Sivun näyttöjä yhteensä

26. syyskuuta 2012

Yle huijaa



 Joku väitti Ylen pusiin, että nyt on aika riisua Mannerheim koristeista ja katsoa häntä kenialaisittain.

Minulle jäi täysin epäselväksi, mitä kenialaisuus toisi Mannerheimin kuvaan tai vaihtoehtoisesti millaista opetusta saisimme suhteessa ns. suurmiehiin tällä keinolla.

Toistaiseksi olen sitä mieltä, että Ylen sisältä suorastaan tulvii, milloin radiosta, milloin televisiosta, koko ajan uusia todisteita kyvyttömyydestä toimintaan media-alalla ja nähdäkseni laajemminkin soveltumattomuudesta sisätöihin.

Mediamaksulla Yle sijoitettiin sellaiseen asemaan, että se kai saa tehdä tai olla tekemättä mitä tahansa.

Mannerheimista on kiirehdittävä sanomaan, että Paavo Rintalan romaanisarja Mummoni ja Mannerheim, Mummoni ja marsalkka ja Mummon ja marskin tarinat ilmestyi 1960-1962. Teokset herättivät suuttumusta. Luultavasti ”Sissiluutnantin” kirjasota heijasti myös Mannerheim-närkästystä. Se ilmestyi 1963.

Mannerheim-elokuva esitettiin televisiossa 1971 useana jaksona. Mannerheimina oli Helge Herala. Mukana oli ihania neitoja ja aatelismiehiä, vaikka Rintalan  ajatus oli esittää rinnakkain kansannaisen ja marsalkan elämää.

Joka tapauksessa se sileäposkinen henkilö, jonka otsa oli rypyssä, tuntuu olevan täydellisesti metsähallituksen puolella. Paavo Rintala – isänsä talvisodassa menettänyt – on kuollut, mutta aito Mannerheimin vihaaja Hannu Salama on liikenteessä ja tiettävästi purkaa tunteitaa sopivissa yhteyksissä.

Tähän Mannerheimiin liitty, vaikka se voi olla television ihmiselle sensaatio – myös nimellä Kansalaissota tai vanhemmalle väestölle Vapaussota tunnettu episodi vuonna 1918. Hannu puhuu vielä ”Murha-Kustaasta” uskollisena 20-luvun punaisten kielenkäytölle.

Se ei tähän asiaan kuulu,  mutta olen kyllä Salaman kanssa eri linjoilla. Vihollisten surmaamista taistelutoimien yhteydessä sanotaan sodaksi. Vankien näännyttämisessä Mannerheim ei ollut mukana. Silloin vallassa olivat eri miehet, Saksan keisarikunnan tuella, siis noin kesäkuun alusta 1918.

Tällä asialla ei ole sinänsä merkitystä. Kuuntelen kuitenkin kiinnostuneena, onko meillä silti tapahtumassa sama kehitys, josta on pitävät todistaa Saksasta mutta ei Neuvostoliitosta 1930-luvulta. Kun valhetta aikansa tyrkytetään totuutena, yhä useampi rupeaa uskomaan. Kun valhe on hirmuinen, jotkut voivat ryhtyä vastaiskuun ja kertoa, mitä todellisuudessa tapahtui. Neuvostoliitossa kävi niin, vaikka moni korkea-arvoinen henkilö ehti luulla, että hankala ”totuus” oli siivottu kokonaan käytöstä. Suomessakin professorit kirjoittivat, että totuus on vain luokkaennakkoluulo.

Meillä muutaman kerran viikossa poliitikot ja muut hiihtäjät sanovat joutuneensa oletusten uhreiksi esimerkiksi hovioikeudessa.

Meillä ei ole sellaista areenaa – tämä blogi ei ole kovin monien tuntema – jossa toisteltaisiin, että kun hovioikeus on tuominnut jonkun syyllisenä, niin erittäin todennäköisesti mummo, mannerheim ja eläkkeellä oleva talonmies tulisi samaan tulokseen lukemalla läpi samat muutamat tuhannet sivut pöytäkirjaa kuin hovioikeuskin, tai istumalla kärpäsinä katossa kuuntelemassa.

Muuan poliitikko sai taannoin kaipaamaansa huomiota kuvailemalla korke3imman oikeuden tuomiota ”mielipiteeksi”. Mielipide se on yhtä vähän kuim onnettomuustutkintalautakunnan lausunto. Se voi olla kohdin vaikeatajuinen (tekninen selvitys), se taatusti on pitkäveteinen eikä se ole välttämättä tosi, mutta sitä pidetään totena. Hyvät asiantuntijat esittävät, mihin he ovat totena päätyneet. Media keskittyy virheellisesti epämääräisinä pidettyihin sanoihin (”varomattomuus”).

Ei se mitään, että potkii kuollutta hevosta. Mutta hevosmakkaran potkiminen voi naurattaa toisia. Siitä voi K-kauppiaskin hermostua.


