Sivun näyttöjä yhteensä

26. heinäkuuta 2013

Kansantuomioistuin



Verkkokeskustelua katselen joskus Helsingin Sanomien ja Ylen sivuilta. Se on tietenkin taikauskoa. Luulottelen, että nämä kaksi vanhaa suurmediaa olisivat kauttaaltaan kilpailijoitaan luotettavampia. Se ei taida pitää paikkaansa.

Tässä omassa blogissani olen ylpeä kommenteista ja haeskelen välillä keinoja saada aikaan keskustelua. Ja joskus se onnistuu. Tässä mielessä trollit ovat aika yhdentekeviä. Asiaa mietittyäni tulin joskus vuosi sitten siihen tulokseen, ettei täydellinen kommenttien julkaiseminen edistä mitään asiaa. Uusi ilmiö on kömpelö mainonta, jota tulee etenkin englannin kielellä. Sanotaan jotain perusteettoman mairittelevaa ja muka ohimennen mainitaan oma verkkopaikka. Ne jätän johdonmukaisesti julkaisematta. Henkilökohtaisia huvittelijoita hylkään myös joskus. Ellei kommentoijalla ole muuta sanottavaa kuin että Kemppinen on tyhmä, niin ei siinä ole paljon julkaisemista. Moni jaksaa kirjoittaa sanoen, miksi ja millä tavalla K. on tyhmä, ja se kuuluu asiaan ja julkaistaan ilman muuta.

Itse on ole koskaan kommentoinut verkkoon muutoin kuin omalla nimelläni, enkä tietenkään omaan omaan blogiini nimettömänä tai nimimerkillä.

HS ja Yle ovat ottaneet tavaksi viitata verkkokeskusteluun. Sääli etteivät ne ole tehneet mitään sen edistämiseksi. Uusi Suomi on arvostettava julkaisu. Sen sekavuutta vierastan ja mietin joskus, onko tarpeen toistaa ykkösuutisia. Samoin olisi hauska lukea joskus reportaaseja – esimerkiksi ”Asuntomessut – sairaiden aivojen tuotteita kaikkien ihmeteltävänä”.

Niin – miksi esimerkiksi viikon parhaita keskustelijoita ei palkita? Kyllä esimerkiksi satanen varmaan kelpaisi? – Tämä on vain keskustelua. Minulla ei ole sellaiseen mahdollisuutta eikä aihetta.

Sitä vastoin jaan mielelläni tilaa. On vain hauskaa, jos joku kirjoittaa pidemmin ja paremmin. Ellen voi muuta luvata, tässä on lukijoita, joiden herättely on melkein keneltä tahansa pitkä työ.  Olen valmis menemään niin pitkälle, että jos joku kirjoittaa niin pitkän ja mielenkiintoisen kommentin, että se tulee lähelle tässä yllä pidettyä kahden liuskan mittaa, julkaisen sen erikseen eri päivänä ja otsikolla ”Kommentti (…)”

Näyttää nimittäin kovasti siltä, että arvovaltaisenkin median keskustelupalstoilla näkyy ja kuuluu erikoislaatuinen luonnevikaisten veljeskunta. Heillä on korostunut tarve morkata toisia ja esittää omissa nimissään villejä väitteitä, joita he saattavat suorastaan pitää tosina. Ja silloin jotkut saattavat erehtyä uskomaan.

Näinä päivinä hätävarjelu eli omenavarkaan ampuminen on keskusteluttanut. HS:n keskustelun aloittaa joku toteamalla, että Suomessa tuomitaan aina rangaistukseen rikoksen uhri.

Tuollaisen väitteen kohdalla tarvittaisiin blogin isäntää tai muuta moderaattoria ärähtämään.

Voi olla, että ne muutamat kymmenet hätävarjelujutut, jotka Suomessa vuosittain ratkaistaan, tuntuvat monista vääriltä. Meillä kun on ja on ollut sata vuotta se ajatus, että hätävarjelun ja sillä torjutun oikeudenloukkauksen on oltava samaa paria. Siis omenavarasta ei todellakaan saa karkottaa ampumalla haulikola kohti.

Kukaan ei ole huomauttanut, että asuntoon tunkeutujan karkottaminen ampumalla ei ole ainoastaan hyvin arveluttavaa lain kannalta. On muitakin näkökohtia. Amerikkalaisten käsiaseiden määrästä puhuttaessa olisi syytä huomauttaa, että kymmenen metrin päästä ja sitä kauempaa tavallinen kansalainen ei osu pistoolilla kehenkään. Lännenelokuvista saa koko lailla väärän kuvan.

