Jälleen on peruutettava väärä tieto. Uskottelin, ettei
erittäin korkealaatuisia kirjoja saa myydyksi antikvariaatteihin ja ettei niitä
vastaavasti löydy niistä. Pötypuhetta. Vantaan Antikvariaatti, Uomatie 13,
näyttäisi hoitavan merkittävääkin osaa siinä logistiikassa, jota verkkopaikka
antikka.net edellyttää.
Uusi ystäväni Vartiainen kertoi olleensa aikoinaan Otavassa
myyntipuolella. Kuten ihmissyöjät ja Millgram on aina hyvä aloittaa linkin eli
yhteisen tuttavan etsimisestä. Niitä löytyi heti paikalla liiankin kanssa.
Mutta antikvariaatin ikkunassa, soveliaasti varjossa, oli
sekä vanhoja alkuperäisiä että uusia Tammen keltaisia kirjoja. Merkittäviä ja
arvokkaita kirjoja oli kymmenin tuhansin. Paikat olivat järjestyksessä.
Taivaallista!
Pelkästä järkytyksestä meni kiskaisemaan omistuskirjoituksen
johonkin Bellowiin tai Singeriin – molempia näytti olevan hyllyssä runsaasti.
Signeeraus lisää kirjan myyntihintaa heti viidellä eurolla.
Tämä kirjoitus muuten taitaa olla vilpillinen salamainos.
Ajoin sinne kauppaan ostamaan Keltikankaan kirjaa ”Seitsemän tuntia erämaata”.
Se voi hyvinkin olla parasta, mitä Lapista ja erämaista on suomeksi
kirjoitettu. Joku lurjus on hävittänyt oman kappaleeni. Keskustelun jälkeen
lehteilin Nansenin ”Yön ja jään matkaa”, joka sekin on pysytellyt näkymättömissä
ainakin kymmenen vuotta. Vartiainen lykkäsi sen kainalooni veloituksetta. Talo
tarjoaa. Olen siis lahjottu.
Ajellessani kotiin minulle lähes tuntemattomasta maanosasta,
joka on Vantaata ja kukaties Martinlaaksoa tai Myyrmäkeä, muistelin
yleispäteviä omistuskirjoituksia. ”Kuka tämän varastaa, sitä piru rakastaa.” Tai
Sillanpään tyyliin ”Sille sellaiselle tältä tällaiselta.”
Haluaisin virittää kysymyksen näin: entä jos sähköisen ja
printtimedia miettiminen ja vertailu onkin toisen luokan kysymys ja ensimmäisen
luokan erehdys?
Kirjojen ja lehtien myynnin on jo käynyt köpelösti. Arvelen
että se ei koskaan korvaudu sähköisillä teksteillä. Ihmiset ovat menettäneet
mielenkiintonsa lukemiseen, ja se puolestaan johtuu lukemisen taidon yllättävän
nopeasti katoamisesta. Olemme kohta niin kuin amerikkalaiset!
Tähän suuntaan pomputti ajatuksia viime maanantain
television ”Prisma”, jossa puhuttiin vallan mahdottomia autismin valtavaan
spektriin kuuluvien sairauksien mahdollisesta yhteydestä ihmisen suoliston
mikrobeihin. Tuli mieleen, miten suurella tarmolla psykiatrit ja analyytikot
hoitivat menneiden vuosikymmenien statussymbolia mahahaavaa sielullisena
vaivana, ja sitten jotkut pirulaiset keksivät, että tavallinen syy onkin
helikobakteeri, ja vaivaan on lääke.
Tarkkaavaisuushäiriöitä on pidetty sielullisena ja
mahdollisesti periytyvinä. En ole itse ollut viime kuukausina aivan kunnossa.