60 kommenttia:

  1. Lahden kisoissa 2001 Pekka Vähäsöyrinki oli radiotoimittajan mukana asiantuntijana kommentoimassa miesten hiihtoa. Väliaikatiedon tullessa hän totesi,että onpas vanha herra lyönnissä! Hiihtäjä oli Harri Kirvesniemi.
    Tapahtumien saatua uuden käänteen asiantuntija poistui Kainuun suuntaan.
    Muistin varaisesti Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  2. Ylen uuden rahoitusmallin ajoi läpi metsästä poimittu kiuru joka ei välttämättä liity meneillään olevaan kampanjaan tehdä Suomesta YK:n turvaneuvoston jäsen tunnuksella "rumien hallitsema vähemmistöjen paratiisi".

    VastaaPoista
  3. Jos myötähäpeän tunne ei ole tullut tutuksi, niin tästä tunteesta saa hyvän käsityksen, kun katselee näytettyjä pätkiä YLEn "leffasta" muka Mannerheimista.

    VastaaPoista
  4. YLEN poukkoileva kirjoitus asiasta toiseen ja kolmanteen..
    Nautin lukuhetkestä.

    VastaaPoista
  5. Tv-uutisispätkässä Mustan Mannerheimin isäukko, joku Lyytinen, puuskahti että on aika riisua Mannerheimilta se yletön ihailu, joka Suomessa yhäkin vallitsee (tai jotain tähän suuntaan).

    Lyytinen on niin nuori ja siloposkinen, että antakaamme hänelle anteeksi lausumasta paljastuva historiattomuus. Ikään kuin Mannerheimia ei olisi lyöty kuin vierasta sikaa ihan vuodesta 18 alkaen - Murha-Kustaasta se alkoi ja vähän aikaa sitten nautimme taas kerran Homo-Marskista.

    Me jotka muistamme vähän kauemmaksi, voimme lohduttaa lyytisiä, että Mannerheimin yletön kunnioitus alkoi vasta Neuvostoliiton romahdettua. Silloin kaikki opportunistitkin tajusivat, kuinka mainio mies hän olikaan, ja samaa tahtia kuin Leninin tähti laski, Marskin nousi.

    Luen muuten parastaikaa "Rytin sotamuistelmia", niitä Rautakallion Amerikoista kaivamia. Hajanaisia katkelmia ne ovat, mutta aika avartavia, mikäli joku haluaisi tietää missä tilanteessa silloin päätöksiä tehtiin ja mitä asioista oikeasti ajateltiin. Mutta ei tarvitse vaivautua, jälkiviisaus on rattoisampaa.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitit yllä mm.: ..."voimme lohduttaa lyytisiä, että Mannerheimin yletön kunnioitus alkoi vasta Neuvostoliiton romahdettua." Yletön kunnioitus johtaa palvontaan, mikä on inhottava ilmiö.

      Olen katsonut nyt koko dokumenttisarjan. Pidin siitä kovasti. Erityisesti kaikki 6 jaksoa peräkkäin katsottuna dokkari pääsee oikeuksiinsa. Informatiivisuuden ohella se on viihdyttävä.

      Kemppinenkin olisi voinut malttaa odottaa tänne sakka tai kirjoittaa ajantasalla olevan kolumnin Lyytisen töiden valmistuttua. Mannerheim-elokuvahan on kenialaisten työ, dokumentti Lyytisen.

      Näitä myöhäisheränneiden mielipiteitä ei lukene kukaan.

      Vanha Mies

      Poista
    2. Kylla naita kiehtovia mielipiteenvaihtoja lueskellaan jälkeenkinpäin! Terveiset vuan!

      Poista
  6. Useasti ajattelen, että tämän edellisen sodan jatkuva esilläpitäminen saattaa kummuta syvemmältä: sen suuren häpeän peittelystä, jota sivistyksen rappeutuminen tappamiseen kaikkine kaameine seurausilmiöineen aiheutti ja vieläkin aiheuttaa parhaassa mahdollisessa maailmassa asuvien mielissä.

    VastaaPoista
  7. Tässä blogissa on puhuttu jumalanpilkasta ja nyt mannerheiminpilkasta. En tiedä millainen kenialaismannerheim on eikä voisi vähempää kiinnostaa. Lupamaksurahani tuhlausta varmasti. Kemppinen mainitsee korkeimman oikeuden tuomiot, siis että ne ovat vähän eri asia kuin mielipide. Jotkut puhuvat kaikkivaltiaasta Jumalasta, mutta lähinna kaikkivaltiasta maailmassa on ihmiskunta. USA meni oma aikansa Osama Bin Ladenin surmaamiseen, mutta lopulta se onnistui. Ihmeen kauan se kesti kun sentään on kyse valtiosta, joka on pystynyt lähettämään ihmisen kuuhun ja takaisin. Olisiko ero siinä, että USA tiesi koko ajan missä kuu on. Kun oikeus jossakin USA:n osavaltiossa langettaa kuolemantuomion, lopulta se pannaan täytäntöön, jos ei peruta.
    Kemppisen mielipide olympialaisista fasistisena tapahtumana on osuva. Siellä ei tosiaankaan luovuus kukoista. Mitä merkitystä on Juha Miedon sadasosasekunnin voitolla tai tappiolla, taisi kyllä olla mömmöm-kisoissa. Ei mitään. Systeemi tarvitsee urheilijat, pelinappulat, mutta niitä riittää.

