Kohta lähdetään Vesi-Suomeen. Jos puhelinverkko pitää
pintansa, kuten viime käynnillä kävi, tämä kirjoitusyhteys ei kärsi.
Muistilistani ei viittaa luontoelämän ihannointiin. Puolet kassiin tulevasta tavarasta
on erilaisia piuhoja, toinen puoli sukkia.
Heinäkuun hiukan väkinäisiin kiertojuttuihin lehdissä ja
televisiossa kuuluu pösilö kysymys, miksi suomalaiset eivät muka sano päivää
niin kuin ihmisen kuuluisi.
Muuan uskottava henkilö kummasteli eräitä vuosia sitten
Saksasta pienenlaisesta kaupungista palattuaan, miten ahkerasti siellä sanotaan
päivää. ”Grüss Gott” on vakio. Se on kirjaimellisesti sama kuin lestadiolaisten
”Jumalan terve”. Otsikon vastaus tervehdykseen taisi kuitenkin mennä muodista
sata vuotta sitten. Tervehtijä mainitsi toivovansa, että toisen päivä
osoittautuisi hyväksi, ja kohde puolestaan viittasi suurempien voimien avun
tarpeeseen. Eräänlainen yhteinen rukoushetki siis.
Olen kuullut naisihmisellekin vastattavan ”hei sun
heiluvilles”. Luuloni mukaan heiluvat viittaa kiveksiin. Olisiko ”kippis” sanan
”kippo” helsinkiläinen muoto? Kirpputorista on tullut kirppis ja niin edelleen.
Kun sanotaan, että tuppi heiluu, ei tarkoiteta tuppea.
Merkitysten kätkeytyminen ei ole joutava ilmiö. Se on
taiteen keskeisiä ominaisuuksia. Merkki esimerkiksi ovessa ei ole taidetta. ”Vedä.”
Jonkin tekstin merkitysten paljastuminen voi kestää vuosikymmeniä. Huomasin
vasta sijoittaa Eino Leinon helkavirren ”Kouta” erääseen Lapin tekstien
valikoimaan. Etevän profesori Anna-Leena Siikalan lukeminen (shamanismi)
palautti mieleen, että juuri tuonhan Leino kirjoitti yli sata vuotta sitten ja
osasi vielä rinnastaa noidan ja tietäjän. Tiedon (”sanojen”) hankkiminen
huipentaa noidaksi nousemiseen, mutta silloin lakkaa myös olemasta ihminen.
Kulttuuriantropologi arvioi suomalaisen tervehtimisen
romahtaneen suuren maaltamuuton takia 1960-luvulla. Tuossa voi olla perää.
Muistan nähneeni ja kuulleeni, miten joku asiallinen ihminen on yrittänyt
pikajunaan noustuaan käydä sanomassa päivää kaikille saman vaunun
matkustajille.
Se oli kuulkaa syvällinen muutos, kun Valtion Rautatiet
poisti katsekontaktin ja siten osan inhimillisyydestä asentamalla istuimet
enimmäkseen samaan suuntaan. Malli oli lentokoneista ja muutos oli tietoinen,
koska matkustajat tarvitsevat sen saman, reisiluun määrittämän pituuden,
istuivat he peräkkäin tai nokakkain.
Oma reaktioni, jos huomaan jonkun käyvän junanvaunun
matkustajia läpi, on ”riidan haastaja” tai ”kaupittelee jotain”. Joskus ihmistä
on puhuteltava. On vaikka kysyttävä tietä. Keneltä kysytään? Ei koskaan
kauniilta, nuorilta naisilta. He pelästyvät, ja siihen on syytä. Ei
eläkemummoilta, koska vastaus saattaa sisältää yhteenvedon vastaajan pitkästä
mutta surullisesta elämästä. Ei johtajan näköisiltä miehiltä, koska he
huitaisevat kädellään: ei ole aikaa jaaritella. Ei johtajan näköisiltä
naisilta, koska he rupeavat heti haastamaan riitaa.
Viime vuosina harkitusti omaksumani harhailevan dementikon
roolini puree. Olen sen näköinen että osaan ehkä englantia. Turistit kysyvät
tietä. Viimeksi kysyttiin Vanhan kirkon puistossa, missä on Vanhan kirkon
puisto.
