Sivun näyttöjä yhteensä

6. syyskuuta 2010

Poliisi pottuhousu


Sosialismia minä kaipaan – olen itse luontumuksiltani niin epäsosiaalinen. Olen kuullut kerrottavan, että sosialismin ja sosialidemokratian käsitesisällöstä olisi kirjoitettu ihan kirjoissa.

Minulle riittää, että sanan takana on selvästi latinan ’sequi’, seurata, josta ’socius’, seuralainen, kumppani.

Kirjallisuuden ja sen jälkeen elokuvan keskeinen tehtävä on ollut kasata valheita esittämällä epänormaali normaalina. Tämän käsitti jo Platon, joka olisi kernaasti kieltänyt kirjallisuuden.

Huonomman kirjallisuuden keskeisvalheet ovat, että asiat saadaan parempaan kuntoon esimerkiksi palauttamalla kuri ja järjestys, tai että poikkeusihmiset saavat syyttää itseään onnettomuuksistaan.

Kun erilaiset muskettisoturit olivat viuhtoneet kätensä väsyksiin, Charles Dickens ja Mark Twain toivat sosialismin kirjallisuuteen. Kuinka ollakaan, he ovat historian kaksi ensimmäistä tekeijänoikeusmiljonääriä, ja Dickens on edelleen suosittu. Mark Twain julkaisi elinaikanaan ainakin 60 kirjaa ja käsittämättömän määrän kirjoituksia. Hän on USA:ssa täysin tuntematon tekijä. ”Huckleberry Finn” on poistettu monista koulujen kirjastoista ja oppikursseista, koska siinä esiintyy sana ”neekeri” (”nigger”). Twainin naapuri (Hartfrod, Conn.) oli muuten Setä Tuomon tuvan kirjoittaja Harriet Beecher Stowe, ja samassa kaupungissa vietti myöhemmin elämänsä runoilija Wallace Stevens. Kolme kulmakiveä samassa kaupungissa – suunnattoman älykäs lehtimies-tarinaniskijä; naurettavan kyynelehtivällä sosiaalisella romaanilla yleisön ottanut kirjailija; korkeimman luokan lyyrikko. Viimeksi mainittu Yhdysvaltain kirjallisuuden perinne on tapana aina unohtaa.

Kun tässä kuvatun kaltaisia onnettomuuksia tapahtui eli totuus pääsi esiin, media pani parastaan, että vahingot vältettäisiin vasta. Yksi väline oli salapoliisi-, myöhemmin poliisiromaani, jonka on nykyisin korvannut lähes yhtä merkillinen ja epätosi poliisi-televisiosarjojen virta.

Kuuluisat rikosten selvittäjät olivat kirjoissa varakkaita hengen jättiläisiä, hyvin harvoin poliiseja.

Poliisit olivat alaluokkaa, jossain vahtimestarin ja talonmiehen tasolla. Olihan selvä, ettei heiltä voinut odottaa älyllisiä suorituksia.

Myös Suomessa sekä konstaapelit että nimismiehet olivat vielä sotien jälkeen ”kansakoulun käyneitä”, mikä tarkoitti, ettei heitä oikeastaan pidetty sisäsiisteinä. Sanonta tarkoitti vain kansakoulun käynyttä ja verrattuna ”oikeisiin ihmisiin” oppimatonta tolvanaa.

Kun nimismiehiltä alettiin edellyttää myös pienemmillä paikkakunnila ensin ylioppilas- ja sitten juristin tutkintoa, tehtäviin hakeutuivat ne, joista ei oikein muuhun ollut. Poliisimestarit puolestaan olivat hämmästyttävän monissa tapauksissa päätoimisia juoppoja, jotka nauroivat klubilla kauppaneovosten vitseille, vaikkeivat olisi niitä ihan ymmärtäneetkään.

Olen katsellut omin silmin kihlakunnantuomareita, joissa oli huimien tulojen vuoksi maan parhaita lakimiehiä, kaikin puolin eteviä ihmisiä, kokenita asianajajia ja sitten jopa pääkaupunkiseudulla syyttäjinä toimineita apulaisnimismiehiä, joiden tiedot ihmisistä ja maailmasta olivat niukat.

