Sivun näyttöjä yhteensä

7. syyskuuta 2012

Väliaika



Jatkan pienten ja tavallisten tavaroiden historiasta. Kommentoija heitti niin hyvän linkin (Edgerton, The Shock of the Old), että luen kirjan tässä välissä ennen kuin jatkan. Näyttää toden totta siltä, että kirjoittajan ajatukset kulkevat juuri samaan suuntaan kuin omani.

(Saadun tiedon mukaan muuten pokasahan terä maksoi 50-luvulla metsätyömiehen kolmen päivän palkan.)

Verkkoon kirjoittamiseen vaikuttaa kieltämättä myös se, että tässä on kaikenlaisia muitakin asioita, jopa ns. rehellistä työtä, joka tosin on jäänyt viime aikoina vähemmälle.

Aivan sattumalta osuin katsomaan televisiosta urheilua, joka alkoi kiinnostaa oikein kovasti: suunnistus.

Ei minulla ole siihen omaa kosketusta. Osaan suunnistaa, retkeilytaustani takia. Suunnistus urheiluna on vedetty häveliäästi metsiin, ajattelin. Tietysti jokin Jukolan viestin lähtö on aika uskomaton näky ja kertoo yhtä ja toista lajin suosiosta.

En ollut tiennytkään, että tuo urheilulaji on ainakin hyvin kartanlukutaitoisille katsojille uudenlaista, mielenkiintoista televisioviihdettä. Kilpailijoiden reitithän on useimmiten sekoitettu niin että he koluavat rastit eri järjestyksessä. Se vastaavasti tekee kilpailun seuraamisen sangen epähavainnolliseksi.

No. Nyt niillä on sekä rasteilla että kilpailijoilla satelliittipaikantimet. Jopa puistokilpailuissa kisailijat näytetään liikkuvina juovina karttapohjalla. Reitinvalintoja niiden vaikutusta tulokseen pystyy siis seuraamaan yksityiskohtaisen tarkasti. Hauskaa!

Samalla kasvaa ihailu näitä urheilijoita kohtaan. Aikamoinen tehtävä seurata sekä karttaa että  maastoa täyttä vauhtia kohdittain vaikeassa maastossa laukatessaan.

Kerran luin suomalaisesta naisesta, joka kevyesti sanoi harjoittelevansa tekemällä ristisanatehtäviä ja sudokuja umpimetsässä kovaa juostessaan…

Kun minulla on tämä heikkous kojeisiin ja laitteisiin, kiinnostuin kovasti kilpailijoiden kompasseista. Omat kokemukseni alkavat ajasta, jolloin käytössä oli vain sota-aikaisia, nelikulmaisia Suunto-kompasseja. Sitten tuli aika, jolloin niitä ruvettiin valmistamaan vallan muovista. Sellaisia on laatikoissa siellä täällä.

Yksityinen viritykseni ajalta, jolloin jouduin ja halusin enemmänkin harhailla suurkaupungeissa, on Suunnon peukalonkärjen kokoinen kompassi. Se säästää monta askelta, koska ainakaan minun suuntatajuni ei aina sano varmasti, pitääkö metrosta noustua lähteä vasemmalle vai oikealle. Vilkaisu pikkurahan mukana kulkevaan kompassiin riittää.

Täytyy hankkia kilpailijoiden nykyisin käyttämä peukalokompassi. Kilpailujen seuraaminen herätti tämän kysymyksen, jonka jätän harkittavaksenne.

Navigaattorit yleistyivät nopeasti, ja niitä on älypuhelimissa. GoogleMaps voi olla suosituimpia ohjelmia, mutta sen käyttäminen vaatii tietenkin verkkoyhteyden. Ainakaan meillä täällä kaukana se yhteys ei ole mitenkään kirkossa kuulutettu.

Kysymys: entä jos vanha paperille painettu kartta kilpailee sittenkin tasapäisesti sähköisten karttojen kanssa maastossa, jalan ja kulkuneuvoilla liikuttaessa. Kaksi alustavaa perustelua. Kartta on nopeampi. Suunnistuskilpailuissa ei käytetä sähköisiä laitteita. Paperikartta on varmempi. Sitä ei tarvitse käynnistää. Taskulamppu voi kyllä olla tarpeen. Ja eräille suurennuslasi. Perustelu sähkön puolesta: ajomatka entuudestaan oudolle mökille tai tuntemattomaan osoitteeseen on kyllä tavattoman paljon vaivattomampaa navigaattorin kanssa, nimenomaan se kriitillinen viimeinen väli.


