Sivun näyttöjä yhteensä

8. syyskuuta 2012

Hevonen I



Tämä brittitutkija David Edgerton siis mainitsee tutkimuksessaan Suomen ja suomenhevosen. Tätä minä aina puhuin Martille ja muille HIITissä. Tietotekniikan tutkimuksessa olisi keskityttävä erikoisesti hevosjalostusaatteeseen. Ajatus ei sitten mennyt perille.

Suomessa oli 1950-luvulla eniten hevosia suhteessa väestöön koko maailmassa. Summittainen arvion on 391 000 täysikasvuista, työhön kykenevää hevosta vuonna 1951.

Ajomies oli metsätöissä tekijä hakkuumieheen eli jätkään verrattuna. Sangen kauan hevosen omistaja otti hakkuupalstan, pestasi miehet ja nosti tilin. Autottomuus ei ole koskaan kuulostanut riipaisevalta. ”Hevoseton poika” kertoo miehestä melkein kaiken. Se on melkein yhtä kauhea nimi kuin ”akaton mies”. Ei sillä, nainen joutui tuuraamaan hevosta raskaissa töissä (vesikelkan työntäminen, kerppujen kantaminen jne.) kun eläin oli tienaamassa. Ja hevosta myös kohdeltiin yleensä paremmin kuin akkaa.

Hevonen on uskomaton keksintö. Hyvinkin 500 kiloa painava, loputtoman sitkeä eläin tulee toimeen heinillä ja vedellä!

Kaikkien yhä tuntema sana ”ape” (mennään appeelle eli syömään) .

”Hevosmiehet menivät hevostensa luokse ja viiden maissa tekemään apetta. Appeeseen he käyttivät silputtua olkea tai pahnaa, ruumenia, vähän vettä ja tavallisesti ruisjauhoja. Näin siitä muodostui sellainen pöperö, jonka hevonen halukkaasti söi. Myöhemmin he kävivät vielä antamassa hevoselle heiniä ja juottamassa sen. Samalla he panivat heiniä säkkiin ja kauroja pääpussiin työmaalla syöttämistä varten.”

Puttosen savottamuistelmassa (1980) on kaksi huolestuttavaa kohtaa. Ohra oli ehdottomasta parempi appeen jatke kuin ongelmia aiheuttava ruis. Maininta päivälläkin tarvittavasta juottoämpäristä puuttuu. Hevosia kyllä juotettiin avannosta, mutta siinä on eläimen terveys vaarassa.

Hevosten suuri määrä liittyy tietenkin metsätyöhön. Yhtiöt yrittivät juurruttaa jonkinlaista rekikulttuuria antamalla määräyksiä jalasvälistä, mutta eivät ne yleensä menneet perille. Joka tapauksessa Suuri Suomalainen Keksintö oli vesitetty (jäädytetty) varsitie. Niitä ei oikein tunnettu edes Ruotsissa, mutta kunnolla linjattu (vastamäet) ja jäädytetty tie palstoilta lanssille ja hevosen kunnollinen kengittäminen merkitsi kertakuorman kaksinkertaistamista reilusti yli tonniin. Tämä tietysti kiinnosti yhtä paljon yhtiöitä kuin ajomiehiä.

Laaja muistelma kirjallisuus todistaa aidosta luokkataistelusta. Eri seutujen miehet halveksivat johdonmukaisesti toistensa valjaita ja rekiä ja kehuivat omiaan. Ja kirjavuus oli suuri. Idässä reen jalakset askarreltiin usein luonnonväärästä puusta. Lännessä ne tehtiin taivuttamalla. Tarkka kulkija näkee tänäkin päivänä ulkorakennusten seinissä paininpuita eli hirteen lyötyjä tappeja. Luokki oli sen verran vaikea valmistaa että se oli usein ostotavaraa jo kauan ennen metallikaarien käyttöön tuloa.

Tapasin tähdentää luennoilla sekä teekkareille että humanisteille kolmea keskiajan avainkeksintöä. Myllyn eli tuuli- ja vesimyllyn edelle ajoivat jalustimet ja valjaat. Tuo jalustinkysymys on kiistelty; roomalaisilla ja idän ratsastajakansoilla (hunnit jne.) niitä ei yleensä ollut, kuten ei ollut roomalaisillakaan.