    VastaaPoista
  8. Juuri lukeneena suosittelen Hannu Raittilan Marsalkkaa; elokuvakäsikirjoitusta joka on kirja elokuvakäsikirjoituksesta, Mannerheimistä, Aladár Paasosesta sekä amerikkalaisesta lehtinaisesta.

    "On kaksi käsitystä ihmisestä, se mikä muilla on hänestä, ja se mikä hänellä on itsestään. Molemmat vääriä."

    Ja tämä on Haavikkoa.

    VastaaPoista
  9. "Murha-Kustaa" arvonimen oikeutusta en ole pätevä arvioimaan, mutta kyllä kai taistelujen loputtua keväällä 1918 punaisten henki oli melko herkässä huomattavan suurelle joukolle.

    Aivan kaikkia nykyisen oikeuskäytännön finessejä ei pikatuomioistumissa aina täysimittaisesti huomioitu. Miestä - naista - kaatui kuin heinää monttujen reunoilla ja sorakuopissa.

    Olisiko Mannerheim tähän voinut vaikuttaa, on sitten toinen juttu, mutta kyllä tuon katkeruudenkin jotenkin ymmärtää.

    VastaaPoista
  10. MURHA-KUSTAA

    Eikös ne murhat tapahtuneet huhti-toukokuussa 1918, kun joka kunnasta piti otettaman henki tietylta osalta vankeja tai kotoaan haetuilta punaisilta tai sellaisiksi luulluilta? Nälkään näännyttäminen kesäkuun 1918 jälkeen jatkoi samaa perinnetta, mutta siita voi Kustaan yrittää vapauttaa, ken haluaa ja tuntee niin oikeaksi.

    VastaaPoista
  11. MANNERHEIMIN AJATTELUN KEHITTYMINEN;

    Luulis sita olevan syvallista fundeerailtavaakin tassa meidan Marskissa!?
    Esimerkiksi hanen ajatustensa kehitys Leningradin suhteen olisi monenkin taideteoksen vaarti. Meidan onnemme oli, etta kun saksmanni ei vastannut huutoaan, vaan veti Panssariarmeijansa pois kertomatta suomalaisille ja otti ja pysahtyi Pulkovan kukkuloille (kertomatta suomalaisille, etta tahan ne voimat nyt loppui!?), niin Marskimme veti linjan, josta ei antanut periksi. Olisi ollut pirua kerrassaan, jos olisimme hyokanneet Laatokan rantaa Nevalle tai sitten Tihvinaan!

    Kyllahan Nikolai Barysnikov ja Helge Seppala antavat vaaria kuvia Leningradin saarrosta ja suomalaisista, mutta on naissakin kirjoissa paloja, joista vois rakentaa hurjan tarinan Marskin ajatuskulusta.

    Samanlainen teema on sodasta irtaantuminen ja Rytin, Tannerin ynna muitten 'kasittely' vaikeissa kaanteissa ja noin yleensakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ryti antaa muistiinpanoissaan, jotka hän teki kai sotasyyllisyyskäräjiä varten, uskottavan kuvan Suomen sotapäämääristä.

      Nykyisin yleisesti tunnetussa Churchillin henkilökohtaisessa kirjeessä Mannerheimille marraskuun lopussa 1941 tämä pyytää suomalaisia pysäyttämään hyökkäyksen, jotta Ison-Britannian ei tarvitsisi julistaa sotaa Suomelle - mitä Neuvostoliitto tiukkaan sävyyn vaati liittolaiseltaan.

      Mannerheim kirjoittaa kirjeen, josta diplomaatti kuulemma ymmärtää, että vastaus on myönteinen. Rydin mielestä asia ei ihan käy ilmi ja hän ehdottaa siihen selventävää lisäystä, että kun Karhumäki ihan lähipäivinä vallataan, se on siinä. Mannerheim kieltäytyy, koska liian selvä lupaus voisi valua saksalaisten tietoon, ja ilman saksalaisten ase- ja ruoka-apua Suomi ei selviytyisi.

      Iso-Britannia ei vihjettä ymmärrä tai ei halua ymmärtää, vaan julistaa sodan Suomella 6.12.41 (kiva itsenäisyyspäivälahja). Karhumäki oli vallattu päivää aiemmin, 5.12., ja sen jälkeen hyökkäys pysäytettiin ja kieltäydyttiin kaikista saksalaisten ehdottamista toimenpiteistä mm. Sorokan valtauksesta ja Leningradin saarroksen sulkemisesta.

      Rydin mukaan suomalaisilla ei ollut yksinkertaisesti varaa jatkaa sodankäyntiä, sillä miehiä tarvittiin kotirintamalle tekemään työt. Lisäksi pelättiin seurauksia: kiihtyvää sotaa. Strategia oli siis hyvin yksinkertainen: jäädään odottamaan mahdollisimman vähin uhrauksin ja ponnistuksin sodan loppumista. Myös Saksan häviö, joka tuohan aikaan tuntui mahdottomalta, otettiin huomioon.

