Sivun näyttöjä yhteensä

11. syyskuuta 2012

Lue lapselle ja aikuiselle




 Kaunokirjallisuutemme alkaa poikien lukemisvaikeuksilla. Yksi kielemme koruista, ”Timon laulu” (”Makeasti oravainen makaa sammalvuoteellansa”), on tilanteesta, jossa seitsemän nuorta miestä on elämänsä pelottavimman koettelemuksen edessä, matkalla lukkarin luokse oppiakseen lukeminen, sillä muuten ei onnistu edes naimisiin meno.

Asiasta on romaanissa kuvauskin, Jaakkolan Paavosta lukukinkereillä:

Pisti mar' pappi hänen pöydän alle istumaan kuin ukulin, ja tämän näki hänen korea ja nuori morsiamensa lukutuvan porstuvasta, näki ja pyörtyi tyttö-rääsy, kiikahti kynnykselle nurin kuin hanhenpoikanen. Se oli paha leikki; sen perästä rupesi Paavo juomaan kuin mies, sai rukkaset morsiameltansa kuin mies, ja joi vielä uhkeammin, ja viheljäisenä hevosnylkyrinä kuoli hän viimein. Se oli loppu korean Paavon, jolla ei suinkaan ollut huono pää, ei totisesti, vaan olipa hän viisaimpia, vikkelimpiä nuoria miehiä, mutta nurjana, nurjana oli vieras-äiti tyrkännyt kirjan hänen kouraansa alusta alkain, ja siitäpä lukupäivä hänelle tuli kauhistuksen päiväksi.

Eikö ole mainiota, että koko kohtalonkysymys on tuossa, muutamassa lauseessa.  ”Vieras-äiti” on äitipuoli ja ”ukuli” on pöllö.

EU:n asiantuntijaryhmä listaa tavalliset väärinkäsitykset ja vastaa niihin.

”Heikkoa lukutaitoa esiintyy kehitysmaissa, ei Euroopassa.” Väärin. Noin yksi viidesosa eurooppalaisista on vailla sellaista lukutaitoa, jota menestyminen yhteiskunnassa edellyttäisi.

”Heikko lukutaito on maahanmuuttajien mukanaan tuoma ongelma.” Väärin. Valtava enemmistö tuosta ongelmasta kärsivistä on syntynyt Euroopassa ja puhuu asuinmaansa kieltä ja siis opetuskieltä äidinkielenään.

”Heikko lukutaito on syrjäytyneiden ongelma.” Väärin. Useimmat lukuvaikeuksista kärsivistä ovat työssä.

”Jotkut ihmiset eivät kerta kaikkiaan opi lukemaan ja kirjoittamaan.” Väärin. Lähes kaikki oppivat, jos saavat asianmukaista tukea ja ohjausta. Ulkopuolelle jäävät vain syvistä kognitiivisista vammoista kärsivät. (Viimeksi mainittu tarkoittaa mm. vaikeita kehitysvammoja.)

”Luku- ja kirjoitustaidon opettaminen kuuluu kouluille.” Väärin. Toimijoita on paljon kodeista läheisiin ja myöhemmin työnantajiin, jotka voivat hyötyä suuresti edistämällä lukemisen taitoja.

”Lukihäiriö on parantumaton vika.” Väärin. Lukemisen taitojen kehittymisellä ei ole standardeja. Kun ihmisen omat lukemisen ongelmat on tunnistettu, häntä voidaan useimmiten myös auttaa.

”Ponnistelevan lukijan auttaminen on liian hidasta ja kallista.” Väärin. Tuloksekas auttaminen on nopeaa ja erittäin kustannustehokasta.

”Vanhemmilla ei ole lapsen ensimmäisten ikävuosien jälkeen mahdollisuutta vaikuttaa hänen lukemiseensa.” Väärin. Vanhempien vaikutus on erittäin suuri ja ohjelmat, joilla parannetaan vanhempien taitoja tässä asiassa, tuottavat hyvin tulosta.