Isänmaa-skinit ottanevat huomioon, että islamin vyöry padottiin Poitiers’n taistelussa vuonna 732, jolloin saraseenit (islaminuskoiset, Espanjasta tulleet) olivat jo käyneet piirittämässä Pariisia.

Ehkä merkittävin yksittäinen kirja, joka minusta teki historian rakastajan, oli Lynn Townsend White Jr.:n ”Medieval Technology and Social Change (1962). Siinä käydään läpi tämä jalustimen keksintö ja siis raskas ratsuväki, joka voitti islamin. Hevosen selästä tulee aika vilkkaasti päälleen, kun ei voi muuta kuin puristaa reisillä; niinpä paimentolaiset olivat eteviä jousiampujia. Jalustimeen tukeutuja pystyi käyttämään peistä ja raskasta lyömämiekkaa ja aikaa voittaen myös haarniskaa.

Mutta hevosen keksiminen edellytti pitkää hevosjalostustyötä. Keskiajan sotahevoset sotkivat ohimennen kavioihinsa keihäsmiehiä. Suomenhevosta eivät pidätelleet edes pitkospuut. […]

15 kommenttia:

  1. Ritva Haavikon hevosharrastus kulminoituu tietokirjassa Hevonen taiteessa, runoudessa, historiassa. Tästä teoksesta Haavikolle myönnettiin Lauri Jäntin säätiön palkinto 2004.

    Sen sijaan savolaisesta ihmisestä ei ole yhtä kattavaa selityskirjaa.

    Valtamedian suosikki Stadin Mafia (Tuomioja, Zyskowicz, Soininvaara, Risto E J Penttilä, Timo Soini(!) ) näyttää tunnuksellaan ”Letkut irti Kreikasta” nousseen Savon Mafian haastajaksi.

    Katolinen maalaissaarnaaja Soini vieraili noiden pingviinipukuisten illallispuhujana 2008.

    Paavo Lipponen on jo heittänyt pyyhkeen kehään ilmoittaen ettei enää kommentoi mitään suomalaisessa mediassa.

    VastaaPoista
  2. "Mutta hevosen keksiminen edellytti pitkää hevosjalostustyötä."

    Käytät kakskertaa hevosesta sanaa k e k s i n t ö. Kuka sen keksi? Mun mielestäni hevonen on e l ä i n. Vai keksittiinkö myös ihminen? Ja kuka sen nyt sitten keksi?

    "...ja siis raskas ratsuväki, joka voitti islamin."

    Voitti islamin? Siis kaikki ne, jotka eivät käyttäneet jalustimia (esim. paimentolaiset), oli islam-uskosia?

    Kaikki kunnia hevoselle, joka on jaksanut meidän ihmisten kanssa sekä hyvässä että pahassa (esim. kidutettuina sotahevosina, mellakkahevosina, ravihevosina jne jne).

    Djurens rätt: http://www.djurensratt.se/for-att-hastar-ger-allt/arbetsomraden

    Ravihevosista: http://www.djurensratt.se/for-att-hastar-ger-allt/trav-och-galopp

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tapana kirjoittaa esim. "ohjaaja NN keksi näyttelijä MM:n suoraan teatterikoulusta".

      Kerro Sinä minulle, miten nimittää "islamin laajentumista" edustavaa, nykyisen Espanjan alueelta toimineitä joukkoja. Minä en tiedä. Nimitys "masuri" tuli mhyöhemmin käyttöön ja on harhaanjohtava. Nuo joukot eivät edustaneet selkeästi umayadien eivätkä ababsidien kalifaatteja, vaan ehkä läöhinnä Almohadin dynastiaa.

      Auttoiko?

      Puolin ja toisin oli kuitenkin tapana "käännyttää" henkiin jääneet islamin tai vastaavasti kristinuskoon.

