pääseväni aurinkoisempiin asioihin. Oma vikani. Toissapäivän
ja eilisen kuvat esittävät muurahaispesää ja viittaavat sellaisen sohaisuun. En
toki raatsinut sohaista kurjaa kuvaa varten.
Silti kommenteista nousi muurahaisajatuksen tausta. Järki
sen sanoo, että yksin minä en ole mitään.
Tänään olimme rippikirkossa. Takapenkissä laiskotti niin,
etten käynyt ehtoollisella tällä kertaa. Valehtelin sukulaisille luulleeni,
että luulin sakramentin olleen tarjolla vain paikkakuntalaisille, joihin en
valitettavasti lukeudu. Rauma on Suomen viehättävimpiä paikkoja.
Kaksi kipakkaa oikaisua. Osa teistä, hyvää tarkoittavista
kommentoijista, on sekoittanut Päivä Räsäsen kaksi kannanottoa. Toinen koskee
aborttia. Se on mielestäni tärkeä ja tarpeellinen keskustelunaihe, josta
tarvitaan erilaisia mielipiteitä. Ehdotin että terveydenhoidon henkilökunnan
asenteet ja mielipiteet selvitettäisiin. Laitamielipiteillä on taipumus saada
kohtuuttomasti painoa.
Itse osallistun tuohon keskusteluun vain sanomalla, että
ehkäisyn kieltämistä on perusteltu juuri samanlaisilla argumenteilla. Sitä on
vaikea sanoa, onko puhe samasta asiasta, kun toiset puhuvat elämän
kunnioittamisesta ja toiset Jumalan tahdosta.
Räsäsen toinen repliikki koski lain ja omantunnon
ristiriitaa. Perustelin Lutherilla, että ”laillista esivaltaa” on toteltava.
Nykyaikana nuo sanat tarkoittavat asianmukaisesti säädettyjä lakeja.
Mielestäni piispa Irja Askola epäonnistui muotoiluissaan tässä
asiassa. Järkevä vastaus tähän vuosituhantiseen ongelmaan ei mahdu yhteen,
kahteen eikä kolmeen lauseeseen. Tilanteet ovat niin erilaisia.
Muuan periaate on selvä. Kansalaistottelemattomuus, jolla
usein tarkoitetaan lievän asteista asettumista lakia vastaan, on ilmiö, jota
vastaan ei pidä asettua. Sen sijaan siitä on rangaistava. Olen ollut itse
tekemässä sitä ja tekisin sen edelleen, jos olisin vielä tuomarin virassa.
Osaan kuvitella tilanteen, jossa omatuntoni vaatisi minua
vapauttamaan törkeästä rikoksesta syytetyn vastoin esitettyjä todisteita. En
tiedä, tekisinkö sen. En ole koskaan kokeillut. Mutta jos olisin ollut jyrkästi
enemmistön mielipiteestä poikkeavalla kannalla, olisin ehkä tehnyt ratkaisuni
tietoisena siitä, että se muuttuu ylemmässä asteessa, ja eronnut tuomarin
virasta.
Esimerkki: olen istunut juttuja, joissa puoliso on rääkännyt
toista vuosikausia epäinhimillisesti tekemällä tämän elämästä helvettiä. Jonain
päivänä uhrin itsehillintä pettää ja hän paukauttaa silitysraudalla pahantekijänsä
hengiltä.
Tämä ei ole lain mukaan hätävarjelua. Hätävarjelu jää
rankaisematta vain, jos se on välttämätön hyökkäyksen eli kimppuun käymisen
estämiseksi. Siis esimerkissäni tekijän on tuomittava henkirikoksesta, joka
olisi luultavasti nykyisen lain mukaan surma.
Mielestäni ihmistä ei saa tahallaan tappaa (rauhan aikana)
esimerkin kaltaisessa tilanteessa eikä missään tapauksessa omaisuuden
suojelemiseksi, kuten tänään kerrotussa Floridan tapauksessa. Niinpä
tuomitsisin, tosin mahdollisimman lievästi.
Bonhoefer-tilanteessa on luultavasti pakko turvautua
luonnonoikeudelliseen perusteluun, vaikka sellaiset ovat syystä huonossa
huudossa. B:n rikos oli Hitlerin ja natsien julistaminen pahantekijöiksi, nämä
kun surmasivat ihmisiä mm. näiden mielipiteiden takia.
Myös Suomessa oli vielä hiljan säännös julkisen viranomaisen
julkisesta halventamisesta. Se on onneksi kumottu.
