Sivun näyttöjä yhteensä

20. heinäkuuta 2014

Drones



Taistelulennokki on saanut ”kuhnurin” (mehiläinen) nimen. Ihmisetkin on tätä nykyä jaettu kahteen lajiin, drones / dirigibles eli kauko-ohjatut ja tuulen kuljettamat. Sellaista esiintyy vähän, että ajatellaan ihan itse.

Toisen maailmansodan lentotoiminta on kukaties siksi niin suosittua – kerrotaan antikvariaateissa – että tuohon aikaan radiot reistailivat niin että lento oli joskus ihanan elämän kuva, täysin vapaa, niin kauan kuin polttoainetta riitti. Sitä se ei tietenkään ollut todellisuudessa, mutta mitä siitä.

Euroopan Unionin ulkoasiain ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, paronitar Caroline Ashton on jo epäonnistunut tehtävässään. Joku vingahti hyvän ajatuksen seuraajasta: Tuomioja.

Perusteita oli ehkä kaksi. Katainen ei kai sittenkään yllä toivomaansa, kyllin korkeaan EU-tehtävään, ja koska tuo Korkean Henkilön tehtävä on mahdoton eli siinä epäonnistuminen on varmaa, pannaan Tuomioja siihen. Kuten Kekkonen, Paasio, Sorsa ja Lipponen ymmärsivät, hän on sopivin hirteen.

Hän saattaa olla kaikkein kokenein tällä hetkellä kehissä olevista, ulkoasioista vastaavista poliitikoista. Ainakin hän tuli tunnetuksi noin 50 vuotta sitten osoittamalla television tietokilpailussa hämmästyttävää osaamista ilmoittamassaan aiheessa, joka oli Lähi-Idän kriisi. Muistan sen kilpailun. Vuosi oli 1963. Kilpailu oli Tupla tai kuitti, ja pääpalkinto tuli.

Tänään en pelleile. Ukrainan tilanne eli siis Venäjän tilanne tuntuu niin pahalta, että hymy hyytyi jo. Ei venäläinen mitään niin pelkää kuin ns. kasvojen menetystä, ja Putinilta meni nyt. Sitä hän ei anna anteeksi. Mielessäni kummittelee taas ydinasepelote. Vähän ihmettelin, että Tuomiojalla oli eilenkin iltauutisissa Sadankomitean rintamerkki. Sadankomitea on pasifistinen ja antimilitaristinen järjestö, joka sekin perustettiin 1963. En koskaan kuulunut siihenkään. Nyt olen sitä mieltä, että tuo järjestö oli erittäin oikealla asialla. Tosin en edelleenkään kannata ainakaan yksipuolista aseidenriisumista enkä aseistakieltäytymistä.

Siihen aikaan kun Tuomioja väitteli tohtoriksi poliittisen historian alalta, ajateltiin hyvin yleisesti, että tutkija etsii ja ehkä löytää ”tosiasioita” ja hänen perimmäinen tehtävänsä on selvittää, ”mitä tapahtui todella”. Tuo Saarikosken runokirjan nimi on siinä yhteydessä ironinen. Itse lause on varhaisen akateemisen tutkijan v. Ranken esittämä ihanne. Itse asiassa sen otti käyttöön juristi, ministeri v. Savigny. Ajatus oli ottaa etäisyyttä Hegeliin ja kaikkeen filosofointiin ja hakea niiden sijaan ensisijaislähteet ja siis tosiasiat.

Tätä nykyä useimmat ajattelevat, että tutkimuksen parhaisiin ensisijaislähteisiin perustuva kuva ei ole kuitenkaan kuva esimerkiksi vuoden 1918 tapahtumista Suomessa, vaan kuva kirjoittajan käsityksistä kirjoittamisajankohtana eli hänen arvionsa sitä, mikä on ”totta”. Tuo arvio on kuitenkin tulkinnan takana. Totuus on ajan tytär.