      Kaikki meni sitten pahimman kauhuskenaarion mukaan, mutta strategia toimi. Ryti ennakoi myös sodanjälkeisen Euroopan voimasuhteet Saksan häviön sattuessa ihan oikein. Hän ennakoi myös EUn tarpeen ja olisi tänään takuulla vahvasti EU-myönteinen.

      Poista
    2. Tahan kai kuuluu maininta Suomen hurmahenkisesta vastauksesta Yhdysvalloille 11.11.1944. Se oli valtion virallinen kanta, jolla ilmoitettiin, eteenpain.... seurauksista valittamatta.-- Ei tainnut olla viela tiedossa Tihvinan kaanne, joka oli just tapahtumassa

      Poista
    3. "Strategia oli siis hyvin yksinkertainen: jäädään odottamaan mahdollisimman vähin uhrauksin ja ponnistuksin sodan loppumista." Tuollainen taktiikka on versio siitä taktiikasta, jota Tolstoin "Sodan ja Rauhan" Venäjän armeijan päällikkö Kutuzov (meniköhän nimi oikein?) harjoitti Napoleonin armeijan karkottamisessa Venäjältä.
      Samanlaista taktiikka harjoitti Suomen sotaväki aluksi ajaessaan saksalaisia sotilaita pois maasta jatkosodan jälkeen. Kutuzovin taktiikkaa Neuvostoliitto ei
      suomalaisille sallinut, vaan vaati kovempia otteita. Ohto Mannisen mukaan NL suunnitteli jopa hyökkäystä Pohjois-Suomeen, jos vauhti ei parane. Moni poika menetti sen vuoksi henkensä.

      Poista
    4. KORJAUS:
      Suomen hurmahenkinen vastaus annettiin tottakai 11.11, 1941, joka vaikutti osaltaan Englannin sodanjulistukseen 6.12.1941.

      Poista
    5. Mannerheim kirjoitti 2.12.1941 lähetetyssä kirjeessä Churchillille näin:

      "Sotamarsalkka Mannerheim Pääministeri Churchillille.
      Henkilökohtainen, salainen ja yksityinen.

      Minulla on eilen ollut kunnia saada Yhdysvaltain Helsingin lähettilään välittämänä 29. marraskuuta 1941 päivätty kirjeenne, ja kiitän Teitä siitä, että olette ystävällisesti lähettänyt minulle tämän yksityisen viestin Uskon varmasti Teidän ylhäisyytenne ymmärtävän, että minun on mahdoton keskeyttää käynnissä olevia sotilaallisia operaatioita ennen kuin joukkomme ovat saavuttaneet ne asemat, jotka käsitykseni mukaan tarjoavat meille tarvitsemamme turvallisuuden. Olisi valitettavaa, jos nämä Suomen suojaamiseksi suoritetut sotatoimet johtaisivat maani selkkaukseen Englannin kanssa, ja minua surettaisi suuresti, jos Englanti katsoisi olevansa velvollinen julistamaan Suomelle sodan. Olitte hyvin ystävällinen lähettäessänne minulle näinä raskaina päivinä henkilökohtaisen viestinne, jolle annan hyvin suuren arvon. 2. joulukuuta 1941."

      Missä hurmahenki?

      Poista
    6. HURMAHENKISYYS 11.11.1941
      Suomen virallisen vastauksen 11.11.1941 (Yhdysvalloille)
      Yhteydessa oli seuraavanlaista tekstia:
      Finland seeks to disarm its enemy (koko neukkujen
      Sotavoima siis...!?)
      ...and seize the enemy's offensive positions, including those
      Lying beyond the borders of 1939...
      Finland really ought to have taken these actions as long ago
      As 1939....

      Poista
  12. Eipa Mannerheimia aivan vitivalkoiseksi ehka kannata yrittaa pesta. On mielenkiintoinen suurmies hieman tahraisena tai laikkuisenakin.

    Tuosta kenialaisesta Mannerheimista en saa kiinni, mutta ugandalainen Stalin kylla minulle kavisi. Ugandassa kai on yritettu noudattaa Stalinin oppeja! Ja tietysti keskiafrikan tasavaltalainen Lenin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja olihan Marskilla tilannetajua tiukoissakin tilanteissa. --Kun hanen oma konkurssinsa oli sylissa kesalla 1944, Marski tarjoutui olemaan valmis jattamaan asemansa. (Helge Seppala: Taistelu Leningradista ja Suomi s. 253). Suurmies siis...

      Poista
  13. "Vihollisten surmaamista taistelutoimien yhteydessä sanotaan sodaksi. Vankien näännyttämisessä Mannerheim ei ollut mukana. Silloin vallassa olivat eri miehet, Saksan keisarikunnan tuella, siis noin kesäkuun alusta 1918."

    Juu, eihän se sopisi *Paasikiveä* syyttää, joka tuolloin johti hallitusta (senaattia).

    Mannerheimin aikana kyllä surmattiin myös tuhansia vankeja (tai ei otettu lainkaan vangiksi), jopa Tampereella missä hän oli asian kieltänyt.

    Tällaisesta joutui komentaja vastuuseen toisen maailmansodan aikana. Tietenkin vain hävinneellä puolella.