Vuosikymmeniä sitten ammuimme pojan kanssa varuskunnan radalla. Minulla oli isopistooli, mutta pidin enemmän Waltherin olympiapistoolista. Ilman kehuttavaa harjoittelua opin puolessa vuodessa osumaan kohtalaisen varmasti mustalle eli ihmisen kokoiseen maaliin, kun sain keskittyä ja tähdätä rauhassa. Aikaa tarvittiin tuollaiset 15 sekuntia.

Hätävarjelu- tai itsepuolustus tilanteessa poliisin omiltaan ennen vaatima 30 laukausta kuukaudessa ei riitä yhtään mihinkään. Sellaisen harjoittelun jälkeen on viisainta tyytyä pamppuun tai perääntymiseen. Tositilanteessa saattaa menestyä henkilö, jolla on kahden tai kolmen vuoden kova koulutus ja jatkuva harjoittelu päällä.

Toisin sanoen: yöpöydän laatikossa säilytetyt, romanttisista syistä usein liian karkeakaliiperiset aseet ovat käyttökelvottomia. Neuvo rikollisille: käykää kimppuun vain, mielellään heittäytymällä. Toista laukausta ei tarvitse pelätä, koska aseen laukaissut kansalainen säikähtää ääntä ja rekyyliä niin pahasti, ettei hänestä ole hetkeen sihtaamaan.

Ellette usko, menkää hirvikokeeseen. Se on aika helppo; kukaties pystyisin pääsemään siitä läpi kunnolla harjoiteltuani, ja kivääri on niin paljon pistoolia helpompi ase. (Torjuakseni vastaväitteen: nämä kouluampujat ja vastaavat tulittavat noin käsivarren etäisyydeltä.)

Jutun kuva viittaa vain ampumistaitoon. Itse en ole koskaan metsästänyt. Toisaalta minulla ei ole mitään sitä vastaan, että toiset metsästävät. (Edelliskerrasta kalastamassa taitaa siitäkin olla pari vuosikymmentä. Poika osoittautui jo keskenkasvuisena paljon paremmaksi siinäkin lajissa.)




36 kommenttia:

  1. Jostain syystä vahingonlaukaus kyllä osuu turhan usein kuolettavasti.

    VastaaPoista
  2. «Niin – miksi esimerkiksi viikon parhaita keskustelijoita ei palkita? Kyllä esimerkiksi satanen varmaan kelpaisi?»

    Pyyhi sillä.

    «Tämä on vain keskustelua. Minulla ei ole sellaiseen mahdollisuutta eikä aihetta...
    Sitä vastoin jaan mielelläni tilaa.»

    Ihanko ite keksit tuonkin: tosin, me jotka tulimme tähän ympäristöön 20 v. sitten, kohtasimme, ja jo kohta omaksuimme saman intention.
    juuret vs. juurettomuus.

    Ja ikinä ei ole rahaa ollut liikaa, eikä kai liian vähänkään. Niinpä se ei ole sitonut mieltä itseensä, ja rosvonnut energiaa.

    VastaaPoista
  3. Olen nukkunut puukko pään takana. Näinhän minä puukon siinä pienessä pöytälaatikossa mutta en tajunnut että sen oli isäntä laittanut itsepuolustusta varten. Luulin että puuaskarteluun..

    Myytinmurtajissa testasivat todeksi että pyssymies ei ennätä laukaista niin nopeasti kuin puukkomies viskaa puukon rintaan.

    Kumma juttu että metsästysjousen saa omistaa kuka vaan ilman m-korttia, tappaa hirviä ja ilmeisesti ihmisiäkin.

    M-mies

    VastaaPoista
  4. Itsepuolustuksesta mitään tiedä, mutta kalastuksesta jotain. Ja parempana tai huononpana olemisesta, siitäkin jotain.Yritän välttää kilpailutilanteita jos vastapuoli on joku muu kuin minä itse. Olen nimittäin havainnut että useimmiten, parempi on se joka osoittaa toisen olevan huonompi. Tämä näkyy hyvin politiikassa, varsinkin amerikkalais tyylisessä. Osittamalla toisen olevan parempi olet automaattisest huonompi.
    Takaisin kalastukseen, ei sen tarvitse, paino sanalla tarvitse, olla kilpailua, vaikka useasti onkin. Poikansa kanssa kalastava on aina parempi kuin se jaka ei sitä tee. Ilman kilpailua. Menkää poikienne kanssa kalaan, se on antoisaa, saaliista riippumatta. Mitä nuorempien, sitä parempi. Jos ei omia poikia satu olemaan käsillä, menkää muiden pokien/tyttöjen kanssa, sekin on antoisaa, kalastaminen. Suosittelen onkea!

