Sivun näyttöjä yhteensä

17. syyskuuta 2012

Isä kuoli




Isäni Kullervo Kemppinen kuoli sunnuntaina 16.9.2012 korkeassa iässä, omiensa keskellä, vapaassa maassa, elämästä kyllikseen saaneena.

Hän oli täyttänyt 91 vuotta, ja kuolinsyy oli oikeastaan vanhuus. Lähestymislento ja finaali olivat rauhalliset.

Vainajan ylistelyn aika on toiste, samoin muistelun. Mutta tässä tapauksessa tiedän sanoa totena, että nuo arvot, kuten läheisyys, vapaus, tyytymys, oikeus, eivät merkinneet hänelle aivan samaa kuin ehkä joillekin toisille. Ne eivät olleet saavutuksia, pokaaleja jollaisen voi panna kaapin päälle ihailtavaksi.

Ne olivat asioita, joita oli jatkuvasti yritettävä, joiden vuoksi oli koottava voimiaan, vaikka ne ovat kuin taivaanranta – tai taivaan ranta – eli näennäisesti lähempänä tai edempänä, mutta aina tavoittamattomissa.

Tämän todistaa hänen työhistoriansa ja kertomus hänen tekemisistään. Hän oli asianajaja. Siinä ammatissa oppii viimeistään 50 vuodessa pienten parannusten tarpeellisuuden ja pienten häviöiden siedettävyyden. Hän osallistui aivan poikkeuksellisen paljon järjestötoimintaan ja muuhun vapaaehtoistyöhön, ihan partiosta musiikkiin ja melkein kaikkea siitä väliltä, aikoinaan politiikkaakin. Noissa asioissa hänellä oli sama tapa kuin tunturissa, heittää rinkka pykälään ja sanoa, että eikö lähdetä, etteivät lihat jäähdy. Hän oli hyvä luopumaan.

Jopa sotaväki ja sota, kuusi vuotta asepuvussa, oli hänelle kuin toimeksianto tai tehtävä, ja kun hän huomasi kummakseen jääneensä henkiin jopa Lapin sodasta, hän mietti ilmiön tarkoitusta, ja alkoi vimmatusti opiskella lukioluokkia eikä hirveästi huilannut ennen kuin oli lakimiehenä leivässä kiinni.

Lapin hän löysi pommituslennoilla syksyllä -44, ja sinne sitten veti veri. Hän uskoi Jumalaan, mutta ei hakenut Häntä kirkoista eikä edes kirjoista, vaan ehkä Haltian harteilta tai jostain Sokostin takaa. Siellä ne huimat temppelit ovat edellee.

Muistolauseen hän valitsi itse, Vänrikki Stoolin ”Pilven veikosta”:

»Murheell' ei saa muistoasi viettää,
ei kuin sen, mi mentyään jää unhoon»

= = = = = =

Viimeiset tehtävät hoidamme lähisuvun piirissä. Jos joku haluaa lähettää vaikkapa kortin tai kirjeen, osoite löytyy yksinkertaisesti, nyt vielä Kemppinen Kullervo ja Laila, Westend (Espoo). Toivomme ettei kukaan yrittäisi sisään asti. Äiti aikoo täyttää vielä 90, ensi vuoden alussa.

Tämän blogin lukija suhtautunee erilaisiin epäsäännöllisyyksiin ymmärtävästi. Joku saattaa yhdistellä mielessään myös menneitä asioita aivan oikein; Isä joutui Kaunialaan kolme vuotta sitten ja äiti jäi yksin. Kovan menijän lannisti 1998 tapaturma, retkahdusvamma ja sen aiheuttama neliraajahalvaus. Hän ponnisti itsensä vielä siitäkin liikkuvaksi ja kulki kokouksissakin, kunnes hiipivä hermovamma vei mieheltä toisen jalan.

Ai niin. Ne jotka näkivät vain sujuvan ja tarvittaessa nopeakielisen miehen, eivät ehkä tienneet, että hänellä oli kaksi kummaa piirrettä. Hän ei koskaan valittanut – ei nytkään, ei silloinkaan kun se jalka oli todella paha ja meni kuolioon – ja hänen oli hyvin vaikea puhua toisista ihmisistä pahaa. Ellei ollut hyvää sanottavaa, hän ei sanonut mitään.

