Sivun näyttöjä yhteensä

13. syyskuuta 2010

Soutulavitta


Arvioisin, että kuvasta ilmenee kovan luokan ICT-alan innovaatio. Keinutuoli on pohjanmaaksi soutulavitta ja satakunnaksi kiikkustooli. Kuten muutkin vuosituhantiset suomalaiset perinteet, myös tämä on alkujaan englantilainen, Yhdysvalloista maahan levinnyt, ihan niin kuin Billnäsin konttorikalusteet.

Sitä en tiedä, kuinka kauan keinuvia tuoleja on todellisuudessa ollut. En ihmettelisi, vaikka niitä olisi ollut keskimmäisen dynastian Egyptissä, koska siellä oli käytössä höylä. Mutta tämä Suomessa Nakkilan tai Urjalan tyyppiseksi mainittu on siis saanut esikuvansa Ameriikasta, ja mööpeli vaatii tietysti puusorvin eli näyttäisi olevan alkavan puusepänteollisuuden tuotteita.

Luullakseni tämä huonekalu on tietyn ikäisille suomalaisille tuiku tuttu. Se oli samanlainen alimman tason statussymboli kuin pelargoni ikkunalla ja myöhemmin Arabian sinikukkainen maitokannu.

Olen pitänyt silmällä yli 25 vuotta tällaista tuolia. En ole tohtinut ostaa huuto.netistä, koska tässä huonekalussa mittasuhteet merkitsevät, ja todella ehjää, riskissä lihassa olevan miehen painoa kestävää istuinta ei välttämättä noin vain löydä.

Hiljakseen olin ihmetellyt, että verkko ilmoitti vain pari pajaa, joista yksi kuinka ollakaan Urjalassa. Katsotaanpa, onko tämä nouseva muoti, koska lauantaina tuli uskomaton tärppi. Huonekalukauppa Sotka, jonka palveluja en ole kai koskaan ennen käyttänyt, näytti tuolin verkkosivullaan, ja kun ajelin Espooseen, puolen minuutin istumisen jälkeen tiesin, että tässähän tämä on.

Ei, ei se oillut ihan halpa, vaikkei järin kalliskaan. Työn jälki vaikutti hyvältä, mahdollisesti oivalliselta. Sanotaan nyt saman tien, että valmistaja on Padasjoelta, yritys nimeltään Eimi.

Vitsi on tietenkin keinutuolin käyttäminen konttorituolina. Tämä on repliikki keskusteluun digitaalisen ja printtimedian väleistä. Kävin läpi lehtien viralliset lukija- ja levikkitiedot, jotka ovat mielenkiintoisia.

Pahalta se näyttää, että Helsingin Sanomien lukijoista alle 30-vuotiaita on 18 prosenttia ja 50 täyttäneitä 53 prosenttia. KMT:n tilaston lukijan tulee käsittää, että etenkin Aku Ankalla mutta myös Valituilla Paloilla on aivan poikkeuksellisen monta lukijaa painettua numeroa kohti. Selvähän se. Akkaria luetaan ääneen lapsille. Valitut Palat on samalla tavalla kuin Tekniikan Maailma ja porno julkaisu, jonka numeroita säilytetään.

Tämä ei ole vapaa assosiaatio, vaan looginen jatkumo – olen nähnyt muillakin saman oivalluksen, josta J.K. Paasikivi oli kuuluisa – kirjahylly vessassa. M. Luther, joka hänkin kärsi ummetuksesta, mainitsee jossai pöytäpuheessaan (Tafelrede) saaneensa hienoimmat hengelliset oivalluksensa pytyllä istuessaan. Tuli siis mieleen Valituista Paloista, jonka lukijoihin en valitettavasti kuulu.

Ei tästä ole pitkä aika, kun luin maalla kiinnostuneena naistenlehteä, varmaan kaupoilla kävijöitä palaaviksi odottaessani, ja ehdin ajatella, että ihan napakasti tehty lehti ennen kuin huomasin, että numero oli kymmenen vuotta vanha. Tunsin käsittäneeni jotain aikakauslehtien toimittamisesta.