    VastaaPoista
  5. Melkein unohdin: en tarkita tyyliin Herrojen kanssa marjaan!

    VastaaPoista
  6. Olisin tuosta pistoolilla ampumisesta hiukkasen eri mieltä. Olen ampunut pistoolilla tasan yhden kerran elämässäni, armeijassa. Käteen lyötiin ysimillinen pistooli, merkkiä en muista, ja matkana oli 25m. Ammuttiin tauluun joka oli paljon ihmistä pienempi ja osuin muistaakseni kaikki luodit tauluun. Taisi olla pari kymppiäkin joukossa. Muutama kierros ammuttiin jokainen. Ehkäpä jotain 25 laukausta. Sen muistan että rekyyli oli melkoinen. Ja ennenkaikkea, ampuminen oli tavattoman kivaa. Sen jälkeen en ole ampunut pistoolilla kertaakaan. Tästä on nyt 33v aikaa. Noiden muistojen perusteella osuisin kyllä ihmiseen 10m päästä. Ihan varmasti osuisin. Ainakin jos kohde ei liikkuisi.

    VastaaPoista
  7. Täysin epätieteellinen ja tilastoihin perustumaton perstuntuma sanoo, että Suomessa ampuma-asetta voi käyttää edes puolustautumiseen tasan yhden kerran. Ensimmäisen ja viimeisen.

    Tämä nyt siis koskee toki vain siviilejä, vaikka aikamoiseen myllytykseen virantoimituksessa aseensa laukaisseet poliisitkin taitavat joutua. Ja hyvä niin - lintukoto pysyy yllä pidempään, jos poliisilla on korkea kynnys virka-aseen käyttöön.

    Lähes kaikki (luvallisen) ampuma-aseen omistavat siviilikansalaiset, ovat nähneet paljon vaivaa saadakseen luvan aseeseensa. Sen luvan peruuttamista, tai vähintään peruuttamisella uhkailua tunnutaan käytettävän lisärangaistuksen omaisesti aivan yleisesti, jopa sellaisissa tapauksissa, joissa tuomioistuin jättää tuomitsematta rangaistukseen. Näkökulmasta riippuen näin on ehkä hyvä, tai näin ei ehkä tulisi menetellä. Näin kuitenkin tapahtuu.

    Toisaalla luin väitteen, että käytännöksi olisi muodostunut se, että voimaan saa vastata vain vastaavalla voimalla. Eli veitsimiestä ei saa ampua pyssyllä, vaan tulisi ottaa käteen veitsi. Enpä tiedä miten tulisi menetellä tilanteessa, jossa joutuu aggression uhriksi tilanteessa, jossa päällekäyjällä on kylmä ase ja itsellä ampuma-ase. Huudetaan aikalisää ja lähdetään etsimään pakista moraa?

    No, siinä mielessä filosofista pohdintaa, että yleensä suurin osa rähinöistä tapahtuu tilanteissa, joissa ei ole mitenkään perusteltavissa se, että ampuma-ase ylipäätään sattui olemaan mukana.

    Voihan se olla, että nöyrän hallintoalamaisen tulisi ottaa nöyrästi vastaan pelkkänä hallinnollisena toimenpiteenä se, että jos taloon tunkeutunutta murtovarasta ampuu edes varoitukseksi, eli yrittäen olla osumatta, niin katsotaan, ettei kotiaan puolustanut ole jatkossa kelvollinen ampuma-aseen hallussapitoon. Kyllä se uhrin rankaisemiselta silti tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän aseenkantoluvan peruminen voi olla ihan perusteltua. Ei sitä asetta ole itsepuolustukseen annettu ja veikkaanpa, että sitä siihen käyttämään ajautuva saattaa hyvinkin suhtautua hieman liian huolimattomasti, koska vaihtoehtojahan sen käyttämiseen varmaankin olisi löytynyt ja aseeseen tarttumisen pitäisi aina olla se viimeinen keino.
      Tuommoisen tilanteen jälkeen voi ampujalle ilmestyä jonkinlainen sankarikompleksi ja käsitys siitä, että tuo on hyväksyttävä tapa ratkaista ongelmia. Ennen kuin enin sumu haihtuu, on ihan hyväkin ottaa ase ja lupa pois.