Palaan omaantuntoon ja rippijuhlaan. Minun mielessäni
Bonhoefferin ja Niemöllerin toiminta on äärimmäisen kunnioitettavaa. Kun
ihmisellä on tunnetusti tuhat keinoa pettää itseään ja valtava taito arvioida
oma kantansa toisten mielipiteitä paremmaksi, ainoa mahdollisuus on yhteisyys,
liittoutuminen samanmielisten kanssa. Näin nämä Saksan papit tekivät.
Minun omatuntoni ei riitä yksin. Tarvitsen toisten tukea
tukeakseni kolmansia. Tässä Suomen kirkko on kukaties hidas ja veltto. Sen
tehtävä olisi puolustaa sorrettuja ja solvattuja siinäkin tapauksessa että
heitä vastaan olisi esittää lain säännös. Näen tämän kirkon keskeisenä
tehtävänä. Enemmistön mielipide ei sekään aina riitä. On otettava teoin ja
toimin huomioon myös vähemmistön mielipide.
Monet kansalaistottelemattomuustapaukset ovat sellaisia, että on rikottu lakia mutta kyseinen laki on ollut itsessään jonkin toisen lain vastainen, vaikkapa nyt näiden Suomea velvoittavien kansainvälisten sopimusten tai EU-lainsäädännön kanssa.
VastaaPoistaTämä viimeisin autoverojuttu (kuuluisa ei-ALV eli ELV) liippaa läheltä. Siinä tosin veroalamaisilla ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin maksaa. Ja toisaalta virkamiehet pitäisi laittaa rikosoikeudelliseen vastuuseen esimerkiksi petoksesta. Kuitunen sieltä VM:stä etunenässä.
Kuulostanee saivartelulta, mutta juristin mielestä tuossa tilanteessa ei voi olla kysymys kansalaistottelemattomuudesta. Kieltäytyminen maksamasta on väite lainvalinnasta - aika tavallinen tilanne.
PoistaTyypillisimmin lainvalinnan ongelma voi olla "sovelletaanko tähän suomalaisen ja ruotsalaisen riitaan Suomen vai Ruotsin lakia".
"Sen tehtävä olisi puolustaa sorrettuja ja solvattuja siinäkin tapauksessa että heitä vastaan olisi esittää lain säännös. Näen tämän kirkon keskeisenä tehtävänä."
VastaaPoistaÄskettäin kirkon tutkimuskeskuksen tutkija sanoi, että toi tärkein jobi on koota ihmiset yhteen.
Vaikeaa, sillä "täällä kuollaan", kuten eräs teologi muistutti - ja totta, kaikki muu on sijaistoimintoa, puuhastelua, siis tuon ainoan, korkeimman tehtävän kiertelyä - syyn etsijöille välitettävien katu-uskottavien vastauksien puutteessa.
on mahdollista että koko sivilisaatio tai ainakin sen zombi-instituutiot kaatuvat tähän tietämättömyyden ylistykseen.
Tuossa Floridan tapauksessa on näköjään unohdettu täysin, että poliisi teki esitutkinnan ja syyttäjä ei syyttänyt. Amerikaksi sanottaisiin, There is no Case. Ja sitten alkoi tapahtua. Oikeuslaitoksen ulkopuoliset tahot lobbasivat ja nyt sitten ollaan tyytymättömiä kun syytetty ei ollutkaan syyllinen. Edelleenkään tuossa ei ollut keissiä.
VastaaPoistaSuomen kielen sana omatunto viittaa yksilöön. Monien muiden kielten vastaavat sanat viittaavat yhteiseen tietämykseen: ruotsin ett samvete, saksan das Gewissen, englannin conscience. Yhteiseen tietämykseen tavallaan Päivi Räsänenkin vetosi siteratessaan kirkolliskokouksen hyväksymän käsikirjan erästä kohtaan.
VastaaPoistaErkki Tuomioja otti kantaan hyvin mielenkiintoisesti, ymmärtäen toisaalta Räsästä jonkin verran, eikä vaatinut ministeripestistä eroamista. Edellytti kuitenkin Gandhin tai Luther Kingin tapaista vastuun ottamista tekemisistään.
VastaaPoistaKannattaa lukea tuo väärin lehdistössä referoitu blogi: http://www.tuomioja.org/
Olen perinteisesti Erkin kanssa eri mieltä uskonnosta ja Talin-Ihantalan taisteluista.
PoistaNiin nytkin. Raamatun nimittäminen kuvannollisestikin "direktiiviksi" suorastaan osoittaa, että Erkiltä on - luullakseni - rippikkoulu jäänyt käymättä.
Raamatussa on varsin mielenkiintoista keskustelua lakiuskosta ja Jeesuksen vaikeatajuisia puheita lain täyttämisestä.
Mutta se on primitiivinen ajatus, että Raamatusta voisi hakea toimintaohjeet arjen elämäntilanteisiin.