Lehdissä mainittu tuntemattomien puhutteleminen on
kaupunkimaissa periaatteessa kiellettyä. Joitakin kuukausia sitten luin
esimerkin. Jopa Ruotsin laivoilla ruotsalaiset kuulemma tervehtivät hissiin
tullessaan, mutta suomalaiset eivät. Tästä minulla ei ole viime aikojen
havaintoja. Sen sijaan pysäköintihalleissa, etenkin Erottajan, teen joskus kokeita.
Tuloksista ei ole mihinkään, koska olen vaarattoman näköinen ja selvä.
Ikämiehiä ei oteta täydestä.
Anssi Sinnemäki lähetti uuden Haanpää-kirjansa ”Sota
Kentästä ja kasarmista”. Aloitin; se tuntuu aivan mahdottoman hyvältä. Tuosta
kirjasta kimmahtaen – entä jos tervehtiminen oli ennen vallitsevien suhteiden
tunnistamista ja tunnustamista. Tuttavalle kuuluu heilauttaa kättä: olen
olemassa; tunnustan että sinäkin olet.
Missä ei tervehditä? Lakituvassa ja armeijassa. Sinnemäen
tulkinta Haanpään 20-luvun armeijasta alistamislaitoksena ja rajun väkivallan
mallintamisena tuntuu täsmälleen oikealta. Majoitustilaan harppaavalle
esimiehelle ei sanota päivää, vaan tehdään ilmoitus. Tervehtimisessä aloite on
vallankäyttäjän. Tosi iso herra teikaroi rivistön edessä kunnes karjaisee ”hyvää
päivää, jääkärit”, ja vastaus tulee rituaalina, yhtä kurkkua mölistynä. Viesti
on: minä käsken, aivan niin kuin minua huvittaa, ja te tottelette.
Eräs mies – ennen sotia – sanoi vaimolleen ”terve” tupaan
astuessaan. Paino oli jälkimmäisellä tavulla ja huutomerkin kuuli. Hän oli
lähtenyt aihetta ilmoittamatta ja itsestään myöhemminkään mitään ilmoittamatta,
Kanadaan, 17 vuotta sitten. Ter-ve!
"Puolet kassiin tulevasta tavarasta on erilaisia piuhoja, toinen puoli sukkia".
VastaaPoistaVoihan hemmetti! Blogisti ei näemmä osaa viettää oikeaa aikaa ja kesää edes Vesi-Suomessa. Jätä nyt, hyvä mies, piuhat kerrankin himaan ja ota mukaan vain parit sukat. Kesällä nimittäin kuljeskellaan paljahin jaloin poluilla ja rannoilla eikä sandaaleissa ole tarpeen käyttää sukkia.
"eikä sandaaleissa ole tarpeen käyttää sukkia."
PoistaJa se se on ilo kanssaeläjille: suomalaisen miehen hoitamattomat pottuvarpaat. Kyllä olisi kirveelle töitä!
Kippis muuten tulee suoraan alasaksasta, kaiketi hansakauppiaiden mukana. Eli pohjana on kipp es, elikkä suunnilleen kipataan menemään. Samasta suunnasta meillä on tervehdys moi, elikkä alasaksilaisittain moin moin. Sinällään hauskasti itse saksassa kipp es on korvautunut huudahduksella prosit tai prost.
VastaaPoistaKaipa kippokin on johdannainen verbistä kippen tai kipata. Tai sitten päinvastoin..
Luulin, että tervehdys moi moi! tuli siitä kun Arap Moi tsättäili Moi ze Zomben kanssa. Kööriin kuului lisäksi Tsau cesku ja Hai Selassie. Yhdessä he lähettivät terveisiä Tutuille.
PoistaEhkä noin, mutta suomen "moi" saattaa johtua myös ruotsista. Perimmiltään taustalla on joka tapauksessa germaaninen aamua merkitsevä sana (ruots. morgon, engl. morn(ing), saks. Morgen). Se voisi olla esimerkiksi kontaminaatio sanoista moro ja hei.
PoistaOlen heinäkuussa katkaissut lehtien ja tv:n uutisvirran tänne mökille. Kokeilkaapa! Tuo tervehtiminen tuntuu Suomessa olevan hankalaa, mutta nuoriso on jo toista maata,avointa - ja läppä voi heittää jouhevammin ilman kasarmikankeutta. Pidän tuosta pösilö-sanasta muuten yhä enemmän. Sitä kun käyttää tyhmä-sanan synonyyminä, ei tule puetuksi sellaista besser wisserin viittaa ylle.
