Uurnalehto on aivan kaunis juuri tähän aikaan vuodesta.
Tulin katsomaan hautakiven, joka on nyt viimein paikallaan. Repussa suurtuntureilta
kannettu kivi, joka elää vielä, on nyt kiinnitetty upottamalla
graniittipaateen. Se saattoi olla outo ajatus, muta tulos ei ole huono.
Esineissä, papereissa ja kirjoissa on kova järjestäminen. Se
johtuu osittain siitä, että ne ovat valmiiksi niin hyvässä järjestyksessä.
Mielenkiinto ei lopu. En ole keksinyt syytä, miksi jälkeen jääneet paperit ja
julkaistut muistelmat menevät aina saman kaavan mukaan. Syvälliset muutokset,
kohtalon kosketukset ovat näkymättömissä.
Haudalla pitää poiketa usein. Muisteleminen ei merkitsekään
sitä mitä luullaan. Muistoja ei palautella mieleen. Niitä tehdään. Niitä nousee
maasta, kiven alta.
Hautausmaalla on kivi, joka ehkä sammaloituu ja patinoituu. Tosin
tässä kivessä on elävä jäkälä mukana. Muistot muuttuvat.
Metrit on helppo tulkita jaloiksi ja paljonko vanha virsta
on kilometreinä, se selviää katsomalla tietosanakirjasta tai tietokoneelta.
1066,8 metriä. Eli ne virstain pylväät, ne puuttuvat papereista.
Sormiini on tarttunut joitakin muistilappuja, ehkä
luonnoksia lähettämättömiksi kirjeiksi, joista käy ilmi, että työnantajani eli
isä siis toisena, pitivät minua kovana kommunistina joskus 1971. Se
hämmästyttää nyt kovasti. Olisinko käynyt yhtään ainutta kertaa elämässäni
poliittisessa tilaisuudessa saati hoitanut tehtävää, joka olisi ollut edes
jollain tavalla sukua toiminnalle puolueissa.
Alan muistaa, että myös 1950-luvun kirjailijoita ja
säveltäjiä pidettiin vaarallisina bolshevikkeina, siis sellaisia kuin Antti
Hyry tai Veijo Meri tai Joonas Kokkonen tai Aulis Sallinen. Vallan sopimatonta
väkeä olivat myös 1920-luvun surrealistit ja ekspressionistit, joita huomaan
omista papereistani harrastaneeni enemmän kuin tiesinkään.
Olettehan te selvillä siitä, että Picasso oli vaarallinen
kommunisti ja hänen maalauksensa juuri sen vuoksi naurettavia?
Mietiskelin kastanjapensaiden alla, miksi me emme isäni
kanssa vaihtaneet ammatteja. Olin alkanut viihtyä asianajajana. Tein sitä työtä
kuusi vuotta. Isääni kuulemma tahdottiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen, mutta
olisi hän sopinut korkeimpaankin. Tätä en hänen eläessään oikein huomannut,
koska minulla on huono tapa tuijottaa opillisia valmiuksia eli luettujen
kirjojen määrää. Se on outoa, koska itse seurasin vuosikymmeniä, miten
tavattoman hyvin tuomarin tehtävät sujuivat myös niiltä, joilla oli annos sisua
ja järjestelmällisyyttä sekoitettuna kunnolliseen kyntömiehen järkeen.
Yksi asian tietävä henkilö olisi vielä hengissä, mutta en
aio kysyä. Päätelmäni on, että isäni päätyi vapaan ammatin harjoittajaksi
koettuaan 50-luvulla, että ankaran kokoomukselainen reservin upseeri ei menesty
virantäytössä kilpaillessaan nuorempien, oikeaan puolueeseen kuuluvien
kykymiesten kanssa. Legendan mukaan – tämä on siis todistamaton huhu – Kekkonen
ei ollut tietävinään isän Lapin kirjoista ja koko miehestäkin vain sen, että
Kemppistä ei sitten nimitetä virkoihin.
Kekkonen ei pitänyt kokoomukselaisista eikä upseereista.
Poikkeuksia olivat Hetemäki ja Huurtamo. Kielteisen asenteensa virkajuristeihin
hän ilmaisi vuonna 1970 hyvin selkeästi.