    Kannataa muistaa, että eivät punaisetkaan vastaavasta toiminnasta rangaiseeet. Molemmille osapuolille oli tärkeintä voittaa sota.

    Mannerheimin syyttely onkin kätevä tapaa väistää jokaisen yksilön oma vastuu.


    VastaaPoista
  14. Joku vanha hiihtäjäveteraani muisteli joskus 70-luvulla Holmenkollenin 50-luvun hiihtoja... "Mää olin ihan väsyny. Hiihrettiin nääs viittäkytä kilometriä. Eikä mustikkasopan syänti auttanu yhtään. Sit yks äijä, se oli meitin Hiihtoliiton äijiä, tyänsi mulle yhren pillerin. J-lauta kun mää hiihrin sen jälkeen lujaa! Saatana, mää en eres huomannu kun mää tulin maalin."

    VastaaPoista
  15. Minusta olisi aivan erinomaista jos mustaamakkaraa mainostettaisiin Mannerheimilla. Eli tämä neekeri istuisi Käthyn selässä kylmässä talvimaisemassa, maikuttaisi makkaraa ja toteaisi savonkielellä että "helevetin hyvvöö mustoomakkaraa".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JarMom, hyvä idea, mutta eihän Savossa syödä mustaa makkaraa, vaan Mansessa. Mitenköhän se sitten menis, se repliikki nääs?

      Poista
    2. Tyhmyyskään ei sinua pelasta, JärMöm; aaseistakin tehdään makkaraa.

      Poista
    3. Sitä paitsi savolainen (minä esmes) sanoo vaikka Treen kauppahallissa kovvoo ja iäneen: Suattaa se ollahin helevetin hyvvee mustoo makkarroo, vuan elekee nyt niitä imellyksiä (puolukkahillo) siihen mukkaan tunkeko! Pankeeten vaekka eri paperin mutkaan tae syökeeten ite.

      Poista
  16. Kesän 1918 vankileirien hirveään tilanteeseen puuttuivat myös ulkomaiden kuten Ruotsin ja Britannian poliitikot. Briteillä oli muutenkin sotilaallisia intressejä täälläpäin, Muurmannin legioona ja laivastoa Suomenlahdella. Suomen hallitusta pyydettiin hoitamaan vankileiriasia nopeasti parempaan kuntoon. Mannerheim oli varsin etäällä ainakin näistä brittiyhteyksistä.

    VastaaPoista
  17. Minä luen parastaikaa "Kekkosen takapiru - Kaarlo Hillilän uskomaton elämä" -kirjaa. Siinä tulee esiin (lähteitä täytyy uskoa!) miten hillitön kunnianhimo noita jätkiä, Kallea ja Urhoa, jo koulupoikina vaivasi.

    Joskus mietin - ellei minulla ole parempaa tekemistä - että mikä vitun vimma ihmisiä (lähinnä maskuliineja) vallankäytössä viehättää? Minulle tämmöinen on käsittämätöntä. (Olen saanut naisia muutenkin. Välillä niitä on ollut liikaakin, kuin perhosia. Kaikkia ei ehdi edes preparoida.) Poliitikoiltahan menee vapaa-aikakin pois. Arkena he istuu Arkadian mäellä. Ja joka viikonloppu heidän pitää selittää toreilla, turuilla ja ostoskeskuksien auloissa ihmisille - jotka heille sinällään ovat täysin yhdentekeviä - että "mää oon kamalan fiksu ihminen."

    Eihän tämä, voi Hyvänen Aika, ole mikään ihmisen funktio?

    VastaaPoista
  18. Paavo Rintala kirjoitti Sissiluutnantti -kirjassaan kuinka suomalaiset lotat oli "kansainvälistä kauppatavaraa" ja se suututti etenkin Suomen sota-aikaisen kenraalikunnan. Oesch:in johdolla kerättiin adressi ja kirjoitettiin lehtiin "lottakunnian" puolesta. Asiasta kertoo mm. Helge Seppälä kirjassaan Oesch, Suomen pelastaja.

    Paavo Rintala kertoo Sissiluutnantti -kirjassaan sivulla 46 näin: "Kuulkaas nyt hyvä neiti, ei Lotta-Svärd ole mikään supisuomalainen hahmo. Se on kansainvälistä lainatavaraa. Jokaisella maalla on ollut sotatilanteessa sotilasmuonittajia ja kaupustelijanaisia"

    Suomen Kuvalehti käsitteli numerossaan 7/86 lottien tekemisiä. Lottien mainetta oli häväisseet Paavo Rintala Sissiluutnantti -kirjassaan ja samaan loan heittoon syyllistyi Väinö Linnakin Tuntemattomassa sotilaassaan. Samaten molemmat elokuvat kyseisestä romaanista tekivät saman tempun. Alkuperäinen ruotsinkielinen versio Tuntemattomasta sotilaasta häpäisi Suomen Lottia vieläkin rajummin, näin ainakin kerrotaan.

    Luultavasti Rintala itse ei ollut saanut lotilta, eikä edes pikkulotiltakaan "sitä" ja oli hieman kitkerä... mutta Väinö Linna puoliso oli itse kuitenkin lottana! Tiettävästi Väinö ainakin sai...

