Hyvän hyvyyttäni yritän selittää, että Nokian johtajien ja
analyytikkojen koko ajan toistelema ”ekosysteemi” ei ole sanana hetken eikä
tämän vuoden päähänpisto.
Sen taustalla on Harvardissa 1990-luvun alussa tehty
havainto. Talouden termit ovat usein fysiikasta lainattuja kielikuvia, kuten
tasapaino, voima, kitka, virtaus, jousto. Keksittiin kysyä, päästäisiinkö
paremmin eteenpäin lainaamalla käsitteitä myös biologiasta.
Alettiin puhua yritysten kasvusta, kuolemasta, evoluutiosta,
lokeroista (niche) ja vahvimman henkiinjäämisestä. Suhteita ei esitetty
itsestään selvästi lineaarisina (”10 cm pidempi kuin…), vaan myös kasvuna ja
kutistumisena. Taustalla alkoi häämöttää itseorganisoitumisen ajatus, joka ei
ole täysin eri asia kuin arkikielen ”kasvu”, ja tällä vuosikymmenellä ”itsekonfiguroituminen”,
jossa on helppo nähdä yhtymäkohta solunsisäisiin toimintoihin. Konfiguroiminen
tarkoittaa aivan arjen tasolla esimerkiksi uuden tietokoneen tai älypuhelimen
säätämistä omille nettiyhteyksille ja sähköpostitileille. Etevät laitteet
suoriutuvat tästä ihan itse. Ne kysyvät käyttäjältä, että sopisiko tämä, ja
käyttäjä näppää ”OK”.
”Ekosysteemi” tarkoittaa oikeastaan jollain alueella olevien
eliöiden ja elottoman ympäristön toiminnallista kokonaisuutta. Nisäkkäiden tai
pieneliöiden lisäksi on otettava huomioon kivi, vesi tai hiekka tai tuuli tai
pakkanen.
Taloustieteessä en ole kuitenkaan huomannut puhuttavat ”ravintoketjusta”.
Se voisi joskus kyllä selventää asiaa.
Tuo ekosysteemi-kielikuvan kakkoskäyttö tuli suosituksi
IT-alalla eli tieto- ja tietoliikennetekniikassa. Oivallisen kirjan asiasta
julkaisivat 2003 Berkeleyssä työskennellet Messershmitt ja Szypersky. Olen
kantanut tuon kirjan matkalaukussa kotiin. En koskaan raatsinut ruveta puhumaan
ensin mainitun tekijän kanssa lentokoneista. Hän tuntui olevan tosi
amerikkalainen perustutkija.
Nokian puuttuvat ekosysteemi, johon pitäisi päästä kiinni
Microsoftin kautta, on helppo selittää. Väärä käyttöjärjestelmä on vain yksi
tekijä. Kuvitelkaa hyvä puhelin, jossa kirjaimet ja numerot ovat kiinaa ja
toiminnotkin hiukan kiinalaisia. Vaikka laite olisi muuten kuinka hyvä, ette te
sitä ostaisi. Se kuuluu vieraaseen ekosysteemiin.
Tässä on taustalla kehitysbiologian keskeinen termi, joka on
ollut itsestään selvästi IT-alan keskustelussa jo vajaat 20 vuotta –
adaptiiviset ratkaisut. Adaptiivinen tarkoittaa sopeutuvaa. Puhutaan myös
sulautetuista (embedded) järjestelmistä. Termi tuo mieleen istuttamisen, eikä
se mielikuva huono ole. Alkeisesimerkki on rannekello (kvartsikide). Laite
sinänsä ei ole tietokone, mutta sisältää ”tietokoneen” tai merkittävästi
tietotekniikkaa. Toinen esimerkki on sirukortti, jossa siru on tietokone, ei
suinkaan mikään kide, kuten voisi ajatella. Se buuttaa ja vaikka mitä. Myös
puhelimen SIM-korttia voi sanoa tietokoneeksi, jos haluaa.
Matkapuhelimet käyttävät soluverkkoa. Ikään kuin tuossakin
sanassa olisi biologiaa. Tuossa tapauksessa suuri oivallus on radiosignaalin
välittäminen ”solujen” kautta niin että eri solut voivat käyttää sekaannuksen
välttämiseksi eri taajuuksia, ja taas pidemmän matkan päässä samoja taajuuksia
uudelleen. Puhelimen käyttäjän liikkuessa puhelin ”vaeltaa” (roam) ottamaan
signaalin aina seuraavalta tukiasemalta. Kun kenttä on heikko ja puhelu pätkii,
niin kuin meillä kotona, puhelimen sijainti tukiasemiin (purkkeihin) nähden on
hankala – liian pitkä tai sitten välissä on teräsbetonia tai muuta ikävää.
