Te sanoitte, ettei maalle saisi ottaa mukaan virtajohtoja
eikä USB-kaapeleita. Ne ovat vaaraksi pesivälle luonnolle. Ajatus mahtaa olla
oikea. Itse en ole niitä miehiä, jotka jättävät toisesta jalasta kengän kotiin,
jottei käveleminen olisi liian vaivatonta.
Tuo taipumus ei ole minulle vieras. Olen itsekin kerännyt kiviä
reppuuni, sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti. Nyt en ole varma, missä rinkkani on. Olenko
antanut sen Ilmari-enolle vai olisiko joku hyväntahtoinen henkilö sitä
lainannut ja pitänyt hyvänään?
Ennen käytin kauluspaitaa, solmiota ja pikkutakkia. Niin
kuului. Kun Stockmannille tuli uusi erä klubitakkeja, viikon kuluttua puolet
hovioikeuden herroista käveli sellaisissa. Edelleen tuomarit ja asianajajat
saavat mielestäni pukeutua kummallisesti. Kun on toisen asialla, ei pidä olla
persoonallinen.
Kirjoittavat luonteet suosivat joskus muistikirjoja. Vaikka
ne olisivat mitä Moleskineja, tarvittaisiin muistikirja, johon on
ajantasaisesti merkitty, missä muut muistikirjat ovat. Pikkutakkiaikakaudella
muistilaput kulkivat kauppalistoista runonsäkeisiin ja diaarinumeroihin vasemmassa
sivutaskussa. Ehkä sen parempaa organisointia ei ole. Nyt tilanne on sellainen, että ellen kirjoita
blogia eli tähän tulevia kirjoituksia, jäytää tunne, että olen unohtanut
jotain.
Niinpä Haanpäätä ja Sinnemäen jo mainitsemaani kirjaa en
unohda. Se sisältää hurjaa materiaalia, jonka esittelen vielä. Muistiinpano:
asevelvollisten luonnottoman suuri kuolleisuus 20-luvun Suomessa.
Mutta tämän unohtaisin – painovapaus ja uuden perustuslain
yhteydessä kumottu painovapauslaki ymmärretään melkein aina väärin, myös
Sinnemäki.
Suomessa ei näet ollut perusoikeuksia eikä ihmisoikeuksia ennen
1990-lukua. Tämä ei tarkoita, että kanaslaiset olisivat olleet tältä osin lain
suojaa vailla. Tämä tarkoittaa, että järjestelmä oli toinen. Painovapaus oli ”taattu”,
ja esimerkiksi kansalaiset olivat lain edessä yhdenvertaisia. Oli kuitenkin
erittäin huono ajatus yrittää nostaa kanne tai syyte sillä perusteella, että
portieri tai konttoripäällikkö rikkoi yhdenvertaisuusperiaatetta. Liioitellen
ja hiukan vääristellen voi sanoa, että painovapauskin oli kirjapainon vapautta,
ei kirjoittajan. Laissa oli myös määräyksiä kirjapaino- ja kirjakauppaliikkeen
harjoittamisesta.
Kekkonen, suomettuminen ja rähmällään olo eivät olleet, ne eivät olleet sotien jälkeisen ajan
poikkeusilmiöitä. Se olivat samaa sääntörakennetta ja samaa kulttuuria kuin nyt
viitattu vuoden 1928 novellikokoelma ”Kenttä ja kasarmi” kirjasotineen.
Lukija voi minun osaltani vapaasti hakea perusteita
kulttuurievoluutioista tai luokkataistelusta. Sekä kirjallisuudentutkimuksesta
että Suomen historiasta kroonisesti puuttuvat kytkentä lainsäädännön ja
lainkäytön vuorovaikutuksesta kulttuuriin, talouteen ja mielenmaisemiin
aiheuttaa näköharhat.
En siis tiedä, miten toimii oikeus kulttuuri-ilmiönä. Mikä
on syy ja mikä seuraus, se jää epäselväksi. Kansalaissodan jälkeen 1919
säädetty perustuslaki lisineen oli saksalaisten, Weimarin tasavallassa
viljeltyjen sääntörakenteiden kuva. K.J. Ståhlberg oli saksalaisaatteiden mies,
mitäpä muutakaan. Toisin kuin natsit
väittivät, heidän kaatamansa tasavalta ei ollut holtittomuuden valtakunta,
mutta ei se kyllä vasiten edistänyt kansalaisvapauksia eikä julkista
keskustelua.
Saksa, Venäjä ja tietysti Italia ja Espanja olivat
valtio-valtioita. Puhuttiin ”lujasta hallituvallasta”. Suomessa nyt virassa
olevat valtiosäännön tuntijat erehtyvät usein luulemaan, että perusoikeudet ja
ihmisoikeudet olisivat jotain muuta kuin englantilas-amerikkalainen sanoitus.