    Huvittava yksitysikohta löytyy vuoden 1963 Kansa Taisteli -lehden viimeisestä numerosta 12. Siinä pahoitellaan kun numerossa 11 mainostettiin Paavo Rintalan Sissiluutnantti -kirjaa melkein puolella sivulla. Syy mainoksen pääsemiseen lehteen oli kuulemma monen erehdyksen summa tai jotain sinnepäin. No Otavan raha kelpasi lehdelle... vaikka toimituksen taholta kovasti pahoiteltiin tuota lottia halventaneen kirjan mainontaa tässä lehden numerossa 12.

    Helge Seppälä kertoo mainiossa kirjassaan, Karl Lennart Oesch Suomen pelastaja, Gummerus 1998, sivulla 222-223, kuinka eläkkeellä olevat kenraalit tekivät Rintalan Sissiluutnantin ilmestymisen jälkeen 26.11.1963 julkisen valittelun Otavan johtokunnalle tuollaisesta häväisystä. Allekirjoittajina oli useimmat elossa olevat sota-ajan kenraalit. Karl Lennart Oesch oli tuolloin Kansa Taisteli -lehden päätoimittajana.

    Kirjassa Suomen lotat, Lukkarinen Vilho, WSOY, 1981 -kerrotaan lotista ja heidän tekemisistään.

    Naiset kertovat sodasta, toimittanut Mirja Hakko, rintamanaisten Liitto r.y. 1988.

    Kirjan sivut 221-222 kertoo mihin lotat pystyivät kun miehet pelkäsi. Siinä sai JR 8:n Linnakin lämpimän ruokansa kun lotta, Aino Meriläinen, os. Ihatsu, ajoi hevosella soppakuormansa linjojen välistä aivan etulinjaan saakka omien ja vihollisten äimistellessä hurjaa menoa. Miehet kieltäytyivät sitä ajureissua tekemästä.

    Toinen hyvä kirja on tämä: Maija-Liisa Bäckström Fanni Luukkonen, Lottajohtaja, Otava 1994, 2.p

    Sotasavotta - Korsuelämää 1939-1944 -kirjassa on oikein oma lukunsa tuolle asialle.

    Nyman Aarre - Salminen Esko - Vento Urpo Sotasavotta - Korsuelämää 1939-1944
    Otava, 1974-75, 384 s., painos: 1-2
    Seppälä Helge: Oesch Suomen pelastaja, Gummerus, 1998, 272 s., 1. painos
    Rintala Paavo: Sissiluutnantti, Otava, 1963, 1. painos. Vuonna 1982 näyttää kirjasta olleen jo 11. painos menossa... roska myy!


    VastaaPoista
  19. "Meillä ei ole sellaista areenaa – tämä blogi ei ole kovin monien tuntema – jossa toisteltaisiin, että kun hovioikeus on tuominnut jonkun syyllisenä, niin erittäin todennäköisesti mummo, mannerheim ja eläkkeellä oleva talonmies tulisi samaan tulokseen lukemalla läpi samat muutamat tuhannet sivut pöytäkirjaa kuin hovioikeuskin, tai istumalla kärpäsinä katossa kuuntelemassa."

    Arvon blogistin mielipiteeseen voisi ehkä yhtyä, jos suomalaiset oikeusistuimet osaisivat kirjoittaa tuomioilleen kunnolliset perustelut. Toinen lakimiesblogistimme, professori Virolainen, on esimerkeillään tehnyt rivikansalaiselle täysin selväksi sen, että työjärjestys näyttäisi olevan se, että ensin päätetään tuomio ja sitten valitaan jutussa esiintyneistä ja jopa sen ulkopuolisista seikoista perusteluiksi ne, jotka puoltavat valittua tuomiota.
    Tämä on ainoa mielekäs johtopäätös, sillä erilaiset tulkinnat, mikäli niitä vaivaudutaan esittämään, kumotaan olkiukkoargumentaatiolla ja seikat, jotka eivät tuomion pohjaksi sovi, jätetään sopivasti pois. Perusoikeudet ja perustuslakitulkinta hoidetaan perustelemattomalla maininnalla siitä, etteivät ne juuri tässä tapauksessa päde.

    VastaaPoista
  20. "...nyt on aika riisua Mannerheim koristeista ja katsoa häntä kenialaisittain."

    Tehkäämme me siis vastavuoroisesti elokuva Jomo Keniyttasta, pääosan esittäjänä joku timo soini -habituksen omaava valkoinen mies.

    Vakavasti puhuen, kyse oli ilmeisestä vedätyksestä tyyppiä Uralin perhonen, jossa tehtiin "elokuva" 20.000 euron budjetilla - maksamien pääosan esittäjälle peräti 800 euron ruhtinaallinen palkkio - mutta käytettiin 300.000 euroa making-dokumentin tekoon. Lopputulos: tekijätiimi sai lomailla useita kuukausi Keniassa YLE:n piikkiin, "ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisin saanut olla mukana".

    Johtopäätös: ei se ole hullu joka pyytää vaan se, joka antaa, tässä tapauksessa vastaava YLE:n johtaja.