      Poista
  8. Niiksi varoiksi ettei kommenttini joutuisi disipliinilajin jaloon kilpaan yritän olla naseva.

    Yleisesti Suomessa luvanvaraisten ampuma-aseiden suhteen ovat asiat hyvin.
    Kuitenkin tiedotusvälineissä on paljon sekavia käsityksiä tästä asiasta kuten monesta muustakin asiasta eikä niistä hätävarjelua koskeva lainsäädäntö ole vähäisin.

    Selkiyttävä ehdotus, sopisiko vaikka että:

    Käsiaseeksi katsottakoon sellainen lavetiton ase jonka voi ihmisvoimin nostaa maasta.

    Erikseen muutama alalaji:
    - yhdenkäden urheiluaseet
    - kaksinkäsin pideltävät urheiluaseet
    - kaksinkäsin pideltävät metsästysaseet
    - niinkutsutut muut aseet, sotilas-, keräily- ja viranomaiskäyttöön tarkoitetut.

    Kun on selvää mikä on klapi, halko, propsi ja pölli niin miksi se on niin vaikeaa ampuma-aseiden suhteen, luokittelu?

    Iltapäivälehtien hakemyllyssä on arvatenkin tylsät terät ja pöly sotkee selvää savottaa.
    Metsätyössä ja lautatarhalla on sellainen yksinkertainen ja siisti nippu yleensä paras.

    Yksityisajattelija

    VastaaPoista
  9. No täällä yksi "kevytsarjalainen", jolta on turha odottaa naailmanparannusta, joka itse asiassa huonontaa sitä koko ajan. Ja kuin uhalla (hirveää, että uskallankin!) mainitsen (jollain kierolla tavalla) että tänään laittamassani bloggauksessa kirjoitin vähän samasta aiheesta, mutta vain blogien osalta. Kerron, miksi minusta on mukava käydä vierailulla toisten ihmisten blogeissa, ja mainitsin siellä yhden lajin blogeja, joita kunnioitan, mutta joissa saa arvailla, kelpaako kommentti vai ei, julkaistavaksi. Ja syykin siihen ehkä selvä. (Hyi, miten inhottavaa!)

    Nyt jään jännäämään lennähtääkö tämä taivaan tuuliin vai roskikseen. Kumpikin sopii itse asiassa. Mutta ennen sitä: en kanna(ta) aseita. En morkkaa halulla toisia ihmisiä Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta, jossa rikon huvikseni ihmisenä olon vaatimuksia. Aika miedolla tavalla, eikö totta? Silta-sarjaa olen telkusta katsellut, toivoisin Vallan linnakkeen jatkuvan. (Minulla on selvä esillepyrkimisen tarve, viimeisin huomioni, hauskaa! Pelkkää kateutta.)

    Siinä tapauksessa ettei enää tavata tällä blogisaralla, toivotan hyvää jatkoa Kemppiselle. Kyllä hän tietää asioista paremmin kuin minä. (Laiha lohdutus :)

    VastaaPoista
  10. Jos ja kun noin moni lukee professorin blogia, hän ei aina voi olla nenäkäs entinen-nykyinen oppilas. Maailma on niin helkutin mielenkiintoinen, että alle nimimerkkinsä pannut hirvitys soluttautuu aika ajoin halki koti-rigeikön, heittäytyy hakkuun laidan palokärjen kaivamalle muurahaispesälle turvalleen, ja katselee kulttuurin runollisia kytösavuja ja lomakylän housupukuisia naisia.

    Elämä on pölyisen nuhraantunut ja viinintahriinen kuin 70-luvun samettihousut. Jos puussa on karhu, mielii seurata, putoaako se sieltä omin avuin, vai äkkääkö joku lasten koulutien kulkevan sen puun kautta. Anteeksi, äidit ja vaasalaiset, ja Herra professori!

    Assig. Reijo kulmiensa alta.

    VastaaPoista
  11. En ymmärrä metsästystä. Kuinka joku voi tappaa toisia luontokappaleita harrastuksenaan? Lapsuudenkodissani oli monenlaisia lemmikkieläimiä: kissoista, koirista, kaneista ja akvaariokaloista variksiin, korppeihin - en edes muista kaikkia. Mitä enemmän niihin tutustui ja niiden kanssa elettiin, sitä enemmän arvosti niitä ja tunnusti niiden oikeuden luontaiseen elämäänsä.

