Sivun näyttöjä yhteensä

1. syyskuuta 2010

Savo Oy


En kunnellut riittävän tarkoin. Ehkä se on biologiaa. Nuoret miehet kuuntelevat vanhoja vasta viimeisen hädän tullen.

Kun Savoyhin tulee hissillä, joutuu helposti juhlakerrokseen. Pahempaa on, jos laskun maksajaa ei ole sovittu, koska hinnoittelu on julma ja epäoikeudenmukainen (cruel and unjust).

Sen kerran isäntänä oli nuorehko asianajaja, jolle olimme kai tehneet jonkin palveluksen, luultavasti jättäneet laskuttamatta neuvosta että jättää juttunsa sillensä. Katselin sisäkaton linjaa, joka kyllä miellyttää silmää edelleen, ja maljakoita, jotka on suunniteltu tätä salia varten. Isäntämme halusi kuitenkin kertoa paikasta ja sen luonteesta.

Kun hän oli jatkanut aikansa ja kysynyt, tiesimmekö tämän tällaisen Mannerheimin, joka kuulemme istui joskus siinä samaisessa pöydässä, kävi niin erikoisesti, että hovimestari keskeytti sanomalla, että herrat (siis me kaksi), ovat hyvinkin usein nähtyjä kävijöitä tässä ravitsemusliikkeessä.

Olimme juuri häiritsemässä isäntäämme eli laskun maksajaa kinaamalla seuralaiseni M.Y.:n kanssa, soittiko taustamusiikkina kuuluvaa Chopinin Es-duuri-preludia Ashkenazy vai Barenboim, kun oli niin tyly tulkinta, kun tämä havahtui myöntelemään hovimestarille että kyllä. ”Tämä oli meillä työmaaruokalana, kun olimme Lasse Hornborgin kanssa Ahlströmin lasten holhoojina järjestelemässä niitä sotkuja. Talvisodan ajan oli tietysti taukoa, mutta myöhemmin on kyllä koetettu käydä.”

Isännältä menivät vähätkin konseptit sekaisin, jolloin sain tilaisuuden palauttaa entisen opettajani mieleen Pioneeripataljoona 15:n. Hän ei ollut koskaan kertonut, missä olosuhteissa hän ansaitsi rautaristin Kiestingin Veturipurolla, vaan kuittasi asian sanomalla että kun sieltä metsästä käveli kesken kaiken kaksi pataljoonaa bolshevikkeja, niin pitihän niille jotakin tehdä, varsinkin kun Turtolan rykmentti oli suossa ja Palojärvi ei uskaltanut antaa käskyjä.

Siihen se jäi.

Mutta kun isäntämme oli laskun hoidettuaan yllättäen keksinyt olevansa kiireissään, ystäväni ja opettajani soitti pöydän pintaan nähdäkseni Brahmsin balladia – hän oli ollut 30-luvun alussa kahden vaiheissa, noudattaako konservatorion opettajien neuvoa ja ruveta tosissaan pianistiksi, vai tyytyäkö johonkin vaatimattomampaan, kuten professorin virkaan – ja sanoi kuin ottaen lennosta kiinni:

”Jokohan ne bolsevikit ovat löytäneet Rouhialan panostuksen?”

Minulta taisi karata veri poskilta kun kysyin:” Onko Ensin voimalaitosten padot panostettu?” Vastaus oli kärsviällinen, niin kuin lapselle kuuluu vastata. Tiesihän hän, kun oli itse laittanut nallit, langat ja räjähteet paikoilleen.

Mietin mielessäni, että siinä Saimaan pinta laskisi jokusen metrin, jos ne padot posahtaisivat kerralla.

Seuralaisen ajatukset taisivat kiertää samaan suuntaan, kun hän Eden-hattua vastaanottaessaan ja hissiin suunnistaessamme sanoi, että se se kyllä oli pamaus, kun Syväriltä lähdettäessä piti hävittää pioneeritarvikkeet ja suurehko määrä tykistön laukauksia.

He olivat sitä mieltä, että tämä selvä ja helpoin keino on posauttaa kaikki kerralla. Kuormia oli sitten ajettu yötä päivää Syvärin voimalan padolle ja sen seudulle. Sieltähän suomalainen tossuväki pääsi todellakin irtaantumaan jo ennen slobojen tulivalmistelua. Pioneerit olivat asemissaan, ja kun tädinpojat olivat sopivasti aloittaneet ylimenon, räjäyttivät aarteensa.

Syväri on siltä kohdin hyvinkin 600 – 800 metriä leveä.

Oli kuulemma kuivunut hetkeksi.

10 kommenttia:

  1. oiva aloitus septemberille, Herr Professor!

    VastaaPoista
  2. Toisen luokan rautaristiä on Wikipedian mukaan myönnetty 3 milj. kappaletta.