"että Erkiltä on - luullakseni - rippikkoulu jäänyt käymättä"
PoistaVaikka se aivopesu, iskostus ja syyllistys alkaa jo lapsikasteella, totta: rippikoulu on kieltämättä kultin pahinta tavaraa. Se sijoittuu herkkään ikään, ja siitä johtaa kuin muitta mutkitta murhakoulutukseen, missä tosi paikan tullen toimitaan kirkon siunaamin asein.
Erkki Tuomiojalta aivan loistava kommentti asiasta Iltapäivälehdessä. Kunpa Kemppinenkin joskus osaisi ilmaista itseään yhtä selkeästi. Monasti ihmetellyt ihanko piruuttasi kirjoitat niin vaikeaselkoisesti vai tuleeko se ihan luonnostaan?
VastaaPoistaÖh, samaa mieltä mutta ilmaisisin sen vain hieman kovemmin sanakääntein.
PoistaMielestäni pitkiin aikoihin paras kirjoituksenne, tai ehkä kirjoituksesi (ei ihan luontevasti taivu tuohon tässä yhteydessä), eikä monet verrokitkaan kuitenkaan ole ihan huonoja olleet. Parasta tässä on, ettei järkevä vastaus esittämättömään mutta kommentoituun kysymykseen ihan mahtunut tähänkään. Toisaalta sellaista vastausta tuskin onkaan, mutta silti sitä lienee hahmoteltava, asian tärkeydestä johtuen...
VastaaPoistaVaroin tarkasti hahmottamasta itse kysymystä tarkemmin. Pasifismi (ns. täyskieltäytyminen) lienee eniten keskusteltu omantunnon kysymys. En tunne tarvetta osallistua siihen.
PoistaKristillinen perinne on täynnä mahdottomia kysymyksiä, kuten lähimmäisen rakkaus eli ns. rakkauden kaksoiskäsky. "Toisen posken kääntäminen" ei ole sellainen ohje, jota mielestäni olisi noudatettava aina ja ehdottomasti.
Toisin kuin Kemppinen väittää, Räsäsen "kahdella eri väitteellä" on selvä yhteys keskenään.
VastaaPoistaRäsänen nimittäin pohti Raamatun asettamista lain edelleen vain juuri siinä suhteessa, voiko lääkintähankilöstö omantunnon syistä kieltäytyä abortin tekemisestä. Muutoin hän ei vaatinut tai esittänyt ihmisiltä "kansalaistottelemattomuutta" saati sitten lain rikkomista Raamattuun vedoten.
Perusteltu kommentti, mutta kyllä nyt myös maanantaina illalla (A-studio) sai eri käsityksen.
PoistaKeskustelussa unohtuu myös, että aborttiesimerkki ei koske "omantunnon ratkaisua", vaan hyvin rajoitetun terveydenhoidon ryhmän omaatuntoa. Se on tarkasti määrätty, kuka saa lain mukaan tehdä abortin.
A-studion ohjelmassa selvisi myös, ettei Räsänen ole kehottanut ketään rikkomaan lakia.
PoistaPerjantaina 12. heinäkuuta Päivi Räsänen kirjoittaa vastineessaan Kalevan pääkirjoitukseen (11.7) seuraavaa:
Poista”En ole siinäkään [abortti] kehottanut rikkomaan lakia, mutta sen sijaan olen pyrkinyt edistämään lainmuutosta, joka mahdollistaa omantunnon suojan terveydenhuoltohenkilöstölle olla suorittamatta raskauden keskeytystä. Läntisen Euroopan maista ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa terveydenhuollon henkilöstöllä ei ole lakiin perustuvaa oikeutta kieltäytyä vakaumuksen perusteella suorittamasta abortteja tai laatimasta niihin liittyviä lausuntoja. Euroopan neuvosto edellytti vuonna 2010, että kaikkien jäsenmaiden tulee turvata hoitohenkilökunnalle omantunnonvapaus kieltäytyä abortin tai eutanasian suorittamisesta”.
Ok pätkä.
PoistaPeruskysymys sen välillä, onko kyseessä oman eettisen pohdiskelun kautta syntynyt vakaumus elämästä, vai joku muinainen direktiivi, säilyy. Tuossa vastineessa vaan on hämärrytetty Raamatun roolia ja puhutaan jargonimaisesti "vakaumuksen perusteesta", ikään kuin se fundamentalistikristittyjen mielestä voisi olla jotain aivan muuta mitä se heillä on - marxilainen etiikka, buddhalaisuus tms.
Epäilen että tässä on eräänlainen kulttuurishokki, siellä herätysteltassa ministeri käytti maneereita, joita siellä on tapana käyttää, asioita puhuttaessa.