Laite siis konfiguroi yhteytensä pitääkseen kiinni signaalista.
Tuossa mainitsemassani kirjassa, joka on nyt vanhentunut,
oli esitetty hyvin sama ajattelutapa, jota me Suomessa pohdimme. Samojen
kansien sisällä peräkkäisinä lukuina selvitettiin käyttäjiä, sovellusten luojia
ja valmistajia ja jakelijoita. Johtoa arvoverkkoineen, ylläpitoa ja hallintaa.
Viimeksi mainittu tarkoittaa tietenkin myös oikeudellisia kysymyksiä etenkin
tekijänoikeutta ja patentteja sekä toiselta laidalta yksityisyyden suojaa ja
sananvapautta.
Ne kuuluvat samaan ekosysteemiin. Tämä oli lyijykynäluonnos
selitykseksi, miksi mitään sellaista kuin Nokian ekosysteemi ei voi olla olemassa.
Kyllä he itsekin käsittivät sen ainakin jo vuonna 2003.
Selittäiskö professori ystävällisesti mihin ekosysteemiin Suomi kuuluu?
VastaaPoistaMiksi vähemmistökielinen Sixten Korkman ilmestyy lähes poikkeuksetta valtamediaan kommentoimaan presidentin, pääministerin tai EU:n korkeimman johdon lausuntoja, heti kun he ovat jotakin sanoneet? Onko Niinistö holhouksen alainen?
Suomenkielisiä tunnutaan yhä johdettavan edestä ja ylhäältä, joka tapauksessa kansankielisen tajunnanmuodostuksen ulkopuolelta.
Arvoisa Anonyymi! Höh. Säälittävää.
PoistaKielitaistelu ja hurriviha ovat menneestä maailamasta.
Eletään vuotta 2012.
Onko tällaisia pällejä oikeasti olemassa vai mitä ihmeen spämmäystä tämä taas on?
PoistaSuomessa presidentti on seremoniamestari, joka käy kouluissa, vanhainkodeissa ja hovioikeuksissa, jupisee käsittämättömiä syrjäytymisestä, velkaantumisesta ja jalkapallosta ja on sitä paitsi kahden asunnon loukussa. Kyllä sellaisen hemmon sanomisia tarvitaan kommentoimaan vähintään muutama professori; niistä ruotsinkieliset ovat suomenkielisiä fiksumpia.
Poista"Puhutaan myös sulautetuista (embedded) järjestelmistä."
VastaaPoistaLanseerasin termin sulautetut järjestelmät Telenokiassa talvella 1981. Siihen asti puhuttiin "upotetuista järjestelmistä", mikä ei oikein istunut yhtiön tuotteen imagoon.
Varkaudessa oli taannoin saksalaista ekosysteemiä ja ravintoketjua ylläpitävä ravintola Zeppelin. Sen omisti pariskunta Messerschmidt (siis dt-loppuinen).
VastaaPoistaSaksalaisilla asiakkailla oli hauskaa: "Messerschmitt in Zeppelin!"
Turhaan sotketaan adaptiiviset ja sulautetut järjestelmät toisiinsa tai ainakin samaan lauseeseen. Niillähän ei välttämättä ole mitään tekemistä keskenään. Adaptiivisuus vain mainitaan sanana, ilman että asiaa mitenkään käsitellään.
VastaaPoistaHarvinaisen selvä-älyistä tekstiä median rakastamasta, hypettämästä termistä.
VastaaPoistaSulautettu tai upotettu järjestelmä on ajatuksen harhailua. Tietokone ohjattuhan se on.
"Talouden termit ovat usein fysiikasta lainattuja kielikuvia"
VastaaPoistaOn tuota pidettävä astetta parempana kuin sotatieteistä lainattuja termejä. Ketä palvelee talous, joka nähdään sotana, kaikkien kaikkea vastaa.
Tällä kertaa kirjoitus meni yli hilseen. Ikään kuin siitä puuttuisi kappale tai pari, joissa selitettäisiin, miksi Nokialle ei voi olla olla itse rakennettua ekosysteemiä. Oliko tarkoitus sanoa, että vain jenkeillä juuri tässä historiallisessa tilanteessa voi olla? Väite ei olisi ihan mahdoton, mutta vaatisi kuitenkin paremmat perustelut.
VastaaPoistaVai onko minulla lukihäiriö?