”Ala-asteen jälkeen luku- ja kirjoitustaitoon ei voi enää vaikuttaa.” Väärin. Erittäin monien taidot ovat yläasteelle siirryttäessä riittämättömät. Asiantunteva tuki auttaa.

Yhteenveto: kotona, koulussa, työpaikalla pitäisi olla kirjoja. Jaska Jokusen pikkusisko on oikeassa. Läksyt tarttuvat mieleen – ja kirjat vaikuttavat – kun niitä pitää tyynyn alla.

Yhteenveto 2 – uudenaikaiset koulushoppaajat, jotka hakevat lapselleen hienoa koulua, jossa ei ole toiskielisiä eikä vaikeasti lukevia, saavat todennäköisesti pitkän nenän. On hirveä sääli, että uhri on silloinkin lapsi. Vanhemmat panevat joka tapauksessa asian koulun ja yhteiskunnan syyksi.

37 kommenttia:

  1. Olen kai vähän "outo". Lukiessani vapaa-aikana näen kaiken kuin elokuvassa, ihmiset, värit, mekein haistan "tuoksut".
    Ehkä se on vastapaino työelämälle, jossa täytyy ymmärtää lukemansa, ja soveltaa sitä vielä käytäntöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä on sitten ainakin kaksi "outoa", kun minulla on tuo sama "vika", hyvä kirja kulkee mielessä tarinan edetessä kuin värillinen elokuva. Asiatekstiä lukiessa näkyy vain mustavalkoista "lumisadetta" :)

      Poista
    2. Et suinkaan ole outo, olet saavuttanut sujuvan (kaunokirjallisuuden) lukutason, jolloin "näkee" lukemansa kuvina. Jos useimmat pojat saavuttaisivat sen tason, elokuvien, videoiden ja tietokonepelien arvostus laskisi ja kirjojen nousisi. Valitettavasti se edellyttää tiettyä, aika suurta määrää lukemista, joka on aluksi kuin JK:n Kivisitaatin kuvaamaa tervanjuontia.

      Poista
    3. Täällä ilmoittautuu myös yksi outo lisää. Suurin haitta "näkemiselle" on se, että kun joku lukemani kirja filmatisoidaan, aika harvoin henkilöhahmot ovat "näkemäni" mukaiset. Olen perheen harmiksi muutaman kerran lähtenyt kesken elokuvan pois, koska olen lähes raivostunut "väärästä" tulkinnasta lukemani kirjan ja filmin välillä. Mutta sama toimii tietenkin myös toisinpäin: kun olen nähnyt filmin ennen itse teoksen lukemista, filmin henkilöt näkyvät kirjan tapahtumissa - välillä tämä aiheuttaa sitten pettymyksen itse kirjan osalta. Jälkimmäisestä hyvänä esimerkkinä on Tom Hanksin roolisuoritus Forrest Gumppina sekä Winston Groomin alkuperäinen teksti. En voi kuin ihmetellä miten niin heikosta kirjasta saatiin aikaiseksi niin loistava elokuva.

