Hyvä Markku,
tämä on vastaus sähköpostiisi. Asia on yleisemminkin
kiinnostava. Siksi vastaan tällä kertaa blogilla.
Kysyin, miksi meillä ei ole ulkomaalaisille kelpaavaa
englanninkielistä Suomen historiaa. Tiedossani olevat viritelmät ovat lähinnä
asiantuntemattomille laadittuja. Yksi syy aloitteeseen on lievä kiukku.
Euroopan ja sen eri osien historioita ilmestyy paljon. Suomi mainitaan
mahdollisesti sotahistorian yhteydessä ja silloinkin harhaanjohtavasti. Kirby
ja muutama ovat julkaisseet jotain. Meinanderin pikku History of Finland on
uusi mutta hyvin suppea ja 1900-lukuun keskittynyt. Jutikkala et al. on
poliittista historiaa.
Olen viimeksi lukenut Norman Daviesin uusimpia
aikaansaannoksia. Nyt löytyy jopa käsitettävä yhteenveto Burgundin (ainakin
yhdeksäntoista myöhemmän Saksan, Sveitsin, Italian, Itävallan ja Ranskan
alueilla toimineen yksikön) tuhatvuotisesta historiasta. Puola-Liettua,
Euroopan suurin valtio, on katettu. Suomea ei ole.
Minustakaan Suomen historia ei ole eurooppalaiselle eikä
amerikkalaiselle millään tavalla mielenkiintoinen asia. Muutamia anekdootteja
sieltä löytyy, mutta siinä kaikki. Ruotsi olisi todellinen sankaritarina. Nousu
suurvallaksi 1600-luvulla oli omituinen tapaus ja silloisen läntisen maailman
mittojen mukaan hallinnon uudistaminen todellinen saavutus. Se onnistui, kun
tappelunhaluisesta ja hurskaudestaan hytkyvästä Kustaa II Aadolfista oli päästy
yllättävän onnenpotkun kautta eroon.
Luultavasti sama hallinnonuudistus, siis iso reduktio ja
niin edelleen, oli luonut perinteen, jonka turvin Ruotsi toteutti paljon
myöhemmin eli 1900-luvulla toimivan yhteistyön työnantajien ja työntekijöiden
kesken, tukeutui vankkaan virkamiesosaamiseen selviämällä nuorallatanssistaan
molempien maailmansotien aikana, ja sen jälkeen pani toimeen, keskeisin osin
Britannian esimerkkiä noudattaen, uudenlaisen tulonjakopolitiikan, jolle joku
keksi myyvän nimityksen ”kansankoti”. Se joku oli Per Albin Hansson
puoluekokouksessa 1928, ja seurauksena oli demarien vaalivoitto, hallitusvastuu
ja ensin Hansson ja sitten Erlander pääministerinä 1932 – 1973. Ei ole ihme, että viisaat demarit, Tanner ja
Fagerholm, tiesivät, mitä kuusta on kuuleminen.
Puhe Ruotsista tässä yhteydessä ei ole eksymä. Suomen
tuntuvampi avustaminen 1918 ja 1939 – 1944 olisi ollut Ruotsilta katastrofaalinen
virhe. Harvapa sitä käytännössä kannattikaan. Taidan olla hiukan yksin
mielipiteineni, mutta mielestäni meidän suomalaisten pitäisi kiireesti värjätä
itsemme neekereiksi ja tarjoutua Ruotsille siirtomaaksi. Ratkaisisimme
palkkasotureita tuottamalla myös osan omista sosiaalisista ongelmistamme. Itse
asiassa juuri sen olemme tehneet monta kertaa ennenkin. Ja Natoon olemme
kuuluneet salajäseninä vuodesta 1951, kuten Ruotsikin.