Tämä pieni viesti bittien avaruuteen osoittaa, että mielestäni hänestä oli ja on paljon hyvää sanottavaa, kuten esimerkiksi:” Kiitos.”

54 kommenttia:

  1. Mietin hetken, onko soveliasta tuntemattomana ihmisenä kiittää ja kunnioittaa, mutta sitten tulin järkiini.

    Osanottoni ja jaksamista viimeiselle matkalle saattamiseen.

    Juhani Huopainen

    VastaaPoista
  2. Vanha laamanni lähti siis tuonilmaisiin. Osanottoa!

    VastaaPoista
  3. Osanottoni.
    Naskama (1975) oli nuoruuteni vaikuttavia kirjoja.
    Veikko

    VastaaPoista
  4. Osanottoni.
    Naskama (1975) oli nuoruuteni vaikuttavia kirjoja.
    Veikko

    VastaaPoista
  5. Kaunis obituaari. Alkoi itkettää. Otan osaa.

    JS

    VastaaPoista
  6. Otan osaa. Onneksi muistot eivät kuole koskaan.

    VastaaPoista
  7. Lämmin osanottoni..

    Oma isäni kuoli muutama vuosi sitten 87-vuotiaana
    ja onneksi meillä läheisillä oli mahdollisuus olla paikalla lähdön hetkellä.

    Hyllystäni löytyy Kullervon teos: "Laamanni muistelee" Täytyypä lukea tuo uudestaan..

    VastaaPoista
  8. Osanottoni isäsi kuoleman johdosta! Olipa kaunis muistokirjoitus!
    Kuolema taitaa aina olla yllätys, vaikka sen kuinka tietäisi tulevan...

    VastaaPoista
  9. Luulen, että osanottoni on paikallaan, kun viime synttäreillä sinua onnittelinkin netissä.

    Pojalle isä on ehkä jossain ikävaiheessa tärkeämpi kuin jopa äiti.

    VastaaPoista
  10. Stop all the clocks, cut off the telephone
    Prevent the dog from barking with a juicy bone

    VastaaPoista
  11. Lämmin osanottoni.
    -Osku

    VastaaPoista
  12. Otan osaa vaikken tuntenutkaan.

    VastaaPoista
  13. Osanottoni.

    Silloin, kun erämaan ikävä iskee, voi aina ottaa hyllystä Lumikurun tai jonkin sen sisarteoksen. Saa taas hetken kulkea Paratiisikurussa tai Urtasvankassa. Kieli on niin aistein kosketeltavaa, että tuntee sieraimissaan tunturinummen tuoksunkin. Ikävä helpottaa, mutta onneksi vain väliaikaisesti - tietää että sinne pääsee ja on mentävä taas heti kun on mahdollista. Minua on aina harmittanut, etten koskaan saanut tavata noiden kirjojen kirjoittajaa. Ehdin nuorena pojankloppina kulkea samoilla seuduilla vielä samaan aikaan jo nuo teokset lukeneena, mutta kohtalo päätti ettemme osuneet samoille selkosille.

    VastaaPoista
  14. Muistan isäsi lapinkirjoista. Ne avasivat minulle toisen todellisuuden, johon menin. Ei yhtään kaduta.

    Kaikella rakkaudella, Mikko

    VastaaPoista
  15. Osanottoa.

    Kauniisti sanottu tuo "elämästä kyllikseen saaneena". Kunpa mahdollisimman monilla meistä kävisi näin.

    Kullervo Kemppisen ensimmäiset lapinkirjat olivat minullekin eräs tärke kimmoke ja opas eräretkeilyyn. Ja kuinka ollakaan, ensimäisellä varsinaisella vaelluksella satuimme samaan aikaan Sokostin huipulle.

    Hieno elämäntyö. Respektiä.