      Poista
  2. Työskentelin opetuksen parissa aika kauan ja totesin, että ihmisten välillä on valtavia lahjakkuuseroja, paljon paljon suurempia kuin yleisesti myönnetään. Joku oppii puolesta sanasta sen mitä joku toinen ei opi vaikka puhuisit enkeleiden kielellä, no silloin nimenomaan ei, koska jotkut eivät muistaneet viittä sanaa pitempää lausetta loppuun asti, oli se millä kielellä tahansa. Kemppisen ajatukset ovat hyviä, mutta sittenkin, monissa töissä ei juurikaan tarvita hyvää luku- tai kirjoitustaitoa, luokkaa romaanin lukeminen lukemastaan hurmautuen tai romaanin kirjoittaminen. Minusta parhaiten oppilaistani, jotka olivat enimmäkseen poikia, ovat menestyneet elämässään ne, joilla on hyvät sosiaaliset taidot. Hymyilevä, ystävällinen, siisti mies löytää fiksun naisen nopeasti, työnkin. Kohta hänellä on joka pojan unelma, ajokortti, auto työ ja perhe.
    Oppimisen ilosta vertaansa vailla oleva kuvaus on Jouko Turkan Seitsemässä veljeksessä. Veljesten elämä muuttui, kun he omasta halustaan ja omalla tavallaan pääsivät oppimaan lukutaitoa. Siis oma halu. Kukapa ei haluaisi oppia, mutta eri asia on, mitä ja millä tavalla. Pakkoruåtsi on uskomaton juttu. Kyllä sitä joskus ihmetellään, että miten sellainen typeryys jatkui niinkin kauan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten on vielä eri muistityypit (näkö-, kuulo- ja kinesteettinen muistityyppi), jotka tarvitsisivat oman opetustavan. Voi esim. sitä onnetonta näkömuistista, joka joutuu vieraan kielen opetukseen tavalla, joka sopii kuulomuistisille. Näkömuistinen henkilö voi juuri olla sellainen, joka "eivät muistaneet viittä sanaa pitempää lausetta loppuun asti".

      Poista
  3. Uskon esimerkkiin. Jos kotona luetaan, vaikka sarjakuvia, on vaikeaa olla lukematta. Valitettavasti lukeminen ei aina ole hyväksi. Jo kansakoulussa, tuohon aikaan kirjastot olivat vielä korttikannassa, (tosi on) tuli noita kortteja täytettyä turhankin tiuhaan. Isäni joskus sanoi jotta jos olisin lukenut koulukirjoja samaan tahtiin niin missäs sitä visitkaan olla. Tosin isä oli minulle lukuesimerkki ja monesti luimme samoja kirjoja.
    Lukeminen kannattaa.

    VastaaPoista
  4. Aku Ankoilla ja vintin vanhoilla Valituilla Paloilla opettelin lukemaan enemmän kuin koulussa opetettiin. Ja kirjastoautosta lisää.

    Äidinkielentunteja tai kirjastoja pitäisi tai olisi pitänyt terästää romaanien ohella/sijasta mopojen ja tietokoneiden huoltokirjoilla ja..


    MrrKAT

    VastaaPoista
  5. Suomessa kuten muuallakin suurimmat vaikeudet lukemisessa on maahanmuuttajalapsilla (ja toki aikuisilla). Erityisesti pojilla on ongelmia ja erityisesti kouluissa, joissa suomenkieliset ovat vähemmistönä tai vain niukkana enemmistönä.

    Asian oikea tila on raportissa kätketty suhteellisen ovelasti: valtaosa lukihäiriöisistä todellakin kokevat vaikeuksia äidinkielessään. Mutta toki vaikeudet luetun ymmärtämisessä ovat vielä tyypillisempiä vieraassa kielessä. Tässä ei tietenkään ole mitään ristiriitaa: "äidinkielisiä koululaisia" nyt vain on moninkertaisesti muunkielisiin verrattuna.

    Tämän luonnollistakin luonnollisemman asiantilan eli sen, että vierasta kieltä on säännönmukaisesti vaikeampi ymmärtää kuin omaa, pitäisi olla itse asiassa koulukeskustelujen keskiössä. "Koulushoppaaminen" on nykyjärjestelmässä liian kannattavaa eli hyödyllistä jälkikasvulle (ei pelkästään Suomessa vaan kaikkialla Euroopassa, missä mamuja on paljon). Olisi ensiarvoisen tärkeää keksiä keinoja tehdä siitä vähemmän hyödyllistä, muuten meillä on ihan samanlaiset slummit kuin niin monessa muussa maassa Ruotsista Ranskan kautta vaikkapa Yhdysvaltoihin. Tiedetään nimittäin, että juuri koulun tason heikkeneminen maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrän kasvaessa yli 40 prosenttiin laukaisee kantaväestön joukkomuuton lähiöstä tai kaupunginosasta.