Olen valmis uskomaan, että kai Norjasta lähtöisin oleva satulatyyppinen, selkänojaton tuoli on monelle hyvä työssä. Mutta kas kun se ikäkin vaikuttaa. Keinutuolissa on se minun tarvitsemani ominaisuus, että kirjoittaminen tietokoneella onnistuu kuin itsestään oikeassa asennossa. Kai sitä sanotaan ergonomiaksi. Toisaalta joudun lukemaan ja haluan lukea aika paljon ruudulta. Tästä olemme keskustelleet usein ennenkin. Olen jyrkästi sillä kannalla, että samalla tavalla kuin aapista on vasiten opeteltava lukemaan, kun lapsi joutuu oppivelvollisuuden ja sosialidemoratian kouriin, tietokoneen ruutu edellyttää sekin kouluttautumista. Pahoittelen, ettei missään opeteta taulujen katsomista. Elokuvista tiedämme, että on pyrittävä etupenkkiin, jossa sopii rehottaa suu ja paidannapit auki. Toisin sanoen on istuttava liian lähellä. (Bristolissa se ei onnistu.)

Lukiessa asento on toinen, ja sekin on luonteva. Puhelimesta (iPhone) luen romaaneja sängyn päällä selälläni. ”Stanza” on muuten lukemiseen parempi kuin kojeen mukana tuleva Books. Siltä varalta että joku epäilisi minun vierastavan painettuja kirjoja – miten nurinkurinen ajatus – jätin tuohon kuvaan hiukan näytteitä. En missään tapauksessa kilpaile samassa sarjassa kuin Alberto Manguel ja Umberto Eco, joilla on takanaan kymmeniä tuhansia niteitä. Mitähän minulla olisi? En tiedä, koska en keräile kirjoja. Luen.

20 kommenttia:

  1. Ympyrä sulkeutuu?

    Joskus nuorena luin kirjoja ja sarjakuvalehtiä sängyssä maaten, seuraavaksi keinutuolissa, koska sängyssä makoilu olisi vaikuttanut liian veltolta touhulta. Eräiden välivaiheiden jälkeen olen taas palannut sängyssä maaten lukemiseen, nyt läppärini ruudulta. Olin Hesarin lukija 40 vuotta, nyt paperilehti ei tunnu välttämättömältä. Pöydän ja keinutuolin ääreen palaan silloin kun tarvitsen kirjoja lähdemateriaaliksi. Mielessäni on kyllä harmaa aavistus telineestä, jonka taivuttelen kirjoja varten rautalangasta. Silloin minun ei tarvitse siirtyä pöydän ääreen lainkaan. Valtavasta kirjamäärästä tulee mieleeni Jörn Donner mainoksessa Lukeminen kannattaa aina. Olisiko ollut jonkun kirjakerhon mainos. Niin kannattaakin, mutta nykyään ei tarvitse lukeakseen ostaa paperia.
    Hube

    VastaaPoista
  2. Aiheesen osittain liittyen, ostin realisaattorilta edellisen laman tähteiltä Kukkapuron designaaman konttorikíikkustuolin. On vieläkin tallella. Oli erään pankijohtajan edesmennyt työtuoli.
    Se oli helppo purkaa osiksi ja viedä palaset huonekalumaalaamoon. Ei koko hommaan tarvittu kuin ristiuraruuvari.
    Epäortodoksisesti istuin sekä selkämys verhoiltiin alkuperäistä kangasta muistuttavalla nahalla.
    Tuoli on hyvä istua ja sen mekanismi toimii.
    Jos lukija ei tarkemmin tiedä, mistä on kysymymys, se on se vanerinen ja toimiva istuin.
    http://kukkapuro.fi/kukkapuro

    VastaaPoista
  3. Satakunnassa puhutaan yleisesti keinusstoolista, ei kiikustoolista. Nakkilassa toimi aikoinaan sen niminen palvelutalokin. Se taidettiin pari vuotta sitten lopettaa.

    Etelä-Satakunnassa keinusstooli- sana alkaa tunnetusti G -kirjaimella. ja loppu - i on jätetty pois.

    VastaaPoista
  4. Ostin aikoinaan nilsiäläisen puusepän tekemän
    kiikkutuolin. Tuolilla on nyt ikää 42-vuotta ja se on lakkausta lukuun ottamatta lähes kuin uusi.
    Yksikään sauma ei irvistele.
    Jos olisin ostanut teollisen tuotteen, niin epäilen sen nyt olisi jo sortumiskunnossa..

    VastaaPoista
  5. Niin.

    Miten tuo käytännössä toimii? Kirjoitettaessa pitää ottaa hetkeksi etukeno ja silmälasien terävyysalue pitäisi olla niin että näyttöä voi lukea kirjoitettaessa sekä että rennosti takakenossa kiikkuessa.

