Sivun näyttöjä yhteensä

23. syyskuuta 2012

Harhainen ajatus




 Vasta nyt tuli mieleen ajatus, joka on selvästi vainoamisharhainen. Kekkonen ei juurikaan noteerannut isääni, vaan oli sangen viileä ne muutamat kerrat kun he tapasivat. Olisi luullut ettei politiikka olisi vaikuttanut, koska isäni ei ollut epätavallisen kokoomukselainen eikä erikoisen neuvostovastainen, vaan tässä suhteessa sitä samaa kuin sangen suuri osa kumppaneistaan ja kolegoistaan.

Turvallisuuspolitiikka!

Luin Pentti Suomisen kirjan armeijan tiedustelupäällikkö Raimo Heiskasesta (Armeijan silmänä ja korvana). Kirja ei suoraan sanoen ole kovin hyvä. Se on hiukan harrastelijamainen ja aika sekavasti jäsennetty. Luultavasti aika suuri määrä edelleen salaisia asiakirjoja on ollut tavoittamattomissa, joten kokonaiskuva on arvailua. Onneksi kirjoittaja kuitenkin yleensä tähdentää lähteitään (muistaman mukaan – päiväkirja merkintä on ehkä tulkittavissa näin ja näin).

Ehkä hiukan liioiteltunakin 1950-luvun autius, 60-luvun kauhu ja 70-luvun pelko turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä tulevat hyvin esiin. Tuo äskeinen tarkoittaa Neuvostoliiton pelkoa. Monet esimerkit näyttävät osoittavan, että siltä suunnalta riitti pikkumaisuutta ja myös yrityksiä ryskyttää perustuksia – Suomen pitäisi korostaa yya-sopimusta eikä itsenäisyyttä, koska neuvostosuhteet kulkevat itsenäisyyden edellä. – Mahtoiko kukaan huomauttaa, että jos näin on, mitä virkaa yya-sopimuksella sitten on. Merkitystähän sellaisella voi olla vain, jos se on tehty itsenäisen valtion kanssa.

Mutta paranoidinen ajatukseni on siis tämä: entä jos retkeily Neuvostoliiton vastaisella rajalla eli Saariselällä olikin poliittisesti arveluttavaa?

Ryhdyin vaivaamaan muistiani. Mielestäni Kekkonen kävi silmiinpistävän harvoin Saariselällä, joka on viralliselta nimeltään – asiaani ajatellen ironisesti – Urho Kekkosen kansallispuisto. Yleensä hän Lappiin tultuaan hiihteli Haltin seuduilla, mutta en muuten muista yhtään valokuvaa tai mainintaa Haltin laella käynnistä. Sehän on hyvin lähellä Nato-maa Norjan rajaa.

Puolustusvoimien komentaja ja pääesikunnan päällikkö saivat poistua maasta vain tasavallan presidentin luvalla. Luulen että tämä koski jopa lomamatkoja, mutta en tiedä, missä määrin kiellosta pidettiin kiinni. Otaksuttavasti sotilaat hallitsivat keinot, joilla heidät sai äkkiä maahan kriisitilanteessa.

Tasavallan presidentin poistuminen maasta ja ehkä liikkuminen valtakunnan rajan läheisyydessä oli kukaties asia, josta oli ainakin kohteliaisuuden vuoksi informoitava asianomaisia tahoja. Kekkonen Anteripäällä?

Onko Saariselkä sitten jotenkin arka alue. – Kyllä on. Ehkä parempaa paikkaa pujahtaa poroaidan yli Neuvostoliittoon ei ollutkaan. (Nykyisestä elektronisesta ym. valvonnasta en tiedä mitään.)

Jopa Sappisen ja Solehmaisen porukka eli Naton ja Norjan toimeksiannosta Kantalahdessa 1950-luvulla käyneet entiset kaukopartiomiehet lienevät kulkeneet tuota reittiä. Heidät pidätettiin Lutolla. Se on looginen reitti.

Jo ennen sotia erittäin oikeat vakoilijat liikkuivat itärajalla ”retkeilijöinä”. Petsamo oli tietenkin hyvin kiinnostava kohde – mutta luulisin että Muurmannin rata kiinnosti laajemminkin.

Jo vuosikymmeniä sitten itärajamme tuntumassa oli ainakin 40 ajanmukaista lentokenttää. Tiettävästi Kuolan niemimaalla on merkittävä strategisten ilmavoimien keskittymä. Tai siis oli. Sana tarkoittaa tässä yhteydessä ydiniskuihin tarkoitettuja joukkoja – vaikka Muurmanskin sukellusveneet olivat tärkeämpiä. Kuolan niemimaa on suuri ja tuntematon alue.

Google Maps ei paljon tiedä eli näytä noista seuduista eikä Google Earth liioin – Karjalan kannakseltahan taas kansalainenkin saa hyvää kuvaa. Luontoihmisille muuten on terveellistä katsoa, mitä itärajan takana on metsille tehty. Kostamus on sopiva esimerkki.