    Matti Ylöstalo oli pianisti. Totesin sen, kun jouduin 60-luvulla yhdessä nyt jo edesmenneen Seppo Pirttilän kanssa MY:n suullisen tenttiin siviilioikeuden yleisen osan cum laude -arvosanaa varten. Tilaisuus oli MY:n kotona, muistaakseni Ritarikadulla. MY istui selin meitä ja soitteli pianoa, mitä lie ollut jotain Beethovenia tai sitten niitä Chopinin preludeja; kohtalonsinfonialta se tuolloin kuulosti. Silloin tällöin MY, soittoaan keskeyttämättä, heitti meille olkansa jonkun kysymyksen kommentoimatta ainoatakaan vastaustamme. Kun soitto taukosi, MY nousi tuoliltaan mumisten jotakin siihen tapaan, että no, ettehän te nyt oikein mitään tienneet, mutta kun nyt on kevät ja kaikki, niin antakaapa ne opintokirjat nyt sitten tänne niin minä...mmm.. .

    VastaaPoista
  3. Vihdopinkin jallens blogi vuosista1939-1944!
    Jukka K:lla on suuri varasto naita mielenkiintoisia juttuja sotavuosilta.

    Tuli muuten mielenkiintoinen kirja:
    Eero Elfvengren-Matti Kosonen-Einar Laidinen
    "Vihollisen selustassa; Paamajan tiedustelu Neuvosto-Karjalassa 1939-1944".

    UUTTA minulle on esimerkiksi Elfvengrenin tivvistelmasta "Tiedustelun tuloksia", kohta
    "...Ylipaallikko uskoi kevaalla 1944 vihollisen hyokkaavan sodan kokonaistilanteen Euroopassa seka odotettavissa olevan maihinnousun Ranskaan kannalta edullisimmin suoraan saksalaisia vastaan eika sivusuunnalla, Suomea vastaan. Selvat havinnot hyokkaysvalmisteluista han tulkitsi harhautukseksi ja painostukseksi".
    Niin etta siina se. Tama selvittaa paljon!

    Kealla 1944 Sovietin panssarivoimien kayttaman koodin "neloset" mursi Elfvengrenin mukaan virolainen Olov Oun. Onnekas sattuma!

    UUTTA minulle on myos, etta Suomessa oli kahdeksan vakoilijakoulua venalaisten sotavankien kouluttamiseksi agenteina vietavksi
    venalaisten rintaman taakse. Tarkeimmat olivat Aanislinnassa (Osasto Raski) ja Rovaniemella.
    80-300 venalaista sotavankia kopulutettiin ja lahetettiin. Karjalan NKVD-NKGB kirjasi pidattaneensa 129 suomalaiagenttia rintaman selustassa.

    VastaaPoista
  4. Ad Jyrki Virolainen:
    MInä olin kotikonsertissa, jossa piti olla Chopin-teema. Olipa sattuma, tai niin mietin. Menin iloisesti koska en ole päässyt juuri minnekään, en ulos enkä sisään ja kaikki ne, jotka yleensä tutustuvat tulevat testaamaan jotain omaa mielikuvaa, hypoteesia, väittämää tai uskomusta. Siinä on siis miettimistä, minkä mielikuvan he haluavat ja mikä pitäisi näkyä tai tulla esiin.

    Siksi en näytä mitään. Voivat miettiä miksi ei näy, koska en tiedä mitä haluavat, että vahvistan? Sanonko, että siinä taas yksi porukka, joka haluaa ns. tietää jotain.

    Miksi ette suoraan kysy, olisin halunnut kysyä heiltä. Miksi pitää tuijottaa, murjottaa, pälyillä ja olla olevinaan kun kaikki on setup eli lavastettu. Lapsiparat sellaisessa elämässä; elämä on setup; peli, tsemppi kohti idiotismia ja pitää kuulemma ensin varoa niitä idiootteja.
    Ja siksi heitä pälyillään, pohditaan ja herjataan koska mitään ei näkynyt kun olisi pitänyt näkyä. Mitä pitäisi näkyä? Filosofian ensimmäisellä tunnilla käsittelimme sitä, miten olisi jos leijonapää nousisi ihmisen takaraivosta...jotain, joka sentään näkyisi? Ei näy.

    Mutta musiikista olisin halunnut sanoa, että minulle Chopinin fantasia olisi ollut se, joka oli jotain muuta? En siis ole niin huonostikäyttäytyvä, että menisin inttämään tunnetulle muusikolle jotain, mistä minulle voisi nauraa. En siis sano silloin mitään mutta podin kuka meistä on hullu.

    Kun tulimme fantasiaan minä en muistanut että se olisi sellainen ollut vaikka yhtä pitkä oli. Pohdin laittoiko tämä muusikko mm minut pelleksi kesken mukavaa iltaa?
    Annoin hänen uskoa mitä vaan; siinä tapauksessa heillä on enemmän ongelmia kuin minulla, ajattelin.

    Onneksi minä sentään näen kun ollaan teatterissa (Freud;

    VastaaPoista
  5. Ad Jyrki Virolainen - mikä oli Marskin korkeimman kunniamerkin myöntämisperuste? Oliko se se, että "oli osoittanut poikkeuksellista rohkeutta ja peräänantamattomuutta vihulaisen edessä ja vieläpä lähes mahdottomassa tilanteessa". Googletapa tuo!

