Jatkan tästä aiheesta kysyäkseen itseltäni ja teiltä. Eilen
usea vastasi kiinnostavasti puheisiini kirjakursseista ja esimerkiksi kielen
oppimisen keinoista.
Mainitsin myös Tee Se Itse –hengen ja aatteen, jota edusti
hyvin kauan sitten Tekniikan Maailman esiaste todennäköisesti mallina
amerikkalainen Popular Mechanics.
Harmittelen etten selvitellyt asiaa lähemmin, koska olin
erinomaisissa puheväleissä Osmo A. Wiion kanssa ja suorastaan ystävystynyt
Rauno Toivoseen, joka oli TM:n suuruuden ja oli ihmisenäkin vallan miellyttävä
henkilö. Muistan jopa sen välivaiheen, jolloin hänet tarvittiin riitaisan Kirjailijaliiton
puheenjohtajaksi.
Koottuani rohkeutta kysyn: oliko itseopiskelu ja Tee Se Itse
pöljän kansan harrastetoimintaa. Olen näet tuntenut ja tiennyt parikin
fyysikkoa ja vastaavaa, jotka ovat olleet asiasta varmoja. Itseopiskelu on
tuloksetonta. Itse tekeminen on yksinkertaisesti typerää ja maalaista.
Jos oltiin niin rikkaita, että oli paikka järven rannalla,
tarvittiin kukaties laiturikin. Normaalia oli rakentaa sellainen. Siihen
tarvittiin puli sukua ja koko kesä.
Olen tainnut osallistua kahdenkin laiturin tekemiseen.
Toisessa oli mukana lanko, arkkitehti. Toisessa ehkä päätekijä oli poika, ei
arkkitehti. Molemmissa rakenne oli suorastaan nerokas. Kyhättiin laiturin
muotoinen laite ja sitten pukit, jotka kiskottiin veteen. Laituri laskettiin
niiden päälle.
Ainakin sen ensimmäisen, 1960-luvun laiturin aikana oli
paikallaan käyttää myrkkypuuta tai Pinotexiä, jota sitten sopivasti levisi
vesistöön. Se oli viattomuuden aikaa.
Toiset toteuttivat tarpeen siten, että ostivat
Liplap-merkkisen laiturin styrox-kellukkein ja metallituin. Se oli hieno versio
aika usein nähdystä viritelmästä, jossa kellukkeen muodosti yksi tai kaksi
mönjällä punattu bensa- tai öljytynnyriä. Kallistelu oli hirveää. Siinä saattoi
mennä järveen mummu ja mummuin serkku, kahvipannusta ja sokuriskoolista edes
puhumatta.
Kysymykseni on kiero. Luullakseni kaikki Suomen kesämökit (”kesähuvilat”
on asia erikseen) ja erittäin merkittävä osa taloista on rakennettu omin voimin
ja siten enemmän tai vähemmän pieleen.
Nuo rakennelmat sen kuin kestävät. Puolta nuoremmat lastulevyn,
mineriitin ja betonielementtien kultakauden rakennelmat lentävät toinen
toisensa jälkeen käyttökieltoon terveydelle vaarallisina. Ne kastuvat,
homehtuvat ja haisevat.
Miten siinä niin pääsi käymään? Mämmikourat, jotka eivät
oikeastaan tienneet huoneenrakennustoimista mitään, saivat aikaan ihan
käyttökelpoista tavaraa, mutta ammattilaiset eivät?
Ammattilaisten niskoille voisi vielä laskea kysymyksen
tyylin ja suunnittelun synneistä. Yli puolen vuosisadan takainen mutkaton
kanakoppi-muoti kelpaa, mutta etenkin koneella sorvatuista pyöröhirsistä
kyhätyt pilvilinnat tuntuisivat sopivan paremmin teemapuistoon kuin maisemaan.
Miksi?