VastaaPoistaErään teorian mukaan kippiksellä on germaaninen tausta, tullut saksalaisten tai hollantilaisten kauppiaiden puheenparresta. Vielä nykysaksassa on verbin kippen, josta "Kipp' es!" olisi 'kumoa se (kurkkuusi)'. Tiedä häntä.
VastaaPoista" ... Ei johtajan näköisiltä naisilta, koska he rupeavat heti haastamaan riitaa. " ...
VastaaPoistaTämä oli taas yksi helmi (niistä lukemattomista, mistä tästä blogista olen lukenut), että täytyy muistaa pistää korvansa taakaksi. - Ja joskus päräyttää. Kun tulee sopiva sosiaalinen tilanne.
heh, heh hihittää vieläkin itsekseen. Ps. Täytyy (ainakin vähäksi) aikaa lopettaa näiden juttujen lukelu kun näemmä nin vaikuunnutun näistä. (Hej vaan heiluvilles!)
Kanaatasta tuli sekin Pohjanmaan poika kuparikaivoksesta takaisin kotitaloonsa.
VastaaPoistaVanhemmat olivat tuvassa kiikkustuolissa ja jälleennäkeminen oli pohjalaisen herkkä.
Käteltiin siinä ja poika sai ähkäistyksi: -Isä perkele, äiree saatana!
Hyvä on tietysti vähän moikkailla ihmisiä, tuttuja ja tuntemattomia, mutta sen lehtijutun luettuani tuli heti tarve suomalaisena puolustautua. Onhan nimittäin sanatonkin kommunikointi ihan hienoa. Nyökkäys ja silmiin vilkaisu riittää usein vallan mainiosti, varsinkin pienen hymyn kera. Ja vaikka naama olisi peruslukemilla ja olisi vaiti, ei se välttämättä tarkoita, että on tyly.
VastaaPoistaKun Neuvostoliitto romahti, alkoi Suomessa ylenpalttinen julkinen halailu. Olen tervehtivää tyyppiä.
VastaaPoistaNiin minäkin. Halaaminen ja poskisuudelmat jätetään suosiolla "eurooppalaisille"
PoistaYalen liopiston antropologi Eather Kim matkusti tutkimustaan varten tuhansia kilometrejä bussissa ja tarkkaili kanssamatkustajiaan. Hän halusi selvittää millaisia strategioita ihmiset käyttävät , jotta kukaan ventovieras ei istuisi heidän viereensä. Totta, small talkin erikoisosaajat, amerikkalaiset, pelkäävät viereen änkeävää muukalaista yhtä paljon kuin me suomalaiset.
VastaaPoistawww.tiede.fi foorumilla Jani Kaaro kirjoittaa tästä aiheesta.
Täydennyksenä puolustusvoimien tervehtimiskulttuuriin, että tuota ritualistista sulkeistilannetta lukuunottamatta idea on kyllä juuri toisinpäin, eli alempi tervehtii ylempää. Tervehdykseen on aina vastattava, mikä isossa varuskunnassa kävi nuorelle kokelaalle lähes stressaavaksi, kun tämä mieluinen velvollisuus toistui tiheästi kuin Singerillä painaisi.
VastaaPoistaOhessa YlPalvO 2009 pätkä maistiaisiksi:
"109.
Varuskunta-alueen ulkopuolella sotilaspuvussa liikuttaessa tervehditään edellä mainittuja esimiehiä tilanteen ja olosuhteiden mukaan. Siviiliasua käytettäessä tervehti- misessä noudatetaan yleisiä hyviä käytöstapoja.
Varuskunta-alueella sotilas tervehtii kersantista alkaen kaikkia häntä sotilas- tai palvelusarvoltaan vanhempia sotilaita ja oman perusyksikkönsä ryhmänjohtajia. Sotilas tervehtii vanhempaa sotilasta aina, kun tämä tulee puhuttelemaan häntä tai hän menee tämän puheille. Tervehdykseen on vastattava. Tervehdittäessä ei käytetä sanallista ilmaisua, ellei esimies sitä tee."