    VastaaPoista
  6. Ilahduinkin jo, että nyt professori kertoo entisen työpaikkani historiasta... mutta kelpaahan se tämäkin tarinointi näin pioneerina, kiestinkiläisen sotaurhon poikana ja kertomuksessa mainitun voimalaitoksen omin silmin nähneenä.

    Savo Oyssä tuli todellakin joskus muutama viira väännettyä. Siksiköhän se nykyään joskus niin päästä viiraakin...

    (Monikohan tietää, mikä on viira?)

    VastaaPoista
  7. Delfoi potki minut pois (?) koska en jumputtanut sitä samaa -"let's be happy all together -jorinaa" eli eivät halua realismia. Tämä paikka kuitenkin määrää koulun tulevaisuudesta ja jos tietoisuutta voisi mitata sen heikkeneminen on suora seuraus tästä: mutta miten se voitaisiin todentaa?

    Heille ei siis kausalitetti merkitse mitään koska koko alue on opportunistinen? Silloin kannatan suomenruotsalaista eliittiä, eli annan heille mahdollisuuden korottua yli näiden koska nämä (suomenruotsalaisten tietynlainen haastaja ja myös suomenruotsalaisia mutta ei niin älykkäitä ehkä) tavalliset duunarit, joille on annettu ns. demokratian oikeus äänestää "minuus" ja "yksilö" muiden maiden painostuksesta koska se on tehty mahdolliseksi. En siis ole mikään diktaattorien puolustaja mutta kun ihmiset, joilla olisi kyky keskustella miten esim. Charles Sanders Peirce sanoi, että tulkinta tapahtuu in-observation ja on-observation -tilanteissa (kun ihminen on nöyrä ja kun hän ei sitä ole) ja siinä kohtaan tulee paha olo niille, joiden mielestä juuri heidän hauskanpito, juuri heidän elämänehdot, juuri heidän ruoka, juuri heidän huominen, juuri heidän tämänpäivänen katu-uskottavuus on niin tärkeä, että sen eteen haudataan parempaa tietoa vaikka sanotaan, että toimitaan tieteellisesti. Mutta kun se ei ole totta.

    Toimitaan opportunistisesti eli kapitalismi ei enää ole vain rahan kilpailu tai osaamisen kilpailu vaan kiusaamisen kilpailu. Kuinkakohan kauan?

    Naiset syövät nyt silmät toisilta naisilta, vanhat nuorilta ja nuoret vielä nuoremmilta.....kova kilpa älyn suhteen kohti yhteistä sotaa kaikkia vastaan?

    Tämän teki vapaa liberalismi koska valtio on ollut liian voimakas ja samalla ihmiset liian höllöjä ja helluja ja hölmöjä.

    VastaaPoista
  8. Tuo nimivitsi on ollut Ahlströmin harvoille juristeille ja lukuisille insinööreille, ennen varsinkin Warkaudessa palvelleille, rakas. Nyt Michelin-oppaiden aikana ravintolan erinomaisuus alkaa olla monille lähes salaisuus ja sen löytämisestä tunnetaan omistajanylpeyttä; niin ehkä oli käynyt isännällenne. Minulle on Kosmoksen osalta lähes käynyt niin, tosin olen sen tiennyt, mutta maineen takia karttanut. Mutta sehän on oikeastaan kiva, vaikka boheemius on lähempänä kuin Elitessä, jossa se on enää konservatiivinen perinne.

    VastaaPoista
  9. Ad Rienzi: Kosmos suorituttti kasvojenkohtotuksen joitakin vuosia sitten. Muistan sen 70-luvun alun tällingissä, ja ero on valtava.

    Ruoka on erinomaista. Paistetut silakat ovat samaa luokkaa kuin Savoyssa. Oma syntini on Kosmoksen wieninleike (vasikasta) + kaksin käsin tehty perunamuusi. Saa vaikkei olisi listalla.

    Ainoa miinus on yleisö lounasaikaan - melkein pelkästään huonoja ihmisiä, asianajajia, päätoimittajia, investointipankkiireja ja minä.

    Pihviin päässeille vihje: oivallinen ruoka, rauhallinen ympäristö, säälliset hinnat ja suopea kohtelu Kynsilaukassa - ja mikä hienointi, vinosti vastapäätä Hagelstamin antikvariaatti.

    VastaaPoista
  10. Professorihan kiertelee vanhoja työmaitani - olin töissä siinä tataarien talossa, puolikuu katolla, ja ikkunoistani näkyi niin Kynsilaukka kuin Hagelstamikin.

    Kirjallinen knoppi: siinä ikkunani alla Hagelstamin edessä alkaa aikansa kohutta aikalaiskuvaus, Tuomas Vimman Helsinki 12. Kirjahan on sulavalla kielellä kerrottua humpuukia, ihan kuin kuvaamansa alakin (jolla itsellänikin on kunnia työskennellä).

    VastaaPoista