”Tosiasioissa pysyminen” on tavoite, mutta tosiasioiksi valikoiminen on ongelma. Siihen sisältyy tietoista ja ei-tietoista kohinaa. Se on riittävän varma ”tosiasia”, että Lenin oli mukana myöntymässä Suomen itsenäisyysjulistukseen vuoden lopulla 1917. Myönsikö tai lahjoittiko Lenin Suomelle itsenäisyyden, se onkin paljon vaikeampi kysymys. Avoimia kysymyksiä ovat muun muassa, oliko Suomea (joka oli sitten maaliskuusta lokakuun loppuun 1918 olennaisesti Saksan alusmaa), ja oliko Venäjää (jossa Lenin puolueineen hallitsisi jatkossakin, kuten sitten kävi), ja mitä tarkoitetaan ”itsenäisyydellä” (esimerkiksi Suomen yhdistymistä punaisena Leninin venäläiseen väkeen).

Siis kuka on V. Putin? Laillinen valtionpäämies, jonka kanssa on asioitava etenkin kaikissa Venäjää koskevissa asioissa. Vai sekä arvaamattomaksi että vastuuttomaksi osoittautunut seikkailija, joka saattaa ajaa maansa kaaokseen ja siinä samassa menettää henkensä tai virkansa?

Toinen luontomme, jota sanotaan joskus länsimaiseksi perinteeksi, sisältää ajatuksen, että myös tunnottomien roistojen kanssa tulee toimeen, kunhan muistaa ottaa huomioon, että he ovat tunnottomia roistoja. Voisi sanoa liioitellen, että Churchill ymmärsi tämän, mutta Roosevelt ei. Seuraukset olivat laajat ja kammottavat.

Jos edellisen kappaleen muotoilisi siistimmin, voisi ehkä sanoa, että V. Putin edistää kaikin keinoin maansa eli Venäjän etuja, ja sitä ei saa unohtaa.

Tuo perinteinen, arvon ja ajan kultaama ajatus ei ehkä sovi tähän. Viime vuosisadalla oli ainakin kolme maansa tosiasiallista johtajaa, jotka tekivät aivan uskomattomia virheitä oman hämärän mielensä voimin ja siis syistä, jotka eivät edelleenkään aukea muille. Entä jos tilanne on nyt tuo? Osaisiko Tuomioja ottaa huomioon, ettei kysymyksessä ehkä olekaan reaalipolitiikka vaan raivotauti?

34 kommenttia:

  1. "...ettei kysymyksessä ehkä olekaan reaalipolitiikka vaan raivotauti?"

    Aika kovaa ja minusta täysin epäasiallista puhetta.

    Totta kai Putinin konstit tässä geopolitiikan pelissä ovat krouvit ja kovat, mutta mitä ovat hänen vaihtoehtonsa? Naton ydinsukellusveneet Sevastopoliin ja ohjukset Donetskiin? Ai niin, mutta ne Naton ohjuksethan ovatkin niitä kuuluisa "rauhan ohjuksia", joilla valtapolitiikkaa ei ajeta?

    Miten USA toimisi, jos Kiina tai Venäjä tulisivat Meksikoon, Kanadaan ja Pearl Harbourin kulmille?

    EU hakee lebensraumia Ukrainasta (= halpaa työvoimaa, raaka-aineita ja markkinoita tuotteilleen). USA haluaa vahvistaa yksinvaltaansa maailmassa. Molemmat haluavat ottaa pidemmän päälle myös Venäjän samaan kohteluun kuin halusivat Ukrainan. Eikä tässä mitään pahaa ole. Kyse on loputtomasta pelistä, jossa on turha ajatella, että valtioiden välisessä toiminnassa mitään moraalia olisi. "On vain vaihtelevia intressejä." Ja erilaisia "arabikeväitä" eri tarkoituksiin milloin missäkin - mm. Maidanilla ja nyt Itä-Ukrainassa.