    Jonkin verran onkin ollut puhetta koululaisten pakkosiirroista koulujen välillä. Ajatus on periaatteessa hyvä, mutta tulee kaatumaan vanhempien vastustukseen kuten muissa maissa on tapahtunut. Vanhemmille on omien lasten koulumenestys tärkeämpää kuin muiden lapsiin ja yhteiskuntaan pidemmällä tähtäimellä vaikuttava slummiutuminen.

    Onko vain nostettava kädet pystyyn?

    VastaaPoista
  6. Helppo yhtyä kaikkeen muuhun paitsi loppukappaleeseen, joten siitä pieni kommentti:

    "Koulushoppailu" on vain yksi vääjäämätön white flightin muoto, jolla vastuulliset vanhemmat koettavat saada lastensa lähtökohdat normaalitasolle. Ei pyritä "hienoihin" kouluihin, vaan toimiva riittää.

    VastaaPoista
  7. Kemppisellä on melkoinen putki: saha, kirves, hevonen ja kirja. Suomalaisilla on lukutaidossa sellainen perinne, että olemme mekin "kirjan kansaa" (juutalaiset olivat kai ensimmäinen kansa, joka pyrki yleiseen lukutaitoon?).

    Osuutensa on edelläkävijäonnella. Agricola aloitti mehukkaan kirjakielen perinteen. Seitsemän veljeksen kieli on yhä todellista sanataikuutta, kuten kinkerinäytteestäkin ilmenee.

    Lapsena sai lukea hyvää, innostavaa suomea lastenkirjoista, erinomaisista käännöksistäkin, Aku Ankkaa ja Tinttiä unohtamatta. Ensimmäinen elokuva, jonka näin, oli LUMIKKI JA SEITSEMÄN KÄÄPIÖTÄ. Se oli vuoden 1962 uusintakierroksella tietääkseni ensimmäinen elokuva, jonka dialogi oli suomeksi dubattu, Lumikkina Eeva-Kaarina Volanen. Aiemmin Disney-animaatiot oli vain tekstitetty. Ulkomaisia dokumenttielokuvia (HILJAINEN MAAILMA) ja elokuvien selostusosuuksia (MATKUSTAJA) oli puhuttu suomeksi ennenkin mutta ei tietääkseni dialogia. Venäläisistä en ole varma.

    Elokuvateatterielokuvien dubbaaminen oli Suomessa harvinaista 1990-luvulle asti. Silloin alettiin ensi kertaa dubata suomeksi myös näyteltyjä koko perheen elokuvia (tässäkin venäläiset ovat voineet olla edellä). Nykyään elokuvia, jotka on tarkoitettu myös pienille lapsille, dubataan yleisesti. Dubbauksen arvo säilyy dvd:llä, mutta silloin katsoja voi valita myös alkukielisen ääniraidan.

    Television puolella Suomessa oli usean vuosikymmenen ajan maailman parhaisiin kuuluva elokuvatarjonta, ja myös siksi, että elokuvat esitettiin alkukielisinä ja korkeatasoisesti tekstitettyinä. Asiassa onkin kaksi osuutta: että ohjelma on tekstitetty ja että kieli on hyvää.

    In memoriam Annikki Suni, joka toimi pitkään myös televisiokääntäjänä. Hänen mentorinsa televisiossa oli Regina Mörner eli Regina Linnanheimo.

    VastaaPoista
  8. Netti vie liikaa lasten (poikien?) ajasta. Netti on pandoran lipas, on niin paljon helpompi klikkailla kuin käännellä sivuja ja syventyä.Tiedän teinipojan joka ei suostu lukemaan kirjoja vaikka isä on luvannut 20e joka kirjasta.Poika saisi itse valita kirjat.Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta, ei edes rahan voimalla.