Jos kirjoittajana olet sinä, Markku Kuisma, alan
ykkösprofessori ja lisäksi aidosti kirjoitustaitoinen, ja onnistut värväämään
mukaan opetuslapsiasi, ajattelin että voisit pudottaa teollisuuden keksimisen
tavallaan syyn asemasta seuraukseksi. Kuten metsäteollisuuden laajan historian
lukeneet tietävät, ällistyksellä ei ollut rajoja, kun pahana rikkaruohona
pidetty kuusi osoittautui käyttökelpoiseksi selluloosan ja paperin
raaka-aineeksi. Luulisi ulkomaalaisiakin kiinnostavan, että myös heille oli
käydä hullusti. Painopaperi oli aivan liian kallista ja sen raaka-aine eli
lumput olivat loppumassa. Eikä esimerkiksi Englannissa ja Ranskassa eikä juuri
Saksassakaan ollut riittävästi puuta raaka-aineeksi.
Suomi sai brittitekniikkaa (Finlayson) jo ostaneena
etumatkaa Ruotsiin ja Norjaan nähden varastamalla kylmästi saksalaiset
kantapatentit. Venäjän keisarikunnan osana Suomi ei tunnustanut kansanvälisiä
patenttioikeuksia. Ruotsissa jopa Lars Magnus Ericsson oli vaikeuksissa
patenttien kanssa. Pariisin liittosopimus on vanha. Se tehtiin 1883 (La Convention de
Paris sur la protection de la propriété intellectuelle). Liittosopimusta ja sen
vaikutusta elinkeinoelämään ei ole lainkaan tutkittu hyvin pienen juridisten
sananselittäjien piirin ulkopuolella. Se on surullista, kun ajattelee, että
viime aikojen suuri anekdoottimme Nokia oppi jo toisella kierroksella (GSM)
käsittämään patenttien merkityksen. Itsekään en tiedä, miten suuri osa
sotakorvauksista ja nousevan hyvinvoinnin edellytyksistä (kuten lääkkeistä)
saatiin syntymään tulkitsemalla ulkomaalaisten oikeuksia ”väljästi”.
Sitäkään ei ole pahemmin mietitty, että osa elektroniikan
osaamisesta liittyy Neuvostoliittoon. Ostimme hyvinkin edistynyttä sotatkeniikkaa,
kuten Migejä, ja tiettävästi niiden aika edistyneet järjestelmät muutettiin täällä
turvallisuuspoliittisista syistä omaperäisiksi. Avaruusteknologiasta en tiedä.
Öljynjalostusta ja ydinvoiman käyttöä opettelimme itse niin että kykenimme
panemaan venäläisille paremmaksi. Ainakin akateemikko Erkki Laurila oli näissä
asioissa hakamies.
Tähän liittyy varsinainen teema – Euroopan ehkä takapajuisimmasta,
jumalan hylkäämästä maankolkasta varsin tasapainoiseksi teollisuusvaltioksi
alle 100 vuodessa aloittaen niin tyhjästä, että valtion pankin ensimmäiselle
valtionlainallekin piti käydä pyytämässä takaajat kaupungilta (Borgström). Se
hipoo maailmanennätystä.
Keskiluokan syntyä on tutkittu kohtalaisesti. Suomessa
tämäkin ilmiö, jota haluaisin nimittää keskiluokan muutokseksi, tapahtui
käsittämättömän nopeasti, noin vuodesta 1955 vuoteen 1975. Olen itse käynyt
läpi sattumalta hyvin dokumentoidun aineiston, nimittäin vanhempieni ja
isovanhempieni. Vanhempani olivat minun syntyessäni alempaa keskiluokkaa ja
tottuneet niukkuuteen. Joskus 1965 olimme koko perhe ylempää keskiluokkaa.
Samanlaisia tarinoita on tuolta ajalta sata tuhatta. Edes USA:n sotaveteraanien
kouluttaminen ja asuttaminen lähiöihin ei ollut yhtä nopea ja dramaattinen
muutos.
Meillä oli valtavasti tekemätöntä työtä ja vähän tekijöitä.
Muodollisen koulutuksen rinnalla maassa toimi näkymätön koulutus, kun
sekatyömiesten pojista tuli betoniraudoittajia ja myymäläapulaisten tyttäristä
lehtoreita. Yksi täysin vaiettu yhteiskunnallisen muutoksen vauhdittaja oli
sota, kuten vanhempieni tapauksessa. Vieläkin poliittiset puolueet ja suvut
saavat tapella tosissaan, ettei vaativimpiin tehtäviin nimitettäisi parhaita
miehiä ja naisia. Isänikin päätyi kohta RUK:n suoritettuaan opettamaan
kadettiupseereita (navigointi, ilmavalokuvaus ym.). Ja: keskiluokallemme oli lopultakin ominaista mutkaton
suhde duunareihin, ammattimiehiin.