    Ohessa suomessa 25 vuotta asuneen ukrainalaisen lääkärin ajatuksia asiasta. Kannattaa tutustua - suosittelen:

    http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/654505/Tie+helvettiin+on+paallystetty+hyvilla+aikomuksilla

    Me neuvomme Putinia puhtaasti oman napamme keskipisteen perspektiivistä. Se ei välttämättä ole se etu ja näkökulma, joista Putin Venäjän johtajana on vastuussa Venäjälle.

    Sanottuani tämän, totean, että en ole Putin-fani mitenkään, mutta kapiaan hieman laajempaa ja älyllisempääkin analyysia näihin juttuihin. Taso "nuo kauheat ryssät ja me puhtaat ja pyyteettömät länsimaat" ei aina riitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen niin paljon eri mieltä kuin olla voi.
      Hyvin outoa puhetta.

      Poista
    2. Jaksaisitko lyhyesti perustella, mikä on outoa?

      Sekö, että länsi pelaa aivan samaa ja vähintään yhtä raadollista ja häikäilemätöntä geopoliittista peliä kuin Venäjä tarkoituksenaan alista Ukraina, Venäjä jne. "siirtomaikseen", jos asia suoraan sanotaan. Toki puhumme tässä yhteydessä "demokratiasta", "suvaitsevaisuudesta", jne. ja olemme kovin täynnä retkemme moraalista oikeutusta.

      Edellä linkkaamani lääkärin juttu avaa tätä kaksinaismoraalia ja hurskastelua yhdestä näkökulmasta oikein hyvin.

      Poista
    3. Ihminen, joka kuvaa EU:n assosiaatiosopimusta Ukrainan kanssa "Lebensraumin" etsimiseksi, on jo aika kaukana todellisuudesta. Kysehän on lähinnä kehitysyhteistyöstä. Samanlaisia sopimuksia EU:lla on myös Pohjois-Afrikan maiden kanssa. Kyse on äärimmäisen pehmeästä vallankäytön muodosta, joka ei luo sotilaallista uhkaa kellekään vaan luo alueelle vakautta.

      Kirjoittajan maailmankuva on niin vainoharhainen, että siitä tulee mieleen Venäjän sotilasdoktriini.

      Poista
    4. "Miten USA toimisi, jos Kiina tai Venäjä tulisivat Meksikoon, Kanadaan ja Pearl Harbourin kulmille"

      Mitäpä USA on tehnyt kommunistisen kuuban kanssa? Katsonut päältä!

      Poista
    5. Hyvä Matias,
      Oletko käynyt lännessä? Ketä, ihan oikeasti, kiinnostaa joku itä- Ukraina? Edes turisti kohteena?

      Poista
    6. En tunne poliittista sympatiaa Ukrainan laillisia johtajia kohtaan. Itä-Ukrainan tapahtumien kutsuminen kansanmurhaksi tai etniseksi puhdistukseksi tai joksikin sellaiseksi on kuitenkin niin kohtuutonta armenialaisten, juutalaisten, ruandalaisten ja bosnialaisten pilkkaamista, että melkein toivoisi Suomeenkin enemmän sananvapautta rajoittavaa lainsäädäntöä. Melkein.

      vuorela, tampere

      Poista
    7. Kiitän palautteesta. Tila tässä ei riitä laajempaan keskusteluun.

      Perusasia kuitenkin - EU:n laajenemispolitiikasta (assosiaatiosopimukset) sanottiin edellä: "Kyse on äärimmäisen pehmeästä vallankäytön muodosta, joka ei luo sotilaallista uhkaa kellekään vaan luo alueelle vakautta."

      Niinpä juuri. Mitä pehmeämmillä vallankäytön menetelmillä saadaan Saksalle ja muulle EU:lle uutta halpaa työvoimaa, raaka-aineita ja markkinoita tuotteille ja palveluille, sitä parempi. Tätä "siirtomaapolitiikkaa" tarkoitin lebensraumilla - lisää poliittista ja taloudellista etupiiriä hyödynnettäväksi.