Isäni oli lietsomassa levottomuuksia Säätytalon nurkilla
sotasyyllisyysoikeudenkäynnin aikana Ylioppilaskunnan laulajissa, lauloi,
vaikka oli kielletty. Hän kertoi innostuneesti jostain varmaan varhaisemmasta
tapauksesta, kun palokunta oli kutsuttu poliisin avuksi suihkuttamaan vettä
ylioppilaiden niskaan, ja Jussi Lappi-Seppälä oli huutanut, että ei vaaraa – se
on suomalaista vettä.
Suomessa oli 1945-1985 paljon äänetöntä vastarintaa hallitusvaltaa
ja luottamuksellisia idän suhteita kohtaan. Juuri ennen Pohjanmaalta Helsinkiin
siirtymistään isäni oli ahkeroinut Honka-liitossa, jonka ajatus oli, että
isänmaan etu vaatii Kekkosen kaatamista.
Autoon istuessani ajattelen ”poliittisia erimielisyyksiämme”.
Isäni sukupolvi oli kokenut nahoissaan, että suora suomalaisuus oli huonoa
politiikkaa. Opportunismi oli ajan sävel. Kiellellessään minua ajautumasta arveluttavaan
kulttuuriradikaalien seuraan hän yksinkertaisesti erehtyi luulemaan
auktoriteeteille kiukuttelemista neuvostomyötäilyksi. Aatteilla ei ole väliä.
Neuvostoliitolla on. En edelleenkään pidä markkinatalouskiihkoilijoista enkä
Neuvostoliitosta, jossa siis en ole koskaan käynyt enkä aio käydä. Mutta nyt
nämä ovat melkein kaikki uurnalehdoissa tai sinne jonossa. Niin mekin. Se on
oikein.
Tiedoksi: Neuvostoliittoa ei ole ollut enää 20 vuoteen.
VastaaPoistaSanon aina maalaisliitto, vaikka...
PoistaEka nyymi: kerro se Putinille.
PoistaKerro se Putinille -nyymi - Olet tolvana!
PoistaEi olis poika menestynny advokaattina. Se on kouvoo hommoo, jossa ei partaradikaalit pärjää!
VastaaPoistaTämä anonyymi ei tiedä alkeitakaan asiasta, jonka tuntijana hän esiintyy.
PoistaAsianajoa on kovin monenlaista. Partaradikaalit pärjäävät siinä erikoisen hyvin, koska huonompikin työ menee täydestä. Päämiehet eivät yleensä osaa arvioida työn jälkeä eivätkä tiedä, mistä maksavat.
Maksuttomia ajavat rikosjuristit ovat oma porukkansa, jossa on monenlaista väkeä (myös huippuja), yleissiviilijuttuja ajavat aivan erilaisia, liikejuristit oma porukkansa jne.
Itse esiinnyin kumman usein Pohjolan tai KOP:n jutuissa ja aluerakentajien puolella tai heitä vastaan. Kaksoispanttausjuttuja oli vaivoiksi asti.
Menestys oli hyvä sekä debiteerauksia että klienteeliä ajatellen.
Valitettavasti tein virheen ja lähdin liikejuristiksi. Oli hauska matkustella ja nostaa korkeaa palkkaa.
Paras työni oli elokuvatoimittajan (MTV3, 1966-1967) ja sitten ilman muuta HIIT + Lappeenranta. Noissa tehtävissä parasta olivat oppilaat. Hienoa porukkaa, kerta kaikkiaan.
Anonyymi on trolliksikin aika surkea
PoistaMikä tätä yhtä anonyymia vakioniuhottajaa oikein kalvaa ??
PoistaJotakin hankalaa elämä on hänelle tarjonnut. Mutta niinhän se usein. Toiset kestävät sen paremmin ja toiset huonommin.
Että mikäkö tätä minävaurioista vaivaa? Kuohahtava kateus, tietenkin! Elämä on hänelle yhtä kilpailua.
PoistaHieno idea tuo laatan upottaminen kiveen. Sopii kuin nakutettu Kullervolle. Pidän myöskin siitä että kivestä on jätetty tittelit (laamanni) pois, turhan usein näkee hautakivissä vainajan statusta nostattavia titteleitä tyyliin maalarimestari, uittopäällikkö, metsäinsinööri jne ehkä niitä ei enää niin paljon raapustellakaan hautakiviin kuin ennenmuinoin. Ja hyvä niin. En ymmärrä miksi viimeisessä leposijassakin pitää yrittää kohottautua muiden yläpuolelle.
VastaaPoistaMatkaillessa kannattaa tutustua paikallisiin hautausmaihin; niistä näkee monia asioita joita ei matkailuesitteistä näe. On muistomerkkejä sodissa ja kapinoissa kuolleille, on paikallis- ja henkilöhistoriaa.