    Esko Heikkinen

    VastaaPoista
  16. "Tänne jäätte papit, lesket;
    pienet ilot, surun hetket.
    Heittää helle, päättyy päivä;
    niin on lyhyt elon häivä."


    Pitkän päivämatkan kulkenut vaeltaja on illalla leponsa ansainnut.

    VastaaPoista
  17. Hienosti... hyvin kirjoitit ja varmaan ajallaan ja rauhassa meni isäsi, osanottoni. Jotenkin..noinhan sen pitääkin miehen mennä ja miksei muidenkin.. Kirjuttelet sitten taas kun kerkiit ja jaksat.
    miehisin terveisin pekka s-to.

    VastaaPoista
  18. Otan osaa, Jukka.
    Terveisin Tuula.

    VastaaPoista
  19. Nyt ei oikein osaa sanoa mitään.

    VastaaPoista
  20. Kirjoitin jo jotain kunnes tajusin että sanoinpa mitä tahansa puhuisinkin omasta isästäni ja oikeastaan kohdistaisin sanani itselleni.

    VastaaPoista
  21. Osanottoa. Luen blogiasi jatkuvasti, ja arvasin Hesarin uutisen huomattuani, että tämä nimenomaan on isäsi. Respect.

    VastaaPoista
  22. Osanottoni isänne iäisyyteen siirtymisen johdosta. Toivon voimia ja rauhaa tuleviin päiviin.



    Ps. Olemme tavanneet erinäisiä kertoja erinäisissä tilanteissa. Arvostan kovasti sitä, mitä olette noissa tilanteissa sanoneet ja toisissa kirjoittaneet.

    VastaaPoista
  23. Rohkeasti, oikeudentuntoisesti ja inhimillisesti eletty elämä. Tuntuu että tällaiset henkilöt alkavat olla todella jotain katoavaa nykymaailmassa. Osanottoni perheelle.

    VastaaPoista
  24. Muut korvas aika, minkä vei.

    Kunnioittavasti Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  25. Osanottoni. Onneksi teillä oli pitkä yhteinen elämä. Se on huima lohdutus verrattuna moniin muihin sotasukupolviin. Ja isiin ja poikiin.

    VastaaPoista
  26. Lämmin osanottoni sinulle ja läheisillesi.
    Isääsi ja hänen opetuksiaan en unohda koskaan.

    Sakke

    VastaaPoista
  27. Osanottoni menetyksenne johdosta. Sanoitte kaiken.

    VastaaPoista
  28. Kulkijan rinkka kevyt on kantaa
    Kairassa kulku nyt helppoa lie
    Lompolo juomaa ja einettä antaa
    Selkoset tutut lepoon vie

    Osanottoni
    J Uramo

    VastaaPoista
  29. On ollut ilo lukea millä tavalla olet isästäsi vuosien mittaan kirjoittanut. Kunnioitus ja kiitollisuus ovat välittyneet joka riviltä.

    VastaaPoista
  30. Otan Osaa.......Oma Isäni lähti vuosi sitten 78-vuoden iässä...

    VastaaPoista
  31. Lapin vaelluksista en tiedä, mutta 70-luvulla nuorena toimittajanplanttuna opin tärkeitä ja hyödyllisiä näkökohtia elämään Helsingin raastuvanoikeuden asianajajien huoneissa Kullervo Kemppiseltä ja parilta muulta edesmenneeltä asianajajalta, paksussa tupakansavussa. Kiitollisena siitä.

    VastaaPoista
  32. Osanottoni kirjoittajalle ja kunniaa tehden poislähteneen elämäntyölle.

    VastaaPoista
  33. Osanottoni! Juuri vähän aikaa sitten tulin Haltian harteilta. Paluumatkalla bussissa nuori mies luki Kullervo Kemppisen Haltia-kirjaa, ja samaan kirjaan tartuin taas minäkin kotiin tultuani. Kiitos, ja voimia!
    Seija Hackman

    VastaaPoista
  34. En osaa sanoa mitään tällaisella hetkellä joten annan puheenvuoron Kullervolle itselleen:

    "Tunturimaa on hiljainen, uskomattoman hiljainen. Tuuli nukkuu vielä. Kuulen oman hengitykseni hiljaisuutta häiritsevänä kohinana, oman sydämeni lyönnit kumeina rummunääninä. En ole koskaan konenut näin täydellistä, hiiskahtamatonta hiljaisuutta.