Ainoa vastauksen tapainen voisi olla ”perinne”. Vaarivainaa
ei ollut kuullut puhuttavankaan laserista. Hän käytti piirustuksia Klubiaskin
kanteen kyhätessään kirvesvarren mittaa eli kyynärää, ja niin vaan ovet,
ikkunat ja portaat eli ”syöksyt” löysivät paikkansa. Kun katselen Suomalaisen
talonpojan historiaa ja vanhoja kuvasarjoja, mieleen nousee Vennamon huutelu:”
Kyllä kansa tietää!”
Kuvvassa kesältä 1967 mm. laituri, joka oli peruskorjattava.
En ole käynyt kurkkimassa, mutta korjattu versio palvellee edelleen, vaikka
tuonkin pienoishenkilön lapset ovat
riehuneet siellä vuosikaudet, tiettävästi. Hauesta en tiedä, mutta tuskin
sekään oli lajinsa viimeinen.
LAITURIASIAA
VastaaPoistaMokkilaituri on vaikea teema. Jos on puheille rakennettu tai muuten kiintea, silloin jaa ilman laituria, jos vesi on metrin korkeammalla niinkuin tana kesana. Myos talvi ja jaat vievat pukkilaiturit helposti, joten pitaa vetaa maihin syksylla.
Hyva ratkaisu lienee niin sanottu uiva raskabetonilaituri, mutta on ah, niin kallis!
Millainen on talven ja vedenpinnan korkeuden suuret vaihtelut kestava huvilan laituri? Olisin kiitollinen ajatuksista.
VastaaPoistaLip-Lap-laituri on pätevä Saimaalla, jossa veden korkeus on heittelehtinyt laidasta laitaan viime vuosina, tänä vuonna erityisen korkealle, mutta helpoilla veivauksilla korkeuden voi säätää, ja varaosia saa kätevästi.
VastaaPoistaKirjeopistopohjalla on suoritettu ylioppilas- ja muita tutkintoja. Oppilaitosten parhaat opettajat ovat ahkeroineet sivutoiminaan myös kirjeopistoissa.
Teininä kun oltiin pitkät kesät maalla suoritin kirjeopiston piirustus- ja maalauskursseja, ja niistä opeista on vieläkin iloa, ennen kaikkea se, että aloin arvostaa mestareita entistä enemmän.
Suomen maaseudusta on vähitellen tullut varsinkin perhetalojen osalta erilaisten mennitten rakennustyylien teemapuistoja, josta on suorat näkymät yhteiskunnan henkiseen rappioon.
VastaaPoistaEn voi olla vastaamatta kun kysyt (kierosti) neuvoa meiltä toisilta (luulen kuuluvani heihin, ainakin olen toinen.)
VastaaPoistaIlmeisesti noihin moniin kysymysmerkillä varustettuihin lausumiisi et kysy neuvoja, vaan ehkä mielipiteitä. Kysymyksesi ovat kieroja, sillä et todellakaan halua vastauksia, sillä uskot tietäväsi ne itse. :)
Mielipiteinäni kerron, että nuo kaksi fyysikkoa, jotka sanoivat "itseopiskelu on tuloksetonta ja että itse tekeminen on yksinkertaisesti typerää ja maalaista", ovat pöljiä, hyödyttömiä ja tietämättömiä. Sinä itse tiedät paremmin ja olen samaa mieltä: Kyllä kansa tietää. Perinteitä voi kunnioittaa. Ne ovat usein käytössä kuluneita, mutta kestäviä ratkaisuja. Uusia materiaaleja, joita käytetään, ei ole tarpeeksi tutkittu. Mutta mikään ei kestä ikuisesti. Eiköhän Egyptin pyramidejakin pidä korjailla. Luulisi, että hiekka- ja aavikon tuulet ovat niitä kaltoin kohdelleet.
Nykyisin luodaan ja tuodaan tavaraa markkinoille estetisöityjen, design-merkittyijen tuotteiden kapaloimina. Ne ovat yksilöityjä, niiden etumerkkinä on niille annettu nimi. Usein käyttötarkoitus on unohtunut muodon kustannuksella. Niitä on kaunis katsella, mutta hankalaa käyttää. Esimerkkinä juustohöylä, jolla ei ikinä ole voinut leikata juustoa, mutta voi kyllä tehdä haavan sormeensa.
