Sivun näyttöjä yhteensä

16. heinäkuuta 2014

Pikaistuksissa






Noloa että vanha mies pelehtii sanoilla. Tuo nyt on niitä vanhan lakikielen sanoja, joista pidän. Tappoon se liittyi, ei vakain tuumin ja harkiten, vaan pikaistuksissa eli mielijohteesta. Se kuvaa hyvin verkkokirjoittelun yhtä muotoa. Kai se yllättää lukijoista jotkut, mutta on näissä päivittäisissä kirjoituksissa sellaisiakin, jotka olen miettinyt ja kirjoittanut 20 kertaa ennen verkkoon postaamista. Vapaan, hiukan holtittomalta vaikuttavan hypähtelyn vaikutelman luominen on välillä niin vaikeaa.

En ole varma, onko ”shortcut” esimerkiksi ”pikavalinta” vai mitä. Pohjaltaan tuntemattomasta syystä tietokonepuuhailuni varhaisvaiheessa eli siis alkuvuodesta 1989 käyttämäni Word Perfect, ensin Dos-pohjainen 4.1. ja sitten Windows-pohjaiset versiot, oli ainakin muistoissani paljon parempi kuin yksikään Word tai ylimalkaan mikään muukaan myöhempi tekstinkäsittelyohjelma.

Oli siinä kyllä myös pahoja puutteita, etenkin kuvien kanssa pelatessa ja kaikessa, mikä vivahti taittoon. Mutta makroja oli helppo ja nopea tehdä itse. Kirjeitä varten saattoi sommitella päiväyksen ja oman allekirjoituksensa ja laittaa ne vaikkapa näppäimien Ctrl Ä taakse. Kerralla kolahti.

Nyt olen pitänyt itselleni kurssia. Photoshopiin oppimiseen on verkossa erittäin hyviä videoita, esimerkiksi tv.adobe.com. Kaikki nämä vuodet olen ollut liian leuhka katsomaan niitä tarkkaavasti. Olin juuri päässyt päivittelemästä, että suvun valokuva-albumien skannaamisessa ikävin ja pitkällisin työ on irrottaa kuvat toisistaan ja oikoa ne suoriksi ja sitten rajata – enimmäkseen siis skannaan sivun kerrallaan.

Kuin pilkaksi katsoin sitten tuollaisen muutaman minuutin opetusvideon, jossa huomautettiin, että valikossa ”automate” on kohta ”rajaa ja oikaise” (crop and straighten). Ja niin vain on, että yksi klikkaus jakaa sivun kuvat eri tiedostoiksi ja oikoo ne kaikki, noin kahdessa sekunnissa. Olin aina tehnyt sen käsin ja käyttänyt siihen noin viisi minuuttia ja saanut lopulta selkäni kipeäksi.

Kuinkahan monta vastaavaa hölmöyttä työskentelytavoissani on? Vaikka olen saanut tuntuvaa apua ja hankkinut sitä, tämän vuoden aikana on tarkoitus skannata näihin aikaisemmin selostamiini julkisiin kokoelmiin noin 20 000 kuvaa. Niinpä oli erikoisen häpeällistä, etten ollut ennen ryhtynyt korkeakoulujenkin  tähdentämään työn, siis rutiinien, järjestelmälliseen suunnitteluun.

Kommentoija kysyy vanhoista autoista. Raskain mielin näytän häpeällisen valokuvan. Siinä esiintyy myös kummitätini, peffapuolelta. Auto on heti sotien jälkeen jostain ilmeisesti eri keinoin (sementtiä, kinkkua ja voita) hankittu värkki Kauhavan purjelentokerhon lentokoneiden hinaamiseen. Kummitätini Vieno oli kerhon puheenjohtaja ja suoritti kaikki lentomerkit ja olisi vielä hypännyt laskuvarjolla, mutta äitinsä kielsi.

Niin… Auto on Mercedes Benz vuosimallia 1914. Sitä kyseltiin suurena harvinaisuutena museoihin, mutta se oli sahattu kahtia ja varustettu vaijerivinssillä. Se palveli aikansa kiskomalla itse rakennettua Harakka-merkkistä purjelentokonetta taivaalle ja ruostui ja unohtui sitten johonkin.