Samanaikaisesti panin merkille, että oma tarkkaavaisuuteni on supistunut noin
47 sekuntiin kerralla. Kun lueskelin tästä kroonisesta keuhkoputken
tulehduksesta ja sen peittämistä toinen toistaan karmeammista sairauksista,
siellä sanottiin, että oireisiin kuuluu myös henkinen lamaantuminen –
luultavasti kaikinpuolinen tylsistyminen. Olin ajatellut, että minulla se
johtuu ennen kaikkea vanhuudesta, joten ajatus oli yllättävä.
Asia jää auki, enkä muutenkaan halua kirjoittaa siitä. Kaikki lukijat tietävät, että merkittävä
pitkäjännitteisyys on mutkikas kysymys. Joskus se voi olla suorastaan sairauden
merkki (autismissa esimerkiksi Aspergerin syndroma). Joskus se on epätavallisen
terveyden merkki. Pystyin nuorempana tekemään 56 tunnin työpäiviä ja ainakin
eräässä tapauksessa niin pikkutarkasti, että mainittavia moitteita ei tullut.
Vielä talvella tunti 47 minuuttia vastenmielistä työtä, kuten huonon tekstin
lukemista ja korjaamista, meni yhdellä istumalla. Nyt ei ehkä onnistuisi.
Jos tämä onkin kansantauti ja entä jos sen pohjalla on
väärin toimivia suolistobakteereja? Katsokaa se Prisma. On se nyt ainakin hyvin
mielenkiintoista, että autismin tyyppiset vaivat ovat tavattoman paljon
yleisempiä maahanmuuttajaperheillä ja että joissakin tapauksissa perinteinen
ruokavalio on helpottanut oireita, vaikka vaivaa pidetään parantumattomana.
Ottaen huomioon epigenetiikasta viime vuosina opitun
ajatusta ei voi lyödä lyttyyn aivan vasemmalla kädellä.
Kirjoitin näinä päivinä alkoholista vain saadakseni sanoa
tämän: entä jos alkoholi todella vaikuttaa eri ihmisiin eri tavoin. Tätä ei ole
saanut sanoa, koska virallisesti kenestä tahansa tulee juoppo, jos juo liikaa
viinaa. Mutta kun metabolismi vaihtelee eri ihmisillä paljonkin ja on aivan
varmasti suunnattoman paljon monimutkaisempi asia kuin on tiedetty, olisiko
tässä jotain? Tiedämme sellaisia ihmisiä kuin Kekkonen ja mahdollisesti
Churchill, jotka joivat koko ikänsä, ajoittain todella reippaasti (vaikka
Churchillin viskilasissa oli kuulemma välillä teetä), ja pystyivät silti sangen
vanhoiksi mahtaviin henkisiin suorituksiin. Te tiedätte ja minä tiedän ihmisiä,
jotka ovat sortuneet viinaan alle 30-vuotiaina.
Onko näköpiirissä tarve kustomoida lääketiede? Muuan oppinut
lääkärituttavani ainakin väittää, että mahdollisesti vuonna 2000 lääketiede
alkoi hitaasti muuttua tieteeksi, kun se siihen asti oli ollut hyvin laajalti
yritykseen ja erehdykseen perustuvaa haavurin toimintaa. Lääkärit tiesivät,
miten on toimittava, mutta heillä ei ollut usein aavistustakaan, miksi noin on
toimittava. – Eli jos paksujen kirjojen lukeminen ei maita, taustalla ei ehkä
olekaan äidin kolea tunne-elämä, vaan liian teollinen vehnäleipä ronskin näkkileivän
sijasta? Ottakasa paksu kirja ja Koulunäkkiä ja kokeilkaa!
No, nyt blogisti on vihdoin päässyt hänelle omien aiheidensa periin, pois ikävästä lainkäytöstä ja sen sellaisesta! Toivottavasti malttaa myös pysytellä näissä kulttuuriteemoissa!
VastaaPoistaOlen toista mieltä.
PoistaIhmetellen ihailen hänen monipuolisuuttaan.
Kun sinä mainostat salaa tai julki vantaalaista kirjakauppaa jossakin (Vantaa on kuitenkin olemassa!) niin minä rohkenen mainostaa tulevaisuuskuvitelmaani 2112 jossa kirjoitettuja kirjoja ei enää kirjoiteta eikä lueta koska ne joko järkyttävät hiilitasapainoa tai ovat liian helposti sekuriittojen valvomia.