    Toisaalta jos minulla olisi tuollainen varsinainen luku ja kirjoitus tapahtuisi varmaan selkä irti selkänojasta ja väliajoilla kiikuttelisin miettiessäni tai tekstejä sulatellessani.

    Kiikkustuolista tulee mieleen maalta Latovainiosta humeetiini piirtynyt kuva.

    Vieras astuu maalaistaloon kulkee porstuasta kyökkiin. Sinä ensimmäiseksi on iso hella ja sen liki isäntä polttelee kiikkustuolissa piippuaan.

    Katsoo tulijaa rauhallisesti ja tervehdykset lausutaan puolin sekä toisin.

    Kiikkustuoli onkin kiireettömyyden ja rauhallisuuden tunnusesine.

    VastaaPoista
  6. Presidentti John F. Kennedy oli innokas keinutuolin käyttäjä, sillä keinuttelu teki hyvää hänen selkävaivoilleen.
    Myöhempi historiantutkimus kuitenkin osoitti sen johtuneen Marilyn Monroesta.

    VastaaPoista
  7. Keinutuolissa keinumista on tietysti tutkittukin. Se on hyvää liikuntaa, etenkin niille,jotka muuten ovat esteisiä liikkumaan. Hiljalleen keinuminen rauhoittaa ruumista ja mieltä.

    VastaaPoista
  8. Kiikkustuoli;
    Jukka K. on tainnut tehda loydon!? Olen aina kuvitellut, etta kunnon kiikkustuolia ei teollisesti voisi valmistaa. Edelleen olen ollut kasittavinani, etta taytyy olla "kiikkustuolimestari" jotta saa syntymaan
    esim. nakkilalaisen. Toisaalta ei Nakkilan kirkon vaiheilla ole mitaan puusepanteollisuutta minun tietaakseni. Naita kiikkustuolimestareita taittiin kutsua Satakunnassa "svarvareiksi", eli sorvaustaidolla oli merkitysta.

    Samanlaisia mestareita olivat aikanaan "kampamestarit", jotka tekivat sarvikampoja. Tahan joukkoon mahtuu muutama poika Vaino Nurmen lapsistakin, katevia kun olivat. Kun Jukka K. on jonklinlaista suvun loppua naille Nurmille, niin ei sita tieda vaikka onnistuisi tuo sarvikamman teko. -- Se vaan on aika haisevaa hommaa, mutta
    voihan sita kai kateva mies kokeilla, jos tietaa mista sarvia saa.

    VastaaPoista
  9. Aku Ankkaa luetaan armeijassa vielä kuulemma. On tavallisin lehti pojilla. Mies, joka oli päässyt poliisikouluun luki hälytysten välillä Akua ja kun hälytys tuli hän ei malttanut jättää kesken kaiken vaan pyysi muita vähän venaamaan....(sai lähteä, poliisit haluavat rekrytoida ihmisiä, joilla on adrenaliinia ja halua seikkailuun). Oli ollut testien mukaan oikein hyvä mutta käytännön työssä on paljon muutakin kuin aivot. Tästä voisi siis miettiä miksi eivät analysoi enemmän lukemisen kautta asioita?!

    Keinutuolista voisi tehdä uudet in-ja-påp-versiot eli pyydä Aaltoyliopistoa designaamaan.

    VastaaPoista
  10. Roudasin luokkaani vanhalta kyläkoululta tarpeettomaksi jääneen kiikkustuolin; ja ette usko, miten mukavaa kiikkustuolissa on hiljaa keinahdellen lueskella satuja lapsukaisille.

    Jotenkin tuntuu, että pelkästään kiikkustuoli ja sen syvin olemus, substanssi siis, rauhoittaa nykyiset ylivilkkauteen taipuvaiset vekarat.

    Suosittelen lämpimästi kaikille kasvattajille.

    VastaaPoista
  11. Omaan perverssin harrastuksen käräillä hammaslääkärin työkaluja.

    Pitkään minulla oli hammaslääkärin tuoli työtuolina, mutta vei tilaa niin paljon että piti vaihtaa se Ikean tuoliin

    VastaaPoista
  12. Pari vuotta sitten Hämeenlinna levähti lähikuntiin ja samalla päättyi Hauhon kunnanvaltuuston taival. Sen puheenjohtajalla oli toimessaan istuimena kiikkutuoli. Se kuvasi mainiosti kunnallisen päätöksenteon hetkittäin labiilia tilaa. Tuolin viimeisin haltija tekee nykyään päätöksiä lontoolaisessa pankissa.