"Itse tekeminen on yksinkertaisesti typerää ja maalaista." Tuo on kai entisen maalaisen nousukaspuhetta. Pari vuotta sitten Pariisissa havaitsin, että ainakin parin keskustan loisteliaan tavaratalon kellarikerros on osasto nimeltä Bricolace. Työkaluja (ei pelkkiä naulapyssyjä tai sirkkeleitä, vaan myös vaikka viulunrakentajan välineitä), nauloja, nippeleitä, sähkötarvikkeita, lautaa, lasia,levyä jos jonkinlaista. Kaiken keskellä myyntitiski, jossa saa asiantuntijan ohjeita ja voi kysellä erikoisuuksia (itse ostin muutaman supermagneetin ja ruuviliitäntäisiä Euro-pistotulppia). Myös Amsterdamin keskustassa on liike, jossa on kaikenmoisia sähköliittimiä ja tee se itse -elektroniikkatarvikkeita hyllyt pullollaan, ihan kuin Yleiselektroniikassa entisaikaan Annankadulla.
VastaaPoistaOlen koettanut pitää tuota tee se itse -henkeä yllä noin kolmen vuosikymmenen ajan, ja vieläkin juttuni kelpaavat Tekniikan Maailman Rakennusmaailma -lehteen. Työohjeiden teko on vaikeaa, kun Suomesta ei oikein saa kunnollista puutavaraa, mitä nyt saunapaneelia ja pontattua lattialastulevyä. Tässäkin asiassa ulkomaat auttavat, kuten vaikka Bauhaus. Juu, ja 60-luvulla timpuroitu kesämökki on edelleen iskussaan.
Esko Kuokkanen
Voisiko syynä kestäviin rakenteisiin olla myös se, että ne rakennukset ja rakennelmat tehtiin itselle. Niitä ei tehty mahdollisimman kustannustehokkaasti ajatuksena maksimaalinen voitto, kun ne myy. Lisäksi kyseessä taisi olla myös ylpeys. Olihan se häpeä, jos joutui jotakin palvelua ostamaan. Eikö sitä muka itse pärjää?
VastaaPoistaOmakotitalon talon miehenä olen päätynyt samaan kuin sanan lasku: ei kukaan tee niin hyvää kuin amatööri itselleen. Kun mun tarkoitukseni ei ole tienata sillä työllä vaan tehdä laatua.
VastaaPoistaUuden katon tosin tekivät ammattiukot Seinäjoelta. Ja hyvän tekivätkin. Mä viimeistelin vain parvekkeen pohjat ja kaiteen.
Mitä se Vilkuna keräsi siihen kuvalliseen teokseen nimeltä Isiemme työt, keltä se otti mallit? Meillä mökillä (ei huvilaan ollut 50-lvulla varaa!) roikkuu tuvan ikkunan edessä Vilkunan kuvaama kahden kynttilän kynttelikkö. Haapapuusta se on veistetty mallin mukaan. Siis Vilkunan mallin mukaan.
VastaaPoistaMutta muuten kyllä kylällä tiedettiin milloin pitää meidän aitasta tehdyn savusauna kengittää. Ei tarvinnut porata reikiä ikivanhoihin hirsiin.
Todella hauska valokuva.
VastaaPoistaOnko tämä nyt se sama hauki, jota näytät vaimollesi eräässä toisessa kuvassa?
Suomalaisessa talossa pitää olla korkea kivijalka, rossipohja, harjakatto, leveät räystäät ja ilmaa läpäisevät seinät sekä ainakin yksi toimiva tulisija. Kyllä ei homehdu eikä haise ja sisällä tarkenee.