Suurmuutoksen totesivat ja ikuistivat ruotsalaiset Maj Sjöwall ja Per Wahlö 1960-luvulla. He olivat poliittisesti epäilyttäviä henkilöitä, jotka viihtyivät kaikenkarvaisten radikaalien ja maolaisten piirissä – sukupolvierosta huolimatta Jean Gillou on hänkin juuri näitä mellastelijoita, joka sai nuorena myös tuomion turvallisuuspoliisia loukanneesta kirjoittelustaan.

Sjöwall ja Wahlö loivat poliisin (Martin Beck, Gunvald Larsson ja ne monet muut), joka eli huonolla palkalla tympeässä lähiössä herrojen (demarien ja kaitalistien) pompoteltavana moraalisesti ja älyllisesti ylivoimaista elämää. Heidän 10 romaaniaan kuvaavat tätä, ja niistä polveutuu koko myöhempi menestyvä pohjoismainen poliisikirjallisuus. Kannattaa panna merkille, että nykyinen television Beck on kylläkin korkealaatuinen ja monen kiitoksen arvoinen mutta ei oikeastaan koske tässä kuvattua asetelmaa. Amerikkalaisen patentin mukaan yhteiskuntakritiikki on muutettu yksilöiden (poliisien) ongelmiksi. Sarjan Stina Rautelin (”Lena Klingström”) muuten varmaan on katsotuin suomalainen näyttelijä.

20 kommenttia:

  1. Mistä mahtaa tulla sanonta "tyhmä kuin saapas"?

    Onkohan kyseessä Nokian saapas vai nahkasaapas?

    VastaaPoista
  2. SULO AITTONIEMI
    Sankaripoliisien listalta puuttuu Suti. Menikos se niin, etta kun Suti oli paasemassa Tampereella demarien ja grundereiden korruptioon kiinni, niin hanet ylennettiin Ikaalisten taakse maaseudun rauhaan rauhoittumaan ja tietysti poliitikkojen toimeksiannosta? Mika taas olikaan Koiviston osa jutussa?

    Ystavamme Toipila kertoo usein pankkioikeudenkaynneista, joissa niissakin oli Koivistolla tietty osa!

    VastaaPoista
  3. Sitten olis viela se sankaripoliisi Salo, joka toimii tai toimi kansan- ja polisien edustajana.
    Joku Kauhavaa lahella oleva oikeus tulee paattamaan, mika oli Salon sieluntila, kun han halusi neuvotella mahdollisesti sakkojensa ym rangaistusten unohtamisesta. - Onkohan nama jayhat Kauhavan suunnan poliisimiehet niin pohjalaisen rehellisisa, etta Salokin kertoo kiemurtelematta, mika oli hanen tarkoituksensa?
    Jukka K:lla lienee kokemusta ja nakemysta?

    VastaaPoista
  4. Otsikko "Poliisi pottuhousu" kiinnostaisi. Mistä "pottuhousu"?. En ole koskaan kuullut ilmaisua, mutta suomenruotsalaisten kanssa aikoinani eläessäni tuli kuulluksi lastenlorumainen "Polis, polis potatisgris!" Siis perunapossu.

    VastaaPoista
  5. Sjöwallin ja Wahlön kirjat ovat kyllä muuten luettavia, mutta aina ajoittain he nousevat saippualaatikolle ja julistavat jotain salaliitosta, joka ohjaa poliisia ihan plääh. Nuo "yhteiskuntakriittiset" osat ovat ihan irrallaan tarinasta, ja rikkovat sen kulun ja ajatuksen. Eikä niitä oikein perustella millään.

    Onko joku sittemmin saanut selvitettyä suuren salaliiton siitä, miten Ruotsin poliisi komennettiin olemaan jahtaamatta oikeita rikollisia ja sen sijaan kiusaamaan kilttejä pikku maolaisia?

    VastaaPoista
  6. Ad Omnia: Otsikko on tyttäreni 5-vuotiaana sommittelema suomennos. Täällä oli vain ruotsinkielinen lastentarha.

    Aiheeseen se liittyy Sjöwall-Wahlön kirjan nimen kautta: "Polis, polis, potatismos", jossa käy lopulta ilmi, että Malmön murhaaja olisi saatu tuoreeltaan kiinni Tukholmassa, ellei pikkulapsi olisi huutanut nakkeja ja muuseja puistossa nauttiville poliiseille tuota repliikkiä. Poliisimiesten julmistellessa isälle häpäisevästä lauseesta 8smädelse), jäi sitten hälytystehtävä hoitamatta...