    VastaaPoista
  21. "Vihollisten surmaamista taistelutoimien yhteydessä sanotaan sodaksi. Vankien näännyttämisessä Mannerheim ei ollut mukana."

    Sen sijaan hän oli vastuussa noiden välillä heti sotatoimien yhteydessä tehdyistä jo antautuneiden "arkkibuseerauksista" (ampumisista). Muistaakseni oli jokin käskykin, johon tuo toiminta perustettiin. Toki sejossain vaiheessa myös kiellettiinkin.

    VastaaPoista
  22. "kun hovioikeus on tuominnut jonkun syyllisenä, niin erittäin todennäköisesti mummo, mannerheim ja eläkkeellä oleva talonmies tulisi samaan tulokseen lukemalla läpi samat muutamat tuhannet sivut pöytäkirjaa kuin hovioikeuskin, tai istumalla kärpäsinä katossa kuuntelemassa."

    Kyllä nämä ulkopuolisetkin tulisivat. JK:n viittamat henkilöt ovat kuitenkin olleet asianosaisia, yleensä tuomittuja. Ihmisissä näyttää nykyään lisääntyvän se ominaisuus, että sen sijaan, että otettaisiin vastuu omista virheistä ja rikoksista - ja jopa kaduttaisiin niitä -, itsepintaisesti kiistetään kaikki vastoin selviä todisteita.

    Pitäis varmaan mennä Maon aikaiseen rikos"prosessiin", jossa vastaaja tuotiin lentokoneasennossa kansanjoukkojen haukuttavaksi. Jos teki riittävän itsekritiikin, saattoi jopa säilyä hengissä.

    VastaaPoista
  23. Arvelen ja olen saanut vinkkiäkin, että kyseessä on taiteellinen provokaatio ja siitä tehtävä tutkimus, jossa meidän suomalaisten "pyhintä miestä" pilkataan ja pyritään siis selvittämään, missä määrin provosoidumme. Ryntäämmekö palopommein YLE:n päämajalle, Kenian lähetystöön (?) tahi muihin tuotantopuolen toimitiloihin. Kirjoitammeko tuotuneena yleisönosastoihin tai blogeihin (kuten mestarimme Kemppi!), vai toimimmeko toisen suuren (kooltaan!) valtiomiehemme näppärän ohjeen mukaan: "Kun provosoidaan, ei pidä provosoitua!"
    pekka s-to.

    VastaaPoista
  24. Nykyisin pidän Mannerheimiä lähinnä III-luokan venäläisenä runkkarina. Hän olisi ansainnut kuolemantuomion useampaan kertaan, alkaen maanpetoksesta.

    1. Yhteydenpito viholliseen, Churchilliin, sodan aikana. Kuolemantuomio.
    2. Päätös pysäyttää eteneminen ja osallistumattomuus Leningradin piiritykseen. Kuolemantuomio.
    3. Sota saksalaisia vastaan. Kuolemantuomio.
    4. Ei saattanut Vapaussotaa loppuun asti. Punikit alkoivat aukoa päätään jo 1919. Kuolemantuomio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh huh,

      mikäs sulle on oikein tullut JarMom?

      Ei kai Mannerheim mikään diktaattori ollut?

      Poista
    2. Runkkarin löydät, kun katsot peiliin

      Poista
    3. JarMömm veti isot linjat yhteen! B ravo!

      Poista
    4. Irrottautuminen natseista, ikuinen elämä (ja kunnia),
      näin ei myöskään sotasyyllinen.

      Poista
    5. Se oikea kysymys kuuluukin, että miksei Mannerheimia vaadittu sotasyyllistuomiolle. Miksi venäläiset ja suomalaiset kommunistit vihasivat yli kaiken Tanneria, ainoata puolustajaansa 30-luvulta, mutta päästivät Murha-Kustaan kuin koiran veräjästä?

      Toinen kysymys on sitten se, että miksi samat tahot luottivat niin paljon Paasikiveen? Arvioivatko he tämän luonteen väärin? Niin tai näin – luonnevikaiset ovat isänmaalleen arvokkaita.

      Poista
    6. Kun näitä murhanhimoisia kommentaareja on vuosien saatossa tullut jo läjittäin, niin kerropa vaihteeksi edes yksi peruste miksei sinun paikkasi olisi teloitusjoukkueen edessä?

      Poista
    7. Murhanhimoisia kommentteja...??
      Missa niita on, leikinlaskultahan tama vaikuttaa.
      Taitaa olla lukijan apparraatti, joka sanelee naita
      tuntemuksia? -- Onko ollut pipo tiukassa, ja onko vielakin?
      Loysaa jo!

      Poista
    8. Murhanhimoisia kommentteja? Murha ja siihen liittyvä himo ovat eri asioita kuin mistä nyt on puhe.
      Olen ehdoton kuolemantuomion kannattaja.
      Jos yhteiskunta hyväksyy abortit ja esimerkiksi vanhushoidon priorisoinnin, on sen hyväksyttävä myös kuolemantuomiot. Muu on pelleilyä ja saivartelua.

      Poista
    9. Kuolemantuomio on tuomitulle liian helppoa.
      Kyllä kiduttaa pitäisi (ainakin ensin) ja kunnolla.

