Tunnetusta syystä kai kaikki Kari Suomalaisen
pilapiirroskirjat ovat tuossa pöydälläni niin että kasa on kahta horjuvampi.
Kirjoja näyttäisi olevan noin 30. Nekään eivät kelpaa antikvariaattiin. Antikka
netistä niitä löytyy sangen paljon. Hinnat ovat viiden euron paikkeilla.
Koska lapsi ja lapsenlapsia on taas liikenteessä, koehenkilöitä
on tavallista enemmän. Taustakysymys on vanha, usein käsittelemäni. Miten ja
millaista vauhtia vitsit ja pilat vanhenevat?
Ensimmäinen havainto. Kari oli hyvin koulutettu taiteilija
ja yksi maan parhaista piirtäjistä. Meillä ei ole koskaan ollut piirtäjiä
vaivoiksi asti. Varhainen mestari oli Topi Vikstedt ja hänen jälkeensä Erkki
Koponen erittäin hieno piirtäjä. Eräät taidemaalarit olivat eteviä, eräät
todellakaan eivät.
Pilapiirrokset ja karikatyyrit ovat meillä keskimäärin aika
puisevia hyvään kansainväliseen tasoon verrattuna. Tuota hyvää tasoa edustavat
tässä eräät ranskalaiset alan antologiat ja etenkin The New Yorkerin
pilapiirrokset, joita osuin hankkimaan sen suuren CD-levyllisen eli satoja
ellei pari tuhatta.
Puisevalla tarkoitan piirroksia tyyppiä Erkki Tanttu. Ei
niissä ole mitään vikaa, mutta jokin niissä on kuin rautanaulalla vedeltyä.
Viivan nopeus ja notkeus puuttuvat. Toisaalta Tanttu oli oikeastaan puupiirtäjä
ja ryhtyi varhain kuvaamaan oudon näköisiä kansanihmisiä.
Sota-aikana toimi joukko aika hyviä tekijöitä, kuten Aarne
Nopsanen, Arnold Tilgmann ja Poika Vesanto. Tove Jansson oli tietenkin paljon
parempi kuin kukaan muu. Hänen äitinsä Signe Hammarsten-Jansson piirsi
postimerkkejä, mikä taitaa kyllä olla huippuvaikeaa.
Kari Suomalainen ”yksinkertaista viivaansa” myöhemmillä
päivillään. Sanoisin että hän alkoi piirtä huonommin ja huolimattomammin.
Etenkin hiili- ja lyijykynätaustat katosivat ja grafiikan lehtinä täysin
toimivat teokset katosivat.
Yleisesti ajatellaan, että käyttögraafikko on jonkinlainen
hampuusi, joka on ajautunut ammattiinsa, kun ei muuta osaa. Tuo luulo taitaa
olla jo sinänsä väärä. Kari oli arvostetun sivistyneistösuvun jäsen. Muistan
hänen isänsä jokseenkin kuivat musiikkiesitelmät radiosta. Kari itse esitteli
ainakin varhaistuotannossaan teatterin, oopperan ja musiikin tuntemustaan.
Sekin voi olla tyhmä ajatus, mutta minusta pilapiirtäjä on
usein satiirikko eli vastarinnassa yleisesti hyväksyttyjä asenteita ja arvoja
kohtaan. Toisetkin taitavat ajatella joskus niin. Tietynlainen humoristi
keskittyy puhkomaan pönöttäviä palloja.
Kari oli siitä erikoinen, että hän edusti hyvin selkeästi
erittäin konservatiivisia arvoja ja ajatuksia. Jotkut saattavat muistaa hänen
rasisminsa, joka oli avointa ja lopulta aika rasittavaa. Hän näyttäisi olleen
tosissaan sitä mieltä, että neekeri on luonnostaan tyhmempi ja oppimattomampi
kuin valkoinen mies. Suomessa hän pilkkasi välillä mustalaisia juuri samoilla
perusteilla. Ulkomaalaiset olivat useimmiten naurettavia. Kapellimestari Stokowski
ja filosofi Bertrand Russel esiteltiin helppoheikeiksi, koska he olivat olleet
mukana kansanomaisissa toimissa.
