Sivun näyttöjä yhteensä

10. heinäkuuta 2014

Kesähelvetti





Minulla on ollut monta kesäparatiisia, kuten tämä kuvan esittämä, mutta kesä on vaarallinen vuodenaika. Vivaldin neljä vuodenaikaa olivat kevät, syksy, kevät ja syksy. Vaikka tahtoisi olla tarkkana, sitä helposti putoaa kesään, joka on helposti helvettiä.

Differentiaalilaskentaa eivät ehkä keksineet Leibniz ja Newton, vaikka tällaistakin väitetään. Sen keksi Dante.

Sukupolvea aikaisemmin Tuomas Akvinolainen oli selvittänyt tuonpuoleisen elämän: saamme nähdä Jumalan ja elämme ikuisesti Jumalan kanssa.

Käsitys ei vastaa hiukkasfysiikan havaintoja.

Muuttumisominaisuuksia tarkastellaan esimerkiksi derivoimalla funktio. Retkeilyssä on käsillä matkan ja ajan funktio. Siirrytään jostain pisteestä toiseen. Kuolema oli piste, ajatuskunnasta riippuen joko alku tai loppu. Dante kuvasi kuolemanjälkeistä vaellusta, jossa helvetin ja taivaan välillä oli kiirastuli. Vaelluksen kestäessä vaeltaja muuttui.

Tämä oli uusi oivallus, ja maastoon siirrettynä, kartalle mallinnettavana ajatus on, ettei retkeilijä ole perille saapuessaan enää sama kuin lähtiessään. Varhainen sovellus oli pyhiinvaellus. Typerykset ovat käyttäneet tuota nimitystä häpäistäkseen muun muassa Lapin retkeilijöitä, jotka eivät syystä tai toisesta täytä heidän kirpeitä kriteereitään. Ainakin Linkolan pojat käyttivät tätä herjaa; ehkä he olivat kuulleet Platonista ja tämän ajatuksesta, että lähteille pääsevät vain valaistuneet sielut (jotka osaavat geometriaa), mutta eivät lattajalkaiset pillikintut. Ihmiset eivät koskaan väsy keksimään tunnusmerkkejä, jotka osoittavat heidät itsensä toisia paremmiksi.

Joel Lehtonen oli suomalaisen kesämökkikulttuurin keksijä. Pekka Tarkan Lehtosen elämäkerran toinen osa on vielä hiukan parempi kuin arvaisikaan. Känisevään Lehtoseen sopii hurjan hyvin Tarkan narahteleva matalakirkollisuus. Taustalla on tietenkin hellittämätön tutkimustyö ja aihepiirin syvällinen hallinta.

Lehtonen jopa asui Haagassa huvilassa, joka on edelleen paikallaan ja asumiskäytössä. Kesän asuntoja on ollut aina kaikilla paimentolaisista ja faaraoista porvareihin ja aatelismiehiin. Helsingin seutu – jopa tämä Kirkkonummi – on täynnä ”villoja”, joita Suomen valtio laillisesti varasti venäläisiltä vuoden 1918 jälkeen. Isoisäni oli yksi ostajista. Terijoen taloja myytiin pois kuljetettaviksi. Talotyypin tunnus on ehkä mansardikatto ja kuisti eli vilpola.

Lehtosen kesähuvilat olivat Inha (”Putkinotko”) Säämingissä ja Lintukoto Keuruulla. Teoksessa ”Kuolleet omenapuut” erottuu taustalta oikea eksotiikka. Lehtonen, mokoma, todella kävi Tunisiassa, näki ja koki. Kirjakauppias Muttinen kokee Saimaalla Lyygiansa kanssa täyden kesän, joka kesti vajaan päivän. Novellin henkilö ja kirjoittaja-kertoja vihjailevat useasti Horatiuksesta ja hänen Tusculumistaan – perinteisen kesäasunnon prototyypistä. Oli muuten Catulluksellakin Sirmio, Garda-järvellä.

Kesähuvila on paikka, jossa sulaudutaan kaikkeuteen (paratiisi). Suomalainen perimä, josta Aapeli Muttinen ei ehkä olisi välittänyt ilman aikakauden elintarvikepulaa, sisältää myös kiirastulen. On kitkettävä ja kätkettävä, hoivattava ja höylättävä, sidottava ja sahattava. Joutenololle rakennetaan terassi tai laituri, mutta niiden käyttäminen on käytännössä kiellettyä. Heti kun ne valmistuvat, niitä on alettava korjata.