VastaaPoistaMuuan Alvar Aalto sitten tuli ja pilasi kaiken. Hänen tasakatoiltaan valuu vesi pitkin seiniä ja koko mökki on aina jostain märkä. Ja kun Alvar on maailmankuulu, pitää niitä katottomia kanakoppeja rakentaa edelleen.
Tai sitten on kyse rakennusalan itsesuojelusta. Kanakopit menevät remonttiin pian valmistumisensa jälkeen ja rakentajilla riittää työtä.
Piruako se Aalto piti tähän vetää? Aallon taloissa on itse asiassa paljon vähemmän teknisiä uhkarohkeuksia kuin muilla, ja ne on usein tehty niin hyvin ja kestävästi kuin tekoaikana on osattu, usein hyvin käsityöllisesti. Rumat ja vuotavat elementtitalot olivat muiden heiniä. Närpiössä taitaa Aalto olla ainoa arkkitehti joka nimeltä tiedetään.
PoistaItseopiskelu on tärkein tapa opiskella, ihan toista kuin tutkinnot, koulutus.
VastaaPoistaEikös ne suuria luovat mestarit ole olleet monet aika lailla itseoppineita ja -opiskelleita ?
VastaaPoistaOsmo A. Wiio itse valitteli kerran lehdessä nykyfyysikoista tai elektroniikkarakentelijoista (puutteesta) että kukaan nuori ei tee enää käsitöitä tms joten miten he osaisivat tumpelot enää keksiä uusia piirilaitteita (ja Nokioita synnyttää) kun juotinkaan ei pysy kännyssä.
MrrKAT
Sekoitat tässä merkinnässäsi valitettavalla tavalla "itse tekemisen" ja perinteisen rakentamisen. On tunnettua, että perinteinen hirsitalo tai rankarakenteinen, muhalla eristetty talo ovat kestäviä ja toimivia rakenteita. Suurin osa näistä taloista on tosiaan tehty itse.
VastaaPoistaItse tehtyjä on kuitenkin suuri osa myös 1960-luvulta alkaen rakennetuista, moderneja materiaaleja käyttävistä taloista, jotka, kuten tunnettua, homehtuvat kovin helposti. Kyse ei ole ammattimiehen ja kansanperinteen ristiriidasta vaan siitä, ettei nykyaikaisten materiaalien rakennusfysiikkaa ole tunnettu. Ja silloinkin, kun rakennusfysiikka tunnetaan, voi huolimaton rakentaja helposti pilata viidessä minuutissa koko rakennuksen.
Esimerkiksi mineraalivilla on erinomainen eriste, mutta se ei kestä kosteutta. Jos höyrysulussa on vikaa, tulee homevaurio.
Eivät "pientalot" ennen juuri sen itsetehdympiä olleet kuin nykyjään, kyllä niissä taitavia kirvesmiehiä tarvittiin. On myös harhakuvitelmaa, että talot ennen olivat jotenkin kestävämpiä tai terveempiä. Homeista ja sienistä ei päästy valittelemaan kun kuoltiin muutenkin, ja 30 vuotta oli jo aika pitkä elinikä hirsitalolle - ennen 1800-luvun loppupuolta niissä ei ollut yleensä edes varsinaisia perustuksia, ja kivijalallekin tehtyjä taloja pitää kengittää kun lahoavat.
PoistaItsestäni minä todistan...niinkuin Leino jossakin runossaan kehottaa. Olen lukenut English by NatureMethodin Methodin, ruotsinkielen Linguaphonen, Hermodsin Högre Fackingeniör - kurssin Teknillisen koulun lisäksi. opiskelu vei useita vuosia mutta on se kaikella tavalla kannattanut, oppimani taitoja olen saanut soveltaa käytäntöön niin koti- kuin ulkomaillakin ja kaipa olen jollain lailla onnistunutkin koska nykyään olen onnellisesti eläkkeellä. Niin että suosittelen lämpimästi.
VastaaPoistaP.S Minulla on Kultakuru- niminen kirja jonka tekijä on omistanut partioveljelleen. Kirjan tekijä lienee tuttu?