20 kommenttia:

  1. Voi olla - en ole varma - että en osaa suunnistaa..? Partiopoikana kuuluin "Hilleri"-nimiseen vartioon. Eräällä kesäleirillä suunnistettiin kilpaa: oli monta ryhmää joilla oli kartta, kompassi, ja neljä pientä poikaa. Sitten lähettiin. Ja juostiin kamalaa vauhtia. (Ite oli siis Hilleri. Jolla sinällään ei tarinan kanssa ole mitään merkitystä... vaikka olisin ollut Pilleri.) Mutta Kun ensimmäisen kerran katoin kartasta missä me ollaan - oltiin erittäin hengästyneitä eräällä ojanpenkalla - niin tajusini, että ei - voihan jumatsukka - ainakaan tällä kartalla, siis olla. Se masensi, mutta vain vähäksi aikaa, ja aloimme harhailla metsässä, kunnes masennuimme uudestaan: eihän tässä ole mitään järkeä!?! No, siinä samoilessamme eksyimme sattumalta maantien varteen. Eikä aikaakaan, kun siihen tuli linja-auto. Kävelimme sen sisälle. Se ajoi lähelle leiriämme... äkkiäkös me siitä juoksimme MAALIiin. Tulimme jopa kolmanneksi. Mutta...

    ...myöhemmin meidät kyllä diskvalifioitiin: ei muka löytynyt leimoja suunnistuspassista. No, niin no, ei tietenkään, mistäs niitä siihen olisi "siunaantunut"...? (bussipilejettejä meiltä kyllä olisi löytynyt. mutta mitäpä niitä kellekään sen enempää levittelemään)

    VastaaPoista


  2. "(Saadun tiedon mukaan muuten pokasahan terä maksoi 50-luvulla metsätyömiehen kolmen päivän palkan.)"

    Muutama päivä sitten näin otsikon, jossa sanottiin suunnilleen näin: Etelä-Afrikan rikkain vai oliko se maailman rikkain kehui
    Afrikan kaivostyöläisten kahden dollarin päiväpalkkoja. Hyvä pokasahan terä maksaa varmaan kuusi dollaria. Jotenkin näiden erojen on tasoituttava mutta miten.

    VastaaPoista
  3. Suosittelen Nokian navigaattoria, joka on Nokian puhelimissa. Siinä on palvelu sekä autoilijalle että kävelijälle.
    Ajaessa kännykkä ilmoittaa selvällä suomenkielellä minne pitää kääntyä seuraavassa risteyksessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ai, noin kävetää jossain mainosvideossa?

      Poista
  4. Kartanlukutaidosta;

    Kartanlukutaito on kaiken a ja o. JK:lla tämä taito nayttää olevan huipåpu luokkaa. Onko naissa digitaalisissa kartoissa jo korkeuskäyrät merkittynbä
    ja järvissä kivet (niin vedenalaiset kuin päällisetkin)?

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Riennänpä julistamaan malttamattomasti odottaville nettitovereilleni että kartan valkea täplä on täyttynyt ! Kätkeytynyt maisema paljastui HS:n pääkirjoituksesta 9.9. Toimittajien seurustelu viskoo tahattomia syväkurkkupaljastuksia. Monasti niitä on kuvateksteissä eikä mitään leipätekstissä. Usein jonakin pikkusäläuutisena, entisessä Kauppalehdessä monasti.

      No tänään siis koin valaistumisen hetken ja varjopankkimaailman kotimainen pimeä onkalo sai selityksensä. Jaan sen nyt kanssasi. Jälkimmäisessä pääkirjoituksessa "Helsingin malli pakolla… " kirjoitetaan (todetaan lähteen huulenheitosta) : "Aiemmin yleishyödyllisinä pidetyistä asuntorakennuttajista on tullut kiinteistösijoitusyhtöitä".

      Olinkin pitkään kummastellut että minne matalakorkoiset yli-isot asuntoluotot oikein toimitetaan kun ne irrotetaan arvoperistamisessa pankin taseessa. Että kuka niistä maksaa täyden hinnan ja saa vain snadin koron (joskin automaattisesti kohoavan jahka euribor normaalistuu) ? Olin ajatellut Varmaa. Wahlroos todisti viimeksi viikko sitten kuinka arvopaperistaminen on ollut Nordealle välttämätöntä nykyvolyymisten luotomassojen tuottamisessa. Olin ajatellut jotakin pitkänkeston korkoswapia jolla Varma saisi näistä siedettävää tuotoa kirjattavaksi jo heti. Vuosia sitten olin muuten pörssitiedotteista nähnyt vanhan Sampopankin ilakoivan ensimmäisillä arvopaperistamisillaan -ja kuinka Barclay Capital järkkäsi heille, marimekko Mika ja kartanoherra Björn, Vuoden Pankkiirinimikettä -jossakin sarjassa.