Luulin jo kirjoittaneeni liikaa kesämaista. Anssi O., siis se pirkkaniksipoika, kehui meloneensa Evijärven seudulla ja lähetti täksi aamuksi valokuvan, joka vei minulta vähäksi aikaa holtin. Noin hyvin ovat Tuula ja Simo pitäneet paikkaa!

Tuo on se Evijärven huvila, jonka epätavallisen ahkerasti laadittu vieraskirjakin minulla on serkkuni Sakarin kerran skannaamana, ja se alkaa juhannuksesta 1948, Tuula on syntynyt -49 ja Sakari vasta seuraavana vuonna, eli tuo lautarakenteinen, alkujaan eristeetön ja siis pirullisen kylmä viritys on vanhempi kuin he. Itse jätin sille ehkä jäähyväiset viettämällä siellä koululuokkani kanssa lakkiaisia vuonna 63, jotka olivat muistaakseni onnistuneet. Mutta hypittiin siellä yhden veljeni häitäkin.

Muut makasivat kapokkipatjoilla, mutta mummullani, joka kuoli jo vuonna viisikymmentä, oli seslonki. Oli hänen häjy kiivetä kipeillä jaloillaan sinne. Portaissa tuoksui bensiini, koska komerossa säilytettiin jerrykannua Uki-sedän prutkua ja Taatan Juunssonia (Johnson) varten. Ja lamppuöljyä, sillä eihän siellä mitään sähkö ollut. Tuo paikka ei ole muistissani paratiisi eikä kiirastuli, vaikka muistan kyllä Jumalan, sillä pelkäsin ukkosta kuultuani, että jossain kylän talossa oli kuollut vasikka tai emäntä salamaniskuun, mutta paranin siitä pelosta, kuten olen parantunut muistoista ymmärrettyäni, että parhaita tuulentupia ovat ne todelliset.


18 kommenttia:

  1. Luokallinen nuoria opiskelijoita oli vakaasti sillä kannalla, ettei derivoinnilla ole mitään käyttöä tulevassa tosi elämässä. Kehotin heitä miettimään seuraavan kerran asiaa auton ohjauspyörää käännellessään mutkaisella tiellä. Keräsin katseita kuin uusi portti Pamplonassa.

    Kesä jatkuu. Kesä.
    Lämpimänä Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  2. Kohta tuo Kemppinen rupeaa vissiin esittelemään "elämänsä paskahuusseja"!
    Mutta eukkoaan blogisti ei ole koskaan esitellyt tai tuonut sitä edes maininnalla esiin! Varsin mystistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi erehtyy jälleen kerran. Blogisti on maininnut puolisonsa, mutta aina sillai sopivasti eikä tyrkyttämällä. Kerran blogisti kiitteli vuolaasti puolionsa keittämää madekeittoa.

      Poista
    2. Niin, ei kait se tyrkyttämällä parane!

      Poista
    3. Navettaan työnnetään sisään vettä ja rehua. Navetasta tulee ulos maitoa, lihaa ja paskaa.
      Olisipa ihmisen elämä näin yksinkertaista..

      Poista
    4. Ei ole, kun nää kulttuurihemmot on vetäny siihen kaikkeen paskaan vielä yhden uuden paskan eli kulttuurinsa.

      Poista
  3. Vivaldista; vielä hetken kuultavissa

    http://areena.yle.fi/radio/2260465

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. . . . siirtynee suoraan YLEn hall of fame arkistoon.

      Poista
    2. Tuo oli hyvä vihje: Maisteri Lindgren on jotenkin jäänyt paitsioon.

      Muistuttaa vähän 60-luvun Zoltan Kishin (jos oikein muistan) vastaavanlaisia juttuja. Yhdessä ohjelmassa hän esitteli jonkun 1500-luvulla muistiinpannun melodianpätkän joka esiintyi sittemmin mm. Mozartin musiikissa, vaelsi kohti pohjoista ja päätyi Toivo Kuulan Lampaanpolskaan. Areenasta ei löytynyt mitään eikä googlekaan auttanut. -En kai ole kaikkea kuviellut?

