Sivun näyttöjä yhteensä

18. syyskuuta 2010

Hirveitä ääniä


Luin jostain, ettei hirveitten äänten selitystä ole löydetty. Kehitysopillinen teoria ei tunnu pitävän paikkaansa, ei liioin oppiminen eikä paljon mikään muukaan.

Osoitteessa http://www.sound101.org on luultavasti vakaassa mielessä tarkoitus äänestää asiasta. Olisi voinut ehkä jättää äänestämättä. Se kuuluisa liidun tai kynsien kirskunta taulua vasten ei ole koskaan tehonnut minuun erikoisesti. Tuon ja muutamia muita näyteääniä voi sinänsä sairaalloisesti ladata ja siirtää matkapuhelimen soittoääniksi tuosta verkko-osoitteesta.

Ääniefektejä verkossa on vaikka mitkä määrät. Tuttu ja minusta ei kammottava on jään kynsiminen. Junan pyörän kirskahdus vaihteessa kuulostaa hankalalta.

Mutta miellyttävät äänet... En ole kunnolla etsinyt, mutta syvästi miellyttävä olisi esimerkiksi maaseudulla, siis ei konepajassa, äänitetty sepän takomisen ääni. Entiset sepät löivät aina kahdesti, ensin keveästi ja sitten kunnolla. Olen useamman kerran kuullut tuon äänen kaukaa ja sitten lähempää. Samalla tavalla syvästi miellyttävä ääni kuin kirveen. Jostain voisi etsiä nimikkoäänen – se voisi olla hiukan jäisen koivuhalon halkaiseminen parilla kolmella iskulla. Kun kirveen varressa on tekijämiehiä, sen kuulee äänestä. Isku ei ole liioiteltu. Taitava henkilö noudattaa aina vähimmän voiman kulutuksen sääntöä. Hän tietää, että niitä halkoja hakataan pimeän tuloon asti ja puoli tuntia ylikin. Ja sitten koivuhalon halkeamisen ääni.

Onneksi tämä ei kuulu enää toimenkuvaani, mutta en kyllä kehtaisikaan käyttää niitä klapikoneita, jotka halkaisevat puristamalla kiilan muotoista terää valmiiksi katkottuja pölkyn pätkiä klapeiksi.

Mitä muuten teillä päin kysytään huoltoasemalla? Niillähän myydään hirvittävään ylihintaan ”pilkkeitä”. Helsingin seudulla oli ennen muinoin klapikauppojakin. Epäilen että Turussa ja Porissa pitäisi kysyä ”klavui”, ehikä vielä hyvei klavui.

Koska todisteet näyttävät sitovilta, on turha kiistää, että olen hiukan siivonnut viime aikoina. Onneksi tietokone ei pane pahakseen, vaikka siellä jossain on vanhaa tavaraa ja kiitos teidän pyhyytenne B. Gates uusimman Windowsin hakuruudusta, joka on logolla merkityn käynnistys- ja sammutusnapin nuppina tehtäväpalkissa. Se kieltämättä on hyvä. Löysin tekstin sisältä 1995 Helsingin Sanomiin kirjoittamani kolumnin, jossa kirjoitin The Simpson –sarjasta, ja samana vuonna tehdyn tiedoston, johon on imuroitu saman sarjan käsikirjoitusta.

Meillä asui tuona vuonn eräs 11-vuotias henkilö. Olen muistavinani, että katselimme sikana Simpsonseja ja tikkana kaikki Repet ja Väiskit.

Erittäin kiinnostavan teorian mukaan suomalaisten lasten hyvä lukutaito johtuu ainakin osittain television 1960-luvun alussa tekemästä päätöksestä varustaa sarjaohjelmat ja elokuvat teksteillä. Se oli kai maan köyhyyttä, koska päälle äänittäminen maksaa. Tulos saattoi todella olla se, että skidit saivat parhaan mahdollisen syyn oppia lukemaan, ja lukemaan nopeasti.