      Nyt siis uskon varjapankkien atlaksen Suomisivun täyttyneen entisillä Aravan pennuilla,
      näitä ovat Valtakunnallinen vvo, Sato ja erinäisiä muita. Miksi heille kelpaavat heikkotuottoiset asuntosaatavat ? Se oli hintaa luvasta tehdä muodonmuutos sosiaalipolitiikasta managerieliitin instituutioksi. Ja ihan tuottoisaa, kun kaupungit syövät heidän lounaspöydissään ja pitävät rakennuskaavat tiukoilla ja hinnat ylhäällä, nousevina ja näin arvonkorotusten avulla taseet pystyssä ja bonuskelpoisina. --Samalla kirkastui sekin sokea silmä, että miksi asuntohinnat eivät enää lamassa meillä alene. Siellä ovat Hakaniemen intressit peruskivinä. Asuntoluotoja ja hinnanlaskusta koituvia tappioita on sälytetty työväenliikken johtohahmojen ja perheiden ylle näiden istituutioiden johtavina luottamushenkilöinä. Juoni vetää vertoja Buddenbrookin vävyn viekkaudelle ja petoskaveriverkostolle !

      Niin suunnistuskartoista. Lord Turner panee varjopankkimaailmaa aisoihin G 20 toimeksiannosta ja Englannissa finanssitarkastuksen auktoriteettina. Hän mainitsi että kun NY Fed koki piirtää karttan sikäläisestä varjopankkilonkerikosta yhtiöitä, niin taulusta tuli painettuna 3ft x 4ft kokoinen ! Ja paljonkos se jalka nyt onkaan. Rahaekologia oli tullut niin kompleksiseksi ettei kokoluokaa käy arvioiminen kuin haarukassa 15 -25 am.triljoonaa, meidän biljoonaa, monikerroksine päällekkäiksyyksineen. Nythän se on kutistunut kriisin tähden, vastapuolet ovat karanneet, ottaneet hatkat pankkiirien konttoreista. Lord Turner ja Fed kehoittavat muitakin laatimaan karttoja kotimaidensa rahoista ja virtauksista. Kai se kävisi apuneuvosta, jos tietäisi miksi mannerlaattatilaksi ja minkämielisten louhijoiden toimesta edellinen kulttuurimaisema oli muokattu.
      Jukka Sjöstedt

      Poista
  5. Ainakin jokainen sissikoulutuksen saanut muistelee lämmöllä kuinka mukavaa se yösuunnistus olikaan pilkkopimeässä syysmetsässä..

    VastaaPoista
  6. Idiootti, joka tekee näin henkensä kaupalla ei pysty edes sohvalla ratkomaan sudokuja:

    "Kerran luin suomalaisesta naisesta, joka kevyesti sanoi harjoittelevansa tekemällä ristisanatehtäviä ja sudokuja umpimetsässä kovaa juostessaan…"

    Armeija-aikana voitin komppanian suunnistusmestaruuden, kuin keksin minkä virheen koksut olivat tehneet laittaessaan yhden rastin väärään paikkaan.

    Nimimerkki "Suunnistuksen piirinmestaruuskisoissa alle 14v kolmas sija, mutta ei mitenkään vaikuttanut todistuksen urheilunumeroon"

    PS. Tuo peukalokompassi on loistava keksintö!

    VastaaPoista
  7. Miten kompassia käytetään? En oo ikinä tajunnu, mut silti en oo ikinä eksyny retkilläni ja koulussakin suunnistettaessa se oli ihan helppoo ilman kompassia. Kai mun retkeni on sit ollu kovin yksinkertasia.
    (Luonnossa on kyllä hirveen paljon merkkejä missä esim. etelä on.)

    "Suosittelen Nokian navigaattoria, joka on Nokian puhelimissa. Siinä on palvelu sekä autoilijalle että kävelijälle."

    Miten ihmeessä ihmiset ei pärjää nykyään ilman kaikenmaailman vempaimia? Ja sitäpaitsi, meidän yksityinen koskemattomuutemme on pilattu kameravalvonnalla. Esim. jokainen saa selville, missä asun googlaamalla nimeni tai puh.numeroni jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yli kuuskymppisenä olen toki pärjännyt "ilman kaikenmaailman vempaimia", mutta miksen niitä nyt käyttäisi hyödykseni. Mun Lumiassa on maailman lähes kaikkien isojen ja pienempienkin kaupunkien tarkat kartat, joiden avulla voi kuljeskella esim. Rooman Trasteveren kujilla. Ei tartte ostaa kalliita Falkin karttoja, kun on jo investoinut puhelimeen.

      Poista
  8. Sahanterät halpenivat niin että 70-luvulla kannatti jo ostaa uusi terä, kuin kuluttaa viilaa teroituksessa. Sitten tulivat moottorisahat ja syrjäyttivät lähes täysin vanha sahat. Nykyisin rakennustyössä yksittäinen lautakin katkaistaan käynnistämällä moottorisaha.
    Metallurgian kehitys vaikutti myös kaivoksissa joissa kovametalliporat syrjäyttivät 1960-luvulla vanhemmat kaivosporat joita päätoiminen seppä oli ollut hiomassa ja karkaisumassa.