VastaaPoistaRomaanin voi ladata ilmaiseksi osoitteesta http://www.toviadesign.fi/salovaara/ tai blogini kautta: kyostisalovaara.blogspot.fi
Kun enemmän tai vähemmän epäilin Helsingin keskustakirjaston pompöösiä suunnitelmaa, muuan blogini lukija ihmetteli miksi kannattaa suunnitella uusia kirjastoja kun kohta kaikki kirjat luetaan sähköisesti. Sähkökirjat eivät tarvitse seiniä ympärilleen.
Mutta kuka uskaltaa lukea sähkökirjaa kun sen lukemista valvotaan keskitetysti?
Hyvä kysymys, mutta kyllähän kirjastoonkin jää jälki luetuista kirjoista ellen sitten käsittänyt kysymystä mutta väärin...
PoistaJoo, totta on, sitä ei aina vaan tule ajattelleeksi. Mutta niinpä melkein kaikesta mitä teemme (ellei elä ihan vain kovalla rahalla) jää jälkiä joita uteliaat ja vaanijat voivat periaatteessa seurata, helpommin kuin intiaani vihollisensa jalanjälkiä.
Poista"Sähkökirjan" voisi silti kuvitella menevän vielä pidemälle - jokaisesta sivun kääntämisestä ja sivulla viipymisestä voidaan kerätä tietoja ja sitten päätellä että kappas vaan, tuota lukijaa kiinnostaa varsinkin tällaiset asiat... jne.
Toisaalta, jos elämä sujuu mallillaan, demokratia vallitsee kuin idyllissä eikä kukaan tee toisille pahaa, niin eipä kerätyistä tiedoista ole haittaa vaan pelkästään "hyötyä".
Kuntonäkki on parempi kuin Koulunäkki.
VastaaPoistaJuomunäkki hakkaa Kuntonäkin mennen tullen
Poistahttp://www.verkkoapteekki.fi/product_info.php/cPath/95/products_id/198
Tuossa blogin lopussa viitataan asiaan joka voi muuttaa elämää enemmän kuin mitkään tekniset vempaimet koskaan.
VastaaPoistaEli siis, jos opimme tulemaan toimeen suoliston ja sen bakteerien kanssa, niin elämä voi oikeasti parantua. Tämä on siis minun gut feeling, sanan perimmäisessä merkityksessä.
Ja tietäkää että ihmisen suolistossa on noin 100 miljoonaa hermosolua, joka on enemmän kuin hiiren aivoissa -- onko siis suolistomme tietoisempi olento kuin hiiri? Keskustele suolistosi kanssa, sillä on tärkeää kerrottavaa.....
-.- -.-
Tämä älypuhelinaika ei ainakaan lisää pitkäjänteisyyttä tai ainakaan kirjojen lukemista.Kun itse olin nuori niin lapsia sai yrittää puoliväkisin pihalta sisälle ja nyt niitä ei meinaa saada sisältä pihalle.
VastaaPoistaTarkkaavaisuutta häiritsee totaalinen roskainformaation joki, mikä vuotaa kaikista aukoistamme sisään ja ulos nykypäivänä. Vietin 10 päivää Peipsi järven rannalla, paikassa, missä tie loppuu ja lähin kauppa jää 20 kilometrin päähän. Tie, soratie, loppuu siksi, että se kylä jää suurimman joemme Emajõen deltan ja suurimman järven välille, missä sijaitsee myös suurin suo, lenteilevät suurimmat linnut ja pureskelevat suurimmat hyönteiset. Kaksi niistä, ampiaiset, sotkivat viikoksi mun kasvot kun samanaikaisesti ja urheasti pistivät vasemman kasvojeni puolen aika paksuksi. En voi heitä kuitenkin moittia, koska olimme Johnsonien kanssa just järjestämässä heille holokaustia.
