Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
18. syyskuuta 2012
Muisto
Poikani lähetti tämän. Isän lähettämä kortti, luultavasti onnittelu yli kahdenkymmenen vuoden takaa, ja omakätinen omistus. Sujuva ja kaunis käsiala. Rinkasta päätellen voisi olla Vaarin ja pojanpoikien retkeltä noin 30 vuotta sitten. Ei väliä.
Pyhänä kävin syntymäpäivillä. Ilmavalvontalotta täytti 90 vuottansa. Eilen luin isäsi kuolemasta. Tuntui se. Tänään hain veljellensä rollaattorin, nuoruuttansa juuri vaivoin Kannakselle kerinneelle. Näin hiljaa sukupolvi katoaa mutta oikein sanot: Vapaa on maa!
Tänään oma isäni täyttäisi 89 vuotta. Saappat jalassa oksennukseensa kuitenkin tukehtui jo kolmekymmnentä vuotta sitten; ikävä oli hetken aikaa suunnaton. Varmaan suunnattomampi, kuin jos olisi elänyt tänne saakka ja hiljaa hiipunut pois. Mutta ei sen väliä, vaikka välillä laitapuolena kuljeksikin, hän oli kuitenkin ISÄ. Rukajärvellä kävi räiskimässä, ja niitä arpia kantoi niin kehossaan kuin mielessään loppuunsa saakka. Ruvella ne ovat edelleen, poikansa päässä.
Ikäväänne siellä on muistojenmittaa tullut puolet enemmän, että otan osaa sen minkä osaan.
Osanottoni, Jukka. Sinulla oli onni pitää isäsi kauan. Koitte paljon yhdessä ja hän kannusti sinua. Minä menetin isäni lento-onnettomuudessa kun olin neljävuotias. Minulla on hänestä vain vähän muistikuvia.Kaipasin hänen tukeaan. Voimia! Terveisin LN
Kuva on vaarin minulle yhteisen lapinretkemme jälkeen tekemästä valokuva-albumista. Syksyllä koulussa kysyttiin jossakin kaavakkeessa lähintä omaistani. Kirjoitin riville "vaari". Lauri Kemppinen
Isoäitini kuoli yllättäen, sitä itkin päiväkaudet. Äitini kuoli liian nuorena, mutta pitkään sairastettuaan. Se oli jo helpompompaa. Isäni kuoli pitkään sairastettuaan, mutta korkeassa iässä.
Elämä on ihme, sen tiedän, mutta voisiko joku kertoa mitä kuolema on.
Minultakin kuoli isä, nyt ihan kesällä, syöpä vei 74-vuotiaan luontoriippuvaisen insinöörin, taiteilijasielun. Kokemus on musertava, ja sillä kokemusäänellä haluan lausua Jukka Kemppiselle niin lämpimän osanoton kuin tuntematon kadunmies voi lausua. "pinkkaan - rinkkaan" - Juicekin riimitteli juuri, se on sitä taitoa, jossa kaksitavuinen riimi ei vaivaannuta vaan ylevöittää.
Pyhänä kävin syntymäpäivillä. Ilmavalvontalotta täytti 90 vuottansa. Eilen luin isäsi kuolemasta. Tuntui se. Tänään hain veljellensä rollaattorin, nuoruuttansa juuri vaivoin Kannakselle kerinneelle. Näin hiljaa sukupolvi katoaa mutta oikein sanot: Vapaa on maa!
VastaaPoistaTänään oma isäni täyttäisi 89 vuotta. Saappat jalassa oksennukseensa kuitenkin tukehtui jo kolmekymmnentä vuotta sitten; ikävä oli hetken aikaa suunnaton. Varmaan suunnattomampi, kuin jos olisi elänyt tänne saakka ja hiljaa hiipunut pois. Mutta ei sen väliä, vaikka välillä laitapuolena kuljeksikin, hän oli kuitenkin ISÄ. Rukajärvellä kävi räiskimässä, ja niitä arpia kantoi niin kehossaan kuin mielessään loppuunsa saakka. Ruvella ne ovat edelleen, poikansa päässä.
VastaaPoistaIkäväänne siellä on muistojenmittaa tullut puolet enemmän, että otan osaa sen minkä osaan.
Osanottoni, Jukka.
VastaaPoistaSinulla oli onni pitää isäsi kauan. Koitte paljon yhdessä ja hän kannusti sinua. Minä menetin isäni lento-onnettomuudessa kun olin neljävuotias. Minulla on hänestä vain vähän muistikuvia.Kaipasin hänen tukeaan.
Voimia! Terveisin LN
Kuva on vaarin minulle yhteisen lapinretkemme jälkeen tekemästä valokuva-albumista. Syksyllä koulussa kysyttiin jossakin kaavakkeessa lähintä omaistani. Kirjoitin riville "vaari".
VastaaPoistaLauri Kemppinen
Isoäitini kuoli yllättäen, sitä itkin päiväkaudet. Äitini kuoli liian nuorena, mutta pitkään sairastettuaan. Se oli jo helpompompaa. Isäni kuoli pitkään sairastettuaan, mutta korkeassa iässä.
VastaaPoistaElämä on ihme, sen tiedän, mutta voisiko joku kertoa mitä kuolema on.
Minultakin kuoli isä, nyt ihan kesällä, syöpä vei 74-vuotiaan luontoriippuvaisen insinöörin, taiteilijasielun. Kokemus on musertava, ja sillä kokemusäänellä haluan lausua Jukka Kemppiselle niin lämpimän osanoton kuin tuntematon kadunmies voi lausua. "pinkkaan - rinkkaan" - Juicekin riimitteli juuri, se on sitä taitoa, jossa kaksitavuinen riimi ei vaivaannuta vaan ylevöittää.
VastaaPoistaKullervo Kemppisen Paratiisikuru siivitti Kymenlaakson lapsen aikuisuuden Lappiin, jossa "Pappa odottaa" nyt viisauttaan karttuvaksi tai laantuvaksi.
VastaaPoistaOlen kiitollinen isällesi valinnastani.
Osanottoni.
Otan osaa.
VastaaPoistaTein tänään tähän vanhaan lauluuni uuden sovituksen.
Aroin mielin lähetän sen Teille.
http://www.youtube.com/watch?v=oaSPJnJ_fQ4