    VastaaPoista
  9. Eräs suunnistustaitoinen tuttavani kertoi taannoin, etteivät huippusuunnistajat enää juurikaan katsele kompassia. Kartat ovat nykyisin niin tarkkoja, että he pystyvät hahmottamaan maaston niiden mukaan suoraan. Korkeintaan eksyessä vilkaistaan suunta. Liekö totta?

    Muistan armeija-ajoilta kauan sitten, kuinka meidät heitettiin koppiautolla synkkänä syysyönä tuntemattomaan paikkaan metsätien poskeen, Jokaiselle ryhmälle annettiin kompassi ja kartta, johon oli merkitty vain yksi rasti, merkiksi että sinne olisi aamuksi ehdittävä. Kartta oli 30-luvulta, joten oli aika työ saada itsensä paikallistetuksi, kun asumuksiakaan ei näkynyt missään. Jokainen ryhmä kuitenkin löysi perille, vaikka niin toivottamalta se välillä tuntui, että tuli mieleen Kramsun runo.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovakuntoisimmat vetävät rastien välin ns. suunnalla ja silloin meno on kuin lintupongarilla konsanaan. Ei välitetä kivistä, kannoista tai siipioravista. Puhumattakaan mökkien piha-alueista. Tai siitä, missä vaiheessa sokerijuurikkaan taimet ovat.

      Poista
  10. Taisi kyllä olla koko maailman rikkaimmaksi naiseksi väitetty australialainen Gina Rhinehart joka valitteli liiketoiminnan mahdottomuutta maassaan ja nosti esiin vertailukohdaksi Etelä-Afrikan kaivostyöläisten kahden Austraian-dollarin arvoiset päiväpalkat.

    http://www.adelaidenow.com.au/business/australia-is-too-expensive-for-business-rinehart/story-fndbbp4c-1226465315817

    VastaaPoista
  11. Laskeskelin että jonkin sortin kelvollisen moottorisahan saa noin 500 eurolla. Se on noin reilun viikon bruttopalkka metsurille (2000e/kk).

    VastaaPoista
  12. Asiasta ihan kolmanteentoista:
    aion kyllä lukea Mirkka Lappalaisen kirjan Jumalan viha ja ruoska.
    Nälänhätä Suomessa 1695-1697.

    VastaaPoista
  13. Raukissa Riihimäellä meidät vietiin pimeän yön suunnistukseen. Ilman lamppuja tai mitään. Ryhmä vöyhkäsi aikansa, kunnes kaikki tunnustivat olevansa täysin eksyksissä. Itse olin jotenkin pysynyt suunnassa ja lupauduin viemään porukan takaisin kasarmille. Niin myös tapahtui. Sen seurauksena minut pudotettiin ainoana pois pataljoonan kilpailusta.
    Olisi pitänyt jättää ne sinne pimeään ja märkään syysmetsään!

    Rukissa olimme kerran eksyksissä meren jäällä. Onneksi ei ollut pakkasta mutta märkää, aamuyö ja mielet matalalla. Hetken istuimme ja pidin filosofisen tuokion elämän tarkoituksesta ja sen päämäärästä. Kohta porukka otti uuden suuntiman ja pian olimmekin teltoilla.

    Suunnistamisesta en paljon tiedä.

    iisi

    VastaaPoista
  14. Minä kadotin maastokilpailun yösuunnistusoduudessa silmälasit ja aamulla piti ampua ilmapalloja eivätkä säännöt sallineet varalasien hakemista kasarmilta ...

    VastaaPoista
  15. Minulla oli joskus 90-luvun lopulla hieno, ison rannekellon kokoinen Suunto-kompassi Sambiassa. Mutta se piru osoitti maata kohti, sinne magneettiseen pohjoisnapaan. Muuten, Nokian navigaattori on ihan hyvä, mutta TomTomin naisääni on nätimpi. Olemme ristineet Hänet Kaarinaksi. Kaarina tietää peltipoliisitkin. Ja nyt jopa antiikkiliikkeet.

    VastaaPoista
  16. Pari kommenttia suunnistajalta.

    Kaikilla huippusuunnistajilla, suomalaisista vaikkapa maailmanmestari Pasi Ikosella, ei ole kilpailussa edes mukana kompassia. Kartat ovat niin tarkkoja nykyisin että onnistuu taitavilta.

    Päiväntasaajan eteläpuolella käytetään erikoisvalmisteisia eri tavalla laakeroituja kompasseja jotta neula pyörii.

    VastaaPoista