Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
20. syyskuuta 2010
Kalpea ratsastaja
Puhe ei ole Kalpaeasta ratsastajasta (Pale Rider), joka on Klintun elokuvista spagetti-sarjan ohella juuttunut syvimmälle mieleeni.
Päähenkilö näyttää rauhan mieheltä, ja lisäksi hän on pappi tai ainakin käyttää pantaa. Silti hän pieksee rosvot pahanpäiväisiksi, ja lopussa on unohtumaton revolveritaistelu.
Kari Pekka Matias Miettinen (s. 1978) kuuluu olevan opiskelija (englantilainen filologia). En ollut kuullut miehestä, ja katselin hiukan päätäni pudistellen genre-nimitystä rap/hiphop. Että tällaisesta maksetaan nyt rahaa.
Roll over! Tuomari Nurmion veroinen, ainakin samaa luokkaa kuin Eput ja samaa perhettä kuin Juice, Irwin, (Vexi Salmi), Jukka Virtanen, Juha Watt Vainio, Reino Helismaa, Tatu Pekkarinen ja J. Alfr. Tanner.
Musiikkikustantaja lähettänee ystävällisesti kanteen miljoonavaatimuksineen nuottikuvan eli sovituksen käytöstä jutun kuvana. Ehkä he haastavat samala palefacen eli Kari Pekka Matias Miettisen, koska uuden levyn nimikappale ”Helsinki – Shangri-la” esitetään lähinnä ”Mannakorven mailla” –laulun sävelellä, joka on kansanlaulu. Sovitus on tietenkin sama, koska se on tällaisessa biisissa yhtä luova kuin kertotaulu.
Toisin kuin useimmat edellä mainitut suuret laulajat Paleface osaa laulaa. Lisäksi levy on tehty huolella. Laulu ja räppi on täynnä viittauksia viisaille. Siellä on Tannerin ”Kun minä olin pikkuinen poika”, siellä täällä tervehdyksiä Hectorille ja ties mitä.
Mutta nämä ova sivuasioita. En olisi osannut odottaa tällaista. Jostain tulee nuori henkilö, joka vetää rajusti suoraan kipupisteisiin.
Dylan, Donovan ja pari muuta loivat käsityksen ”protestilaulusta”. Ennen Hectoria taisi olla asialla Folk-Freddy, sittemin Freddy vain, yksi ainakin kevyen musiikin korkeimpia tenoreita ja hieno muusikko.
Agit Prop hallitsi mielikuvissa poliittisesta laulusta vielä muutamia vuosia sitten. Tyttötriot lauloivat saman meiningin mukaan, vaikka viesti oli toinen.
Mutta nyt: ”Risto Räppääjän ruoska nyt selkäämme soittaa, kaulassa kultainen kettinki on...”
”...ja Halosen Tarja, vihan hedelemä ja paskan marja, suomalaisen politiikan raskas sarja...vallankumoukselle se on pippuli ja suola...”
YouTuben pätkissä esiintyvät epäkunnioittavassa yhteydessä niin Niinistö, Timo Soini kuin Halonen. Laulut sanovat samaa kuin Nurmion. Tämä kaveri ei kannata minkään aatteen aisaa.
Pelkkiä ivamukaelmia hoilattiin työmailla ja armeijassa. Olen ollut hoilaamassa. Jopa hovioikeus joutuu nykyisin miettimään, mikä on parodia, ja osuu vaivattomasti harhaan.
Laissakin tunnustettu parodia edellyttää, että laulajalla tai tekstin tekijällä on jotain muuta asiaa. Esimerkki on etäisen menneisyyden ”Lapualaisooppera”, jossa 30-luvun oikeistolaisia iskettiin päähän heidän omilla sanoillaan, kohdittain hiukan muunnellen. Vihtori Kosolan ”Näillä lakeuksilla ei pilkata Jumalaa” sai Arvo Salolta muodon ”Jumalauta, näillä lakeuksilla, ei jumalauta pilkata Jumalaa”.
Jää kysymys, onko tämä nykyajan runoutta. Vastaan entistä selkeämmin: laulelma, myös irvaileva on aina ollut kaikkien aikojen runoutta. On suuri määrä paljon vanhempia herjausrunoja kuin Catullus. Runoja kirjoitettiin esitettäväksi ja kaikesta päättäen niitä esitettiin. Minulla on tietokokneesssa parikin yritelmää Homeroksesta alkukielellä laulettuna. Oikeastaan se ei kuulosta laululta. Se on ikään kuin... räppi. D:o suomalainen kansanrunous.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Makuasiahan tämä on, mutta mä en jaksa rytmitettyä runonlausuntaa. Kielellä millä tahansa.