VastaaPoistaSiis siellä suon, joen ja järven välisessä hyöenteisten paratiisissa ei ole internettia, eikä televisiota, on radio ja savusauna. Kümmenessä päivässä luin helposti yli tuhat sivua Turgenevia ja Kafkaa, muun askeroinnin ohella, saavutus mihin harvoin pystyn kaupungissa.
Kiinostavaa, että 'lurjus' on meillä täsmälleen samassa merkityksessä. Epäilen, että Friedebert Tuglas on tuonut sen teiltä lahden ylitse.
Mitähän vankilapsykiatri Hannu Lauerma tarkoittaa puhuessaan SIELUSYNTYISESTÄ katatonisesta tilasta (Harakan rikosromaanisarja)
VastaaPoistaNeurogeeninen eli hermostosta peräisin oleva. Katatoninen tila voi aiheutua myö smm. eräistä infektioista (aivokalvontulehdus).
PoistaNyt pistit miettimään! Viimeiset 6 vuotta ovat menneet lähes lukemati, verrattuna aiempaan, ei vain jaksa keskittyä. Pienen pieninä palasina romaanit ja muut ja melkeinpä pakonomaisesti jäävät kesken... kesken jääpi kyllä kaikki muukin. Alkoholi jota aiemmin nautin hmmm, runsaasti, on (Onneksi kuitenkin) jäänyt. Niin myös terveellinen kotiruoka, silkkaa pelkkää einestä. 3 vai onko siitä 4 vuotta sitten todettiin keskivaikea masennus, hoidoksi nappeja (Lähinnä oksettivat aamupäivän, ei muuta), 1/2 vuoden sairasloma ja vapaaehtoinen uranvaihto. Apua/tukea kai pitäsi taas hakea.
VastaaPoistaADHD:tä ei kouluaikoinani vielä tunnettu, tai vain sen ulospäinsuuntautunut muoto, itse olen diagnoosin itselleni antanut.
Liikkua pitäisi, tiedän. Mutta olisiko tärkeintä pistää kiireen vilkkaa ruokavalio uusiksi, siis vanhaksi? Mieluummin vesihöystöpottuja (sipulaa ja voita ja suolaa tietty, kuorittuina keitettyvien pottujen sekaan, pottuvoin nimellä kai täälläpäin tunnetaan) kuin "monipuolinen" valmisateria?
Uuden kirjaston nimeksi sopii Hyötykirjasto.
VastaaPoistaKirkkonummen kartanonherra Sanomaa välittäessään sen hyvin ymmärtäisi yhden veljensä huolehtiessa aikanaan kilpaillen kansallisen lehden nimestä, ja toisen Itämeren rantojen kunnosta.
Nykyään saa hyvää kirjallisuutta pilkkahintaan. Ihmettelen miten antikvariaatit maksavat kalliit liikehuoneisto vuokrat, kun on toiminnan luonne kuitenkin tuollaista nappikauppaa. Toivottavasti säilyvät.
VastaaPoistaLääketieteen suhteen on muistettava, että ihmisen eikä muidenkaan eliöiden kehon toimintaa ei mikään taho ole suunnitellut, vaan on muovautunut jatkuvissa ja ristiriitaisissa valintapaineissa. Niimpä myrkyn käsite on usein ristriitainen.
Monien ravintoaineiden hyödyllisyydestä ja vahingollisuudesta kiistellään, ja aivan mahdollista on, ettei ole mitään totuutta minkä lääketiede pystyisi löytänään.
Tämä rumien hallitsema vähemmistöjen paratiisi pohjaa ajatuksensa runoilevaan psykiatriaan.
VastaaPoistaPuolueiden ajatusten hautaustoimistot varmistavat taustalla.
Onko opinkappale muuttunut? Vielä vähän aikaa sitten ne oli rumat naiset kun hallitsi.
PoistaHallituksen Pekka Himaselta tilaamat valitut palat saattavat valaista tätäkin kysymystä, koska valta tosiaankin on kielessä.
