Vanha nainen on kuollut siellä Pohjanmaalla, aikansa
sairastettuaan, Kaarina, 88 vuoden iässä.
Olin pienenä usein heillä. Perhe oli läheisimpiä ystäviämme,
sukulaispiirin ulkopuolella. En muista yksityiskohdin, mitä kaikkea puhuimme,
mutta ainakin sain hyvän katsauksen muun muassa vuoden 1918 tapahtumista,
sellaisena kuin kertojani oli sen Hulmin kasarmia aseista riisumassa olleelta
isältään kuullut.
En ihmettele, jos joku pitäisi tietoa kummallisena, mutta välillä
luimme toisillemme, kirjasta tai ulkomuistista, Vänrikki Stoolin tarinoita.
Aika oli toinen. Myös hän oli kauniilla, vanhanaikaisella tavalla ihanteellinen
ihminen.
Luulen etten erehdy muistellessani, että ”Vänrikkien” ”Heinäkuun
viides päivä” oli hänen mielirunonsa. Teille, lukijoilleni, runo lienee täysin
tuntematon, koska se ei ole edes kokoelmansa kulutetuimpia. Minulle se tulee
vähintään mieleen joka vuosi tänä päivänä, joka siis on J.Z. Dunckerin
kuolinpäivä.
Älkääkä naurako. Tiedän hyvin, että Runebergin säkeet Suomen
sodasta olivat huomattavan kaukana todellisuudesta. Mutta kun runo on keino
valehdella niin, että se on totta.
13. »Mut
kysy, jos sa milloinkaan
urhoisan
vanhan sotilaan
ajalta
tapaat tältä:
oliko
miestä kuitenkin,
jok' oli
kaikist' urhoisin?
Saat
vakaan vastuun hältä:
niin,
herra, tunsin Dunckerin.»
14.
»Kodista köyhäst' oli hän,
laps
saloseudun synkeän,
ei
suvultansa suuri,
vaan tuli
kunniaksi maan,
nous
arvoon arvaamattomaan,
ol' lujin
Suomen muuri,
ja
muistons' elää ainiaan.»
15. »Ja
tämän maineen kirkkahan,
sen omaks
hälle hehkuvan
sydämen
lämpö antoi;
ja
synnyinmaalleen armaallen
kuin
morsiolle, äidillen
hän kaikki
uhriks kantoi; -
näin
saavutti hän suuruuden.»
16. »Hän
kaatui; mutta kuolemaa
oi
suloista, kun kuolla saa
noin
loistehessa maineen!
Ei huku
unhojärveen hän,
vaan
lailla luodon vihreän
kohoopi
alta laineen;
kuoleepi,
eikä kuole hän.»
17. »Maa,
kukkasissas loistaos.
Suv'aalloistasi
nostaos
vihanta
lehtiranta,
rusoittaa
vaarojesi suo,
ja
välkkyelköön virtais vuo,
ja kohti
taivaan kantta
sininen
Saimaa-silmäs luo!»
18. »Niin
että muisto vastakin
kun
mainitseepi Dunckerin,
ylpeillen
virkkaa saisi:
'Maa
kaunis tuo, se hymyllään
sai urhon
lemmen syttymään;
ken sit'
ei armastaisi?
Hän kuoli
eestä kullan tään.'»
VastaaPoistaBlogisti kun pakottaa sivistymään. Viisastelemaan päästäkseni yritin katsoa mikä tämä Duncker olisi -rahakatsannossa joka on fiksaationi. Ei tule mitään, puuttuu siemenraha 2,00 € eikä ole APE-Kukkaroa mistä se kuuluisi hyppysiinsä noukia. Kuitenkin selvisi, että Veli-Matti Syrjö on artikkelin laatinut 5467 merkkiä Kansallisbiografia-verkkojulkaisuun. Mutta se ei ole luettavissani enkä takuuvarmasti rupea heinätöikseni täyttämään käyttölupahakemusta.
Kumma kun joitakin artikkeleita sentään saa ilmaiseksi ja konstailematta tästä komeasta suurhankkeesta ja osaa sitten taas ei. Noloa kiusantekohan tälläiset kakseuroset ovat, systeemi maksaa enemmän kuin ikinä rahaa korjaa. Tietenkin tämä on jonkun SKS:än hallintojuristin brysseloikeudellansa tärkeilyä -itse asian mädättämistä sekä tekijäkirjoittajien työylpeyden että minun sivistyspyrintöni yliolkaista sivuuttamista ja portinvartiointia.