VastaaPoistaJoskus ilottomalla 70-luvulla kiipesin jo unohtamani nimisen liikkeen toiseen kerrokseen Erottajan eteläpuolella ja ostelin ranskalaista osallistuvaa levymusiikkia. Se oli jotakuinkin samaa luokkaa sisällöltään, mutta enempi musikaalista. Nekin levyt on maailma vienyt tai viekas ihminen.
Ei jaksa.
Odotinkin Kemppiseltä tätä.
VastaaPoistaKuulin "Helsinki-Shangri-Lan" lauantaina ensi kertaa radiosta ja mieleeni tuli heti nokkelasta riimittelystä Jukka Virtanen. Palefacehan esitti Jukka Virtasen juhlakonsertissa kappaleen "Perspirantti-Antti" ja mielestäni oikein mainiosti. Liekö saanut tartunnan Virtasesta? Tosin Virtasella on yleensä humoristinen näkökulma teksteissään.
Että nyt vaan lippa taaksepäin ja lökäpöksyt jalkaan, Kemppinen! :D
t. Maajussi
Mannakorven mailla on pelkkä ivamukaelma! Aito ja alkuperäinen taideteos kertoi erään Levanterin ominaisuuksista.
VastaaPoistaKunnia sille, jolle se kuuluu, vaikka vähän ohi päivän aiheesta meneekin,mutta sisällöntuotantoa ja tekijänoikeuksia kuitenkin.
VastaaPoistaMyönnän auliisti napanneeni kirjan nimen päätoimittaja Pentikäisen kolumnista päivän Hesarissa. Kaivoin sen nyt uudelleen esille. Hän siirtää kunnian puolestaan Nelson Mandelalle ja Mahatma Gandhille, eli oikeassa seurassa ollaan.
Yksi ajatus, pienikin, voi muuttaa maailman. Ole itse se muutos, jonka haluat nähdä, sanoo Hesari ensi torstaina Helsingin yliopistolla.
Ad Anonyymi: tottakai ivamuaelma. Rohkenen epäillä Levanterin alkuperäisyyttä.
VastaaPoistaTarttuva sävelmä tarttuu mukaan - käytän usein (luento)esimerkkinä laulun "Kaunis Veera" alkua, joka on nuotti nuotilta "Sepän sälli".
Vanhoja ivamukaelmia sanottiin rekilauluiksi tai rekirivoiksi. Ainakin viimeksi kuluneet 500 vuotta niissä käytettiin hanakasti myös virsien sävelmiä.
Karri, ei Kari.
VastaaPoistaKoko levy on kuunneltavissa maksutta vielä tänään täältä http://www.levykauppax.fi/artist/paleface/helsinki_shangri_la/
Nyt jos toimii nopeasti, eli tänään, voi koko levyn sisällön kuunnella täällä ja jos vielä sitä ennen asentaa Firefoxiinsa tämän lisukkeen, voi levyn kappaleet ladata itselleen myöhempää kuuntelua varten.
VastaaPoistaRunoudesta saattaa olla kysymys, musiikin kanssa tällä on vähemmän tekemistä.
Mielestäni S. Albert Kivisen "Oikeuden jumalatar" säilyy kuitenkin tämän trad.:in parhaana protestilauluversiona.
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=foLiNOYcocg
Ivamukaelmilla on myös kääntöpuoli: juomalauluille ja muille renkutuksille saatettiin antaa vakavahenkiset sanat, ja -- toisin kuin luulisi -- ne saattoivat menestyäkin. Tällaista harrasti tiettävästi mm. Luther.
VastaaPoistaKyseinen Paleface on etunimeltään Karri kahdella ärrällä. En ole kuullut uutta levyä. En kuuntele suomalaista ns. kevyttä musiikkia, koska en voi sietää kaiken maailman maijavilkkumaita, joiden musiikki on mielestäni hirveätä, mutta mainitsen myönteisenä yllärinä Chisun. Hän, siis Chisu, on ainoa, joka on tenhonnut minuun aikana, jolloin puhuttelevimmat suomi-lyriikat tulevat reggaesta ja räpistä. Näistä mainitsemisen arvoisia on mm. Asa eli Masa.
VastaaPoistaHenkilökohtainen suosikkini on Puppa J.
Puppa ei tarkoita pierua vaan on jamaikalainen väännös sanasta papa eli katolilaisella alueella paavi. J taas viittaa oikean etunimen ensimmäiseen kirjaimeen.