Mutta: kysymys – Neuvostoliitossa ei liene retkeilty. Oliko poliitikoilla ja sotilailla vaikeuksia selittää meillä 50-luvulla virinnyttä harrastusta – ja tämäkö on sen syy, että karttoja saatiin odottaa niin kauan? 

(Kuva maanmittaushalklitus - valitettavasti ei kopiointilupaa. Pahoittelen että tulen näyttäneeksi huonoa esimerkkiä.)

15 kommenttia:

  1. YYA -sopimus oli eräänlainen sotilasliittosopimus Suomen ja Neuvostoliiton kanssa.

    "Puolueeton" Suomi oli kuitenkin sotilaallisesi liittoutunut.

    Kenraalimajuri Raimo Heiskanen oli hieno sotilas ja ihminen.

    VastaaPoista
  2. Olen myös lukenut Heiskasta kokevaa kirjaa ( olen 80-luvulla). Minusta kirja on mielenkiintoinen, Kirjasta välittyy yritys Suomen puolustamisesta 60-70-luvuilla Neuvostoliiton painostuksesta huolimatta. Heiskasesta tulee vaikutelma erittäin pystyvänä tiedustelupomona.

    Heiskanen antoi ohjeeksi Moskovan sotilasasiamiehelle, ettei tarvitse hankkia mitään vakoiludataa. Helsinki hoitaa kenttätyöt. Moskovan sotilasasiamiehelle riitti hyvien suhteiden ylläpitäminen.

    VastaaPoista
  3. Useissa venäläisten muistelmissa on kehuttu venäläisten retkeilyintoa ja -mahdollisuuksia. Neuvostoihmisille myös tarjottiin runsaanlaisesti luontodokumentteja.
    Pioneerit, Komsomol, ammattiyhdistykset ja vastaavat järjestivät runsaasti retkeily- ja telttailumahdollisuuksia. Lisäksi sienestäjät kalastajat, pilkkijät...

    Felix Karasev kirjoittaa muistelmissaan, Naapuripojan muistelmat, retkipyörämatkastaan yliopiston urheilutiedekunnan kanssa vuonna 1948. Retkeilivät Taipaleella, Raudussa, Käkisalmessa, Valamossa.
    Matkan aikana kyseltiin " No joko Lauri Solehmainen on jäänyt kiinni?" Tiesivät myös alueella liikkuvista suomalaisista vakoilijoista, kuten Heikki Määttäsestä.

    Vakoilijat ja yhdysmiehet ovat ennenkin käyttäneet peittonaan matkailua, dokumentintekoa, kirjan kirjoittamista, reittien järjestämistä...

    Kansallisarkistostahan löytyvät avautuneet Suojelupoliisin arkistot, joten...

    VastaaPoista
  4. Kekkosen ajatus Ydinaseeton Pohjola (ilman Kuolan niemimaata?) saa Veikko Huovisen eräässä pakinassa täyslaidallisen. Ei tainnut Havukka-ahon ajattelijakaan kuulua Kekkosen lähipiiriin. Mutta se Kekkonen ei päästänyt pirua irti eikä joutunut mestauslavalle Moskovaan.

    VastaaPoista
  5. Myös itärajan takaa retkeiltiin Suomen puolelle. Eräs Neuvostoliiton rajavartia retkeili Virolahden ja Lappeenrannan välisellä raja-alueella aseen kanssa Suomen puolelle. Vastaan tuli kaksi suomalaista siviiliä, isä ja poika, jotka olivat tekemässä jotain työtä. Sitten tuli vastaan suomalaisia rajavartioita, jotka ihmettelivät, mitä te täällä oikein hiippailette. Tämä on tosi tarina ja asianmukainen henkilö asuu nykyään Pietarin alueella. Ollaan otettu monesti vodkaa ja käsitelty näitä aiheita.

    VastaaPoista
  6. Niinä aikoina, kun vaeltelin Saariselällä, siellä erityisesti talvisin tavattiin UKK.

    "Alaruikka muistelee, että varsinkin alkuvuosina oli ilmassa erittäin vahvaa urheiluhenkeä ja Kekkonen hiihdätti porukkaa näännyksiin asti. Ryhmässä tehtiin 300 - 400 kilometrin hiihtovelluksia Itä-Lapissa, ja päivämatkana edettiin 50 kilometrin taipaleita. Kun Kemi-Yhtiöt rakensi mökin Porojärvelle, siirtyi talvilomailukin käsivarren Lappiin."