Poista"Kirjoitin näinä päivinä alkoholista vain saadakseni sanoa tämän: entä jos alkoholi todella vaikuttaa eri ihmisiin eri tavoin. Tätä ei ole saanut sanoa, koska virallisesti kenestä tahansa tulee juoppo, jos juo liikaa viinaa."
VastaaPoistaJaa, sen varmaan voip sanoa, että kannabis oikeasti vaikuttaa eri tavalla eri ihmisillä, esimerkiksi nyt älykkäällä ja sitten toisaalta tunneihmisellä - ja sen saa tietty sanoa, että vaihtamalla alkoholiriippivuutensa hatseihin voi ehkä vielä pelastaakin elämänsä, ts. henkensä.
On sitä tehty, mutta salaa koska laki on mikä on.
jos käry käy, ei häävi merkintä akateemisessa cv:ssä.
WasaSport on myös hyvää näkkäriä. Iso paketti sitä maksoi K-Supermarketin tarjouksessa tällä viikolla vain 1.25 e. Se taitaa valitettavasti olla ruotsalainen tuote.
VastaaPoistaKeltikangas on tosi hyvä kirja. Tulin siitä tietoiseksi kun Hannu Taanila kehui ja siteerasi sitä joskus jossain radio-ohjelmassaan.
VastaaPoistaOllen surrut etten enää saa luetuksi kirjoja. Jonkun joskus lainaan tahi ostan, vaan lukemattomaksi jää.
VastaaPoistaOlen syyttänyt nykyistä pientä asuntoa, jossa ei ole lukupaikkaa. Sängyn vieressä ei ole lukulamppua, kun sänky on keskellä kamaria, syystä että reunat on täynnään kalusteita ja tavaroita, jotka ei muualle mahtuneet. Nukun huonosti, kai kun en vanhaan tapaan voi saatella itseäni uneen itseäni vuodelukemisella.
Pöydän täyttää tietokone ja sekavat paperikasat, joita pitäisi hoidella. Joskus olen yrittänyt lukea näyttöruutu valonani ja kirja näppäimistöllä. Hankalaa. Pitäisi edes saada uusi valaisin hyllynreunaan, kun vanhaan ei käy nämä uudet lamput. Ei muutenkaan tässä hyvä.
Eikä tuolilla kirja sylissä voi lukea. Niskoissa tuntuu ja lasien luku-etäisyys sanelee sekin. Kunnon tuoliakaan ei ole. Ikääntyvä ei oikein saa enää puitteitaan kunnollisiksi.
Toisaalta olen tietäväni, luulen ja pelkään, etten ilmeisesti enää osaa keskittyä lukemiseen. Tämä kaiken aikainen netissä surffailu on tehnyt lyhytjänteiseksi.
Mutta nyt kahtena peräkkäisenä iltana oli toisin. Istuin miniparvekkeellani lämpöisessä illassa, paksu kirja huteralla pöydällä ja sylissäkin. Piti vähän katsella myöhässä olevaa palautettavaa avaamatonta kirjaa. Asento oli huono, mutta mikä nautinto selaillen lueskella Mammuttia sieltä täältä. Kirjan koko ja myöhäiseen iltaan viipyvä lämpö rauhoittivat luulemaan, ettei aika loppuisi.
Kekkonen norm. oloissa veti sellaiset lärvät noin kerran kuussa,
VastaaPoistatalvella harvemmin, kesällä ehkä useammin,
ja kirjavaakinhan se ryyppyporukkaa usein oli.
Kekkonen ei ollut juoppo tissuttelija eikä hän tarvinnut alkoholia päivittäisessä elämässään, edustukset erikseen.
V. Vennamon mukaan UKK oli paljastanut v. `56 "sällin luontonsa". Lienee totta, että näissä bileissä käytettiin naisia, laulettiin railakkaasti, leikittiin ja tapeltiin, solmittiin suhteita (pienessä kännissä yleensä vain terästynyt Kekkonen tutustui mm. Jörn Donneriin ja Pentti Linkolaan, adjutanttien ja muiden perässähiihtäjien pyöritellessä päitään).