PoistaJos ajatellaan, että hautamuistomerkki kertoo historiaa ja tarinoita myös satunnaiselle kävijälle tai tuleville sukupolville, kun nimitieto on jo useimpien muistista hävinnyt, niin on tärkeää, että niissä on muutakin kuin nimiä ja päivämääriä. Sodissa kaatuneet erottuvat muista ja hautakiven symbolit, tittelit tai muut lisätiedot kertovat omaa aikakautensa henkilöhistoriaa ja tarinaansa tuleville kulkijoille. Ne eivät ylennä tai alenna ketään kuoleman jälkeen, päinvastoin ne antavat jälkeenjääneille ja muille arvokasta tietoa omasta ajastaan ja sen ihmisistä.
Laamanni Kemmpisen muistomerkin symboli sopii hienosti niin kunnioittamaan poismennyttä kuin välittäämään viestiä tuleville.
Juuri ennen tämän tekstin lukemista olin katsonut kuolleen isäni silmin maisemaa tai siis katsoin ikkunanäkymää, jota hän katseli nojatuolistaan silloin kun vielä oli elossa. Toiselta puolen Suomea valvontakameran kautta voi mietiskellä ja muistella, ehkä etääntyä ehkä lähentyä. Maisema on keskiyön jälkeen vielä valoisampi kuin täällä vähän etelämmässä, missä kirkkaatkin yöt jo alkavat tummeta.
VastaaPoistaMä uskon, että Kemppiset pärjäisivät missä vaan. Mulla on kouluajasta yks ystävä, sukunimi: Einasto. Se on geneettisesti erikoisen vahva suku. Ei ole väliä miten sen suvun jäsen on ammattilisesti sitoutunut, tulos on aina erinomainen. Suurin nimi saattaa olla astronomi Jaan, ystäväni setä, mutta en tiedä yhtääkään Einastoa, joka ei olisi lahjakas siinä missä se toimii. Itse hän johtaa jo vuosia kaikkia Tarton yliopistollisia sairaaloita. 10 Vuotta sitten hän päätti aloitaa juoksemisen. Nyt hän juoksee maratonin noin 2.50. Pari viikkoa sitten hän tuli Turun Maratonilla 43 vuotiaana 10-neksi. Lisäksi koko suku on samannäköinenkin :) Sellaisia dynastioita löytyy jokaisella kansalla. Minusta tuntuu, että Kemppiset ovat samanlaiset.
VastaaPoistaHyvä huomio, mutta lisään: auta armias kun sitten syntyy sukuun ne ekat jotka eivät pärjääkän entiseen malliin.
PoistaMä olen nähnyt tämän - sivusta - miten yhdellä meikä oloissa lujaa menneellä luonnontieteilijöiden suvulla alkoi ykskaks degeneraatio.
Hieno blogikirjoitus.
VastaaPoistaIsän ja pojan piirteet vaan monipuolistuvat!
"isäni oli ahkeroinut Honka-liitossa"
VastaaPoistajoop-joo, ei tästä nyt ole vuottakaan kun voivottelit eräs päivä että mikseihän se UKK tahtonut tavata faijaasi, vaikkei hän ollut, kerroit, edes sun laillas ns. Kekkos-vastainen, mutta kai introvertti suvun tapaan, hänkin. Tiedä, enpä puolestaan tavannut koskaan tätä kuulua Kullervoa.
voi-voi, kaikki eivät voi voittaa, ja näitä laitaoikeiston nuoleskelijoita kun ei palkittu vielä 1960-luvullakaan.
Uusi, stabiili rauhantila oli niin arvokas – ja on yhä.
Paljon hautausmaita kiertäneenä en muista koskaan nähneeni siellä hevosmiestä, hylkeenpyytäjää, talollista, renkiä, kulkukauppiasta jne kun taas kaikennäköiset mestarit, rovastit, everstit, patruunat jne ovat hyvin edustettuina. Viimeiselläkin leposijalla herrat erottuvat rahvaasta.
VastaaPoistaKyl talollisia on Satakunnan hautakirvissa tämän tämän. Kertoohan se mammonasta!
PoistaFaijalla olisi ollut hautapaikka mutta halusi Hietaniemen veteraanilehtoon. Vähän myöhemmin samaan kiveen kaiverrettiin entisen komppanianpäällikön nimi.
VastaaPoistaEi silti, hyvä paikka on isälläsikin.