No, puutun sitten sivuasiaan: En sanoisi, että pelkästään taloustiede olisi lainannut biologialta, kun kerran biologia on lainannut yhtä lailla taloustieteeltä. Biologian perusta on oikeastaan Adam Smithin (ja kumppaneiden) keskeisten teorioiden sovellus. Jos tämä väite tuntuu liian jyrkältä, ainakin on varmaa, että taloustiede ja biologia ovat lainailleet toisiltaan teorioita, käsitteitä ja malleja ainakin 70-luvulta lähtien. Nyttemmin ovat jopa ryhtyneet yhteistyöhön.
Kun nuo laitteet lakkasivat olemasta puhelimia ja muuttuivat pienoistietokoneiksi, ekosysteemi kasvoi niin laajaksi, etteivät siihen Nokian rahat riitä. Ei heillä nähdäkseni ollut muuta vaihtoehtoa kuin ruveta Microsoftin tai Googlen rengeiksi.
PoistaWanjoki on vastenmielinien mutta korjasi juuri ton ajatusvirheen, ettei muka meego (ja pian meltemi) olisi sille firmalle riittäneet.
PoistaKuka kusetti Nokiaa?
M$
Eikö toisaalta voi ajatella, että toisen tieteenalan termien käyttö voi olla merkki pseudotieteestä tai, lempeämmin ajatelen, että kyseinen ala ei ole riittävästi kehittynyt kehittääkseen omat, juuri siitä alaa kuvaavat käsitteet. Kielikuvat voivat olla hyvää retoriikkaa tai havainnollistamista, mutta ne kuvaavat aina likearvoja kun taas tieteen kielen pitäisi olla täsmällistä, kissa on kissa ja koira on koira. Lisäksi toisen alan termien tai ilmiöiden käyttö toisella alalla voi helposti johtaa koko ajattelun harhaan. Vierastan suunattomasti sitä, että eläviä ilmiöitä koskevan biologian termejä käytetään kuolleisiin kohteisiin (IT, ATK).
VastaaPoistaOlen kuullut, että jotkut käyttävät kvartsikelloja ranteessaan, mutta en tiennyt kvartsikiteen olevan tietotekniikkaa.
VastaaPoistaCell phone/cellular network ei kai tule solusta (cell) vaan molemmissa on taustana latinan cella, joka ei ole biologiaa vaan "arkkitehtuuria".
Kvartsikellossa on tämä laskenta (computing). Sähköllä värähtelemään pannun kiteen jaksot muutetaan analogiseksi tai digitaaliseksi näytöksi. Yhtä hyvin sitä voisi sanoa automaatiksi tai robotiksi, mutta tuo laskenta-elementti ehkä oikeutta termiin. Ei ole minun keksintöni.
PoistaLisää huolestuneisuutta tuo puppugeneraattoriterminologia, jota ne nyt ovat alkaneet nuukialla pyörittää kuin joitain rukousmyllyjä - sen kanssa se aika nopeasti käy ilmi, tarvitseeko henkilö ihan oikeasti jotain erikoissanoja ilmaisuunsa, vai onko sitä muuta, usein epätoivoista, ulkoisen tehokkuuden hakua esitykseen.
VastaaPoistaJos puhutaan gsm -standardikieltä niin eikös roaming tarkoita verkkovierailua? Solusta toiseen siirtyminen taas, jollen väärin erehdy, on hand over puhelun ollessa päällä, cell reselection jos ei. Paremmin tietävät korjatkoon tarvittaessa.
VastaaPoistaKvartsikellosta: Ok, asian voi ymmärtää niinkin. Kellor ovat kiehtovia, kuten täällä on ennenkin todettu. Kellomuseo (nykyisin WG-talossa) on hyvä paikka, mutta tietoa saa paljon netistäkin; esimerkiksi Wikipediasta tai kellofriikeiltä esim Kellomies-sivusto ja -kirja. Kemppisen mainitsemasta tekniikasta suomeksi esimerkiksi seuraavan linkin takaa s 3:
VastaaPoistahttps://wiki.aalto.fi/download/attachments/62723058/ryhma5_kideoskillaattori.pdf?version=1&modificationDate=1331544523000
Kun omitaan termejä toisilta aloilta, esim. juuri talouteen sodasta, fysiikasta, rakkaudesta ja biologiasta, vaarana on se, että unohdetaan niiden olevan vertauskuvia ja aletaan toimia niiden ehdoilla.
VastaaPoistaEräs tällainen sodan luoma harhakäsitys on se, että voittaja vie kaiken ja kaikki muut ovat häviäjiä. Eihän se päde edes sotaan! Viittaan vaikkapa toiseen maailmansotaan.
Kun olin 19-vuotias, keksin omasta mielestäni nerokkaan aforismin: Kaikki vertaukset ontuvat. Niin tämäkin.