Jotain hyvääkin. Noille lakitorpaajille pitää vain sanoa että rikkaiden ja asioita eteenpäin ajavien huippuosaajien keskeinen ammattitaito on kiertää ohjekirja-ansat, päinvastoin tyrkätä kilpailijansa noihin tekemättömyyden varjoluoliin. Näin menetelevät lakimiehet Goldman Sachs ja Deutsche Bank (= kansallisliikepankki, ei keskuspankki joka on Bundesbank).
Deutsche törmäytti virastosäätelijöiden päät yhteen ja kuhmuille, pelasi US subprimea Saksan säästöpankit piripintaan. Voitti vielä romahduksessa lisää vastavedoilla,CDS:illä -kun tunsi jälkensä. Siemens-perustettu (v.1870) Deutsche lainotti Espanjan talomarkkinat muka omalla rahoituskyvyllään tukkumarkkinoilta. Itse asiassa se vain tyrkytti lainan Espanjan Bankialle ja kun Bankia sitä Deutschestä pankkisiirsi, tämä pokkana siirsikin rahan Bankian osoittamalle saajalle, asuntolainaajakassalle, ja tämä maksoi talonostajalle, samalla kun kirjasi saamista Deutschelta. Tämä on se tukkumarkkina. Tätä on se interbank. Näin yksityinen raha syntyy tyhjästä. Silloin 1870 hyvästä, nyt pahasta hengestä. Tämän itsetehdyn rahan, talletusvelan jms vastapainona Deutschellä on 1,5 % omaa pääomaa seisomassa pankissa. Kaikki muu jaetaan osinkoina ja pomobonuksina. Asiasta ollaan pääsemättömissä.Jukka Sjöstedt
Kyllä, kyllä. Heinäkuun viides. Sitä yhäkin yllättävän monet pienesti juhlistavat lasejaan kilistellen ja ylläolevia Runebergin säkeitä lausuen.
VastaaPoistaHeh. Kemppinen taitaa olla lukijoidensa kesäisen sieluntilan vakoilija vailla vertaa, jos näitä viime päivien aiheita lueskelee. Eilen piti asentaa taloon tikkaat ja pari päivää sitten katseltiin ohimennen paikkaa, jossa Runebergin Vänrikkien eräs piiputteleva majuri sauhut veti. Tuntematon taitaa olla sekin runo useimmille.
VastaaPoistaIkinä en ole erityisemmin vihannut Runebergiä, mutta kun nyt on jo kuudes heinäkuuta, tulee mieleen T.S. Eliotin Hippopotamus:
VastaaPoistaFlesh and blood is weak and frail, 5
Susceptible to nervous shock;
While the True Church can never fail
For it is based upon a rock.
vuorela, tampere
Olen itse niitä pohjalaisia, jotka eivät ole kaivanneet kykyä "langeta pohjalaisuudesta"... Joskin ajattelen ainakin hiukan ymmärtäväni mistä siinä on kyse. Joka tapauksessa, isovanhempieni sukupolven kasvattina, Vänrikki Stoolin siteeraus on pysyvimpiä lapsuusmuistojani. Siksi en ole aikuisenakaan onnistunut Runebergia halveksimaan, vaikka häntä toki siitä nokkiinsa ottavassa seurassa mielelläni ivaankin. Ahkerimmin Stoolia siteeranneen mummoni (suuri sisarparvi, mummoinani kaikkia pidin) mieliruno oli Munter: "rinnan kaiken silpoi siru! / Munter vaan: `Se halkes, piru!´
VastaaPoistaNick Cave:
One morn I awakened
A new sun was shining
The sky was a Kingdom
All covered in blood
The moon and the stars
Were the troops that lay conquered
Like fruit left to wither
Poor spiritual food
Oikein hyvä ja kertova kuva. Kiitos. Tuon kiven kasvupaikkaa ja kantamista sieltä tuumiessa meni joku tovi leppoisasti.
VastaaPoistaOn ollut tapana sellainenkin vainajan muistolle pystytettävä valkoiseksi maalattu puinen risti johon on merkitty vain nimi. Ristin kunnosta on voitu päätellä milloin on jo sopivaa haudan lähelle tai jopa samaan kohtaan hautuumaata käydä toimiin. Kovin ahtailla tai vanhoilla hautuumailla on käytetty tätä tapaa. Ortodoksisilla kalmistoilla sellaisia hiukan katettuja ristejä on vieläkin.
Yksityisajattelija