    Nakkilalainen keinutuoli on ollut itselläni yli 30 vuotta. Istun siihen, kun kaipaan liikuntaa.
    Soudellen Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  13. iPhonea aina kehun, kiusaksikin, mutta makuullaanlukijaa kyllä sieppaa, ettei edes iOS 4.1 tuonut mahdollisuutta lukita ruutua landscape-asentoon. iPadissa ominaisuus on (kuten muutamissa App(s)eissa), mutta nurinkurisesti siinä ei olekaan edes iOS 4.0:aa, vasta tulee sillekin marraskuussa iOS 4.2.

    Luulenpa, että pornoa ostetaan ja säilytetään tarpeeseen, TM säilytetään tarpeen varalle, mutta Valittujen Palojen oston ja säilytyksen tarve on arvoitus. Kyllä niitä eri kielillä pienenä lukaisin, siksi asiaa ihmettelenkin.

    VastaaPoista
  14. Memo:
    Kemppinen esitteli vitsinä uuden kiikkutuolinsa tietokonetuolin paikalla. Mikä, ettei! Selkä ja niska senkin sitten tietävät ja kertovat. Kennedy käytti sellaista tuolia selkävaivassaan.

    Isä kun lakkasi rokkaamasta, siitä on aikaa, hänen luja tuon näköinen kiikkutuolinsa koettiin perintö- ja arvoesineeksi. Se ylennettiin ullakkokerrokseen. Sinne se lähes sopii. Nnuorekkaisiin asuntoihimme se ei eri syistä, tilat, vaimot, sopinut. Se hellii sääriluitamme kulkuväylän varrella, muutellen asentoaan edellisen kulkijan ja asian mukaan.

    Kolmas sukupolvi, Luoja senkin päättömyydeltä pelastakoon, ehkä maalaa tuolimme silveriksi ja sijoittaa sen kotisalooniinsa lasvegasilaiskoristeisen rukin viereen; stars and strippers!

    .

    VastaaPoista
  15. Tuohon kun istuutuu piippu hampaissa ja reinot jalassa, niin humina vaan käy kun sukupolvien välinen kuilu kuroutuu umpeen.

    VastaaPoista
  16. Meillä on muutoin tuolla salin puolella kaksikin keinutuolia, jotka on niin kuin nojatuolit jalaksilla.
    30-luvulta molemmat.

    VastaaPoista
  17. Nonni,näytin Kemppisen kiikkustuolin kuvaa hallituksen pj:lle, joka ilmoitti välittömästi siirtävänsä runkopatjani ns. kansliaani. Pj. perusteli siirtoa kertomalla kansliani muuten jo muistuttavan rohvessorin työtilaa...

    Börskl.rf.

    ps. myydään nakkilalainen Kemppistä pienemmälle bloggaajalle.

    VastaaPoista
  18. Uskon, että tuossa kiikkustuolissa on hyvä lukea kirjoja jne, mutta "bittiavaruuteen" matkaaminen lienee hankalaa lievässä etukenossa?

    Mummolassa aikanaan 70- luvulla on vastaava ja me pennut kiikkusimme kilpaa ja niinkin, että tuoli pyörähti ympäri..

    VastaaPoista
  19. Kuopion Väinölänniemellä pelattiin 60-luvun alussa erään yleisötapahtuman yhteydessä muistaakseni vartin mittainen jalkapallo-ottelu KuPS:n edustusjoukkueen ja lehtimiesten välillä. KuPS:n maalivahti istui kiikkustuolissa. KuPS voitti 6-0 tai sinnepäin.

    VastaaPoista
  20. Vuosikymmenien ajan minulla oli Hesarin kestotilaus. Eläkeläisenä muutin maalle. Keskeytin eräänä aamuna vanhanaikaisella puhelimella kestotilaukseni. Samana päivänä joku soitti Hesarista ja kertoi, että ettehän te voi ilman Hesaria elää. Ihailtavaa markkinointia.
    Mutta mitä tekisin työpaikkailmoituksilla, Helsingin seudun asuntoilmoituksilla ja lukuisilla urheilusivuilla? Edelleen hyvä lehti, mutta paljon minulle tarpeetonta.

    VastaaPoista