Suosittelen Puppa J:n levyä Oi aikoja!, joka kaikin tavoin on aivan mahtava. Nyt Puppa J on yhdessä Yonan ja Punky Reggae Bandin kanssa tehnyt Liljan Loisto -nimellä reggaeversioita vanhoista suomalaisista lauluista kuin Karjalan kunnailla. Niitä en ole kuullut, mutta orkesteri on kansainvälistä tasoa.
Suomen kielen sanapainon ja riimin kannalta teknisesti aika hyvä on Notkea rotta, joka Palefacen tavoin on akateeminen.
Palefacella on muuten hieno reggaekytkös. Suomi-reggae noin yleisesti ottaen on ennen muuta suomi- sitä jotakin, nimittäin esimerkiksi ruotsalaiset ovat tässä asiassa huomattavasti edistyneempiä; ei ole olemassa erityistä sverige-reggaeta, he soittavat ihan oikeasti reggaeta. Suomi-reggaen yksi helmi on orkesteri nimeltään Suhinators, joka tosin on englanninkielistä. Suosittelen sitä. Siinä Paleface esittää reggaemusiikkikappaleen Politics of Politkovskaya. Suomeksi levyllä laulaa Nestori, ja hänen kappaleensa Vuorilla on maa on suoranainen anthem.
Eikös hepun nimi kuitenkin ole Karri eikä Kari?
VastaaPoistahttp://urbaanisanakirja.com/word/suomalainen-rap-musiikkiskene/27435/
Aika kummallisista yhteyksistä tulee Paleface esiin. On todella tainnut iskeä suoneen!
VastaaPoistaKuten jo sanottiin, lökäpöksyt jalkaan ja lippisvinoon.
Kemppisen aiemmilta arveluilta lukijakuntansa ikäjakaumasta vie vähän pohjaa se, että jo kolme kommentoijaa on korjannut Karin Karriksi, mutta yksikään ei Freddyä Frediksi.
VastaaPoistaNo, ehkä minä olen poikkeus ikäisteni (35 v.) joukossa, kun myös luen niitä eilen mainittuja Donnerin ja Kihlmanin ajankuvakirjoja ajalta ennen omaa syntymääni enkä pidä niitä lainkaan vanhentuneina.
Parodiamessuja tekivät mitä kunniallisimmat säveltäjät mitä parhain tarkoituksin; pilkkamessujakin riitti. Virsistä sanotaan usein, ettei pirulle pidä jättää parhaita lauluja, miksei se saatana toimisi toisinkinpäin?
VastaaPoistaTuota jaa. Oiskos Kemppisen runomopo karannut ihan käsistä?
VastaaPoistaK: "Laulut sanovat samaa kuin Nurmion. Tämä kaveri ei kannata minkään aatteen aisaa."
Sitten suora lainaus tältä nousevalta, KAlpealta kyvltä:
”...ja Halosen Tarja, vihan hedelemä ja paskan marja, suomalaisen politiikan raskas sarja...vallankumoukselle se on pippuli ja suola...”
Itse en kyllä näe tekstissä viittauksia Nurmioon, joka sentään on suomalaisen poplyriikan timanttista kärkeä, ja jonka parhaat biisit loistavine kielikuvineen skulaavat hienosti.
Kalpeasta tulee mieleen Pikku-Geen tyyli ja taso. PikkuGeen kynä ei liene niin terävä ja luistava, ja se ei kulje kuin kuningas.
Haudan takaa kuulemme Juicen tuomion; -Paperitähtiä. Molemmat.
Mutta länkkäreistä paras on Armoton; jossa ei ole yhtään turhaa kuvaa. Elokuva, jossa kaikki osuu kohdalleen.
Mainostetaan sitten tätäkin. Palefacen kanssa sopisi samalle keikalle (Petri) Kaivanto.
VastaaPoistaKappale, jota ette ole ikinä kuulleet sterilisoidusta jukeboksiradiostanne: On aika tullut polttaa Suomen passi. http://www.youtube.com/watch?v=4DrV0PppvYk
http://www.youtube.com/watch?v=SRYM0DEnvYc&feature=related
VastaaPoistaHieno kipale. OK tykkää.
Ad Omnia: "Risto Räppääjä" on tikarinisku suoraan sukupolveni sydämeen. Lasinen tikari, käsitelty suolalla. Siinä on pitkät pätkät Varshavjankaa.
VastaaPoista"Lapualaisooppera" toi laajemmin tietoon Varshavjankan, joka oli kokoomuksesta vasemmalle 40-luvulla ja 50-luvun alussa syntyneiden pyhä laulu. "Riistäjät ruoskaansa selkäämme soittaa - vastassa valkoinen armeija on..." Sävel on järistyttävä.