    Kuottuskaisi piirtyy vastavalossa taivaalle himmeän sinisenä siluetteina. Urtasvankan ruuhilaakso lepää upeana edessäni. Pohjoiskyljen pystypahta kiiltää mustana. Lossunibba kohottaa kupolilakensa juhlavaan korkeuteen. Aivan vieressä kohoaa sileänä sokeritoppana Urtasvaarrin lounaiskylki.

    On sadunomainen hetki, päivänkoitto talvisilla suurtuntureilla. Sellainen tuokio, jonka koettuaan tuntee ettei ole turhaan Lappiin lähtenyt. Samalla tajuaa että tätä elämystä tulee lähteneeksi tulevina vuosina yhä uudelleen erämaasta etsimään."





    VastaaPoista
  35. Lämmin osanotto minultakin. Isäsi kirjat tartuttivat minuunkin lapinkuumeen.

    Kuva lienee käsivarren lapista; veikkaan että maisema on Saivaaralta pohjois-luoteeseen päin.

    VastaaPoista
  36. Syvä osanottoni. En ole koskaan tavannut sinua enkä isääsi, joten surunvalittelun esittäminen tuntuu ontolta. Siitä huolimatta on helppo tuntea myötätuntoa ja ottaa osaa suruusi ja helpotukseesi, kun tuot sen esille tässä. Omien isovanhempieni viimeistä taivalta seuraavana uskon tietäväni eri tunteet, jotka tulevat esille.

    Jälleennäkemisen toivossa. EA.

    VastaaPoista
  37. Please accept my condolences.

    VastaaPoista
  38. Osanottoni. Tapasin Kullervo Kemppisen kerran ja puhe kääntyi tietysti musiikkiin. Lyhyestä tapaamisesta jäi lämmin tunnelma.

    VastaaPoista
  39. Vaeltajaa ja monien iltahetkien opasta lämpimästi muistaen.

    joutomies

    VastaaPoista
  40. Hieno muistokirjoitus. Kyllä näkee että isän ja pojan välit olivat kunnossa. Kateeksi käy.

    VastaaPoista
  41. Lämmin osanottoni.




    (Kemppisen sedän muistan; oli 50-luku ja Nurmen talo.)


    VastaaPoista
  42. Matkalta palattua. Osanottoni. Anssi

    VastaaPoista
  43. "Elämästä kyllikseen saaneena", kaunis closure, jonka Vanhassa Testamentissa saavat oikeamieliset ihmiset. S

    VastaaPoista
  44. Otan osaa. Kullervo Kemppinen on tullut lähelle blogikirjoituksissanne. Lähelle siksikin, kun oman isän vaiheet on käyneet rinta rinnan. Pienetkin vivahteet tekstissänne ovat olleet puhuttelevia. Vähittäiset luopumiset ja lopulta lintujen katselut palvelukodin ikkunasta.

    Isän esikoislapsena sain yhteiset 68 vuotta; isä kuoli 96-vuotiaana viime vuoden lopulla. Tämä on hiljaisen surun vuosi. Puhun yhä Isälle. Puhelen hänelle lukiessani Kullervo Kemppisestä ja katsellessani kuolinblogin avaraa maisemaa. Osanottoni Jukka Kemppinen.

    VastaaPoista
  45. Minulle Kullervo Kemppinen on legenda, Osanottoni.
    Olen tarvinnut paljon asianajajien palveluita.
    Hieno mies ja hyvät on jälkeläisetkin.
    Pois meno kokemusta , äitini sai myös yllin kyllin elämää ja 14.5.2012 poistui
    Kaunis oli lähtö hänelläkin.

    VastaaPoista
  46. Kullervo antoi minulle Maailman jota en ennen tiennyt olevankaan.

    VastaaPoista