-”-mielestäni meidän suomalaisten pitäisi kiireesti -- tarjoutua Ruotsille siirtomaaksi. ”
VastaaPoistakansakin on samaa mieltä:
Alkaa näyttää yhä enemmän siltä, että Suomi ei tule enää toimeen yksin. Suomalaiset eivät ole enää kiinnostuneita omasta kulttuuristaan, kielestään, henkisestä perinnöstään. Suomalaiset eivät halua pitää huolta väestön kasvusta--
Suomen kannattaisi valita itselleen hyvissä ajoin kumppani. Ehkä se on oleva Euroopan Yhdysvallat. Ehkä yhdistynyt Pohjola. Suomen ja Ruotsin yhteinen historia on pitkä. Suomen ja Venäjän yhteinen historia on lyhyempi. Olisi parasta tehdä valinta vapaaehtoisesti.
Tämä on vain pieni toteamus. Tästä voisi kirjoittaa kirjan. Ehkä joku kirjoittaakin. Toivon niin.
http://blogisisko.blogspot.fi/2013/03/minne-matka-suomi.html
Interiööri on mainio, tuoksun voi vain kuvitella.
VastaaPoistaNo tuoksuahan ei voi kuvitt.. kuvitella, ei ei, kuvail...
Hajupuhelin! Ja niinku olis jo.
Noin, menihän se.
Yksityisajattelija
VastaaPoistaMykistävä. Hengen salpaava listaus laiminlyönneistä. Oikeastihan tuo on kaikuluotaus ja tutkankierto 360 astettaan. Tarjolle pannaan asioita joihin puuttua. Näille järkäleille rakentaisi ihmiselon tiedettä ja tolkun toimia. Blogi repäisi verhot auki yhtälöryhmältä joista ja joiden kieputtamisesta päiden sisällä ja varsinkin välillä, rakentuisi uusi Suomi. Parasta että oikeastaan kysymyksen asettaminen Kemppisen tapaan on jo vastausta. Ja vielä paremmin: vastauksia kirjon laveudelta ja korkeuksiin vievinä sillä oivallus kirvoittaa seuraavan, mitä jo lyhytkin kirjoitus teki.
Haltioitumisenikin tuppaa jäämään kullervomaiseksi. Ei tästä Kemppisestä mitään lähde liikkeelle, kuitataan kuin 10 kysymystä. Vastaukset pistelaskua varten jo lehteen painettuina, absoluuttisina järkähtämättöminä, eivät kujeillen kiepputtelemista varten. Eivät kahvisalonkien sukkeluuksia ja leikinlaskua esiin herauttamassa. Eivät, siis, työn kiihkoon imemässä.
Feodalismi tuli meille myöhässä. Nämä kannikot eivät alistuneet kuin Viro kuokkia ylijäämäviljaa Eurooppaan. Tarvittiin se blogistin, Kuisman ja varsinkin Teemu Keskisarjan taivaisiin runoilema (Metsäperkeleen ohjelmavihkosessa) puuhierre- ja massatekniikan Keksintöklusteri, jotta kuusikot himottaisivat. Paketti käärittiin 6.12.1917, narutettiin 16.5.1918. Paketti alkoi löystyä Soroksen/Kourin (juoksupoikinaan Wahlroos Fagernäs ; oppipoikana Riikonen)
toimesta ja levisi eväiksi kansainväliselle finanssikapitalismille -90 ja -00 vuosikymmenillä. Homma kävi niin äkisti ja vuorineuvokset kalsarisiltaan yllätettyinä, että ihan samat ukot kerkesivät tehdä muodonmuutoksen paperi-insinööreistä esteetikoiksi. Jätän ne puolisen tusinaa tuttua nimeä mainitsematta.Jukka Sjöstedt
tässäkin päivässä on ulkopuolisella ihmettelemistä. Muuan venäläisen lehden toimittaja kysyikin lapsenhuoltojupakan tiimoilta miten Suomi on voinut päästä EU:n jäseneksi.