Olen koettanut miettiä, onko hänen puliukkohahmoissaan
lämpöä ja myötätuntoa. Sanoisin että ei ole. Kari kuvasi sellaisia ihmisiä
lähinnä naurettavina, ja se on suuri ero esikuviin – tanskalaiseen Storm-Pederseniin
ja ruotsalaiseen Engströmiin, jonka satamajätkä (Kolingen) on ruotsalaisen
kulttuurin merkkihahmoja.
Kari oli, kuten kuuluukin, nopea napsimaan muilta ideoita.
Britti Giles näyttää olleen vahva vaikuttaja jossain vaiheessa.
Kari oli sodan aikana TK-mies ja sodan jälkeen selkeästi
Paasikiven ihailija. Hänen alituinen
maalitaulunsa oli Kekkonen, ja se on kyllä jo näköispatsaan arvoinen suoritus. Hän
saattoi olla lopulta ainoa, joka uskalsi saattaa Kekkosen ja tämän politiikan
naurunalaiseksi, vaikkapa Heinrich Heinen sanoin: päin Ranskaa (siis
Moskovasta) kaks’ Urhoa samoaa – oli kumpikin Venäjän vanki. Näin Helsiingin
Sanomissa, luultavasti Erkkojen tyydytykseksi.
Suomalaisin piirre Suomalaisessa oli hänen kohoamisensa
kansakunnan kaapin päälle. V.A. Koskenniemi kiirehti kiittämään häntä siitä,
mikä ei ollut hänen vahva puolensa, syvällisyydestä. Hyvin pian, joka
tapauksessa 1950-luvulla, oli ”kiistaton tosiasia”. että kysymyksessä oli
pilapiirtäjä, näkijä, tekijä, huomioitsija ja humoristi vailla vertaa. Kun hän
suurmiesten ja hyvin vanhanaikaisen isänmaallisuuden lisäksi tuki voimakkaasti
hyvin perinteistä uskonnollisuutta (ja kääntyi itse katolilaiseksi), hänellä
oli kohta takanaan kaikki, joiden sana jotain painoi.
Kari istutti suomalaisiin vakaumuksen, joka on edelleen
hievahtamaton: poliitikot ovat typeriä ja lahjattomia ja kaikkein suurimpia
tunareita ovat ministerit. Hiukan naamioituna: kansanvaltaisuus on virheellinen
ja vahingollinen ajatussuunta.
Hänen vanhoissakin piirroksissaan on aidosti huvittavia ja
tietysti nerokkaita leikkauksia, joista hän oli kuuluisa. Paljon enemmän niissä
on itsepintaista jumputtamista ja kelkasta pudonneen kiukkua. Kokonaisuuden
kellastaa historia. Näillä näkyminen enemmän kokeilut eivät ole tarpeen. Aika
aikaa kutakin. Mutta kyllä Kari Suomalainen oli yksi reitti 1880-luvun asenteista
nykypäivään eli selitys eräiden asioiden omituiselle muuttumattomuudelle. Hän
oli mies, jolle Waltari oli epäilyttävä modernisti ja Väinö Linna henkisesti
vieras pyhien arvojen raastaja. Eikä hän muuttanut mieltään.
Karin sota-ajan kuvat joita muistan joskus jossain näyttelyssä nähneeni olivat 50-luvun pilapiirrostuotantoon verrattuna aika stereotyyppistä tusinakamaa jollaista sen ajan julkaisut olivat väärällään.
VastaaPoistaSiellä SA-kuva-nettiarkistossa on muuten aika edustava valikoima myös TK-piirtäjien töitä.
Tuossa kuvassa Kekkonen näyttää kyllä paljon enemmän Kimmo Sasilta kuin Urho Kekkoselta!