      Poista
  4. Seuraavana vuonna haluaisin matkustaa lomalle Pohjois-Saksaan. Sinne, mistä 150 vuotta sitten tuli Viroon isoisäni isoisä, perheensä vanhin poika Claus, jolta perin tän kummallisen sukunimen jota minun on pitänyt täsmentää Virossa kaikikille koko elämäni että kirjoittaisivat sen oikein. Maakunta on meren rannalla, asukkaita parikymmentä tuhatta. Clausin piti löytää uusi koti koska sikäläisessä maakunnassa oli tapa, että koko potin peri nuorin poika, koska maa oli siellä arvokas ja vähissä. Keskimmäisistä tuli työläisiä ja vanhimman piti kokonaan muuttaa pois. Kylässä, missä nykyisin asuu noin 70 ihmistä, asuu vieläkin vähintään yksi minun sukunimeni kantaja. Naapurikylässä on pieni hotelli, jonka pitäjillä on sama nimi kuin Clausin äitillä, siis isoisoisoisoäitilläni, joka syntyi juuri siellä. Koska tiedän, että ihmiset siellä maakunnassa avioituivat satoja vuosia vain keskänään, haluan nähdä onko he isäni näköiset. Nykyisin on tämä rannikko kaunis lomailu kohde. Meri, järvet, jopa mäet, Kielin fjordi. Miksi puhun siitä? Koska mieleeni tuli eräs kesä jonka vietin ison heinäsuovan huipulla Tailen kanssa. Olin 8, hän oli 6. Taile on saksalaisen isoisäni siskon Margarethen eli Grete tätin lapsenlapsi. Vietimme siellä suovan huipulla tunteja joka päivä, joskus aamusta iltaan. Ei tule mieeleni enää mistä me juttelimme, mutta sen kesän muistamme molemmat jotenkin tärkeänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jumakkaut mite hyvää suomee! Olallehakkuuta ja käden jämerä pudistus.

      I. H.

      Poista
    2. Järjestetään lukijamatka Kuulitoukajan luo Viroon, pääsisi Kemppinen yhdestä ennakkoluulostaan, tai lukemattomista.

      Poista
    3. No kiitos, mutta sellaiset pienet anarkistiset kommentit ovat helppoja. Herra Kemppinen on se oikea jättiläinen kun pystyy joka päivä uuden tekstin tekemään sellaisella tasolla. Toivottavasti ihmiset ymmärtävät että niitä ei ole paljon jotka tämmöiseen kykenisi.

      Poista
  5. Anarkismia yhtenä harvoista kirjailijoistamme ymmärtäneen Lehtosen Lintukoto oli ja on Sääksmäellä, Valkeakoskeen niukalla äänienemmistöllä liitetyssä Vanajan rantapitäjässä. Keuruulle rakennutti kait mm. Olavi Paavolainen omansa.
    Vähä-Vohliin voi lykkiä talvisin Pappilanlahdesta pitkin Vanajaa ja tiirailla merikotkiakin; Kesäisin sateiden ja tuulten tuivertama saaripahanen näkyy vaikka soutuveneestä. Mökki on yhä käytössä. Titityy.
    xxx
    Joel Lehtonen syntyi Säämingissä 27.11.1881. Vuonna 1919 Lehtonen saapui Sääksmäelle. Pari päivää hän asui ystävänsä Kalle Carlstedtin Ollilassa, mutta muutti sitten Carolina Carlstedtin omistamaan Ala-Kiiliään. Taiteilija Mikko Oinonen saapui lapsineen Lehtosen asuintoveriksi. Kesän 1919 aikana Lehtonen viimeisteli " Putkinotkon".

    Vuonna 1923 Lehtonen myi Säämingin Putkinotkon ja osti seuraavana kesänä Vähä-Vohlisaaren Sääksmäeltä. Kesällä 1925 saaren rakennuksia remontoitiin. Vaikka Lehtonen oli myös itse mukana remonttitöissä, ehti hän kirjoittaa saman vuoden aikana teokset " Punainen mies" ja " Onnen poika".

    Vuonna 1929 ilmestyneessä " Lintukoto"-teoksessaan Lehtonen kuvaan sääksmäkeläismaisemaa. Hänen joutsenlauluksi jäänyt teoksensa " Hyvästijättö Lintukodolle" (1934) sisältää monta Lintukotoon ja Sääksmäkeen liittyvää runoa.