Noin vuoteen 1995 Suomen tasavallan piiloviesti
kansalaisilleen ja maassa majaileville oli: turpa kiinni. Aika hyvin tätä
viestiä kuunneltiin. Kirjasodat, myös Linnan, Rintalan ja Salaman ympärillä
käydyt, eivät olleet häiriöitä vaan säännönmukaisuuksia. Kun Haanpään
taiteellisen suurenmoisuuden ja kroonisesti heikon myynnin selvä lähtökohta on
syvä ja mietitty vapauden korostus, on ihan selvä, että hänen turpansa
tukittiin entisessä Suomessa.
Painovapauden tekevät vaikeaselkoiseksi vuoden 1930
lainmuutokset ja sen jälkeen muuttuneet tulkinnat. Itse asiassa olin
asianajajana, kun julkisen viranomaisen julkisesta halventamisesta (rikoslaki
16 : 24) käytiin viimeisen kerran oikeutta. Syytteessä oli, kukapa muukaan kuin
Hannu Taanila, joka oli väittänyt poliisin pieksevän päihtyneitä.
Tuossa yhteydessä kuokin ylös painovapauden ja
lainmuutokset, joita tunnetusti käytettiin kannattajiaan vastaan –
kiihotuslainsäädäntöä ja esimerkiksi ”puserolakia” sovellettiin myös
äärioikeistoon.
Voitimme jutun. Oikeuskanslerilla ei ollut syyteoikeutta
korkeimman oikeuden ratkaisun mukaan. K.J. Ståhlbergin lausunnossa 1929, jonka
löysin eduskunta-asiakirjoista, käy suoraan ilmi, että painovapaus kytkeytyi
poliittiseen toimintaan ja siksi syyteoikeuskin oli täysin poikkeuksellisesti
uskottu poliittisesti vastuulliselle taholle, oikeusministerille.
Nykyisin ajatellaan nähdäkseni oikein, että sananvapaus (eri
termi) antaa kenelle tahansa suojaa myös viranomaisen aiheettomalta
sekaantumiselta ihmisen yksityisyyden piirin asioihin. Se o siis aivan eri asia.
Ja tämä yksityisyys, ja tämä yksityisyys ja vapaus on jatkuvasti uhattuna.
Vanhoissa painovapausasioissa sivulliset ja viattomat virastot ja osakeyhtiöt
menestyvät nykyisin nimenomaan sananvapautta kaventamalla. Uuden ajan airut on muuan
Putin Venäjältä. Haanpään tuotannollaan henkilöimä vapaa ihminen voi huonosti
ja kehityksen suunta on paha.
Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta Jukka! Olisin utelias kuulemaan minkä verran aikaa sinulta kuluu yhden blogin kirjailemiseen keskimäärin? Muistan Paavo Haavikon joskus kehaisseen että kun kahvi kiehahtaa, on kolumni valmis.
VastaaPoistaTyperä kysymys.
PoistaItse asiassa aika on tekstin ja musiikin produktiossa sekä reproduktiossa tärkeä tekijä, kuten kokkaamisessa. Etuoikeutenani on ollut olla varsin kovien bändien kipparina, niitä ei periaatteessa tarvitsisi edes johtaa.Kirjoitan myös välilä musiikkia ja aika ratkaisee molemmissa. PS: Hauskuutan itseäni tällä blogilla usein myös ulkomailla. Miten ihmeessä edellinen kommentti on voitu julkaista jo 27.7.. Aikaero?
PoistaJälleen yksi syy vihata, inhota ja kammota valtiota niin pitkälle kuin voi. Valtio ei ole mitään muuta kuin sietämätön sortaja ja roisto, ja jokainen valtio on pohjimmiltaan pelkkä iso mafia. Jokainen valtio on syntynyt niin, että yksi iso roisto ottaa väkivallan monopolin omalla alueellaan ja kukistaa kaikki kilpailijansa. Järjestäytyneen rikollisuuden ja valtion välinen ainoa ero on se, että valtio ylläpitää lakeja ja oikeuslaitosta.
VastaaPoistaKyllähän maailmassa on melkoisesti maita, missä valtio ei juuri toimi. Mutta eipä esim. Afganistanissa, Somaliassa tai Malissa valtion olemattomuuden tai toimimattomuuden takia olla vapautettuja sorrosta, roistoista tai mafioista. - Yksi meikäläismallisen valtion eduista on sen kansalaisilleen antama väljä vapaus vihata, inhota ja kammota valtiota.
PoistaLukija Laihialta
Melko rajua puhetta ihmiseltä, joka on aiemmin muotoillut sanansa näin: "Ja jokainen, joka on selvinnyt peruskoulusta hengissä, ..."
PoistaKauhea rähinä päällä, ja vieläpä hameväen edustajalla.
terv. poju vuosimallia 1989
PoistaSuurenmoista kirjoitusta.Jylhää tekstiä.Totta ikuisesti ja manuaali arkeen tänäänkin 29.7. Pois pois valheen alta,karkuun."Taloudellinen" niukkuus on voitettu materiaalisen maailman nykytasoisellakin osaamisella, siis ongenkoukun parantumisesta kaikuluotaintrooliksi vai miksi kalageeniviljelyksi, ja täksi yhteydenottonäppäimistöksi,joka uskomattomasti isontaa ja ylentää maailmaa.