    VastaaPoista
  9. En suosittelisi sekoittamaan kenenkään päätä, vielä enempää, ainakaan kaunokirjallisuudella. On hyvä, että on ihmisiä jotka eivät lue. Ihailen heitä. Tuntuu, että he tietävät tästä maailmasta jotain enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselle kirjat ovat antaneet paljon.Vaikea uskoa että jos en olisi lukenut kirjoja ymmärtäisin maailmasta enemmän.Pikemminkin päinvastoin.Haavikkoko sanoi: "jos ei ole rahaa on luettava kirjoja"

      Poista
    2. "On hyvä, että on ihmisiä jotka eivät lue. Ihailen heitä. Tuntuu, että he tietävät tästä maailmasta jotain enemmän."

      Kiitos! Tämä lämmittää sydäntä, kuten Wittgensteinin toteamus, että filosofian lukeminen heikentää omaa ajattelua.

      Poista
    3. Luulenpa, ettei lukeminen ole ainoa tapa ymmärtää maailmaa. Kokeminen on ainakin konkreettinen tapa. Sitä paitsi miksi tätä maailmaa pitäisi yrittää ymmärtää? Eikö riitä, että ymmärtää oman maailmansa?

      Poista
    4. "Eikö riitä, että ymmärtää oman maailmansa?"

      Riittää

      nimim. Breivik

      Poista
    5. Mutta jos lukee ja elää niin että kokee esim. tyyliin "viini,laulu ja naiset" niin eikö silloin ymmärrä enemmän.Tietysti jos lukeminen kärjistetään johonkin pölyiseen proffaan niin silloin voidaan ehkä sanoa ettei ymmärrä kovin laajaalaisesti.Mutta jos rypee oikein kunnolla synnissä (mitä en suosittele) ja lukee muina aikoina laajasti ja vielä Jumalaa hapuillen niin silloin ymmärrys lisääntyy.Dostojevski ja Tolstoi tästä jonkinlaisina esimerkkeinä.

      Poista
  10. Lapsena en olisi muuta tehnytkään kuin lukenut. Isäukon mielestä kuitenkin olisi pitänyt vaan tehdä töitä. Koulussa eivät sitten enää oppikirjat kiinnostaneet. Nyt eläkkeellä luen paljon ja lukisin enemmänkin, ellei vaimo patistaisi töihin. Toivottavasti taivaassa (vast.) on iso kirjasto, mukava lukutuoli ja lukulampussa riittävästi tehoa.

    VastaaPoista
  11. Tiedot Saksasta kertovat, että muslimipojilla on oppimisongelma, harva oppii lukemaan/laskemaan, saa todistusta, jolla taasen pääsisi kouluun/töihin... Ja ongelma lähtee siitä kun sielläkin opettajat ovat naisia. Kunnon muslimipoika ei naista tottele.

    VastaaPoista
  12. Tuota aihetta ei voi liiaksi painottaa, koska kuten JK eilen jo totesi ruumillisen ja muun suorittaman työn määrä on Suomessa tulevaisuudessa radikaalisti vähentymässä. Jos ei ole sujuvaa toiminnallista lukutaitoa, on kovasti vaarassa syrjäytyä. Tämä koskee suurta osaa pojista, mikä näkyy jo lukioiden sukupuolijakautumissa.

    USA:sa tilanne lienee vielä huonompi. Turhaan ei George Bushin puoliso Laura tukenut lukutaitokampanioita, taisipa George itsekin olla 11/9 jossain koululuokassa kun pamahti....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "taisipa George itsekin olla 11/9 jossain koululuokassa kun pamahti...." Opettelemassa lukemaan?

      Poista
  13. "Vanhempien vaikutus on erittäin suuri"

    Itse asiassa tämä on keskeinen ongelma siitä syystä, että syrjäytyminen ja vastaavasti menestys ja koulutus alkavat kasvavassa määrin periytyä: toimeentulotukea aletaan saadaan kolmannessa polvessa ja vastaavasti vanhempien koulutus ennustaa korkeakouluihin pääsemistä. Suuri "luokkaretki" 1960-70 luvuilta alkaa olla ohi.

