ja rahan määrän kasvua koko yhteiskunnassa juoksuajakseen.Omalle kohdalleni ei sellaistakaan lajia osto- eli toimintavoimaa ole osunut.Kiva kun saa lukea ja kirjoittaa kuitenkin.Isomassa mitassa haltijavelkakirja olisi commercial paper ja suomeksi kai yritystodistus. Kellä on uskottava nimi saa sellaisia tehtailemalla tätä yhteisen rahvaan eurorahaa Ilmarisesta.(Sellaista minullakin välilä on.Isompana 50 kpl eränä se herättää kädessäni epäluuloa ja seteli pannaan värkin läpi tarkistukseen.Kai siinä vieressä sitten on hälytysnappi "rahanväärentäjä".)
Ilmarisessa on sijoitusjohtajana tv-tuttumme Timo Ritokallio.Yliymmärrykseni mutta juuri siksi mieleen tuskaisesti takertuneita ehdotuksia tältäTimolta, oli ehdotuksensa tehdä Suomesta kansainvälisten yhtiöiden pääkonttorimaa.Että tosta vaan! Enpä itse tullut ajatelleeksi.
Tänään sitten luin New York Timesista mitä Timo Ritokallio tarkoitti ja tajusin senkin etteikö ehdotusta oltaisi viety täytäntöönpanoakin kohti.Valmisteleva askel oli se yhteisöveron alennus, jonka taikakalun pitäisi elvyttää,sieltä KataisenUrpilaisen kehysriihestä. Asiat ovat näet niin että Amerikoissa on uusinta hottia päästä korkeahkosta yhtiöverosta ostamalla Irlannista Hollanista alan firma ja sijoitamalla
veropääkonttori sinne Dubliniin ja Hollannissa sen kulta-ajan ulkosaariin.
Kongressissa ja Valkoisessa talossa on tekeillä porsaanreijän tukkeamista.Voinkin nyt tästä suomalaisen eläkejohtajan aikeesta jotain ymmärtää, ja ymmärtää miksi en itse ollut sitä keksinyt. Siis miksikö en.No kun en ole mukana niissä pöydissä joissa amerikaksi ja City englanniksi symposiumia pidetään, isonmaailman ideoita kirkastetaan, kunnes vihdoin suomeksi päätetään.Valtiovarainministerin muististaan Sauli Niinistö tietäisi onnistuneita keisejä pitkän rivin.
Näitä inversioiksi kutsuttua operaatioita ollaan tehty useita lääketeollisuuden alalla ja uskoisinpa Ritokallion tarjoittavan että Orion myytäisiin ja ostaja asettaisi pääkonttorin paperit Mankkaalle ja pääsisi sille 20 prosentin verolle, kun se Amerikassa on rutkasti isompi.
Älä ota tätä osakeostovinkkinä.Sisäpiiriläiset ovat jo nostaneet hinnan.Ritokallio onnistui vaikka asia ei toteutuisikaan! Aito hedge.Hän puhua vihjasi kurssin jokatapauksessa ylös ja on Ilmarinen tehnyt tasevoitot.Sisäpiiriläiset ja rahasta tarkat ymmärtävät Ritokallion vinkkejä ilman että pitää odottaa kuukausikaupalla New York Timesia, jolloin tilaisuus on jo ohi.Kaveripiirillä on omia hedge fundeja tienaamassa vaivanpalkaa vaikka kuinka.
Joskus korvissani kuulosti niin nokkelalta ja hauskalta kun Aimo Kairamo sanoa paukautti, että pitää lukea kielillä jos haluaa tietää mitä Suomessa tapahtuu.Nyt järkytyn näistä Kairamon sanoista.Sosiaalidemokraattinen intellektuelli, työryhmien mies ja pää-äänenkannattajan päätoimittaja ei päässyt sen vertaa sisälle siihen savusaunaan, misä päättömyydet tehdään, jotta olisi voinut kokea itsensä informoiduksi isänmaan asioista,vääristä voimamiesasioista työeläkeumpiossa.Jukka Sjöstedt
Onpa kokoa. Hauki puolestaan vaikuttaa kymmenkiloiselta.
VastaaPoistaMiten se kynä- ja lyhyttavaraliike juuri Aleksanterinkadulle pitäisi?
Onhan noita turisteja muutaman korttelin päässä kyllälti. Senkun painattaa mihin hyvänsä tuotteeseen Suomi - Finland, liimaa vaikka tikkuaskiin poronkarvoja niin jo myy kuin kahvi & pulla.
Hirvivaara-liikennemerkkejä myisin minä, insuliitille liimaisin tarran, ettei tarvitse oikeita vohkiskella, turistien. Ovat vieläkin suosittuja.
Mukaan laittaisin Kalevalan säkeitä ja uhkarohkeille näyttäisin pimennetyssä teltassa käsivaralta kuvattua poroerotusta THX- laatuisine äänineen. Hiilidioksidijäällä efektit, teltan liepeet kahlittaisiin sellaisilla kimpaleilla. Jo myisi, ja naurattaisi. Myös voisi ajatella tarjoavansa tuoretta lokkipaistosta. Näyttäisi olevan piisalta syöjiä ja syötäviä.
Sillä nuoremmalla k-kirjoittajattarella oli varmasti lujat käpälät kun noin lujaa jaksoi painella. Sellainen esihistoriallinen konekirjoitin eli manuaaliprintteri on hyvä jos tekstiä tahtoo ryöpytä enemmän kuin ehtisi oikein ajatella. Lisäksi se ääni kertoo muille että työtä tehtäisiin, häiritä uskaltaminen omalla vastuulla, kirjoittaja tunnettu ja harrastanut mm. saappaanheittoa, kännykänheittoa ja kiukaankantoa.
Että vähintään paiskaa koneen laukulla luovuuspäissään.
.. eikä sellainen VKT:n paperinrei'itinkään mukavalta tunnu ilman halki kohti viheltäessään.
VastaaPoistaI. H.
Ad Omnia: - kysymyksen johdosta - Aleksanterinkadun ja Katariinankadun kulman ohi kulkevat johtavat uusavuttomat työpaikoilleen. Vähän niin kuin S. Hiltusen antikvariaatti, jossa joskus omin silmin totean, miten toisensa kohtaavat kaupungin, lääninen (ent.), valtion ja yliopiston miehet, mutta eivät naiset.
VastaaPoistaNiin,
VastaaPoistaÄitini kertoi minulle lapsena miten hänen lapsuutensa Aurassa asuessaan kylillä kiersi sama mies. Puhui aina saman värssyn ja keinutti itseään puheen tahdissa: "olen Ruovereltä sokkeitten yhristyksestä ja kuljen kuurauskummikaupoilla" Ihmettelen miten sokea saatoi kulkea oudohkoja maanteitä talosta taloon?
Konekirjoitus on täysin mekaanista toimintaa. Siinä ei vaadita ajattelua ollenkaan ja tuloksena harjoituksesta on kovia näppislukuja. Ei edes tarvitse oikeastaan harjoitella. Kun tarpeeksi työkseen kirjoittaa, niin pakosta oppii. Kun mekaanisista koneista siirryttiin sähköavusteisiin, niin monet old skool-fröökynät eivät enää pystyneet kykenee ymmärtään, että ei tarvitse hakata enää. Ja paniikki tuli kun tulivat tietsikat.
VastaaPoista