Juovuksissa?

Professori Hämeen-Anttilalta lipsahti pahasti. Hän on ottanut roolikseen selittää myönteisesti islamia. Se on hyvä rooli ja hyvä asia.

Puheenaihe oli tämä norjalaisen naisen Dubaissa saama tuomio siitä, että hänet maattiin väkisin. Suomalainen asiantuntija selitti jotain sen suuntaista, että tapaukseen liittyi alkoholi, joka on iso tabu Dubaissa, ja että onhan se Suomessakin eri asia, raiskataanko nainen urheilullisesti lenkkipolulla tai epäurheilullisesti palaamassa kapakasta.

En ollut uskoa korviani. Se ei ole eri asia. Suomessa on jopa rangaistussäännös esimerkiksi humalaansa sammuneen naisen seksuaalisesta hyväksikäyttämisestä. Ajatus uhrin mahdollisen päihtymyksen vaikutuksesta hänen sukupuoliseen itsemääräämisoikeuteensa ei ole ainoastaan outo. Se on pöyristyttävä.

Ehdottaisin, että professori Hämeen-Anttila menisi aluksi nurkkaan häpeämään. En viitsi sanoa pahemmin. Mielestäni jokaisen suomalaisen miehen pitäisi tietää syvästi ja varmasti, että naisen ”ei” tai sitä tarkoittava käyttäytyminen on ”ei”, myös avioliitossa.

Väittäisin olevani selvillä siitä, että jonkinlainen vastustelu kuuluu soidinmenoihin. Jos mies ei näe sen ja aidon vastarinnan eroa, vain vankila on hänelle sopiva paikka.

Omasta puolestani toivottaisin Dubain tuomarit samaan paikkaan, mutta en ole toisaalta koskaan ajatellutkaan heistä mitään hyvää. Uskonnon sävyttämä rikoslaki on todella ”oxymoron” eli mahdoton käsitepari.

En ole varma asiasta, koska en ole sattunut näkemään tilastoja. Väitetään, että Suomessa maahanmuuttajat syyllistyvät sukupuolirikokseen, etenkin väkisinmakaamiseen, hyvinkin paljon yleisemmin kuin kantaväestö. Jos tämä pitää paikkansa, asiassa ei ole mitään peittelemisen aihetta, vaan asia on tehtävä kertakaikkiaan selväksi. Suomessa tosin valitettavasti on rikoslaissa nimike ”seksuaalirikoksista”, mutta nuo teot käsitetään nykyisin, onneksi, viimein erittäin vakaviksi väkivaltarikoksiksi.

Olemme keskustelleet myös näillä palstoilla kansallisen ja kansainvälisen yhteisymmärryksen hengestä. Esiin on tullut kaikenlaisia erikoisuuksia, joita on syytä sietää, vaikkei niistä olisi varsinaisesti ihastunut Naisten ja lasten oikeudellisessa suojassa ei mielestäni ole mitään keskustelemista. Se seikka, että on maita ja seutuja, joissa ainakin väitetään kulttuuriin kuuluvan heikompien ruumiillisen ja henkisen ruhjomisen, ei  oikeuta edes vaikenemaan.

Vastaavasti on sitten otettava vastaan tylyttämistä. Meillä on vanhastaan sellainen käytäntö, että valitaan jokin sopiva epäkohta, joka nostetaan esille, jos vaarana olisi ajautuminen tekemään päätöksiä vaikeista asioista. Jos ongelma on huomattavan kansanosan pysyminen hengissä huonoina vuosina, ruvetaan edistämään suomen kielen asemaa.

Ehkä esimerkkejä löytyy myös ruoka- ja nautintoaineista. Tupakasta ei ole mitään hyötyä, ja sen terveyshaitat tupakoijalle, toisille ja terveydenhoidolle ovat kiistattomat. Sangen monissa tapauksissa se tappaa. Luvut ovat edelleen pelottavan suuria. Niinpä yleinen vastustaminen ja erityisten kieltojen asettaminen on suosittua käytännössä kaikissa piireissä. Ahkerimmat tupakoijat ovat valtaosin väkeä, joiden puheita ei kuunnella, kuten laitoshoidokkeja, köyhiä ja erilaisia yksinhuoltajia.

Nyt on meneillään kesäinen valekeskustelu alkoholista. Sen tuloksellisuuteen on vaikea uskoa. Alkoholin ja alkoholismin tutkimus oli yhteiskunta- ja käyttäytymistieteittemme kärkeä jo puoli vuosisataa sitten, ilmeisesti kiitos Alkoholiliikkeen erittäin perustellun rahoituksen. Varsinaisia tuloksia ei kyllä liiemmin tullut

Kokonaiskulutus on kasvanut. Aidosti ongelmiin johtava humalajuominen on edelleen voimissaan siitä huolimatta, että etuoikeutetun luokan väylät on raivattu. Ravintoloissa näkyi vuosikymmeniä sitten piripintaan täytettyjä juoppoja kohta puolen päivän jälkeen. Tätä nykyä kauniit ja rohkeat ottavat ainakin lounasaikaan vain vettä, eikä sitä kenenkään tarvitse perustella muulle seurueelle.

Ehkä juuri tuossa asiassa, siis viinassa, näkyy omituinen ja sitkeä legalismimme eli pyrkimys hakea ratkaisuja lainsäädännöstä.  Alkoholinkäytön pitkää ja kirjavaa historiaa ajatellen keinot eivät taida olla helppoja. Tuon lakiuskoisuuden yksi ongelma on sirpaloituminen. Ehkä suunnittelemme toisaalla kansalaisten elämäntapojen kohentamista ohjein, neuvoin ja säännöin, mutta toisaalla suremme aiheellisesti taloudellista tilannetta ja lisääntyvää eriarvoisuutta koskaan kysymättä, saattaisivatko nämä kaksi asiaa liittyä jotenkin toisiinsa.

Tiedän että tämä kysymykseni on hämärä – miten juoppojen luvattu maa voisi kohota taloudellisesti siivilleen. Esitän siksi aivan toisenlaisen esimerkin, kun siinä on sisällä asia, josta minunkin pitää mainita vielä kerran.

Kulttuurielämämme on yhteisöllisesti, elämyksellisesti ja etenkin taloudellisesti köyhä ja huonosti tuottava. Naapurissa esimerkiksi Ruotsi on musiikkibisneksessä melkoinen tekijä. Meillä on menossa eduskunnalle kansalaisaloite ”Järkeä tekijänoikeuteen”. Olen pitänyt esillä juuri samoja asioita, joita aloitteessa nyt sivutaan. Järkeä en kuitenkaan usko löytyvän, koska olemme tyhmyyttämme sotkeneet itsemme sellaiseen hämähäkinseittiin, toisin sanoen suurten kansainvälisten toimijoitten verkkoon, että emme käytännössä pysty muuttamaan omaa lakiamme järkevämmäksi, saati säätämään uutta lakia, vaikka tarve oli huutava jo 15 – 20 vuotta sitten. Toisin sanoen osan ongelmistamme olemme aiheuttaneet nukkumalla onnemme ohi.