VastaaPoistaTäällä yhä pätee vanhan kirjan opit:
Ihminen!Mikä sinä olet arvostelemaan jumalaa? Sanooko saviastia tekijälleen, miksi teit minusta tällaisen? Kyllä kai savenvalajalla on oikeus tehdä samasta raaka-aineesta toinen astia arkista ja toinen juhlavaa käyttöä varten.
Miten Venäjän sisäpoliittinen lapsiasiajulkisuus liittyy Suomen EU-jäsenyyteen, jonka ehdoista venäläinen skribentti tuskin paljoa tietää?
PoistaKieltämättä pienen pohjoisen periferian nousu lyhyessä ajassa menestyväksi itsenäiseksi hyvinvointivaltioksi on melkoinen ihme, kun vielä huomioi sotien aiheuttamat suoneniskut siinä matkalla. Piti kai vain uskoa omaan tekemiseen, koska apuja ei voinut edes kuvitella mistään saavansa. Kaikki piti taistella omalla työllä ja pitää päätökset omissa käsissä.
VastaaPoistaNythän meillä on helppoa, kun veljemme EU:ssa haluavat epäitsekkäästi varmistaa juuri tämän periferian jatkuvan nousun ja keskittää oleelliset aktiviteetit, tuotannon ja palvelut juuri tänne. Ei tarvitse kuin köllötellä mukana ja puhua korrektisti new speakia.
Tyhmät ruotsalaiset (ja sveitsiläiset) yrittävät muka vielä säilyttää itsemääräämisoikeuttaan joltain osin. Ei tule onnistumaan, kuten Ruotsin taloudellinen jälkeenjääneisyys euroaikana jo selvästi osoittaa.
"Jossinä, alan ykkösprofessori"....huh, miten ällöttävää mielistelyä!
VastaaPoistaHaukut väärää puuta. Helsingin yliopiston oppiaineen vakinainen professori on ykkönen, oli tyhmä tai viisas. Siellä on eniten opiskelijoita. Siis numero yksi. Siitä kuka on kulloinkin paras, keskustelevat kai opiskelijat. Professorin ajatusmaailmaan sellainen ei oikein sovi - on esimerkiksi eteviä opettajia ja eteviä tutkijoita mutta aika vähän molemmissa kunnostautuvia. Ja molempia tarvitaan.
PoistaJos mieleeni tulisi mielistellä Makea, tekisin sen kahden kesken. Julkista kehua hän, sisi Markku Kuisma, lienee saanut epätavallisen paljon.
Kovin on outo ja kestämätön perustelu sille, kuka on maan "ykkösprofessori" jollakin alalla!
PoistaMielistely mikä mielistely!
Anonyymi siis haukkuu vaikka selitetään. Änkyrä mikä änkyrä!
PoistaSelitys oli onnetttoman huono, selitykseksi ei toki kelpaa millainen "selitys" tahansa.
PoistaTyperys mikä typerys!
Asiaa kuvaavia numeroita, eli bruttokansantuote/asukas ja sen muutos vuodesta 1870 vuoteen 2001:
VastaaPoistaJapani 28 kertainen = 2.6% vuosi
Suomi 18 = 2.2%/v
Ruotsi 12 = 1.9%/v
USA 11 = 1.9%/v
Ranska 11 = 1.9%/v
Saksa 10 = 1.8%/v
UK 6 = 1.4%/v
Maailma 7 = 1.5%/v
Eli kehityserot on siis kokonaisuudessaan isoja mutta kasvuprosentteina pieniä, 0.3 prosentia ei nyt tunnu missään.
Jos ajattelee Ruotsin vahvuuksia, tai ainakin näkyvyyttä, monella sektorilla, niin Suomen ja Ruosin välinen ero (GDP/as) on suorastaan oudon pieni eli viime vuoden tilastojen perusteella n 10%.
-.- -.-
Peukutan tän!
VastaaPoistaYA
Capital J. , Kamunen, joohan ;-}
VastaaPoistaYA
Voisi sen Suomen taloushistorian kirjoittaa myös suomeksi. Ajanjaksoa 1939-1990 voisi nimittää suunnitelmatalouden j a kartellien aikakaudeksi.