"Esimerkki: olen istunut juttuja, joissa puoliso on rääkännyt toista vuosikausia epäinhimillisesti tekemällä tämän elämästä helvettiä. Jonain päivänä uhrin itsehillintä pettää ja hän paukauttaa silitysraudalla pahantekijänsä hengiltä.
VastaaPoistaTämä ei ole lain mukaan hätävarjelua. ... Siis esimerkissäni tekijän on tuomittava henkirikoksesta, joka olisi luultavasti nykyisen lain mukaan surma."
Onhan meillä systeemissä tähän ratkaisu: ei syytteen hylkääminen vaan tuomitsematta jättäminen - se ei ehkä pysyisi ylemmissä oikeuksissa, mutta se johtuu vain niiden rajoittuneesta ajattelusta.
Kyse ei ole toki syyllisyyskysymyksestä eikä tapauksessa ole myöskään perustetta jättäää rangaistus kokonaan tuomitsematta.
PoistaSen sijaan silitysrautatapossa voisi olla kyse rangaistuksen lieventämisperusteesta! Kas, kun "tuomari Kemppinen" ei tätä hoksannut!
Olisit voinut jättää nuo lainausmerkit poiskin, kun tuomari Kemppinen (kuten puheessa sanotaan) on näiden asioiden kimpussa työskennellyt kohta 50 vuotta. Sitä paitsi RL 6 : 6 §:n lieventämisperusteet eivät oikein sovi tähän vanhaan luentoesimerkkiini. Annoin kunnon pisteet vain, jos ylioppilas keksi vedota mittaamiskysymyksessä 6 : 4 §:n yleisperiaatteeseen.
PoistaEhkä joku huomasi, että esimerkki on napattu Väinö Linnan romaanista "Musta rakkaus" hiukan värittäen. Vanhan ajan silitysrauta oli jyhkeä ase.
Hohhohoijaa, "kerran tuomari, aina tuomari"!
PoistaHohhohoijaa, "kerran olkinukke, aina olkinukke"
Poistahttp://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/d/d7/Vogelscheuche_2011_K%C3%B6ln.JPG/220px-Vogelscheuche_2011_K%C3%B6ln.JPG
"B:n rikos oli Hitlerin ja natsien julistaminen pahantekijöiksi, nämä kun surmasivat ihmisiä mm. näiden mielipiteiden takia."
VastaaPoistaEipä Bonhoefferia mistään sellaisesta tuomittu eikä edes vangittu, vaan hänet vain pantiin puhe- ja julkaisukieltoon.
Alkuperäinen vangitseminen keväällä 1943 johtui Operaatio 7:stä, jolla mm. armeijan tiedustelupalvelussa Abwehrissa korkealla paikalla olevan B:n lanko Hans von Dohnanyi oli lähettänyt 14 juutalaista Sveitsiin; lupa saatiin sellaisella selityksellä, että nämä olivat agentteja, jotka vakoilisivat Saksan puolella Etelä-Afrikassa. Siitä häntä ei kuitenkin syytetty, vaan mm. virka-aseman väärinkäytöksestä, mikä tarkoittu juutalaisten omaisuuden haltuunotottoa (se olisi kuulunut valtiolle) ja laittomaa valuutan vaihtoa (Sveitsi näet vaati että juutalaisilla oli rahaa Sveitsissä oleskeluun, sillä sinnehän he tietysti jäivät.
Todellinen syy oli SD:n ja Abwehrin kilpailu, SD huomasi keinon heikentää Abwehriä.
B. pidätettiin, koska von Dohannyin papereista löytyi hänen nimensä. Häntä syytettiin mm. siitä, että hänet oli laittomasti vapautettu armeijasta.
Oikeudenkäyntiä ei kuitenkaan koskaan tullut, koska von Dohnanyin vaimo, B:n sisar Christine, toimitti miehelleen basillin ja tämä sairaustui. (Sinänsä oikeudessa vapauttaminen ei välttämättä auttanut; Niemöller vapautettiin ja vietiin heti keskitysleiriin, koska se voitiin hoitaa hallinnollista tietä.)
Huhtikuussa 1945 ns. Canariksen ryhmä, joukossa von Dohnanyi ja Bonhoeffer, tuomittiin valtion- ja maanpetoksesta, mikä sinänsä piti paikkansa. Esim. Bonhoeffer oli keväällä 1942 tavannut Ruotsissa Chichesterin piispa Bellin, kertonut tälle tärkeimpien salaliittolaisten nimet ja pyytänyt kysymään, tekisikö Englanti rauhan, jos natsit syöstäisiin vallasta.
Oikeudenkäynti oli kyllä Natsi-Saksan omien lakienkin mukaan laiton, koska tällainen pikatuomioistuin olisi pitänyt pystyyttä vain heti tekojen jälkeen.