    VastaaPoista
  7. Taisi tosiaan olla niin, että Kekkonen hiihteli aiemmin Saariselällä ja myöhemmin Käsivarressa. Osasyynsä voi olla siinäkin, että vanhenevalle ja huononäköiselle miehelle metsäinen Saariselkä oli hankalampaa maastoa.
    Ehkä parempaa paikkaa pujahtaa poroaidan yli Neuvostoliittoon ei ollutkaan. Eikä myöskään toiseen suuntaan. Parikin kertaa on käynyt niin, että olen törmännyt loikkaria jahtaaviin rajamiehiin. Jo ennen elektronisen valvonnan aikaa systeemit olivat sellaiset, että aika hyvä tuuri sai olla että selvisi läpi huomaamatta. Nykyaikana kyse on lähinnä siitä, että osuu tuurilla sellaiseen kohtaan jossa ei ole valvontalaitetta. Sanotaan nyt vaikka niin, että on ilmeisesti helpompaa karistaa rajamiehet kannoilta ylityksen jälkeen kuin yrittää päästä rajan yli huomaamatta.
    Koivisto muuten hiihteli aivan itärajan tuntumassa ainakin kertaalleen, vuosi taisi olla 1991 kun kuittaukset olivat Kiertämäjärven kämpällä.

    VastaaPoista
  8. YYA-sopimuksen artikla 1: "Siinä tapauksessa, että Suomi tai Neuvostoliitto Suomen alueen kautta joutuvat aseellisen hyökkäyksen kohteeksi Saksan tai muun sen kanssa liitossa olevan valtion taholta, Suomi uskollisena velvollisuuksilleen itsenäisenä valtiona tulee taistelemaan hyökkäyksen torjumiseksi. Suomi kohdistaa tällöin kaikki käytettävissään olevat voimat puolustamaan alueensa koskemattomuutta maalla, merellä ja ilmassa ja tekee sen Suomen rajojen sisäpuolella tämän sopimuksen määrittelemien velvoitustensa mukaisesti tarpeen vaatiessa Neuvostoliiton avustamana tai yhdessä sen kanssa."

    Kuinkahan sopimus olisi pelittänyt, mikäli Suomen kimppuun olisi hyökännyt Saksan (Demokrattisen Tasavallan) kanssa liitossa ollut valtio? Tästä irvailin jo 1970-luvulla tuttaville.

    VastaaPoista
  9. Leinon vangeista Siperian leiriltä vapautettu Unto Parvilahti lienee ollut kaksoisagentti. Vapautumisen jälkeen hänellä oli jopa ilmavalokuvauksen alan yritys joka toimi myös Lapissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitatko siis, että hän vakoili myös Neuvostoliiton hyväksi? Vai mikä se toinen taho oli?

      Poista
  10. "Ehkä hiukan liioiteltunakin 1950-luvun autius, 60-luvun kauhu ja 70-luvun pelko turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä tulevat hyvin esiin. Tuo äskeinen tarkoittaa Neuvostoliiton pelkoa. Monet esimerkit näyttävät osoittavan, että siltä suunnalta riitti pikkumaisuutta ja myös yrityksiä ryskyttää perustuksia"

    Aika hyvä koonnos ym. on Jukka Tarkan Karhun kyljessä. Se oli Tali-Ihantalan jatkamista toisin keinoin. Läpi ei päässyt nytkään, ennenkun kuolla kupsahti, NL nimittäin.

    VastaaPoista
  11. Laamannin muistelmissa oli mielestäni kohta, jossa vanhempi Kemppinen osallistui aktiivisesti Honka-liiton toimintaan.
    Eiköhän Honka-operaatio ollut riittävä peruste viileille väleille? Bonuksena voisi tarjota Kekkosen tai ainakin K-linjan oppositiota, joka oli lähellä Ilkan päätoimittaja Pirilää. Jos Eino Uusitalo unohdetaan, niin lakeuksilla ei nyt oltu kaikkein kiivaimpia Kekkosen perässähiihtäjiä.

    VastaaPoista
  12. Kovastihan tuo blogistin Kekkoseen kohdistama epäluulo vaikuttaa vainoharhaiselta.

    VastaaPoista
  13. Kyllä Neuvostoliitossa retkeiltiin! Olin pyöräretkellä Neuvosto-Karjalassa v. 1991. Matkanjohtaja Juri oli retkeillyt eri puolilla Neuvostoliittoa. Mm. Sahalinilla. Olipa hiihtänyt muistaakseni Saranskista Petroskoihin aikoinaan.

    Kiertelimme reittiä Kontupohja-Lisma-Käppäselkä-Karhumäki-Vienan meren kanava-Vodlajärvi-Äänisenranta polkupyörillä.

    Pieni välähdys tässä:

    http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=8-_acOQPw4Q

    VastaaPoista
  14. Retkeily oli NL:ssä suosittu urheilu, turitstitsheski sport, jossa saattoi saavuttaa erilaisia arvoasteita. Kalatehtaat valmistivat riisisäilykkeitä, joihin kaadettiin kalanperkkeitä, nimi oli zavtrak turista.

    VastaaPoista