Mercedes 1914 löytyy kuvana suoraan googlaamalla. Katsokaa itse. Mallin torpedonpelti eli nokka on erikoinen ja akseliväli aika huima.

Muistan tuon auton moottorinäänen, kun se oli saatu käymään. Käynti oli niin harva, että kun muut autot pörisivät, tämän moottori sanoi että tuku-tuku-tuku. En usko, että siitä olisi ollut enää maanteille, mutta nolo juttu silti.

Sotien jälkeiset autot olivat milloin mitäkin. Jotkut muistavat vielä S.P.J. Keinäsen New Yorkista ostamat Checker-taksit, joista tipahteli ajaessa pakoputkia ja muuta kadulle ja joilla ei tehnyt paljon mitään. Keinänen koetti lohduttaa, että missä on elämää, siellä on kolinaa. Se ei paljon auttanut.

Merimiesautot ja muuttoautot olivat useimmiten Volkswageneita, mutta kyllä Kauhavan kujilla kulki muutama Kanadasta tuotu Puikki, joka luikki tien poikki, ja jokunen Totke. Mutta viranomaiset olivat tarkkoja. Eräässä välivaiheessa isoisälleni ilmestyi Ford Custom ja naapurille Henry J,. ja sitten Kaiser. Opel Kapitän oli myös 50-luvun ihmeitä.

Isäni suuttui Kansallispankkiin, kun ei saanut maalaisasianajajana lainaa auton ostamiseen; lainan myönsi kuitenkin Osuuskassa, ja auto oli Ford Taunus noin vuonna 1958. Ja aikanaan tuli Citroen ID, joka löi koko maakunnan ällikällä.

Kylillä näkyi välillä ties mitä Singeriä ja Hillmania ja Panhardia ja ihmeeksi Tatraplan, ja BMW:n itäversio EMW. Johtava kottero oli Moskvitsh. Miehen mitta oli auto. Suhteellisen vapaasti ja liikaa odottamatta autoja alkoi saada kaupasta vasta noin 1962, ja myymälää vailla toimivien jobbareiden elämä oli autuasta. Mutta olisi sen Mersun saanut säästää.

19 kommenttia:

  1. Pikaistuksissa tosiaan on hyvä sana, ja olisiko se yksi niistä, joille ei ole hyvää vastinetta muilla kielillä? En heti keksi, miten asian sanoisi nasevasti esimerkiksi englanniksi.

    Samaa mieltä Word Perfectistä. Tunnen tuotteliaan kirjailijan, joka sinnittelee kiertoteitse voidakseen jatkaa sillä kirjoittamista edelleen.

    Word ei ole koskaan ollut hyvä, ja päivityksissä sitä on huononnettu. Älypäät, jotka eivät itse kirjoita paljon, keksivät siihen jatkuvasti uusia koukeroita. Päivityksistä maksetaan varmaan hyvät bonukset.

    VastaaPoista
  2. Kiitos vastauksista. Olipa kiinnostava lisä Mercedes 1914 -autojen loisteliaaseen historiaan.

    VastaaPoista
  3. Shortcut käännetään aika usein oikotieksi.

    Luulen aiemminkin täällä maininneeni WP:n historiasta utahilaiselta ystävältä kuullun jutun, jolle en tosin nyt juuri löydä evidenssiä: jonkin sattuman johdosta suomi olisi ollut ensimäisiä kieliä, joille WP käännettiin. Vakaa, vahva ja uskollinen suosio täällä meillä kyllä sopisi tähän.

    VastaaPoista
  4. Ad Omnia: - uskottava lähde TKK:ssa kertoi jopa käyneensä Utahissa ja sanoi, että WP oli alusta loppuun mormoniyhteisön hanke. Hän sanoi nähneensä varmaan tuhat koppia, joissa koodin vääntäjät mahtuivat tuskin seisomaan.

    Mormonit ovat sivullisille erikoisilta tuntuvien uskonnollisten ajatusten vuoksi uurastaneet kokoon myös kaikelle tutkimukselle tärkeitä tietokantoja vainajista. Sanotaan että heillä olisi hyvin organisoituna myös kaikki Suomen väestörekisterin ja kirkonkirjojen tiedot.