VastaaPoistaOliko Suomen saavutus sitten ainutkertainen tai erinomainen, sitä voisi vaikka verrata Korean saavutuksiin.
Mielenkiintoinen nosto nuo patentit, Konekin taisi lähettää meren yli kirjeessä Herra Otiksen ideat, ja luultavasti sai siitä vielä pienen työpalkkion.
Anon jatkaa....
PoistaOlisi sitä blogisti voinut suoraan sanoa, että toinen aiheen kirja on jo kirjakaupassa, toinen tulossa....
Poikkesin viime viikolla Mäntässä museoon, jossa näyttely "Paperiperkele" avasi Kemppisen edellä kuvaamaa 1800-luvun historiaa (lumpuista kuuseen).
VastaaPoistaSamaan kaupunkiin on rakenteilla Serlachiuksen säätiön rahoilla kymmenien miljoonien hintainen taidemuseo.
Historia, Veijo Meri ja edellä mainitut nimet ovat vanhassa päässäni samassa lohkossa, jonne myös tuo perusteilla oleva taidemuseo kuuluu.
Kuulin sivumennen, että Serlachius on alunperin Skotlannista Itä-Suomen kautta Mänttään päätynyttä epigenetiikkaa, ghenetiikkaa ja sosiaalista osaamista: temperamenttia.
Odotan mielenkiinnolla taidemuseon avajaisia (13.6. 2014) ja sitä, mitä salolainen juristi siellä tuolloin juristaa, tasavallan presidentin ominaisuudessa.
PoistaMinä puolestani kävin Kymijoen Detroitissa Myllykoskella. Rudolf Valoittajan poika Juuso Walden jo rakensi sinne sukulinnaa kun vanhan rahan Björnberg karkotti hänet Valkeakoskelle.
Björnbergien kotitalo sijaitsi joen koskeen viettävällä korkealla jokitörmällä. En sitten tiedä kuinka paljon hän (nykyisten isä) asui Katajanokallakin, koskapa Göran Ehrnrooth kertoo muistelmissaan Södra Kajen 6:sta usein vierailleensa heillä, luettavissa Kansalliskirjaston lukusalissa ikirou…-remontin keskellä.
Nyt se on slummia. Pahasti. Siis ne 5 herrojen taloa. Talot tyhjillään -paitsi laitimmaisin. Sen piha on täynnään suurperheen elämää. Leluja,lastenvaunuja,koppia,hiekkalaatikkolapiota, -ämpäriä muovirekkaa. Olisiko asialla ja elävöittäjänä Kouvolan sosiaali/somalitoimi ?
Amerikassa puhuvat rust beltistä eli ruostevyöhykkeestä kun tehtaat rorottu Tyynenmeren yli, tavarat , tämä Appleni rorotu paluulastina. Tärkeimpään ei laivaa tarvitakaan. Dollarit sujahtavat Kiinaan laserkaapelia pitkin viejien tileille. Ne vaihdetaan yuaneiksi ja itse dollarit luovutetaan Kiinan Kansantasavallan Keskuspankkiin. Sieltä ne lainataan US liittovaltiolle. Yli jääneet menevät Amerikassa pankkeihin. Niistä uusien kotitalojen lainottamiseen.
Syntyi perhelainoja, myös niitä subprimejä. Niistä sai hyvää korkotuottoa, joten Saksan Landesbankit ostivat niitä työläisten säästötilikarttumuksilla. 2008 tuli hätä käteen.Merkel tarttui siihen ja pelasti pankit 650 mrd dollarilla. Sitten EKP ja Saksan Liittovaltio auttoivat D-pankkeja hakemaan rahansa Välimereltä (ns.talletuspako !), noin 700 mrd dollaria. Sitten pääsi Rehnkin vauhtiin.
Ihan viime viikolla Obama mausti puhettaan talouskriisistä irtautuvassa yhteiskunnassaan, että tulipa sattuneeksi jännästi. Menossa on ollut 2008-2013 ihan laboratoriokokeen tapainen yhteiskuntakokeilu kun Vanhassa maailmassa on kiristetty nyöriä,(menoleikkauset,verotiukennukset ja rahakraanat normaalilla), kun taas Uudessa maailmassa on elvytetty valtiovajeen appoisuudella ja rahan tulvehduttamisella siitä ainoasta jäätymättömästä lähteestään eli valtiokeskuspankista, Fedistä, siltä parta-Ben Bernankelta.