    VastaaPoista
  7. Ad pjt: - voit olla oikeassakin mutta saatat myös liioitella. Mielestäni useimmiten yhteiskuntakritiikin kohteeksi riittää hallituksen suuntaan kumarteleva poliisiylijohtaja. Salaliittoteorioita en itse oikeastaan näe.

    Eräässä mielessä S-W ennakoivat Palmen murhatutkimuksen.

    Gilloulla puoletaan on kana kynimättä SäPon kanssa, ja sotilastiedustelus (IB) hän sai 1973 sen vankeustuomionsa.

    VastaaPoista
  8. Kuten muskettisoturit ovat mielikuvissa nimestään huolimatta nimenomaan miekkamiehiä, kansandemokratiat muistetaan diktatuureina.

    Kauppaneuvosten koulu- ja sisäsiisteystaso ei aikojen saatossa suinkaan ole ollut selkeä tapaus.

    Väärinkäännökset, nuo kouluhuumorin pilarit, ovat joskus puhuvia kuin runot, esimerkiksi simpanssisänky (simbassäng) ja tyhjäntoimittaja (ingenjör).

    VastaaPoista
  9. Tottahan tämä klassinen klippi pitää saada kansan tietoon:

    http://www.youtube.com/watch?v=YZSFkX4Bjzc

    VastaaPoista
  10. Konstaapelin kantasana on latinan comes stabuli, tallin pääluvun laskija.

    VastaaPoista
  11. Jaahas. Kiitos selvennyksestä otsikkoon. :) Että pottumuussia ja pottuhousuja...

    VastaaPoista
  12. "Huonomman kirjallisuuden keskeisvalheet ovat, että asiat saadaan parempaan kuntoon esimerkiksi palauttamalla kuri ja järjestys, tai että poikkeusihmiset saavat syyttää itseään onnettomuuksistaan." Eikös se taiteen ja viihteen ero ole juuri siinä miten helppohintaiseen selitykseen siinä turvaudutaan, puhumattakaan, että annettaisiin ymmärtää, ettei selitystä ole lainkaan?
    Ehkä poliisiromaani tuli käyttöön siksi, että sen perushahmon (paikalle menevä poliisi, joka eri paikoissa eri ihmisiä kuulustelemalla) avulla on mahdollista nopeasti leikata eri yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja niiden syinä oleviin rakenteisiin. Esimerkiksi tuomariromaani (tuomari, joka istuntosalissaan käsitelee valmiiksi annettuja juttuja ja tekee työhuoneessaan tuomioita) antaisi tähän paljon huonommat - ja lukijan kannalta "kuivemmat" - kirjalliset edellytykset, ellei mentäisi epäuskottavuuksiin (tuomari, joka lähtee oikeustalolta ulos havainnoimaan elävää elämää.

    VastaaPoista
  13. Polis, polis, potatismos:

    http://www.youtube.com/watch?v=YZSFkX4Bjzc

    VastaaPoista
  14. Aiheellisesti epäilin onko minun syytä kommentoida tätä arvokasta keskustelua, mutta kun kommentissa mainitaan lakitoimistoja ja muita huomionarvoisia vaikka täysin ulkomaalaisia tahoja otan riskin.
    Ei se ota, jos ei annakaan, isukki sanoi.


    Eteläisen EU-maan oikeusministeriö on lähellä markiisi Pombalin isoa patsasta. Sen lähiympäristössä on tuomarien ym toimistoja. Kaduilla, ja ainakin yhdessä kahvilassa,voi nähdä keskusteluun syventyneitä miespareja ja -ryhmiä.

    Halusin päästä Gomesin apteekkiin. Näin huonosti. Olin töpeksinyt ja unohtanut lasit, ja julma aurinko tuikki silmiin. Menin häiritsemään varjossa keskustelijoita. Sainkin maksuttoman neuvon. Gomes? Tuosta kun kipuat (subir) tuon kadun,niin olet aika lähellä. Kadunkulmassa huomasin että nousevia katuja oli kaksi, toinen nousi vasemmalle, ja toinen meni suoraan. Menin suoraan eli menin väärään.

    Hotellin ovella oli kaksi komean punapukuista miestä. Tehän varmaan tiedätte kaikesta kaiken! Niinpä voisitte ystävällisesti osoittaa (apontar) Gomesin apteekin. He tekivät sen: mene tuon hotellin toista puolta takaisin, ja taas kadun yli. Silloin olet perillä.