    70-luvun alussa olin avustamassa kasviteilijävaimoani metsästäjäjärjestön palkkaamassa työssä, joka liittyi jokisuiston pesimälinnuston elinympäristöön.
    Siinä yhteydessä olin tekemisissä paikallisten metsästäjien kanssa. Ihan fiksua porukkaa, mutta jäin ihmettelemään heidän ja meidän biologisen koulutuksen saaneiden eroja luonnon arvotuksessa. Meille, minulle eläinten oikeudet ovat itsestäänselviä, heillä oli vähän toisenlaiset näkemykset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etkö edes hirvikannan säätelyä ?

      Poista
    2. Eläinten oikeuksia ei ole olemassa, eikä eläinten velvollisuuksia. Eläimet vain ovat. Ja ihan luontevassa luontosuhteessa, sellaisessa, jossa eläimet eivät ole lemmikkejä tai Disney-hahmoja, elävät arvostavat metsastystä (ja kalstusta) elävän luontosuhteen osana.
      Luonnossa lähes kaikki elävä on syötävää, ravintoketjun huipulla on vain muutama peto, jolla ei oikeasti ole juurikaan vihollisia. Metsästyksen tuloksena sitä syötävää tulee sieltä myös niille ihmisille, jotka elävät aidon luonnon ympäröiminä. Joka päivä, ei vain vapaapäivinä kalliissa retkeilyvarusteissa.
      Biologinen koulutus, niin. Kummassa arvelet kehittyvän luonnollisemman luontosuhteen, Viikissä luentosalissa ja kasvisravintolassa Ulllanlinnassa vai metsässä kulkien ja metsän antimista nauttien? Tässä tulee taas mieleen se Paasilinnan, Erno, jaottelu opetettuihin ja oppineisiin.

      Poista
    3. Miksi ihmisillä ei voisi olla tiikeriin tai susiin verattavia oikeuksia eli oikeus syödä lihaa, elämän ravintoa?

      Poista
  12. Jätä julkaisematta Jukka Sjöstedtin iänikuiset talousjaaritukset. Perustakoon oman blogin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Käyttää sinun blogiasi häikäilemättä hyväkseen saadakseen teksteilleen näkyvyyttä. Eivät yleensä liity mitenkään blogiteksteihisi.

      Poista
    2. Onhan niissä aivan liikaa totuuksia,enemmän kuin siteeksi.
      Poishan sellainen..

      Poista
    3. Sjöstedtin kirjoitukset ovat usein hauskoja. Etenkin, kun lukee niitä sillä silmällä. Muutamasta (2 kpl) sinuun (jostakin syystä) kyrpiintyntyneestä Anonyymista ei samaa voi sanoa. Ei, vaikka kohteliaisuuttaan yrittäisi valehdella. Heille voi sanoa vain: "Älkää yrittäkö vittuilla. Kun ette sitäkään osaa."

      Poista
  13. Minun äidillä (pian 83v)on puukko aina vierellä sen takia, että hän käyttää sitä hampainaan.
    Muutama kuukausi sitten hänellä oli veitsellä muutakin käyttöä kun (lukitsemattomasta) ovesta tuli alkuyöstä kutsumattomia vieraita.Hän oli sängyssä, mutta tokeentui nopeasti. Kolmesta kaksi lähti ulos ovesta suosiolla, mutta yhdelle joutui tosissaan heristelemään puukkoa.

    Tämä tarina on tosi.

    VastaaPoista
  14. Ketään ei sitten kiinnosta yhteiskunnallinen väkivalta? Se, joka surmaa yhtä tehokkaasti kuin kansantuomioistuin, joka siinä onkin takana. Köyhä kuolee 16 vuotta nuorempana kuin muut. 2011 ero oli "vain" 12 vuotta.

    Suomen kuvalehdestä kannattaa lukea kansainvälisen Punaisen Ristin edustajan painokas puheenvuoro väkivallan kasvusta ja laajan väkivaltaisen nälkäkriisin uhkasta Euroosassa. http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/kansainvalinen-punainen-risti-varoittaa-vakivaltaisia-kansannousuja-nahdaan-pian-euroopassa

    "Vaarallisinta on, että eurooppalaisten yhteiskuntien perinteistä solidaarisuuden periaatetta horjutetaan vakavasti. -
    Euroopan vauras eliitti näyttää keskittyvän miettimään, miten he voivat maksaa vähemmän veroja. Yhteiskunnan tuhoon vievä rappio alkaa, kun poliittinen ja taloudellinen eliitti eivät enää edistä yhteistä hyvää. Me näemme, miten Euroopassa yksityistetään kiivaasti terveydenhoitoa, koulutusta, kaikkia palveluja. - Miksi nämä yksityiset yritykset pyrkisivät hyödyttämään ja palvelemaan yhteiskuntaa? - Koittaa hetki, jolloin valtakoneisto menettää kykynsä nähdä ympäröivän todellisuuden. Ja se on suurin huoleni paraikaa Euroopan osalta. Teillä Suomessa poliittinen ja taloudellinen johtoporras ovat vielä suorassa yhteydessä kansaan - älkää aliarvioiko sen merkitystä.”