    Vaan kumpi on lopullinen syy, syrjäytyminen vai huono lukutaito?

    VastaaPoista
  14. Ad Hube
    Vasta peruskoulu toi mukanaan "pakkoruotsin" opiskelun, -tai oppimattomuuden. Oppikouluun ei ollut pakko pyrkiä, kansakoulu riitti oppivelvollisuuden täyttymiseksi. Surullista on, että pakko on tehnyt kielestä monen nuoren inhokin. Se on sääli, on hyödyllistä ja mukavaa osata ruotsia. Nykymaailmassa englanninkielen taito ei ole meriitti, sitä on vaan pakko osata, jos aikoo pärjätä. Oikein hyvin menestyäkseen pitää osata muitakin kieliä.
    Pekka T.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkoruotsi on /C:stä ja syvältä sieltä
      En ole nuori, vaan seniori

      Poista
    2. Suomeksi olen jo oppinut lukemaan ja nautin siitä. Kaunostakin. Tilaan ja luen, väkisin ja halulla, painettua Ny Tid -lehteä. On se tuo (suomen)ruotsalainen ajattelu- ja asennoitumistapa kukonaskeleen suomalaista edellä. Kiitos vanhalle oppikoululle, että saimme kunnon perusopetuksen myös ruotsin lukemiseen. Seniori tässäkin eli vanha ukko.

      Poista
    3. Niinpä...toiselle se on pakkoruotsi ja toiselle tilaisuus opetella uutta kieltä.

      Itse kävin kansakoulun ja kuuluin onnettomuudekseni viimeiseen ikäluokkaan,jolle ei vieraita kieliä opetettu. Ammattillinen koulutus paikkasi vajeen: sain alkeet venäjästä, saksasta, ruotsista ja englannista. Mikään niistä ei tuntunut pakolta, vaikka koulupäivä venyikin täydeksi, paljon täydemmäksi kuin muilla.

      Kyllä perheen lukutottumuksilla on suuri merkitys, mutta myös yksilön mieltymykset ovat ratkaisevassa asemassa. Jos ei pidä lukemisesta, vaan on enemmän tekijä/toimija, tuntee olevansa ns. pakkoruotsissa monen lukuaineen kohdalla.

      Nykyisin tarvitaan silti tekijöitä/toimijoita, mutta lähes jokaisen ammatin koulutus on täytetty lukuaineilla ja kielillä. Myönnän, että niitä menestyvä ammattimies saattaa tarvita, mutta tosiasia on edelleen, etteivät kaikki ammattilaisetkaan niitä tarvitse. Ns. työpajat pullistelevat fiksuja nuoria miehiä, jotka osaavat korjata mopot, tietokoneet yms. tai rakentavat näppärästi jätekatoksen. Heistä ei tule alansa huippuja, mutta he pystyisivät silti tekemään monta asiaa ihan hyvin, jos työparina olisi se koulutettu ammattimies. Apumiesten työt eivät ole kokonaan loppuneet, mutta tarpeeksi tekemiselle painottuvaa, lyhyttä ja toimivaa koulutusta ei ole kukaan nähnyt tarpeelliseksi tehdä - vielä.

      Poista
  15. Toteanpa vielä sen, että Suomessa tulee olemaan jatkossakin paljon ammatteja, joissa lukutaito on sivuseikka, kunhan nyt edes hiukan ymmärtää. Puolalaiset putkimiehet pärjäävät vaikka eivät osaisia sanaakaan Suomea. Siksi kouluissa ei pitäisi niin kauheasti panostaa lukutaitoon. Tärkeämpää olisi syrjäyutymisriskisten kohdalla tarjota sellaisia elämyksiä, joista he saavat kiksejä, olisi sitten kyse vaikka mopon virittämisestä. Kyllä lukutaito siinä ohessa kohenee, kun lukemisen välttämättömyys valkenee itselle tärkeän asian kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä koulussa pitäisi kiksien sijasta opettaa, että aikuisen elämä ei ole mikään lepokoti, jossa tehdään aina vain mikä hyvältä tuntuu, vaan paikka, missä onni tulee vasta raadannan ja vaivan kautta, sitä enemmän mitä pienemmät lähtöresurssit on.