      Venäjä yritti samaa pehmeää lähestymistä (Euraasian unioni), mutta se torpattin pontevasti asettamalla EU-assosiaatiosopimus sen poissulkevaksi vaihtoehdoksi. Joten Venäjän piti valita - joko antautua tässä geopolitiikan pelissä heti tai siirtyä pykälän krouvimpiin menetelmiin.

      Se, että Venäjän reaktio oli yllätys jollekulle, on yllättävää.

      PS: Oma ulottuvuutensa on sotilaallinen puoli. Krim ja Sevastopol ovat Venäjän sotilaallinen henkireikä Mustalle- ja Välimerelle. No, meidän mielestämme se ei mitään sellaista tarvitse. Riittää, että Nato on Sevastopolissa. Mutta "yllättäen" Venäjä olikin eri mieltä.

      Poista
    8. Vaihtoehto on aina olemassa... sivistyä. Paranoidi maailmankuva tuottaa vastakkainasettelua, etupiirejä ja salaliittoteorioita, jotka edesauttavat ajattelemaan, että matkustajakoneen alasampuminen on itse asiassa ihan OK juttu.

      Poista
  2. Catherine Ashton on kaivostyöläissuvun ensimmäinen korkeakoulutettu jäsen joka on saanut Työväenpuolueen suosituksesta elinikäisen aatelisarvon. Vittuilun siitä voisi ehkä jättää kommareille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajat ovat muuttuneet, muutama vuosikymmen sitten C. S. Lewis ei ottanut vastaan aatelisarvoa, sillä hän ajatteli, että hän pahoittaisi sillä Työväenpuoluetta olevien pubikaveriensa mielen. Näin vaikka hän oli itse rojalisti.

      Poista
  3. The Drones Club=Lennokkikerho.

    VastaaPoista
  4. Jyrki Kataisen mahdollisuuksia heikentää eteläeurooppalaisten mielissä hänen imagonsa Olli Rehnin kaltaisena suursijoittajien toiveita täyttävänä partiopoikana. Olisiko Tuomioja itsellisempi ajattelija, vai pyrkisikö hän toteuttamaan HS:ssa tänään lanseeraatun ajatuksen kieltää kauniiden ihmisten valinta huippupaikoille? Onhan Suomea sanottu rumien hallitsemaksi vähemmistöjen paratiisiksi.

    VastaaPoista
  5. Sitä olen ihmetellyt miksi suomalaisetkin sanovat 'drone', jotkut jopa kehtaavat päästä suustaan hirvityksen 'drooni'.

    Eikö sellaisia (kauko-ohjattuja (pienois-)ilma-aluksia) vempeleitä tavattu kutsua lennokeiksi? Ei ole suomen kielen vika, jos englannista ei ennestään ole löytynyt lyhyempää sanaa ilmaukselle "unmanned aerial vehicle".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samanlainen kömpelyyden suosiminen on "lame duck", joka USA:n politiikasta puheena ollen on niin mageaa kääntää hassusti rammaksi ankaksi kun ei löydetä ilmiselvää vastinetta: siipirikko.

      Muuten, P.G.Wodehousen ystäville The Drones Club on tuttu Kuhnurikerhona.

      Poista
  6. Myös pienemmät ruhtinaat osaavat "heimopelin". Following the Munich Agreement, Bohumín and the Zaolzie region were annexed by Poland in October 1938. / Wikipedia

    VastaaPoista
  7. Tuomiojan osakkeet ovat nouseet silmissäni kuin raketti mutta onko käyttämänsä termi "joukkomurha" 100% oikeaan osuva nimitys kunjos se oli sivuvahinko ?

    Israel-kriittisen Tuomiojan nimitys olisi kauhistus USA:lle, voisivat lobata UK:n avulla pois. (Ero-EU:sta uhalla ?)
    UK menetti 10 kansalaistaan siinä koneessa, Suomi ei yhtään. Jospa hollantilaisilla on etukortti ?