Kosteina öinä sovittiin nimityksiä jne.. mutta myös, edelleen Vennamon kertomaa, nöyryytettiin (tulevia poliittisia vastustajia). Hämäräksikin jäi asioita, ainakin kerran aamuyöksi venyneessä muuan Kekkos-illassa käskettiin puukkoa.
Terveisiä keskiaikaan keskittyneeltä kolmen viikon turneelta (Hastingsin taistelusta aloitimme, Vadstenaan lopetimme, raportti Arktisessa puskurikapasiteetissa, päivästä päivään).
VastaaPoistaAutismiryhmän häiriöt on mielenkiintoinen kapitteli, samoin jokainen antibioottikuuri, joka sotkee suolistoflooran bakteerien tunne-elämää.
Tein 1970-luvulla tutkimuksen, jonka perusteella väitin, että Alexanderin hypoteesi ja jopa alexitymia ovat "vääriä viestejä".
Se tutkimus oli tarkoitettu väitöskirjaksi ja siinä todettiin, että tutkimamme pohjukaissuolen haavauma - tauti oli paitsi perinnöllinen, myöskin bakteeriperäinen.
Sekä KELA että Oulun professori haistattivat minulla pitkät ja ryhdyin käytännön lääkäriksi Lapin kairoihin.
Kun samasta havainnosta sittemmin jaettiin Nobelin palkinto lääketieteessä, kohautin olkiani: minä olen ollut onnellisempi Lapissa ja käytännön neuropsykiatrina, joka hoitaa sekä autismiryhmän häiriöitä että opettaa niitä kantavia hyödyntämään kykyään oppia puhelinluettelo ulkoa selaamalla (Rainman, Sademies).
Lääketieteen lisensiaatti on 30 approbaturin lisenssi, muu olisi valhetta.
Paitsi tietenkin Sinuhe Egyptiläinen ja lääkintöneuvos Pekka Peltonen, josta Mauri Sariola kirjoitti kirjan "Ei loitsu eikä rukous".
Onneksi jään 4 aamun kuluttua vanhuuseläkkeelle, että saan ryhtyä rauhassa hoitamaan potilaitani.
Hyvää loppukesää, Kemppinen
Vanhuus ei näytä tulevan tässähän yksin....
PoistaTämä ei liity ylläolevaan aiheeseen mitenkään mutta on kätevä konsti lähettää viesti:
VastaaPoistaKiitämme kirjasta. Tai siis kahdesta, Elämän varjosta että Uudesta taivaasta toisesta maasta. Varjon luin kun aloin vihata Haavikon tyyliä tarpeeksi tutustuakseni häneen. Luin Mauno Saaren. Luin Prosperon. Sitten Luin Mauno Saaren. Ja kuullakseni kaikkia modernismi-syntisiä sitten Kemppisenkin. Myönnän, myös ihmissuhdesyistä. Sensaatiot houkuttelevat.
Mutta suuresti ilahduin Uudesta taivaasta koska. Koska olen sen kanssa kovasti samaa eri mieltä. Laajensi tajuntaani, mainiota huumetta.
Modernismista en pidä enkä pitänyt penskanakaan. Olen juuri ja juuri päässyt vuoteen 1900; kohta Wallgren joutuu palaamaan suuriruhtinaskuntaan sekavaan oloon. Eino Leino riutuu rakkaudesta akunaaliin. Jos retroillaan niin retroillaan sitten kunnolla.
Ja Amerikka on kuitenkin ollut ikäpolvelleni maa johon on enemmän laitettu omia unelmia kuin mihinkään muuhun: me kävimme Vietnamissa ja rakastimme ystävämme kuoliaaksi.
Riitamaata ymmärsin enemmän kuin Haavikon tyyliä, mutta vaikeaa oli senkin kanssa.
Sanoinko jo että hyvä.