Olisi aika ruveta mystikoksi ja oman itsen vaalijaksi,ottaa täydestä jumalankuva itsessä.Mutta mitä vielä,hullut valtiot,helppoheikit markkinasuharit,rallattavat viihdyttäjät,eroottisesteettiset kuvat ja ruumiit kaappaavat mielenkiinnon,varastavat ajan ja syövät tarmon haluta Pelastua.
Katselin noita itä-Suomen lyseotaloja.Niin joku ylioppilaansakin, perustajien pojanpojanpoikako vai vieläkö pidempi ketju?,viitsi tuota sormin laskeskella,alentunutta polvea kuitenkin.Miten tässä noin kävi,Thermopylain miehet sullottu huonovointisyhteiskunnan muka parantajiksi sirottamalla heidät mausteiksi paiseiden ja vismojen ylläpitoon lasarettikuolioihinsa.Klassisen miehekkyyden lakimiehet pantu käsirautoihin ja niplaamaan pyramidisesti kohoavan,luolatunnelistoksi kaivautuvan ja kaiken syliinsä kurottavan pykälistön pariin,jonka meiningin uhriksi "oikeus" tapetaan.Myös mielistä ja omistatunnoista.Mistä Paratiisiinne luikerteli käärme? Ei se ainakaan Eeva ollut,niin ihania tolkunihmisiä sisarissanne sentään oli -ennen tyttölyseoita ainakin.Kuopiostakin heti kun oli varaa, Raniselta toimitettiin tytöt kaunistumaan Euroopan hovieleganssiin,soitannon ja runoluonnin ihmiselle tarkoitetuun todellisuuteen.Sen jämiä,niin jämiä vaikkakin nykyvirtuoositoteutuksina kuulee ja näkee Suomen suviseuroissa.Ainakin niistä maallisissa vieraillessa tuntuu kuin piletinmaksajapuolella oltaisiin vain marketissa tai telkkarin äärellä.
Mistäkö voisi oppia? Matkalukemisista tietysti.E.Phillips Oppenheim Kansan voitto,suomennos O.A.Joutsen,vuosi 1917 ja Gummerus (Jyväskylä tietysti) "Tahdon saada teidät tajuamaan vanhain aatteiden hulluuden,jotka nykyisissä nurinkurisissa olosuhteissa pakottavat parempata kasvatusta saaneen miehen,henkisesti ja ruumiillisesti toimeensa paremmin kypsyneen miehen haalimaan itselleen rikkauksia ja toiselta puolelta pakottaa teidät alistumaan hänen orjikseen."
"Jälleen yksi syy vihata, inhota ja kammota valtiota niin pitkälle kuin voi. Valtio ei ole mitään muuta kuin sietämätön sortaja ja roisto"
PoistaEi se ihan näin ole: kyse on siinä onko kyseessä (aidosti) DEMOKRAATINEN OIKEUSVALTIO. Sitä paitsi valtion vastakohta on anarkia ts tilanne, jossa väkivalta on voimaa. Tuollaisesta oli kokemuksia keskiajalta eikä se todellakaan ollut herkkua "pienelle ihmiselle".
Vertailu brittiläiseen Libeliin olisi kiinnostavaa.
VastaaPoistaMitä vuonna 1995 tapahtui? EU-jäsenyys mursi korporaatio-kartellin?
VastaaPoistaEn ymmärrä rautaan lovenneen valitusta ja vertausta. Voin valita valtion johdon äänestämällä turvallisesti mutta rikollispomolle ääntely johtaa pahimmoilleen sairaalaan tai eliminointiin.
VastaaPoistaM
Ad Omnia: - kysyyksen johdosta - viittaukseni koskee vuoden 1995 perusoikeusuudistusta. Se siis tuli voimaan. Samalla suuri määrä ns. periaatteita muuttui todellisuudeksi ja esimerkiksi tuomioistuimet alkoivat soveltaa näitä normeja avomesti. Pelkkä sana "perusoikeus" tai "ihmisoikeus" oli hyvin harvinainen tuomioistuinten ratkaisuissa tuota ennen.
VastaaPoistaTämäkin asia todistaa, miten tiukasti pykälä- ja lakisidonnaisisia suomalaiset tuomarit ja lakimiehet ovat! He lukevat vain "lakia", lakikirjoja, mutta eivät tunnusta tai ole edes tuntevinaan oikeusperiaatteita, ellei niistä ole ole otettu selvää säännöstä lakitekstiin. KKO:n ex-presidentti Olavi Heinonen muuten kieltäytyi tyystin koskaan mainitsemasta tai edes viittaamasta tuolloin voimassa olevaan perustuslakiin eli hallitusmuotoon ja sen pykäliin. Heinosen "teorian" mukaan perustuslaki kuului yksinomaan lainsäätäjälle, ei tuomioistuimille.
PoistaMuistampana itsekin olleeni 1970-80-luvulla valtiosääntöoikeudelle luennolla, jossa professori totesi, etttä eihän tämä teitä käytännön juristeja koske, koska perusoikeudet koskevatvain lainsäätäjää.
Poista