    M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se oli termivirhe, kenties. Murha ei ole enää vain harkittu surmaaminen, jossa uhri on tiedettävä ihmiseksi (kouluampumiset). Suomen lain mukaan se voi olla myös erikoisen julma surmaaminen.

      Tilanteen koko kauhistuttavuuden vuoksi en viitsinyt asiasta mainita, vaikka panin sen itsekin merkille. Pääasia oli poliittiselta taholta tullut lausuma, jossa teko nimettiin yksiselitteisesti rikokseksi. Sivuvahinko (collateral) se ei voi olla, koska taivaalla ei liene ollut muita kohteita.

      Poista
  8. Jukka, olisihan Tuomiojalla perinteitä sovittelusta, kaikkien muiden perinteidensä lisäksi. Jo tehtävään valitoon puolainen, niin osaston virkamiehet ennakoivat pissasia paikkoja ja suurta konfliktiherkkyyttää Ukrainankin kysymyksen ratkaisumalleissa.

    Mutta, hienon kuvan olet kirjoitukseesi valinnut. Professori Litzen kehui tuota Ajan tytärtä loistavana oppaana historian tutkimusmenetelmiin. Ja olen täysin samaa mieltä hanen kanssaan. Monesti olen tuon teoksen tavaillut - huolellisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juhani Suomen tuore Mannerheim-opus kertoo kuinka maalaus eroaa lähdemateriaalista.

      Poista
  9. Kansa naapurissa sanoo, että V.P. on ollut koko ajan vain KGB:n marionetti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai marionettiteatterin johtaja. Sitä kun emme tiedä, sätkynukke vai sätkyttäjä.

      Poista
    2. Ja lisäksi, kuten esim. Venäjän 1700-luvun historiasta tiedämme, tilanne voi kulissien takana muuuttua. On tsaareja, jotka olivat urastaan osan itsevaltiaita, osan sätkynukkeja.

      Poista
  10. Valtaapitävien innokkaana liehittelijänä tunnettu Kemppnen tuntee jotenkuten Tuomiojan ja yrittää olla tämän kavereita. Tämä on selitys K:n naurettavalle ajatukselle, jonka mukaan Tuomiojalla voisi olla jonkinlaisia mahdollisuuksia Caroline Ashtonin seuraajaksi. Ei ole eikä tule olemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä hupsu olet. Minähän olen itse valtaapitävä. Sinut taas lienee luettava liehittelijöihin - sopivasti hyökkäävät kommentit lisäävät blogin lukuarvoa. Toivottavasti et vaadi palkkiota-

      Poista
    2. Tuomiojan mahdollisuudet ovat kokoomuskuhnurien käsissä, jotka tuskin jakavat hunajapurkkien namia ulkopuolisille.

      Oikeastaan Erkki Tuomioja olisi erinomainen valinta EU:n ulkoministeriksi, paikka on kuitenkin jyvitetty demareille.

      Poista
    3. Valtaapitävillä ymmärretään kyllä valtiovallan haltijoita, ei tavallisia suunpieksijöitä.

      Poista
    4. Tämä kommentti sai miettimään. Tottahan tämä on. Jukka on selkeästi yhteiskunnallista eliittiä. Paljon selkeämmin ei voi enää yläluokkaa olla: professori, entinen hovioikeudenneuvoa, kovan luokan lakitoimiston ja kustantamon sisäpiiriläinen, tosin nykyään kaikista näistä eläkkeellä.

      Mitä tämä sitten tekee meistä? Olemmeko me kaikki muut liehittelijöitä? Itse olen kyllä kokenut täällä kommentoinnin tasavertaiseksi vuoropuheluksi. Toki Jukka on vanhempi ja kokeneempi, isääni vanhempi mies, mutta tämä vaikuttaa lähinnä sävyyn. Ei emeritusprofesorille sovi nuoren tohtorinnulkin sanoa liian rumasti. Sinä voi toinen pahoittaa mielensä. Silti pidän Jukkaa ennen kaikkea älyllisesti vertaisenani, en ylempänäni.