Itse toimin reippaasti alle kouluikäisenä kavereitten simultaanitulkkina isoisän elokuvateatterissa. Toimintaa arvostettiin vilpittömästi. Tosin muistan pojan, joka oli peto tavaamaan. Hän ehti tavata puoliääneen elokuvan kuvatekstin ja vielä sillä vanhalla tavalla: koo-uu-oo-kuo-äl-ee-e kuole, är-oo-ii-äs-rois-tee-oo-to, roisto, kuole roisto.

Meillä taisi käydä niin, että opittiin englantiakin, tai siis amerikkaa. Minä en erikoisemmin oppinut. Edellä viittauksen omaisesti mainittu henkilö on myöhemmin askarrellut kielen kanssa ja saa siitä tiettävästi rahaakin.

Hänen voisi olla vaikea ymmärtää, että vasta hakiessani tätä juttua varten tietokoneelta Repe Sorsan ääniä ja löydettyäni ensin asiaan sinänsä sopivan Väiskin porkkanan massutuksen ja kysymyksen ”What’s up, doc” pääsin Repeen ja käsitin, mitä hän itse asiassa sanoo. Väiski julmistelee uhkaamalla sodalla: ”This means war!” Repe sanoo että olet halveksittava, despicable.

En ollut tiennyt, että se äännetään ”di-SPIkabl”. Jos olisin päässyt käyttämään sitä, olisin varmaan ääntänyt ”disPAISable” ja saanut vastaani kummastuneen katseen, blank stare – blank niin kuin Mel Blanc (mm. Väiskin ja Repen ”ääni”).

15 kommenttia:

  1. Niille, jotka haluavat välttää nykyajan käytönestojärjestelmät ja käyttävät vielä toimivia win-käyttöjärjestelmiä - kuten xp - on olemassa erikseen ladattava sovellus Windows Desktop Search.

    Lataa. Asenna. Valmistaudu odottamaan ja boottaa, ensimmäisellä kerralla indeksoidaan koko kiintolevy ja se kestää.

    Google Search Bar on toki vastaava, "bonuksena" normaalit Googlen spy-osiot.

    Poislukien tusina pari yleisintä sanaa ja nimeä, nämä loihtivat esiin vaikka mitä vuosien takaa.

    VastaaPoista
  2. Olen käsittänyt, että taonnan kaksoisisku syntyy siten, että ensin lyödään kunnolla ja sitten kimpoava vasara sammutetaan kappaleen pintaan. Ääni on syvää musiikkia.

    Työn äänistä on helppo päätellä, milloin tekijä on vasaran, kirveen tai lapion varressa. Sen kuulee hyvin, kun tottunut lapiomies tekee sorakuormaa.
    Lapurantteella Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  3. Puupuhaltimia (kuten saksofoni) soitteleville on tuskan paikka esityksen aikana ilmaantuva ruokolehden kiljahdus varsinkin soolon aikana. Albert Ayleria tai Archie Sheppiä se ehkä ei haittaa, mutta Paul Desmond punehtuisi jo pahemman kerran.

    VastaaPoista
  4. K:
    Kehitysopillinen teoria ei tunnu pitävän paikkaansa,...
    Kyllä luonnontieteen kova perusta toimii, mutta kehysteoriana sen selitysvoima ei vain riitä.
    Menee keksimiseksi, tai on mennyt jo pitkään.
    Alkujaan kehitysoppia ei tarkoitettukaan uskonnollisen dogman kanssa samankaltaiseen käyttöön.

    VastaaPoista
  5. Itse asiassa miellyttävimpiä ääniä on hiljaisuus. Teatterin äänisuunnittelijalla oli kokoelma erilaisia hiljaisuuksia eri paikoista. Kaupunkihiljaisuuteen kuuluu sitä korostava sillointällöinen autonääni kaukaa sekä kokoaikainen sadevesi- ja huleviemäreitten lähes kuulumaton sointi. Maaseutu- tai esikaupunkihiljaisuudessa kuuluu alitajuinen lehtien havina. Juuri katsomassani Sokurovin Aleksandra-elokuvassa etelän hiljaisuus oli tehty kaskaiden sirityksellä.