Kai näistä indoeuroopaksikin kirjoitetaan, mutta kun en osaa kieltään. Hollywood opetti sikäläisen. Ja sitä tulee nyt ihan luettuakin.
Eilen Tehtaankadun ja Kapteeninkadun kulmassa muotihuone Björnbergiä purettiin. Minun tuli itku. Ei, eivät omistajattaren rahat loppuneet, vaan kaupunkilaisten ostovoima. Näin aprikoin ratikkapysäkillä, jonka Kolmonen yhä harvemmin ja aina vaan tunkuisemmaksi pakattuna ohittaa. Hause of Björnberg milanolaisine vaikutteineen oli pysäkkikatoksen takana. Nyt se on tyhjänä kuin Myllykosken tehdas. --Ai niin, ne isot UPM:n/Ilmarisen takavarikoimat tehtaat Amerikassa ja Saksasa yhä jatkavat odottaessaan E-Amerikkaan ja Aasiaan roroutumispäiväänsä, vai kuinka Jussi Pesonen ? Tämä anastus ja edessä olevat isot finanssioperaatiot rust beltiltä Aasiaan ja edes arvopaperiviritelmiä (ja taide) Suomeen, kysyykin Ilmarisen hallituksen puheenjohtajuutta. Jussi Pesosella on varapuheenjohtajana keskitetysti Lauri Lyly. Ajopuu? --Koskivene, kyllä Tiimari koristaa, Sukari sohvittaa, Jussi Pajunen asuttaa, ja Afrikka meidätkin ruokkii.Jukka Sjöstedt
Jee, englanniksi!
VastaaPoistaKeskittyen oikein eritoten välirauhaan, miten A. Hitler -lähteeseen nojautuen päätettiin lähteä natsien ka sotaan Neuvostoliittoa vastaan: tosin, vielä tähän päivään mennessä ei ole löytynyt toista lähdettä kuin itse natsijohtaja Hitlerin kertomalle tiedolle, jonka mukaan hän olisi tyrmännyt Molotovin Suomi-aikeet. Lähdettä on toki kierrätetty, ja oikein hellitty Suomessa, mutta mitään muuta kautta sen sisältöä ei ole voitu varmentaa. Kerromme suoraan invalidi- ja miesmäärän, mitä tää natsiseikkailu meille maksoi.
Taustalla sotaa puskevan mielialan ja urheilufanatismin nousu pitkin 1930-lukua; täysi kritiikittömyys ilmeni jo Berliinin olympialaisten aikaan.
Muun länsimaailman ollessa hereillä Suomen Kuvalehti esitteli natseja myönteiseen sävyyn, ja pian julkaisi kirjamyyntimainoksiakin Hitlerin propagandateoksesta.
Kyllä tällä historian tutkimuksessa voi olla käyttöä, jos sen orientaatio ei ole asioita parhain päin selittelevä valkopesuohjelma.
Olet siis sitä mieltä, että Stalin ja Molotov olisivat jättäneet Suomen rauhaan aivan omasta aloitteestaan, jos vain olisimme olleet hissuksiin tuvissamme talvisodan jälkeen?
PoistaVoi olla. Mutta toisaalta Stalin oli jokseensakin itsepäinen ja pitkävihainen mies, jonka maailmassa Suomi ilman muuta kuului NL:n etupiirin ja osaksi sitä. Talvisodan tulos kirveli ja nolo oli Terijoen hallituksen kohtalokin.
Mutta pitäisi siirtää kelloa taaksepäin ja kokeilla uudelleen toista vaihtoehtoa. Tai ei ehkä sittenkään, koska riski siitä, että meillä olisi silloin Baltian kohtalot ja puhdistukset takanamme, olisi aika suuri.
No eihän se hävityn jatkosodan jälkeen ollut tilanne toinen - paitsi, NL ilmoitti kyllästymisensä hyökkäyksiin, ja halusi sopimuksen, meille hyvän, joka - jonka pohjalta johtajamme saattoivat toimia. Se valoi rauhan maidemme välille.