    Oletteko yhtään kiinnostuneita näistä asioista?
    Työttömyys ja köyhyys olisi helppo nujertaa, kuten asiantuntijat ovat kertoneet. Ja joissakin maissa niitä ei juuri ole. Kansantuomioistuinko on päättänyt, että Suomessa ei kaikille järjestetä työtä ja hyvinvointia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työttömyys ja köyhyys olisi vielä tässäkin vaiheessa helppo nujertaa, totta. Mutta se vaatisi nujertajan.

      Itseäni kummastuttaa Suomen viimeisen 20 vuoden kehityksessä se, etteivät suomalaiset työpaikoistaan erotetut, nykyisen vulgaarikapitalistisen ay-liikkeen ivaamat, sosiaalitoimen mahdollisuuksiensa mukaan huiputtamat, ns. "yhteiskunnan" marginaaliin tietoisesti ja päämäärähakuisesti siirretyt kansalaiset itse reagoi nöyryytykseensä kertakaikkiaan mitenkään.

      Vain yksi esimerkki: kun valta - siis väestön vauras osa - jokin aika sitten siirsi mediassakin huomiota herättävän lyhyen ajan sisällä kaksi voittoa tuottavaa tehdasta halvemman työvoiman maihin, sulki tuntuvan määrän kasarmeja ja lakkautti/-aa taustalla tasaiseen tahtiin vielä lisää työpaikkoja kuntaliitoksen keinoin, tietääkseni missään ei koettu olevan aihetta edes yhteen mielenosoitukseen.

      Siltasaarenkatu 12 A:ta ei edelleenkään ole tuikattu tuleen, vaikka sen luulisi palavan ensimmäisenä.

      Prekariaattiliikehdintää on. Se on etupäässä verkkokirjoittelua ja ylipäätään toinen asia. Keskiluokkaisen elämäntavan ehdot täyttävien ihmisten hämmennystä siitä, ettei se neuvotulla tapaa toimittuaan saakaan hankituksi rahaa elää keskiluokkaista elämää.

      Mutta ne toivottomaan tilanteeseen siirretyt suomalaiset, joilta on heidän omaa syyttään evätty tulojen ja luottotietojen myötä asunto, perhe, mielen- ja muu terveys, elämän laatu sinänsä. He katsovat ilmeisesti jotenkin "ansainneensa kohtalonsa"? Nimenomaan kohtalonsa, koska julkisia toimenpiteitä ei millään käydä palauttamaan niiden toimeenpanijoihin.

      Muistan tunteneeni joskus myötätuntoa näitä ihmisiä kohtaan. Enää en sitä tunne, kun en viitsi terveille, aikuisille ihmisille tuttipulloja lämmitellä enkä heitä sylissä liekuttaa. Heidän työttömiksi syntyneille lapsilleen ja lapsenlapsilleen sen sijaan näyttäisi kehittyneen myös itsekunnioitusta ja omanarvontuntoa, joten palataan myöhemmin asiaan. Tosin silloin ei enää ole kyse yhteiskunnan rakentamisesta.

      Poista
    2. Niin, meidan pitaisi lahettaa rahaa ja mammonaa lisaa Kreikkaan, Espanjaan ja Portugaliin, etta tallainen hirbeys ei pääsisi tapahtumaan!? Samalla me pääsisimme kunnolla velkaisiksi, joka tuntuisi olevan laajan avun ehtona.

      Poista
  15. En tunne ainuttakaan metsästäjää joka olisi luonnonsuojelija. Monet metsästäjät sellaisiksi itsensä mieltävät kun ruokkivat metsäkanalintuja, valkohäntäpeuroja jne talvisin ja vievät nuolinkivijä hirville. Mutta tarkoitushan näissä on vain saada mahdollisimman paljon saalista seuraavalle metsästyskaudelle. Jos metsäkanalintujen ja hirvien metsästys kiellettäisiin niin ruokkiminen loppuisi siihen. Se siitä luonnonsuojelusta. Ihan oikeasti ottaa päähän moinen tekopyhyys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ärsyyntymiskynnyksesi on äärimmäisen matala. Hehehehehehehe.