      Poista
    5. Vastaus aiheelliseen kysymykseesi on helppo: tämä tekee teistä, selkeälinjaisista kommentoijista valtaapitäviä. Mielipiteillä on merkitystä, ja samalla kun kirjoituksiani luetaan, luetaan kommentteja. Koska pelkkä kantaa ottava teksti hukkuu massaan, monipuolisesti kommentoidulla tekstillä on paremmat mahdollisuudet päästä vakavan harkinnan kohteksi.

      Johtopäätös: minä lainaan arvovaltaa teiltä, lukijoiltani.

      Poista
    6. No, jo oli taas äitelämänmakuista höpön höpinää kommentointia blogistita! Ikä alkaa häntäkin näemmä painaa.

      Poista
    7. Kemppinen on yhä vallanpitäjä, koska mediajulkisuus lainaa aina välillä tämän blogin ajatuksia.

      Nyt odotamme, koska Stubbilta, Niinistöltä tai Tuomiojalta kysytään tästä EU-ulkoministerin postista.

      Poista
    8. Erastotenes A kirjoitti: "- - Silti pidän Jukkaa ennen kaikkea älyllisesti vertaisenani, en ylempänäni. "

      En tunne EA:ta lainkaan kuin laadukkaista kommenteistaan täällä; Kemppisen tiedän pitkältä ajalta vaikka kaukaa, niin kuitenkin varsin isolla otoksella kuunnellen ja lukien. Siksi sivuutan EA:n varsinaisen asian, vaikka on paljon sanottu. Enemmän kyselen taas kuten aiemminkin, miten epätarkasti ja -yhtenäisesti usein operoimmekaan käsitteillä älykkyys, nokkeluus, fiksuus, viisaus tai lahjakkuus ja joku sotkee mukaan tietorikkautta, kielitaitoa ja muuta. Ärsyttäväksi kääntynyt pakkoviksuilu Morse-kirjojen ja alkuperäisen sarjan jäljissä kulkevissa sarjoissa (Lewis, Nuori Morse) on minista usein malliesimerkki; ymmärrän, että jos yhdessä kohtauksessa pitää osoittaa kaksi henkilöä suuripäisiksi, on helppoa panna heidät tiputtelemaan vuosilukuja, sitaatteja tai keskustelemaan kreikaksi, mutta ärsyttävää se on ja liimattua kuin historiallisuus nykytelevisiossa borgioineen ja davinceineen.

      Poista
  11. Erkki ja Ilkka-Christian Björklund pitivät toukokuun lopussa -67, jolloin olimme keskikoulun luokkaretkellä pääkaupunkiseudulla, poliittisen katsauksen Otaniemen Dipolin seinänvieren kivenlohkareilla. Silloin opimme tuntemaan arvostamani miehen. Hänellä, heillä oli jo silloin takanaan monivuotinen ura missä lie Teiniliitossa ja ylioppilaspolitiikassa. Siitähän onkin pian jo 50 vuotta!
    Omaa sukuhistoriaa selvittäessäni on käynyt myös ilmi tiettyjä yhtymäkohtia Erkin suvun ja oman sukuni tiimoilta. Parkano Tampereen pohjoispuolella liittyy kummankin suvun juuriin olematta keskenämme sukua, tiettävästi.

    VastaaPoista
  12. Nnäin on, ainakin kaikilla Suomen ABC-asemilla, että siellä riittää tietäjiä jotka "kyllä minä tiedän mistä on kyse. ja osaisin ratkaista ongelmat. mutta kukaan kun ei kuuntele minua, mitäs siitä".
    Ps. Mutta eikös Paavo Väyrynenkin aikoinaan alkanut esitelmöimään silloiselle Israelin ulkoministerille miten asiat pitäisi Juudeassa hoitaa... No, toinen kuunteli kolleegaansa kohteliaasti.

    VastaaPoista