      Syrjäytymisvaarassa olevilla parasta alkukoulutusta olisi sulkeisharjoitusta pari tuntia joka aamu mahdollisimman tiukan aliupseerityypin johdolla. Sen jälkeen maistuisi lukeminen ja kaikki muukin ei-kiva, mutta hyödyllinen taito. Jos tuo ei maistuisi, huostaanotto ja sijoitus jonnekin kovan kurin koulukotiin.

      Poista
    2. Nimenomaan todella monen kovia arvoja kannattavan ihmisen oma elämä on oikeasti lepokoti.

      Poista
    3. Tuo on pakko myöntää todeksi. Noin todella on. Se ei kuitenkaan poista sitä, että elämässä täytyy joskus tehdä ikäviä asioita ja koulun luoda valmiuksia niiden tekemiseen.

      Se mikä todella on ongelma, on eriytyminen erilaisessa elämäntilanteissa olevien välillä, sanoisinko solidaarisuuden puute ts. hyväosaisilla ajatus, että köyhä ja syrjäytynyt on kuitenkin veljeni/lähimmäiseni.

      Poista
  16. Erään tuttavani tyttö oppi lukemaan 5-vuotiaana kirkossa.
    Hän kuunteli hidasta virrenveisuuta ja seurasi hartaana isoäitinsä kanssa sanoja
    virskirjasta. Kotiin tullessaan hän sanoi isoveljelleen... missä ne sinun Aku
    Ankkasi ovat.

    VastaaPoista
  17. J.A. Hollo ihmisistä ja kirjoista:

    "Ne henkilöt, jotka tietävät yhden kirjan ovat mielenkiintoisimpia. Ellei oteta lukuun niitä, jotka eivät tunne yhtään. He ovat vailla sivistysassosiaatioita."

    Lukija laihialta

    VastaaPoista
  18. "Lukeminen kannattaa aina" sanotaan, mutta asia ei ole mielestäni noin yksiviivainen. Moni Kirja voidaan käydä velvollisuuden vuoksi loppuun automaatti lukemisella, ajattelematta tekstiä. Parasta olisi jos ajatuksella luetun tekstin ideat palutuisivat aika-ajoin myöhemminkin pohdittaviksi.
    On sanottu, että monet hyvät ihmiset eivät ole elämässään lukeneet juuri yhtäkään kirjaa. kun taas monet veriset diktaattorit ovat olleet suuria kirjallisuuden tuntijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä taas menee jauhot ja vellit sekaisin. Toki hyvänä olemista, ainakin tietoisella tasolla auttaa, että tietää, mitä asiasta on 2000 viime vuoden aikana aikaisemmin ajateltu, ettei tarvitse itse Platonia ruveta keksimään. Pahalle ihmiselle tieto, kirjoistakin saatu toki antaa enemmän välineitä.

      Johtopäätös: lukeminen kannattaa aina hyviä, kun taas pahat pysykööt niin tyhminä kuin mahdollista.

      Poista
  19. Mitkä kaksi suomeksi kirjoitettua proosakirjaa ottaisit mukaasi autiolle saarelle? Minä ottaisin Lauri Viidan Moreenin 20 ensimmäistä sivua, se on kauneinta koskaan kirjoitettua suomenkieltä. Toiseksi ottaisin Hans Selon Diivan. Sitä pystyy lukemaan vain yhden kappaleen viikossa, joten saarella riittäisi virikettä muutamaksi vuodeksi. Einari

    VastaaPoista