Fatwa

Tämä ajatus tuli mieleeni.

Islamiin liittyvä taho on vaatinut, että jumalanpilkka ja sellaista edistävän aineiston levittäminen todettaisiin kansainvälisoikeudellisesti rangaistavaksi teoksi. Nyt tähtäimessä oleva Ranska, jossa ihailemani, räävittömyydestään tunnettu ”Charlie Hebdo” on pilkannut pyhiä, on kiirehtinyt torjumaan vaatimuksen ilmaisuvapauden vastaisena.

Väärin torjuttu.

Ajatus on tietenkin sinänsä oikea. Ehkä huomiotta on jäänyt paljon vakavampi kysymys. Sikäli kuin tarkoituksena on julistaa islamin pyhiä pilkkaava toiminta rangaistavaksi, kysymyksessä on oikeastaan islamin lain, kenties pohjaltaan sharian, tai joka tapauksessa islamin laintulkintojen, kuten fatwan eli eräissä tapauksessa jopa murhakäskyn korottaminen perustuslakeja ja ihmisoikeuksia korkeammaksi normiksi.

Ainoa tietämäni keino kansainväliseen tai yleismaailmalliseen kriminalisointiin olisi yleissopimus. Kun raja ihmisoikeussopimuksiin on joka tapauksessa epäselvä, olisi luonnollista toteuttaa tämä ihmisoikeussopimuksen lisäyksenä. Sen jälkeen lisäys olisi ratifioitava jokaisessa siihen liittyneessä maassa. Monissa järjestelmissä, luultavasti myös meillä, rikoslaki olisi muutettava, ja luonnollisesti myös perustuslakia. – Tämä on tietenkin kuvitelma.

Jumalanpilkka rinnastuisi kansanmurhaan ja joukkotuhontaan. Niistä on sovittu suhteellisen kattavasti kansainvälisesti. Yleensä kuitenkaan Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina eivät ole mukana tämän tyyppisissä sopimuksissa. Yhdysvalloissa asia on aidosti vaikea. Ei ole olemassa ”Yhdysvaltain rikoslakia”, vaan yleensä rikoslait ovat osavaltioiden lakeja, eli niitä on 51 (District of Columbia eli Washingtonin kaupunki on erillisalue lainsäädännössä).

Mahdollisimman selvästi sanoen ”Jumalan laki” olisi kaikkien muiden lakien yläpuolella. Tietääkseni vain islamilla on sellainen uskonnollinen laki, jossa tuomiot pannaan käytännössä toimeen. Vatikaanista en ole aivan varma, mutta muistaakseni sielläkin on ”maallinen” rikoslaki.

Pääsäännön mukaan fatwa on sunnien mukaan sitomaton mutta shiojen käsityksen mukaan sitova. Ei taida kuitenkaan olla liioittelua, kun sanoo, että yksittäinen pappismies, kuten mufti, voisi tuon ajatuksen mukaan tulkita jumalallista lakia vieraita, maallisia eli ei-uskontoon perustuvia valtioita sitovaksi.

On helppo uskoa ja ymmärtää, että tuo puhe on asianomaisten maiden sisäpolitiikkaa ja heijastelee niiden vaikeuksia. On yhtä helppo arvata, että asiasta haetaan propagandavoittoa. Kun muut maat vastaavat, että ei todellakaan käy, ehdottajat sanovat, että taas nämä pilkkaavat jumalaa.

Tällainen ajattelutapa on torjuttava silläkin uhalla, että mellakointi jatkuu ja ihmishenkiä menetetään. Tämä on asia, josta ei missään tapauksessa saa tinkiä. Euroopassa – ei Yhdysvalloissa – katsotaan nykyisin, että lainsäätäjällä ei ole oikeutta ihmisen henkeen.

Tässä kohdin jotkut aina muistuttavat sodista, joihin ihmisiä lähetetään kuolemaan. Se on aiheellinen muistutus, mutta kyllä teloituksella ja taistelulla on sentään ero.

Asia on niin tärkeä, että muutan mieleni. Nykyinenkään aika vaatimaton kriminalisointi Suomen rikoslaissa ei ole puolustettavissa (RL 17 : 10 -§ §, uskonrauhan rikkominen). Ehkä jopa järkevä rangaistuspykälä uskonrauhan häiritsemisestä olisi loogista sijoittaa kotirauhan ja julkisrauhan rikkomisen yhteyteen.

Kun emme tiedä, mitä on uskonto, eikä meillä ole yhtenäistä käsitystä siitä, mitä ”jumala” tarkoittaa, asia on rikoslaissa sivuutettava. - Itse kuulun niihin, joiden Jumalaa ei kukaan voi pilkata niin että asialla olisi jotain merkitystä muille kuin pilkkaajalle itselleen. Oman mielen tai kuten joskus sanotaan sielun tietoinen tahriminen on asianomaisen oma ongelma.