      Poista
  25. Hieman historiaa ja sota- sellaistakin lueskelleena amatöörinä aina silloin-tällöin olen tullut miettineeksi mihin perustuu Mannerheimin ylenmääräinen kunnioitus ja ihailu. Sotilaathan tekivät yhdessä sen, mitä rinatamilla tehtiin. Marskin rasitukseksi voitaneen lukea monenlaisia asioita, kuten venäläisten suurhyökkäykseen huono valmistautuminen, päämajan kummalliset henkilösuhteet, poukkoileva suhtautuminen saksalaisiin jne.
    Ettei vain ole kysymys siitä, että perusteellisesta tasa-arvoisuudestamme huolimatta täällä on aina kaivattu ylvästä esikuvaa, komeaa erehtymätöntä hahmoa joka nousee päätään muita ylemmäs.
    Luoja varjelkoon, ja anteeksi kaikki savolaiset: ajatelkaapa Ylipäällikkönä kuvitteellista Jahvetti Tuppuraista, pituus 168 cm, painoa 100 kg, leveätä savonkieltä haastava kaikki maailman sota-akatemiat priimuksena käynyt soturi.
    Olisiko hän Mannerheimin asemassa nyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin,etta pappa Laatikainenko? Kuinkahan paljon lisaa olisi tullut viattomien poikien kaatumisia huolimattomuuden, valinpitamattomyyden, ymmartamattomyyden ja ryyppy- seka naimareissujen vuoksi?
      Olis tainnut Suomesta tulla neukkutasavalta!

      Poista
  26. Kyllähän se saattaa olla niin, ettei Mannerheimin maine minun kommenteistani liikahda suuntaan tai toiseen, mutta lusikkani pistän tähän soppaan.
    On varmaankin melko turhaa lähteä siitä ajatuksesta, että hän olisi erityisesti vastuussa punaisten joukkoteloituksista, mutta samalla tavalla lienee kohtuullista olettaa, että hänen asemassaan on ollut tietoisuutta, osallisuutta ja vastuutakin.
    Eikä se mitenkään vie häneltä suuren miehen asemaa. Ei suurimmatkaan sankarit ihan puhtoisia koskaan ole, ihmisiä lienevät.

    VastaaPoista
  27. Eiköhän se ole niin, että ilman Mannerheimia kommunistit olisivat olleet Suomessakin vallassa 70 vuotta ja lähettäneet vastustajansa vankileirien saaristoihin? Kuinkahan monta sataa tuhatta suomalaista olisi kuollut silloin?

    Monet suomalaiset vihaavat edelleen Mannerheimia, mutta me muut olemme kiitollisia hänelle vapaudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos Mannerheim ei olisi ollut päällikkönä, siinä olisi ollut joku toinen. Valkoisten voitto oli itsestäänselvyys, kun kerta venäläiset eivät olleet mukana. Kaikille johtajille kelpaa kiitos menestyksestä, kun taas vastoinkäymiset johtuvat onnettomista olosuhteista tai jonkun muun hölmöilystä.

      Poista
  28. Hannu puhuu ...mutta sota-aikoihin sijoittuvissa romaaneissa.

    Tai voittehan, menkääpä nyt la saunaan muina miehinä kuulostelemaan kontekstissa, mitä mainesanoja on menossa, tai älkää, ette kestä kuitenkaan.

    VastaaPoista
  29. 1. JarMom herjaa minua. Kuolemantuomio. 2. Ja ihmisiä. 35 vuotta ehdonalaista.

    VastaaPoista
  30. Minusta Donnerin Mannerheim elokuva oli onnistunut. Mannerheim oli aristokraatti, joka olosuhteiden pakosta joutui 50-v. sopeutumaan tasavaltaiseen hallintoon.
    Kerrotaan ettei hän koskaan suuttunut palvelijoilleen tai n.s tavalliselle ihmiselle. Se olisi ollut hänelle yhtä mieletöntä kuin suuttua eläimelle.

    VastaaPoista
  31. Nykyisin pidän JarMomia lähinnä runkkarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Verho on vedetty syrjään.

      Poista
  32. "Historia opettaa miten sitä pitää väärentää." Stanislaw Jerzy Lec

    VastaaPoista
  33. Luin Hesarista Mustan Mannerheimin idean ja sehän on loistava: isoisä kertoo lastenlapsilleen kaukaisen maan myyttisestä sankarista ja lapset näkevät sen omalla tavallaan, omaan ympäristöönsä sijoittaen. Nerokasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on Tapsa.
      Eiköhän Mannerhein ole maallisen kunniansa ja taivaalliset kannuksensa ansainnut, jolloin kaikki älyttömimätkin vihapuheet häntä kohtaan pitäisi osata torjua vaikenemalla. Mielenkiintoista, mielenkiintoista. Aamen ja runkatkaamme.

      Poista
    2. Ja saakaa rakkoja käsiinne !

      Poista
  34. Ingmar Bergmanin eräässä elokuvassa palvelusväki vaihdettiin johtotehtäviin ja isännät palvelusväkeen. No, ne lähes tappoivat toisensa uudessa toimenkuvassaan.

    VastaaPoista