PoistaVoimme silti helliä ajatuksella, kuinka aseveljeydelle natsien kanssa ”ei ollut muita vaihtoehtoja”.
Entä jos Adolf Hitler oli hieman värittänyt ja dramatisoinut ellei nyt lakistaan vetänyt suomalaisille kertoilemiaan sankaritarinoita?
Ainakin ne upposivat kuin Solifer mutapeltoon.
Yhdysvaltain kansallisarkistossa makaa mm. yksi länsiliittouman dokumentti Suomen tiedustelun viheistä välirauhan aikana, se tullee julki muiden kuin suomaisten toimesta.
Jo v. 2010 brittiläinsen IMG Entertainmentin 13-osaisen Nazi´s henchmen -tv-dokkarin Finnish Nazi´s henchmen and collaborators, osa 12/13, sisälsi Suomi-tietoja, joita ei ole aiemmin ollut julkisuudessa.
Historiankirjoitukset natsien miehittämissä maissa mieluummin unohtaisivat natsien kanssa yhteistyötä tehneet opportunistit, sillä heillä ne asiat eivät sovi yhteen sankarimyyttien kanssa.
Meillä sama taas on käännetty erikoisella tavalla nurinpäin: demokraattisen maan valtiojohto (joka kehystetyissä kuvissa pönöttää natsijohtajien kanssa) sekä vaaleilla valittu eduskunta tekivät vapaa-ehtoisesti yhteistyötä saksalaisen hirmuhallituksen kanssa - siihen lähes sokeasti luottaen - sillä natseilta saatuja tietoja ei edes yritetty varmentaa toisista niistä riippumattomista lähteistä.
Liittoutuneet tarjosivat Suomelle vuoden 1939 rajoja rauhanehdoissa vain kaksi kuukautta sen jälkeen kun Hitler oli Suomen ja Natsi-Saksan nimissä julistanut uuden sodan.
PoistaKommentissa on makeahko jälkiviisauden maku.
PoistaKun NL:n raivoisan ja totaalisen rynnistyksen (talvisota) ja aivan ilmeisen koko maan valloitusyrityksen (Terijoen hallitus) jälkeen on jokin taho, joka antaa selkänojaa, siihen on tartuttava, oli se mikä vain. Kysymys on elämstä ja kuolemasta. Meidän on näistä mukavista pullamössöisistä asemistamme kokolailla vaikea asettua sen ajan päättäjien kenkiin.
Jos NL olisi päässyt jatkamaan sodan loppuvaiheessa hyökkäystään välirauhan rajoilta, homma olisi ollut hetkessä selvä: Suomen "autonominen" Neuvostotasavalta. Mutta kun valloitettavaa NL:lla oli enemmän ja kiire Berliiniä raiskaamaan oli kova, pelastuimme.
Stalin-sedän rauhantahtoisuuteen ja hänen hyvän hyvyyttään "Suomelle antamaan itsenäisyyteen" voi uskoa, kuka haluaa. Toki vahvaa näyttöä on melkoisesti myös vastakkaisen suuntaisista taipumuksista ja melko kovakätisestä politiikasta oman kansan silmittömästä tapattamisesta lähtien.
Tietyn etäisyyden Suomi natseihin piti koko ajan ja irrottautui Saksasta kylmästi silloin, kun sen aika oli. Toki oli yksittäisiä natsimielisiä siinä missä oli neuvostovaltaa kannattavia desantteja ja sabotöörejäkin. Aina näitä on, mutta valtavirta ratkaisee.
»Tietyn etäisyyden Suomi natseihin piti koko ajan ja irrottautui Saksasta kylmästi silloin, kun sen aika oli.«
PoistaEttä ihan kylmästi.
Jaa, eikö tässä "kylmyydessä" nyt sitte haiskahda maireahkon jälkiviisauden maku ? Kylmä tuli vasta vuosia jatkuneen epätoivoisen sodan jälkeen, kun Natsi-Saksan romahdus oli jo ennakoitavissa. Tosin liittoutuneiden tarjoamat rauhanehdot tulivat sen mukaisiksi: luvassa ei ollut enää "palkintoja" puolenvaihtamisesta, ja NL sai sanella.