    Kolmas näytös: seison taas kadun reunassa kuin henkeäni kaupalla. Taakseni ilmestyy jumalattoman kaunis nainen, kuin pannunmusta suojelusenkeli, kysyy olenko ehkä pyrkimässä kadun yli. Hän odottaa oikeata hetkeä ja opastaa minut nopeasti kaistojen ja kadun yli.

    Mikäs Fredson tai Mattsson se oli, joka lauloi: ”me käsi kädessä kuljemme..” Ihana enkeli olisi jatkanut samalla menetelmällä vasemmalle, mutta minä, hyvin vastentahtoisesti, näin kohteeni oikealla.

    Niin no, mitä tästä tarinasta voi oppia? En minä oppinut mitään. Siinä etelämaassa ollaan niin höveleitä, että kysyvää neuvotaan aina, joskus vikaan. Kaikki nämä opastukset olivat oikeita, mutta lakimiehiksi epäiltyjen neuvot olivat minulle, tyhmyrille, aika monitulkintaisia! Oli sanottu, mutta oliko taaskaan ymmärretty?

    VastaaPoista
  15. Kysyn tätä luultavasti jo toista, ellen kolmatta, kertaa:

    Kuinka yleisesti tunnettua & hyväksyttyä on olettamus, että Huckleberry Finn (ja/tai hänen mahdollinen esikuvansa) on suomalainen?

    Etniset tuntomerkithän täsmäävät kuin nyrkki silmään: on hyvää pataa neekerien kanssa, luonteeltaan junttimainen tuppisuu, isäukko kännäävä ääliö.

    Intiaani hän ei ole, irlantilaiseksi häntä on vaikea kuvitella - olkoon siis suomalainen?

    VastaaPoista
  16. Päivän asiaan mitenkään littymättä, mutta hyvää (?) jakaisi mielellään. Mielikuvituksettomista kuvista viis, korvat hyvin esille ja silmät kiinni!

    http://www.youtube.com/watch?v=L2mcPakPSas&feature=related

    VastaaPoista
  17. Ad Tapsa: - on kirjoitettu. Ei liene yhteyttä. Twain tuskin tiesi suomalaisista, joita ei ollut Missisipillä asti ennen 1880-luvulla vauhtiin päässyttä siirtolaisuutta. Finn on yleinen nimi ja viittaa kielellisesti mm. suohon.

    Hauska ajatus silti!

    VastaaPoista
  18. llman muuta Finn on irkkunimi, siksi viittasinkin irlantilaisiin.

    Mutta, mutta... viittasin irlantilaisiin myös siksi, että Snorri Sturluson kertoo varhaisen viikinkiajan Orkneyn jaarlien ylpeilleen sillä, että he ovat Suomen kuninkaiden jälkeläisiä!

    Viittaako nimi Finn siis sittenkin siihen mihin se ilmiselvästi näyttääkin viittaavan? Vai estääkä kansallinen ylivaatimattomuutemme tällaiset tulkinnat?

    Onko tutkittu? (Kysyn ennen kuin hutkitte.)

    PS. Finn viittaa siis "suohon"... Muistelepa Jukka miten sanaa "Suomi" on aikojen kuluessa selitetty... ettei vaan suossa ole tarvottu siinäkin. (Nythän Suomi-nimi selitetään eri tavalla - kuulemma samaa alkuperää kuin Häme ja Saame, jonka uskonkin mielelläni.)

    VastaaPoista
  19. Kun Irlanti tuli esiin, pakko mainita: useissa lähteissä Augustinuksen kiistakumppani Pelagiuksen (herrat siis 300-400-luvuilta) sanotaan olleen syntyjään irlantilainen. Dublinissa sain tästä vihat niskaani, mitään evidenssiä Irlannin historiasta ei kuulemma ehdottomasti ole kuin vasta 800-luvulta. Käsittämätöntä mutta totta, iso seurue mm. museoväkeä siis tahtoi olla historialtaan mieluummin nuoremmassa kuin vanhemmassa maassa.

    No, Pelagiuksen kyllä myös sanotaan olleen Brittein saarilta noin yleensä tai ehkäpä vain Brittanysta ("Ranskasta").

    VastaaPoista