    Lehtonen vietti Lintukodossaan kesät 1925-1928 ja osittain myös kesät 1933 ja 1934. Marraskuussa 1934 Lehtonen kuoli Huopalahdessa. Kesän 1936 Lehtosen Lintukodossa asui kirjailija Lauri Viljanen perheineen. Lintukodon osti Työväenopistojen Liiton sihteeri ja sanomalehtimies Ernst Lähde. (re: Valkeakosken kaupungin sivut)

    VastaaPoista
  6. 60-luvulla toimin vakuutusmyyjänä mm. Evijärven alueella. Työnantajani oli jyrkästi kieltänyt kaikenlaisen venevakuuttamisen Evijärvellä, koska järvi oli matala ja hyvin kivinen. En tehnyt ainuttakaan venevakuutusta mainitulle järvelle.

    VastaaPoista
  7. Kemppinen: "Ihmiset eivät koskaan väsy keksimään tunnusmerkkejä, jotka osoittavat heidät itsensä toisia paremmiksi."

    Mielenkiintoinen lause. Onko elämä sitten vain kilpalaji? Toisaalta eikö sosiaalinen arvostuskin ole tämän ajan Suomessa paljon kiinni muiden ihmisten taustatuesta. Harvapa nostaa itse itsensä ylös hiearkiassa, vaikka keinot voivatkin olla manipulatiivisia.

    Tietenkin akateemisessa blogissa voidaan olla sitä mieltä, että ainoa mittari ihmisten väliseen paremmuuteen on akateeminen sivistys, vaikka tällainen kylähullu on kyseistä ajatusta vastaan.

    VastaaPoista
  8. Hassua että juuri kun käy niin kuin käy voi ajatella että se olisi väärinpäin tai toisin kuin tulee olla. Those best laid plans of mice and men.
    Isoisäni isä rakensi eläkeasunnokseen taloa mutta ei päässyt sitä asumaan, kuoli 1945. Valtion virkamiehenä molemmat vanhemmista veljeksistä päättivät pitää kesämökkinä ja pikkuhiljaa laitellen siitä sellainen on tullut. Isäni ei, vaikka oli kykenevä, halunnut ottaa osaa. Hänessä oli hiukan snobin vikaa, tiedättehän, ei kitke kasvimaata vaan kipaisee kirjan sisältä, tulee ulos puun alle sitä lukemaan ja syö kasviksia lounaaksi. Hänen kuoltuaan päätin että nyt saa rappio riittää ja muutin asian alkuperäiseen malliin, asunto on asumiseen ja talo on talo. Eron ymmärtäville (sic!) järkeenkäypää. Kateellisia on. Eivät voi ymmärtää että maksan vuokrani melko kalliilla ja vaikealla työllä joka on aina, joka hetki läsnä, päällimmäisenä. Hupsuilut eivät ole valinnaisia, ilman niitä ei olisi muutakaan.
    Siltikin, esi-isien henget... Japanissa tämä asia on kuin meillä se että järvi tulee rantaan saakka.

    Isäni sanoi pirunsaari. Oon minä melko pirujani täysi, me pärjäillään aina.
    Rantapiruhan minä. En olisi uskonut että näin voi käydä, hyvässä ja huonossa. Taitaapa olla sitä niin, kuten asiaa kuvaili M. Jackson viimeiseksi jääneellä levyllään.

    Pieni maan päällinen
    olento
    päätti päättää
    Puun päivät.

    Rehki päivän ja toisen.

    Yön tullen säikähti
    puu puhui:
    Olen ikuinen
    Lähes yhtä kanssasi

    Siitä asti olento
    kantoi kaarnanpalaa,
    häissäänkin.

    I. H.

    VastaaPoista
  9. Veljeni on matemaatikko ja luokakaverini fyysikko. Jälkimmäisen proffa oli HY:ssa uskonnonopettajani poika. Veljeäni terävämpää matemaatikkoa en ole tuntenut. Uskonnonopettajani ei ollut "fiksuimmasta päästä", mutta hänen toinen poikansa oli etevä arkkitehti, suunnitellut mm Dipolin Kävyn.

    VastaaPoista