      Poista
    2. Hämärä muistikuva jostain kirjasta (olisiko ollut Jared Diamond?) kertoo, että hevonen on alunperin polvenkorkuinen eläin, joka kesytettiin syötäväksi. Mutta silläpä sattuu olemaan sellaiset geneettiset ominaisuudet (en tästäkään muista yksityiskohtia), että se soveltuu hyvin jalostukseen. Tähän kun vielä lisätään nuo jalustimet ja länget ynnä muut niin on hevonen aikamoinen keksintö!
      Hevoseläimiä taitaa olla maailmassa viisi: hevonen, aasi, seepra, okapi ja mikä se viides olikaan. Erilaisia märehtijöitä on vaikka miten paljon eikä ihme: lehmä hyödyntää heikkolaatuisen ravinnon eli ruohon paljon paremmin kuin hevonen, kun sillä on monta mahaa. Miten nuo suomenhevoset pärjäsivät kylmissä savottatöissä noin heikoilla eväillä ja on kyllä häkellyttävä ihme!

      Poista
    3. Okapi ja kirahvi ovat märehtijöitä eivätkä hevoseläimiä. Seepra taas on geneettisesti niin lähellä hevosta, että risteytymät tuottavat joskus lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä.

      Poista
  3. Seuraavaksi esittelyvuoroon blogissa tullee lehmä, sen jälkeen lammas, sitten sika jne. Onhan tämä toki paikallaan, sillä eiväthän kaikki kaupunkilaislapset tunne enää kaikki kotieläimiä. Työkaluista esittelyvuoron saavat talikko, harava, lapio, aura ja niittokone, ainakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen hyakuteosta. Teille alle 7-vuotiaille on hyviä julkaisuja. Pyydät vain jonkun lukutaitoisen sanomaan esineen nimen samalla kun osoitat kuvaa hillosta tahmealla sormellasi. Aloita kuitenkin varovasti - apina, auto jne.

      Poista
    2. Hieno ja hieno. Jukkis on nyt alentunut kommentoijan alapuolelle. Ilkeä kommentin repliikki tuottaa varmaan mielihyvää lähettäjälleen.

      Poista
  4. Hevosen selästä tulee vilkkaasti päälleen, jos puristaa reisillä. Ilman satulaa ratsastaminen on edelleen ratsastajille tärkeä harjoitus, joka opettaa pitämään reidet ja pakarat täysin rentoina. Kun muuten putoaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isännän käynti hevosensa luona illansuussa, ennen maata menoa oli tärkeä rituaali niin hevoselle kuin isännällekin.

      Hevosen, työparinsa luona omissa oloissa ja ajatuksissa isäntä saattoi päästä irti hetkeksi muista huolista. Samalla saattoi poiketa nurkan takana, tarkkailla säätä, luontoa, taivasta, omia ajatuksiaan.

      Tätä omaa laatuaikaa nykymiehen on vaikea tavoittaa.

      Toki voi mennä tarkistamaan, tuliko auton moottorilämmitin laitettua päälle, tai mennä tietokoneelle tarkistamaan Kemppisen blogin viimeinen kommentti, mutta jotenkin nämä tuntuu köyhemmiltä versioilta kuin alussa mainittu aito asia....

      Poista
  5. Ollessani opiskeluaikana kesäisin oikeissa töissä oli työkaverillani ruokatunnin koittaessa tapana urahtaa: -"Otan tosta ton pääpussini..."

    Kaupunkilaisena jouduin muutaman minuutin miettimään.

    VastaaPoista
  6. "Jalustimeen tukeutuja pystyi käyttämään peistä ja raskasta lyömämiekkaa ja aikaa voittaen myös haarniskaa."

    Tästä oli jollain mainoskanavalla vuoden sisällä mielenkiintoinen ohjelma, jossa jalustimin varustettu peitsimies iski liikkeentunnistimeen: suuri iskuvoima olisi riittänyt lävistämään keskiaikaisen harniskan. Ilman jalustimia iskuvoima oli paljon pienempi.

    Eikö 700-luvun arabeilla/saraseeneilla ollut jalustimia?

    VastaaPoista
  7. Roomalaiset ja jalustin. Roomalaisilla ei ollut jalustimia, mutta oli ns nelisarvisatula, jonka väitetään antaneen lähes yhtä vakaan aseman kuin jalustimilla.

    VastaaPoista
  8. "Eri seutujen miehet halveksivat johdonmukaisesti toistensa valjaita ja rekiä ja kehuivat omiaan."

    Tästä on hyvä esimerkki Tuurin Talvisodassa, jossa pohjalaisrykmentin miehillä ei ollut mäkivaljaita, mitä niillä pohjanmaalla.

    VastaaPoista