    Mitä Väiskin repliikkiin tulee, se taitaa mennä "Of course you realize that this means war."

    VastaaPoista
  6. Googlen Desktop-haku on jo vuosia auttanut tuossa samassa suuressa tarpeessa, omien jälkiensä löytämisessä.

    Äänet eivät tule samalla tavalla iholle kuin näkymät saati sisään ytimiin (oliko se hrinenkefalos) kuin hajut - maut ovat oikeastaan samaa.

    VastaaPoista
  7. Ad Omnia: - selitys: Windowsin ja Googlen destopit ovat luonnollisesti tuttuja erittäin monien vuosien ajalta, ja etsiihän Word sekunnissa tiedoston sisällä olevalla sanalla avaa-boksista.

    Edelleen minulle rakas TotalCommander etsii stringin myös zippien sisältä.

    Tyypillinen tilanne on nyt aikoinani pitämäni tentin kysymysten etsiminen. Ei ole hullummaksi, että Windows 7 näyttää myös sähköpostit ja valokuvien thumbnailsit.

    VastaaPoista
  8. Tekijän tunnistamisesta. Kahdeksankymmentäluvun lopulla äitini ja isäni (ilm. tässä järjestyksessä) rakensivat talonsa. Äiti kun käsipelillä naulasi ulkovuoripaneelia kiinni, siitä kuului kaksi pientä ja kolme suurta vasaraniskua. Pienillä naula paneeliin kiinni ja kolmella pohjaan. Sanotaan, että alueella rakentelehtivat timpurit tunnistivat äänestä milloin äiti oli vasaran varressa. Sitä se pohjalaisuus teettää.

    VastaaPoista
  9. Kamalien äänien klassikko on kai kynnen kirskahdus liitutauluun.

    Ne meistä, jotka kävivät koulua siihen aikaan, kun piirtoheittimet ym. vempaimet eivät olleet vielä yleisessä käytössä, varmaan muistavat tuon kylmiä väreitä aiheuttaneen äänen.

    VastaaPoista
  10. Muutaman hukarin takoneena todistan Kunnaksen Ilkan olevan oikeassa.
    Kun on vielä epävarma, tulee kolme iskua, pieni kilahdus, iso kolahdus ja jälkihelähdys.
    Mutta kun on jo tuttu vasaransa kanssa, tullee kolahdus ja jälkihelähys.
    Mutta kun sitten jos aletaan takomaan muota, vaikka taittamaan, saattaa kuulua nopeaa naputusta, kuin teräspäinen tikka.

    VastaaPoista
  11. Noon nua toiset kommentoojat niin sialukkahia, notta noon vain ääniä kuunnellu. Eles mun pitää vastata klapikysymykshen. Meillei puhuttu klaviista ollenkaa. Noli vain hellapuita tai puita:"Haje, flikka, puita!".
    Lissu

    VastaaPoista
  12. Entisenä satakuntalaisena puhuisin klapeista, perusmuoto olisi siis klapi.

    VastaaPoista
  13. Luulisin, että Turun seudulla polttopuut ovat klapei(klapi). Klapei mnää ain osta ja hellanpessä laita.

    PS. Murresanakirjat ovat SKS:n kaupassa alemyynnissä 10 € kappale. http://kirjat.finlit.fi/index.php?page=kirjamyymala

    VastaaPoista
  14. Kummallisin ääni mitä olen NÄHNYT oli kun pikkupoikana katselin kun yks ukko parinsadan metrin päässä järvenrannalla löi paalua veteen... Nimittäin aina, silloin vasta, kun hän nosti lekan uudestaan päänsä päälle, kuului PAMPS. Se oli äärimmäisen hassunkurisen näköistä kuultavaa.

    VastaaPoista