VastaaPoistaJos en Karista sano mitään, niin ehkäpä kaksi saman alan ihmistä kauempaa voisin tässä kuitenkin mainita:
VastaaPoistaArthur Szyk - kuvia vaikkapa tässä linkissä: http://is.gd/ciOKyJ
Thomas Nast - kuviä vaikkapa täällä: http://is.gd/VT1rUT
Pilapiirroksessa erityisesti mutta muissakin taiteissa on erikseen se, mitä halutaan ilmaista ja esim. kommentoida ajankohtaisia tapahtumia ,ja miten tämä teknisesti osataan toteuttaa. Piirrostekniikan ihailija voi olla piirrosten sanomaa vastaan.
VastaaPoistaToisen kuuluisan Hs piirtäjän Henrik Tikkasen kuvissa itse piirrokset ovat toissijaisia tekstin kuvitusta.
"Piirtäjän pitää luottaa niin varmasti käteensä, että hän voi konserttipianistin lailla lakata seuraamasta käden liikkeitä ja keskittyä sen sijaan saamaan enemmän henkeä ja tunnetta taiteeseensa",
VastaaPoista-Henrik Tikkanen, piirtäjä
Karin jalanjäljille pyrkii myös Timo Soini ilmoittautuessaan seuraavaksi pääministeriksi johtamaan joukkoja rautakuolaimilla.
VastaaPoistaMinua puri viime vuonna Tshehov-kärpänen, ja aloin lukea kaikkea Tshehovia, mitä on suomeksi saatavilla. Löysin myös isäni Tshehov-kansion, johon hän oli kerännyt lehdissä 1940-1960-luvuilla julkaistuja Tshehovin novelleja, joista useimpia ei ole suomennosantologioissa ilmestynyt. Kuvittajina olivat huippugraafikot Tapani Aartomaa, Erik Bruun, Olavi Hurmerinta, Aaro Loponen, Kari Suomalainen, Erkki Tanttu ja Roland Westrén-Doll. Kari Suomalainen piirsi kurvikkaan alastonkylpijättären kuvan, kun Seura julkaisi Tshehovin tutun humoreskin "Romanssi bassoviulusta" vuonna 1948.
VastaaPoistaAjankohtainen kirjoitus. Tosin minulla on juuri päinvastainen käsitys siitä, kumpaa kansanryhmää Kari tyhmänä pitää - suomalaisia vai "neekereitä". Asia selviää googlaamalla vaikkpa "Kari Suomalainen maahanmuutto".
VastaaPoistaPuliukoista ja Suomalaisesta ks aiemmin
VastaaPoistahttp://kemppinen.blogspot.fi/2006/07/puliukkojen-muistolle.html?m=1
siellä kommenteista etenkin Jari Lehtisen kommentti, jossa referoitu yksi Karin parhaista:
"Nimenomaan Kari Suomalainen tarvittiin tekemään piirros, jossa puliukko (kohteliaasti, totta kai) kohottaa baskeriaan bussipysäkillä ja kysyy pullealta naisihmiseltä "Anteeksi rouva, onko teillä yhtään rahaa?" "EI!!" Bussi saapuu, ja pultsari puhuttelee kuskia: "Mä maksan tuon rouvankin puolesta. Sillä ei ole yhtään rahaa."
Nykyisistä The Economistiin piirtävä KAL ei ole hullumpi, ks esim iOS-ohjelma iKAL
VastaaPoista(https://itunes.apple.com/fi/app/ikal-book/id359650862?l=fi&mt=8)
tai hae economist.com "Kallery" tai Wikipedia linkkeineen.
Ehdottomasti vastustan kommentoijan ajatusta siitä, että HT olisi ollut enemmän sanaa kuin kuvaa. Toki hänen sanansa oli väkevää, mutta kyllä vähälläkin viivalla tehdään merkityksellistä kuvaa, kun osaa sen viivan asettaa.