    Näille apajille en ole itse yrittänyt. Toistan tässä vain kuulemaani. Hakukone (mormon database) antaa lomakkeen ja lupaa miljardeja tietueita (Family History Center)..

    VastaaPoista
  5. "Pikaistuksissa" on englanniksi esim. in the heat of the moment.

    Keinäsen Checkereistä käytiin oikeutta Balderin salissa, josta en voi mennä edes raitiovaunussa ohi ilman että tapaus tulee heti mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis: manslaughter committed in the heat of the moment.

      Poista
  6. Taunus 12m ostettiin 1952, ja sitikka 1958.
    Pekka

    VastaaPoista
  7. PS. Autoista ja purjelennosta sen verran ettei Raumalla oluut varaa hyvàà autoa katkaista, joten otettiin yksi vanne ilman kummeja ja tuo taka-akselille toimimaan vinsiin rumpuna. Ja sitten lennettiin. En minà mutta isot pojat.

    VastaaPoista
  8. Blogistin kannattaisi ehkä pitää paussia eli lomaa näiden kirjoitusten rustaamisessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olkinuken taukoa lienee turha toivoa

      Poista
    2. Mitä jos itse pitäisit lomaa näiden blogien lukemisesta, jos et tykkää. Voithan perustaa vaikka oman blogin ja lukea sitten omia juttujasi.

      Poista
    3. Se on vain kateellinen kun oma suoli on tyhjä!

      Poista
  9. Taksi oli Pobeda tai Volga ainakin Savossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mihin aikaan oli näin? Kuinka pian sodan jälkeen taksit saivat noita autoja?

      Poista
    2. Paitsi Mäntyharjulla, missä taksissa ei ollut ainuttakaan Pobedaa tai Volgaa. Muistaakseni Apu teksi siitä ison jutun. Legendaarinen mäntyharjulainen vuokra-autolija Iso-Ville kertoi olleensa 18 kertaa hakemassa Mersua Saksasta suoraan tehtaalta. Hakijoita saattoi olla lähemmäs kaksi sataa, jotka sitten ajoivat letkassa Suomeen. Joku tiesi kertoa, että traditio jatkuu yhä.

      Kalevi Kantele

      Poista
  10. Jos dollarihymyt muistaa mutta Pobedan ja Volgan unohtaa, vääristää historiaa, sillä Orwellin mukaan se joka hallitsee menneisyyttä, hallitsee myös tulevaisuutta.

    Mutta niinpä Tuomiojakin ärsyyntyy jos Länsi-Ukrainan fasisteja sanoo fasisteiksi, joita hänen mielestä löytyy vain Itä-Ukrainasta.

    VastaaPoista
  11. Googlettamalla löytyy HS:n juttua vuodelta 2006:

    Volga kuului 1960-luvun perustakseihin ja niitä tuotiin Suomeen noin 6600kappaletta. Kun Konela Oy antoi hyviä maksuehtoja, auto kävi kaupaksi."Volga, velka ja nälkä", väännettiin vitsiksi.

    Juhlanäyttelyn toinen neuvostokaunotar oli Pobeda vuodelta 1956. Merkinmarkkinaosuus oli 1950-luvun puolivälin taksimyynnistä 75 prosenttia,.Joka toinen helsinkiläistaksi oli Pobeda.

    Pobeda tunnettiin paksupeltisenä ja lämpimänä autona, jonka korkea maavarasopi hyvin kuoppaisille teille.

    Itäautojen suosio johtui siitä, että niitä sai suoraan kaupan hyllyltä.Länsiautoja piti jonottaa vuosikausia vuoteen 1962 asti, jolloinvaluuttakaupan säännöstely päättyi.

    VastaaPoista
  12. Voisiko kukaan kertoa ystävällisesti lisää vanhoista ja uusista autoista nimenomaan vuosilta 1950-1951?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin lehden nimeltään Mobilisti. Suosittelen Annalle, sillä se näytti kertovan kaiken.

      Poista