      Poista
  16. Kaikkein törkein metsästyksen muoto on kyllä kun variksia ammutaan haaskoilta ja huuhkajan kuvilta. Kas kun ne syövät metsäkanalintujen munia. Sitähän ne ovat tehneet vuosimiljoonien ajan mutta kun ne metsäkanalinnut pitäisi nyt jättää metsästäjien ammuttaviksi! Ei varisten syötäviksi! Varis ihan oikeasti tarvitsisi niitä munia mutta siitä viis. Tärkeämpää on että joku ylipainoinen, hyvätuloinen metsästäjä saa harjoittaa metsästysviettiään ja tappaa viattomia luontokappaleita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis ihan totta hei! Siis kannat huolta variksista, joiden kanta on kymmeniä tai satoja miljoonia?!?

      Poista
  17. "Omenavarasta ei hirtetä."

    Vanha sanonta

    VastaaPoista
  18. "Naurisvarasta ei hirtetä."
    Pti sanomani

    VastaaPoista
  19. eikä ku sä et sanonu pliis
    sitäpaitsi ei niit kaikki hiffaakkaa mut niit o silti kiva lukee nii et niiku sillee

    Yksityisajattelija

    VastaaPoista
  20. Katsotaanko suoraan tosiasioihin pienen hetken verran?
    Iltapäivän puolella tunsin etuoikeutetuksi ja imarrelluksi itseni.
    Oikein mukava tunne. Reipas ja tyytyväinen, iloinen olo.
    Sain katsokaas etuoikeuden, en voi sitä paremmin kuvailla, pääsin, minut kutsuttiin satayksivuotissyntymäpäiväjuhlille.
    Näistä ei kieltäydytä.
    Tavattoman herttainen ja tomera päivänsankari seisoi kuvia juhlaväestä otettaessa kanssa vieressäni ja sanoi kuvaajalle: "Tossut ei saa sitten näkyä."
    Täytyypä sanoa että komeksi tunsin itseni, en häpeä vähääkään.
    Vaikka sankaritar on Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan jäsen jo ollut vaikka kuinka kauan on siinä silti aivan tiettyä glamouria, minunkin silmääni, vaikken sellaisista kunniamerkeistä juuri mitään tiedä.
    Äänessä oli sekä karismaa että auktoriteettia.
    "Tossut ei saa sitten näkyä."
    En tullut katsoneeksi.

    Yksityisajattelija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä valehtelemistrendi näyttää lisääntyvän.
      Älä kutsu itseäsi anonyymiksi, jos allekirjoitat viestisi.

      Poista
    2. Totuus satuttaa, mutta huonoja tapoja ei voi muuttaa, koska ..?

      Poista
  21. Assig. Reijo on kenties kuullutkin Sisäkumi-Siimeonista joka loi Karmaisevia Silmäyksiä,
    Tuuheiden Kulmakarvojensa Alta Käsin. Kirjoittanut Topi Kutvonen, Äänislinnassa asemasodan aikana ja ylöskirjannut ja ääneen lukenut Martti Innanen. Kansainvälinen Seikkailja Joe Smith Rasilian Satemetsän Viitakossa. Kenties?
    Suvainnee hän jos kertonen kuinka nimimerkkini valitsi minut?
    Kaikki sai alkunsa saarnasta.
    Kenttärovasti Seppo Kangas piti vaikuttavan saarnan siitä kuinka puolen hehtaarin metsän asukit olivat vedenpaisumuksessa toisistaan huolissaan. No Nasu, Pigglit, ei ollut.
    Aihe oli yhteisen vastuun ja huolenpidon tärkeys, tarkatkaapa nyt!
    Nasu oli huolissaan vain Nasusta.
    Nasu oli kylläkin ylpeä esi-isästään jonka nimi oli Yksityis A. Tarkempi informaatio on kirjan kuvassa.
    I figured it out, is all. Hey, it takes all kinds, y'know, to make all kinds of, well, things.
    Really it does.
    S. K. painotti että kaikki eivät voi ryhtyä Nasuiksi, ymmärrettävästi.
    Mutta hän ei ottanut huomioon että Nasu, vaikka olikin syrjässä, oli henkisen työn tekijä. Perinteet, katsokaas, ne perinteet. Ainahan on hyvä että joku miettii kaikessa rauhassa ja nuinikkää, eikö vain? Munkit kammioissaan Tiibetissä, vaikkapa.
    Nimimerkki siis kertoo kuvitteellisen olennon kuvitellun esi-isän oikean nimen, ok.
    Paitsi että kun katsoo sitä kuvaa niin :-}