VastaaPoistaMuuten blogistin yllytyksestä asetuin tutkimaan Olavi Hurmerinnan tuotantoa. Kyllä hänellä pilakuva on ajan saatossa menettänyt sen vähänkin, paitsi että kuva ei ole kestänyt aikaa on teksti tai ajatuskin jäänyt omaan aikaansa. Vähemmän osoitteleva, kehystetyksi tarkoitettu Hurmerinnan kuva on kestänyt aikaa toisaalta suorastaan loistavasti.
Karin avulla kestimme edes jotenkin suomettumisen ajan. Karin pilapiirroskirjat olivat vakiojoululahja isälle monessa perheessä. Ei unohdeta Karin kissoja.
VastaaPoistaNiin sanottu konservattiivinen tai poliittisesti oikeistolainen pilapiirtäjä on minusta oksymoroni koska hänen naurun taustalla on yleensä tuhansien vähäisempien itku.
VastaaPoistaMoroni olet totisesti.
Poistahttp://examples.yourdictionary.com/examples/examples-of-oxymorons.html
VastaaPoistaB.Virtanen on myös ehdottomasti Suomen huippuja.
VastaaPoistaB.Virtasen, jos ei ihan musta niin ainakin arkisen harmaa huumori, menestyisi varmaan Amerikoissakin.
Taas tarvittaisiin sitä markkinointia.
"Kari istutti suomalaisiin vakaumuksen, joka on edelleen hievahtamaton: poliitikot ovat typeriä ja lahjattomia ja kaikkein suurimpia tunareita ovat ministerit. Hiukan naamioituna: kansanvaltaisuus on virheellinen ja vahingollinen ajatussuunta."
VastaaPoistaKysymys lienee ollut pikemminkin siitä yleisesti tunnetusta tosiasiasta, että poliitikot ovat useimmiten täysiä konnia, joiden henkilökohtainen etu tulee ensin, sitten tulee kilometri risuaitaa, ja sen jälkeen - ehkä - kansakunnan etu, mutta vain jos sattuu olemaan yhteneväinen poliitikon henkilökohtaisen edun kanssa.
Politiikkaan ja johtotehvätiin pyrkivät luvattoman usein ne henkilöt, joilla siihen kaikkein vähiten on edellytyksiä. Vallanhimoa en laske edellytykseksi.
Se, että Kari Suomalainen olisi pitänyt kansanvaltaisuutta virheellisenä ja vahingollisena ajatussuuntana, on silkkaa ilkeämielisyyttä.
"Kari istutti suomalaisiin vakaumuksen, joka on edelleen hievahtamaton: poliitikot ovat typeriä ja lahjattomia ja kaikkein suurimpia tunareita ovat ministerit. "
VastaaPoistaTämä kai johtui Karin työpaikasta. Sanomalehden toimitus on varsinainen juorujen sekä huhujen pesä.
Pitää selailla "Tamminiemen pesänjakajat"....
Karin piirrokset kuvastivat myös HS:n toimittajien maailmankuvaa.
Kari oli oikeassa Väino Linnan suhteen. Ilahduttavasti Väinö Linnaa kansallisena ikonina ja totuuden kertojana ovat alkaneet myös kyseenalaistaa myös mm. Hannu Raittila, osittain myös Veijo Meri, mutta ehkä tarkkanäköisemmin professori Timo Vihavainen:
VastaaPoista" Linnan historiankuvasta on vain askel sellaiseen älymystöasenteeseen, jota esim. Erno Paasilinna edustaa. Sen mukaan Suomen historian läpikäyvänä juonena on herrojen kelvottomuus, vapauden puute ja kansan sortaminen. Eliitin rooli historiassa on, että se sortaa, silloin kun ei tapa. Jalostetussa muodossa saman perusteeman voi löytää myös Heikki Ylikankaalla. Jälkimmäisessä tapauksessa läpikäyvänä on sosiaalihistoriallinen näkökulma, jossa luokat ikuisesti taistelevat pelaten nollasummapeliä ja alaluokka johdonmukaisella välttämättömyydellä ikuisesti häviää. "
http://pelontorjunta.suntuubi.com/fi/Blogi/#Linna