Tästä saa jeesustella vaikka maailman tappiin, mutta se ei muuksi muutu, ja paree olisi kirjoittaa alaston historia jollain kansainvälisellä kielellä, josta teksti helposti kääntyy toiselle:
ranska voisi olla englantia parempi ja rikkaampi ilmaisultaan jos halutaan kuvata vaikka jermumentaliteetti jatkosodassa.
Vaikka luottamus sodan johtoon oli mennyt, ja koko sodan motiivi kyselaistettu sen jälkeen kun vanhan rajan, johon myös moni jäi, yli oli kävelty. Silti siellä oli jäljellä jermumentaliteetti, se ajatus että kaveria ei jätetä, ja pesti hoidetaan loppuun.
Tervepä terve sinne Tehtaankadulle. Kerron salaisuuden, kuuntele nyt tarkasti: ei se inttämällä se propagandasi täysipäisille ihmisille mene perille. Mutta jatka vaan, sankari. On se mukava nähdä selviä valeita levitettävän pokerinaamalla.
PoistaSuomi ON menestystarina. Että tähän on tultu, on tarvinnut paitsi suunnattomasti kovaa työtä ja raatamista, niin myös vähintään yhtä paljon hyvää tuuria.
VastaaPoistaAlkaen siitä, kun Novgorod ja svealaiset rupesivat lähetystyötä tekemään tällä suunnalla. Siinä meille vasta hyvin kävikin.
Nyt kun vaan jatkossa tuuriakin riittäisi...
Saksan tai Venäjän kanssa kai sitä on kavereita oltava. Niillä on semmoinen ero, että kumpikin tuppaa viemähän rahat, mutta venäläinen vie vielä hengenkin.
Nyky-Italiassa torpataan hallitukseen pyrkijöistä ensin ne, jotka väittävät tuolla pilven reunalla istuvan jonkun veikon, jolla on ihmisjärkeä parempaa tietoa ihmisten olosuhteiden järjestämisestä.
VastaaPoistaAjattelutapa on muotoutunut itsekritiikistä joka kohdistui natsien kanssa sodan aikaan liittoutuneisiin oikeistovoimiin ja salaliittoihin mafian kanssa kommunistien pitämiseksi kabinettien ulkopuolella, johtaen lopulta mm. mahtavan kristillisdemokraattisen puolueen tuhoutumiseen.
Mutta Suomessa otetaan hallitukseen vain, jos tuon veikkosen olemassaoloa ei epäile.
Esim. 1966, jolloin eduskuntaan tuli vasemmistoenemmistö ja olisi luullut olevan kiinnostusta perehtyä etelä-eurooppalaiseen keskusteluun, kutsun Tamminiemen lastenkutsuille saivat muun muassa nuoret radikaalit Kalle Holmberg, Timo Bergholm, Kaj Chydenius, Kaisa Korhonen, Paavo Lipponen, Erkki Tuomioja, Reino Paasilinna, Max Rand, Hannu Taanila ja Claes Andersson. Kutsu tuli 1969 mm. Kalevi Sorsalle, Ulf Sundqvistille, Antero Jyrängille, Ilkka-Christian Björklundille, Yrsa Steniukselle, Kaarle Nordenstrengille, Seppo Toiviaiselle, Aulikki Oksaselle ja Johannes Salmiselle.
Menestynyttä Italiaa seuraten!?!
PoistaSuomen viime vuosisadan historiaa ei muuten opeteta Ruotsin kouluissa, koska se ei tiemmä ole heidän asiansa, historiamme "vakoisten alueiden" täyttäminen. Eli kyllä tässä on astianmakua laajemminkin kuin vain englanninkielisen saagan puuttuminen.
VastaaPoistaKaikki eivät ole yhtä lojaaleja.,
ottamatta nyt erikseen kantaa siihen, mitä pääkohtia Venäjä ja aiemmin esimerkiksi Kuuba ovat opettaneet Suomen historian vaiheista.
Opetus ja tutkimus ovat aika eri asioita. Opetuksella ei meidän "valkeita alueitamme" täytettäisi, ruotsalaisten oppilaisen sivistyksen aukkoja vain.
PoistaEpäilemättä,
Poistamutta missä ongelma?