    Ajattelija Y = Privat O

    Yksityis A

    Yksinäinen Ratsastaja? Too obvious, I mean plain cryptography should suffice...
    Yksityis Aivastelija, bhohh...
    A... Can't be an a, (humming Eurythmics, There Must be an Angel) a is for angels only...must be hmm lessee here... (thinking, private area, keep out) and WHOHM. Deepest of voices, not a voice as much as air moving, trouserlegs flapping, whew, gulp.
    Oh!
    And there it is.

    P.S.

    Väinö Nuortevalla, nimim. Olli oli myös YA Manasse Olotilanne. Vai ei em oo, get it?
    Only, now you can figure out the names I have but don't use, haw-haw.

    Wanna play?

    There's nothing to it, telepathy 1.01, I know I can read thoughts, everyone can.
    I can read my own thoughts. You're so smart, tell me, how EXACTLY do I read my thoughts? Tell me how it's done? Hmm?

    O.K. yeah, play not, lest you get played with and all that, ptsahh.

    Al Capone himself: "Don't never tell nobody nothin'."
    Dude! Way cool.

    Yksityisajattelija

    VastaaPoista
  22. Assig. Reijo on kenties kuullutkin Sisäkumi-Siimeonista joka loi Karmaisevia Silmäyksiä,
    Tuuheiden Kulmakarvojensa Alta Käsin. Kirjoittanut Topi Kutvonen, Äänislinnassa asemasodan aikana ja ylöskirjannut ja ääneen lukenut Martti Innanen. Kansainvälinen Seikkailja Joe Smith Rasilian Satemetsän Viitakossa. Kenties?
    Suvainnee hän jos kertonen kuinka nimimerkkini valitsi minut?
    Kaikki sai alkunsa saarnasta.
    Kenttärovasti Seppo Kangas piti vaikuttavan saarnan siitä kuinka puolen hehtaarin metsän asukit olivat vedenpaisumuksessa toisistaan huolissaan. No Nasu, Pigglit, ei ollut.
    Aihe oli yhteisen vastuun ja huolenpidon tärkeys, tarkatkaapa nyt!
    Nasu oli huolissaan vain Nasusta.
    Nasu oli kylläkin ylpeä esi-isästään jonka nimi oli Yksityis A. Tarkempi informaatio on kirjan kuvassa.
    I figured it out, is all. Hey, it takes all kinds, y'know, to make all kinds of, well, things.
    Really it does.
    S. K. painotti että kaikki eivät voi ryhtyä Nasuiksi, ymmärrettävästi.
    Mutta hän ei ottanut huomioon että Nasu, vaikka olikin syrjässä, oli henkisen työn tekijä. Perinteet, katsokaas, ne perinteet. Ainahan on hyvä että joku miettii kaikessa rauhassa ja nuinikkää, eikö vain? Munkit kammioissaan Tiibetissä, vaikkapa.
    Nimimerkki siis kertoo kuvitteellisen olennon kuvitellun esi-isän oikean nimen, ok.
    Paitsi että kun katsoo sitä kuvaa niin :-}

    Ajattelija Y = Privat O

    Yksityis A

    Yksinäinen Ratsastaja? Too obvious, I mean plain cryptography should suffice...
    Yksityis Aivastelija, bhohh...
    A... Can't be an a, (humming Eurythmics, There Must be an Angel) a is for angels only...must be hmm lessee here... (thinking, private area, keep out) and WHOHM. Deepest of voices, not a voice as much as air moving, trouserlegs flapping, whew, gulp.
    Oh!
    And there it is.

    P.S.

    Väinö Nuortevalla, nimim. Olli oli myös YA Manasse Olotilanne. Vai ei em oo, get it?
    Only, now you can figure out the names I have but don't use, haw-haw.

    Wanna play?

    There's nothing to it, telepathy 1.01, I know I can read thoughts, everyone can.
    I can read my own thoughts. You're so smart, tell me, how EXACTLY do I read my thoughts? Tell me how it's done? Hmm?

    O.K. yeah, play not, lest you get played with and all that, ptsahh.

    Al Capone himself: "Don't never tell nobody nothin'."
    Dude! Way cool.

    Yksityisajattelija

    VastaaPoista