Huvittavaa kyllä, laulua ei tunnettu Suomessa 1918 eikä pahemmin myöheminkään. Muuan mukana ollut juorusi minulle, että Chydenius oli täyttä päätä säveltämässä sitä, kun Jotaarkka Pennanen, perheineen 50-luvulla Venäjällä asunut, sanoi että kyllä tähän on sävel.
Paleface on toista sukupolvea, s. 1978. Tuomari Nurmio 1950, Hector 1947.
Vanhemmat lapseni (s. 1967, 1969) tuntevat aivan varmasti nämä vallankumouslaulut. Saattavat olla Love Recordsin levytkin tallella. Tänään totesin työpaikalla, että tohtori X, oppilaani, syntynyt 70-luvulla, ei tunne lainkaan vanhoja vallankumouslauluja, vaikka on fiksu mies. Tohtori Y, syntynyt 60-luvulla, virnisteli iloisesti.
Voivatko asiat olla enää paremmin, kun nuoriso tietää, mitä pilkata, ja tekee sen taitavasti?
Ad Reinzi et alii: tunnetuin parodiamessu saattaa olla Carmina Burana, joka yleisesti tunnetussa muodossaan on Carl Orffin 1900-luvulla säveltämä, mutta jonka keskiaikaiset sävelmät ovat tallella ja löytyvät levyiltä.
VastaaPoistaKirjoittajat - vagantit eli goliardit, härskein heistä muuan "ylirunoilija" (Archipoeta) - olivat papinplanttuja ja kirjoittivat sekä latinaa että rahvaankieliä.
Parodiat ovat aika hurjia.
Tarinoiden mukaan tämä joukkio tapasi sekaantua mm. uskonnollisiin kulkueisiin messuten täyttä kurkkua ja vetäen narusta perässään härskiintyneitä sillejä.
http://www.youtube.com/watch?v=ov6OwblYV-Q
VastaaPoistatuossa alkuperäinen. Joku voi haluta kuunnella Tuomari Nurmion version, mikä häviää 6 - 0.
Tiesittekö muuten, että Bob Dylan esiteltiin suomalaisille radiossa nimellä Bob Dailan. Kyseinen toimittaja lienee jo lähellä eläkettä.
Jotenkin järkyttynyt olen tästä Palefacen uudesta levystä Helsinki - Shangri-La.
VastaaPoistaMiten ihmeessä se kolahtaa yli 65 vuotiaaseen täti-ihmiseenkin! Olen kuunnellut levyä levykaupan sivulta usean kertaan. Siis sieltä, missä viimeinen avoin kuuntelupäivä on tänään.
En osannut siirtää musiikkia omalle koneelle, vaikka Firefox-plugin sain kai koneelleni. Mutta näyttää sisältö Spotifyssäkin olevan.
Vittu se mikään risto räppääjä ole. se on Riisto räppääjä
VastaaPoistaKommentti tuosta blogin alun laulun Mannakorvesta. Muistaakseni kymmenen vuotta sitten eräs MTV3:n toimittaja oli yrittänyt selvittää tuloksetta missä tämä Mannakorpi sijaitsee ja pyysi tv-ohjelmassa asiasta tietäviä ottamaan yhteyttä. Valitettavasti en silloin tiennyt asiasta. Kyseinen paikka sijaitsee Kainuussa Suomussalmen kunnassa Kiantajarven itärannalla Suomussalmen kirkonkylän pohjoispuolella kulkevan Myllylahden tien varrella. Edesmenneellä paikkakunnalla vuosikymmeniä vaikuttaneella isälläni oli monia makoisia juttuja ko. paikasta ja siellä harjoitetusta viinanpoltosta.
VastaaPoistaNo mitä mieltä sitten tästä. Senaattori M. Alatalo sanoo olevansa aikansa Paleface.
VastaaPoistaTänään alkaa FST5:lla omituiseen aikaan uusi dokumenttisarja lähiötodellisuudesta, aivan kuin ei työtätekevien haluttaisi sitä katsova? klo 16 torstaisin
VastaaPoista"Rakas, vihattu lähiö"
" Osa 1/8. Lövgärdetin lähiössä Göteborgissa on rikollisuutta ja syrjäytyneisyyttä, mutta ennen kaikkea ihmisiä, joilla on vahva yhteenkuuluvuus ja usko tulevai...suuteen. Lövgärdetin kadut rauhallisiksi -organisaatio perusti ryhmän 14-18 -vuotiaille. SVT, Ruotsi."
Palefacen levy on ilmaiseksi kuunneltavissa Spotify-ohjelmasta, jonne jokainen pääsee heti vain kirjautumalla.
VastaaPoista